Miten saan taottua järkeä läheiseni päähän tässä tilanteessa?
Läheiselläni on harvinainen sairaus. Nyt toimittaja on soittanut hänelle ja pyytänyt haastattelua sairauteen liittyen. Läheiseni pitäisi siis haastattelussa kertoa omasta sairaudestaan tarkkojakin tietoa, millaisia oireita on ja niin edelleen. Tarkoitus on kuulemma lisätä tietoa tuosta harvinaisesta sairaudesta. Haastattelu päätyisi isoon valtakunnalliseen mediaan.
Minusta haastattelu on kerta kaikkiaan huono idea, jos läheinen menee levittelemään terveystietojaan julkisesti. Itselleni tulee myös mieleen kaikki ne kerrat, kun terveyteen liittyvät haastattelut ovat päätyneet tänne vauvapalstalle ruodittavaksi. Miten saisin taottua järkeä läheiseni päähän ja käännettyä hänen päänsä haastatteluun suostumisen suhteen? En halua, että hän suostuisi tuohon haastatteluun.
ap
Kommentit (35)
No, ehkä jos kerrot tuon hänelle etkä meille? Ja sit aikuinen ihmnen tekee ihan itse päätökset siitä, mitä haluaa ulkopuolisille kertoa.
Voisiko siinä haastattelussa esiintyä anonyymisti ja ilman kuvia?
Erittäin hyvä, että tietoa harvinaisista sairauksista (joista moni ei tiedä yhtään mitään) lisätään myös tätä kautta.
Valtakunnallisen median haastatteluilla on iso lukijakunta.
Kiva, jos läheisesi haluaa kertoa omakohtaisia kokemuksiaan. