Huoli aikuisesta pojasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten kamalaa oli asua kotona kun oma äitini oli aivan sekaisin huolesta vaikka mitään syytä ei edes ollut. Muistan kuinka 19v puhelin rupesi täyttymään "heti kotia" viesteistä yhdeksän jälkeen. "Aikuiselle" miehelle pakotettiin kotiintuloajat viimeistään klo.22 viikonloppuisinkin. Tottakai sitä äitiä tuli koeteltua eikä hän koskaan periksi antanut vaan puhelin piippasi taukoamatta ja kotona vastassa oli itkenyt äiti ja oma huoneeni oli käännetty ylösalaisin.

Lopulta äitini kuitenkin onnistui tehtävässään, koskaan en ole baarissa käynyt. Kavereita ei ole ollut vuosikymmeniin. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja heikko itsetunto.

Huolehtikaa lapsistanne, mutta antakaa heille myös oma elämä.

Miksi ihmeessä et lähtenyt pois? Oli mullakin ylihuolehtivat vanhemmat. Muutto omilleen ratkaisi ongelman. 

Muutin heti kun pystyin ja oli paras päätös. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten kamalaa oli asua kotona kun oma äitini oli aivan sekaisin huolesta vaikka mitään syytä ei edes ollut. Muistan kuinka 19v puhelin rupesi täyttymään "heti kotia" viesteistä yhdeksän jälkeen. "Aikuiselle" miehelle pakotettiin kotiintuloajat viimeistään klo.22 viikonloppuisinkin. Tottakai sitä äitiä tuli koeteltua eikä hän koskaan periksi antanut vaan puhelin piippasi taukoamatta ja kotona vastassa oli itkenyt äiti ja oma huoneeni oli käännetty ylösalaisin.

Lopulta äitini kuitenkin onnistui tehtävässään, koskaan en ole baarissa käynyt. Kavereita ei ole ollut vuosikymmeniin. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja heikko itsetunto.

Huolehtikaa lapsistanne, mutta antakaa heille myös oma elämä.

Varmaan monen incellin taustatarina: ripustautuva äiti. Mutta liittyykö ap:hen juurikaan? Toki sekä sinun että ap:n pojan tulisi asua20v omillaan.

Ketjun innoittamana vilkaisin ulos pihalle. On näemmä molemmat teinipojat tulleet kotiin joskus yöllä koska autot on pihassa. illalla lähtivät autoilla liikenteeseen ja minä menin nukkumaan. Illalla 11 aikaan olin vielä hereillä kun tyttö tuli kotiin mopollaan. 

 

kun esikoinen alkoi kulkea iltariennoissaan niin alkuun jaksoin valvoa että tuli kotiin ja sain oven lukkoon jne. Nykyään jokaisella teinillä on avain ja tulevat kun tulevat. Ei jaksa murehtia. Toki eivät juurikaan käytä alkoholia usein päätellen siitä että usein liikkuvat autoillaan ja aina ovat aamusta kunnossa. Tiedän että ovat välillä juoneetkin etten nyt ihan kuvittele enkeleiksi.

Aloittaja ei kertonut mitä huolta on pojasta? Jos ei osaa käyttää rahaa järkevästi niin on väärin ottaa kotiin ja tarjota työssäkäyvälle ilmainen ylläpito ja ilmeisesti antaa vielä rahaa. Tällöin ei ainakaan opi rahankäyttöä kun sitä saa sitä enemmän mitä enemmän vaan tuhlaa.

Parikymppisen kanssa voi puhua järkevästi asioista ja sitten pitäisi vaan luottaa ja irrottaa ote. Luottaa että kasvatus on jo annettu ja siivet kantaa. Ja uskoa että kyllä se lapsi pärjää vaikka tulisi kotiin vasta seuraavana päivänä. Jos oikeita murheita noin sitten ymmärrän mutta turha murehtiminen ja stalkkaus pois vain varuiksi.

Olisin huolissani enemmän jos ei olisi koulussa eikä töissä ja viettäisi kaiken aikansa huoneessaan eikä sanallakaan vihjaisi halusta aikuistua koska sellainen on minulla täällä ja huoli on todella suuri tuollaisen kanssa. Onneksi on tukiasuntoa tarjottu mahdollisuutena jotta ei maleksi lopun elämäänsä kotona.

