Olispa ihanaa täysin ilman netin olemassaoloa ja elää tietämättä "mistään mitään"

Toki elämä olisi silloin paaaljon erilaisempaa kaikin puolin. Itse en mm. pystyisi opiskelemaan työn ohella jne. Mutta ei mietitä niitä.

Kaipaan sitä kun ei ollut jatkuvaa tietotulvaa. Uutiset piti lukea lehdistä, katsoa tv:stä tai kuunnella radiosta tai kuulla muilta ihmisiltä. Oli enemmän ihmiskohtaamisia ja niissä oltiin paljon enemmän läsnä mitä nykyisin. Et tiennyt mitä muilla on elämässä meneillään ellet nähnyt tätä ihmistä (tai soittanut lankapuhelimella) tai vielä aiemmin ehkä lähettänyt kirjeitä. Eniten siis kaipaan varmaankin kyläilyjä ja kohtaamisia.

Nykyään kaikki on niin kiireisiä omissa elämissään, (en muista että 90 luvun lopussa tai 00 luvun alussa olisi tällaista ollut, olen syntynyt 93) eikä kellään ole aikaa nähdä ja saahan ne kuulumiset kerrottua pikaisesti ääniviestillä tai viestillä, mihin sitten joskus vastataan jos muistetaan tai ehditään. Käytännössä kellään ei ole niin paljoa aikaa viestien vaihdolle että saisin sosiaalisen kiintiöni täytettyä, asun siis yksin. Kyllä se vähän loukkaavalta tuntuu kun viestität jotakin, näet että se on luettu tai kuunneltu mutta vastausta ei vaan kuulu. Sitten joskus päivien viiveellä ja unohduksen pahoitteluiden kera tulee joku vastaus. Olisi niin kiva kyläillä se pari tuntia ja jutella. Pikkulasten äidit pahimpia tässä unohtelussa ja ymmärrän kyllä, on niin paljon kaikkea muutakin kokoajan meneillään ja muistettavana. 

Sitten vielä jos on iso tuttavapiiri niin se kaikki viesteily ym kuormittaa hirveästi vrt. siihen jos kerran viikossa kävisi joku kylässä ja vaihtaisi siinä ne kuulumiset kasvotusten.