Vierailija kirjoitti:

"Katsoitte parhaaksi". Aikuinen mies lusmuilee ja perseilee vanhempiensa kustannuksella. Kyllä siitä hyvä tulee.

Minusta on hyvä ja arvokasta, että lapsia autetaan ja huolehditaan heistä. Vaikeuksia matkan varrella. Tuollainen halveeraamalla syyllistäminen on ala-arvoista ja myös kovin typerää.

Kyllä meillä kaikilla vaikeita aikoja on, ja hienoa kun ymmärretään auttaa. 

Terapia varmaan tuon kotona asumisen lisäksi olisi hyvä.

Tiedän muitakin tällaisia.

Omat lapseni ottaisin myös, jos tällainen tilanne tulisi.

Ei ole häpeä olla heikko, eikä ole häpeä auttaa heikossa tilassa olevaa.

Ei se tarkoita, että aina olisi niin. Välillä tarvitaan jelppiä. Ja hyvä, että osataan puhua ja auttaa.

Ei se sille pojalle ole helppo rasti. Hyvä pn kannustaa ja puhua. Häpeällä kasvattaminen ei oke kovin kantavaa.

Arvostan aapeetä ja perhettään. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolissani enemmän jos ei olisi koulussa eikä töissä ja viettäisi kaiken aikansa huoneessaan eikä sanallakaan vihjaisi halusta aikuistua koska sellainen on minulla täällä ja huoli on todella suuri tuollaisen kanssa. Onneksi on tukiasuntoa tarjottu mahdollisuutena jotta ei maleksi lopun elämäänsä kotona.

Tukiasuntoa?

Poika ottakoon vastuun elämästään ja kuluistaan

20+?

Eli ilmeisesti jo reilusti yli 20 kun ap ei edes kehtaa laittaa tarkkaa ikää?

Jos ne "vaikeudet" oli raha-asioiden sössiminen niin tuo paapominen ei kyllä auta asiaa yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Katsoitte parhaaksi". Aikuinen mies lusmuilee ja perseilee vanhempiensa kustannuksella. Kyllä siitä hyvä tulee.

Minusta on hyvä ja arvokasta, että lapsia autetaan ja huolehditaan heistä. Vaikeuksia matkan varrella. Tuollainen halveeraamalla syyllistäminen on ala-arvoista ja myös kovin typerää.

Kyllä meillä kaikilla vaikeita aikoja on, ja hienoa kun ymmärretään auttaa. 

Terapia varmaan tuon kotona asumisen lisäksi olisi hyvä.

Tiedän muitakin tällaisia.

Omat lapseni ottaisin myös, jos tällainen tilanne tulisi.

Ei ole häpeä olla heikko, eikä ole häpeä auttaa heikossa tilassa olevaa.

Ei se tarkoita, että aina olisi niin. Välillä tarvitaan jelppiä. Ja hyvä, että osataan puhua ja auttaa.

Ei se sille pojalle ole helppo rasti. Hyvä pn kannustaa ja puhua. Häpeällä kasvattaminen ei oke kovin kantavaa.

<

Täällä on porukka herännyt (taas) väärällä jalalla ja syyllistää aloittajaa. Hänellä on varmasti syynsä toimia kuten on toiminut. Moni ylentää itsensä arvostelemalla ja pilkkaamalla muita, mikä on nykyään ihan normaalia palstameininkiä.

Minä odottelisin aloittajana vielä muutaman tunnin ja koettaisin sitten saada lapseen yhteyttä. Jos ei puoleen päivään mennessä ole mitään kuulunut, alkaisin huolestua. Ja koska lapsi asuu taas kotona, edellyttäisin jatkossa, että laittaa viestin jos ei tule yöksi kotiin - nykyään kun ilmoituksen tulee niin helposti viestinä (toisin kuin omassa nuoruudessa).

Arvostan, toki huoli on totta, mutta tuki ja turva nyt tärkeä. Meillä on nyt osat vaihtuneet, lapsi raiteillaan 🥰😊elämä kantaa. Pahinta hylkääminen, puhukaa asioista, kipeistäkin.

Olis mullakin huoli, vaikka poika ei ryyppää eikä omista autoa. Kaveritkin kunnollisia. Asuu kotona koska meillä on tilaa ja yliopisto on vieressä. Haluaa säästää, ja se me voidaan mahdollistaa, vaikkei olla rikkaita. Eipähän pojan tarvi ottaa velkaa.

Meillä on 20 v poika, joka opiskelee ja asuu omillaan toisella paikkakunnalla. Kun hän tulee käymään kotona esim. lomalla, on ihan itsestään selvää, että hän ilmoittaa jos ei tule yöksi kotiin tai jos menee tavallista myöhempään. Ei ole mitenkään vaikeaa ja vanhempien ei tarvitse huolestua turhaan.

Olisin itse ollut mielummin koditon kun muuttanut takaisin vanhempien luokse parikymppisenä. Ja pojalla vielä työpaikka, potki pois se kotoa. Ihme tissiposki.

Järjetöntä hyysäämisestä aikuiselle lapselle. Omilleen vaan, jotta oppii elämään.

Voi silti pitää lapseen normaalisti yhteyttä. Minä vien silloin tällöin kotitekoista ruokaa tai kutsun kotiin syömään.

En siivoa hänen kämppää, enkä pese vaatteita. En myöskään rahoita hänen elämäänsä. Miten sen rahan käytön edes oppisi, jos jostain sitä tarpeen vaatiessa tupsahtaisi lisää. Eihän sitä in real life mistää saa muuta kuin kovalla korolla.

Ymmärrän apn huolen.

Jatkossa viesti kotiin kun ei ole yöksi tulossa.

Anna siipien kantaa, kuulostaa normaalille nuoren elämälle. Vuokraa pitää kotiin maksaa vaikka tekeekin kotitöitä.

Eli jos kotona asuu työssäkäyvä nuori niin hänen on mielestänne maksettava vuokraa vanhemmilleen? Tai ruokarahaa? Entäpä rahan säästäminen sitä itsenäistä elämää varten? En tiedä miten itse tekisin ja mitä "vaatisin" vastaavassa tilanteessa, nuori nyt 16v ja toki on vielä elatusvelvollisuus meillä vanhemmilla monen vuoden ajan, vaikka kesätöitä tms tekisikin.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos kotona asuu työssäkäyvä nuori niin hänen on mielestänne maksettava vuokraa vanhemmilleen? Tai ruokarahaa? Entäpä rahan säästäminen sitä itsenäistä elämää varten? En tiedä miten itse tekisin ja mitä "vaatisin" vastaavassa tilanteessa, nuori nyt 16v ja toki on vielä elatusvelvollisuus meillä vanhemmilla monen vuoden ajan, vaikka kesätöitä tms tekisikin.

Elatusvelvollisuus päättyy, kun toisen asteen koulutus on suoritettu ja nuori on täyttänyt 18 vuotta. Meillä kotiin maksetaan 100-150 euron "vuokraa", mikä käytännössä ei kata edes ruokakuluja, mutta on kuitenkin ihan kelpo summa ruuan maksajalle. Rahaa jää myös säästöön ja omiin menoihin (herkkuihin, viinaksiin, kosmetiikkaan jne.). Tällainen vuokra siis esim. työttömyyspäivärahaa saavalla, palkkatyöläisellä sitten enemmän; mielestäni esim. 200-300 euroa on ihan ok, kun palkasta jää sitten säästöönkin ja kuitenkin nuori oppii, ettei ilmaiseksi asuta missään.

Vierailija kirjoitti:

Soita sille ja kysy, missä on? 

 

parikymppinen juhlii vielä. Anna juhlia. Kyllä se siitä tasoittuu. 

 

muistuta ehkäisyn käytöstä ja siitä, että pysyy pelkässä kaljassa. Muutoin antaa mennä vaan. 

Olipas tyhmä neuvo.

Itse sanoisin pojalle, että jos on rahaa ja energiaa joka viikonloppu juhlia niin sitten pitäisi riittää energiaa myös sen oman elämän järjestämiseen. Oman kodin etsintää ensimmäisenä... 

Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Moni nuori mies jää kotiin ilman töitä pelaamaan, ei kavereita, eristäytyy sosiaalisesti.

Sinuna vähentäisin rahan antamista, ja lopettaisin aikuisen ihmisen holhoamisen. Luota siihen että poika tajuaa ettei kännissä ajeta.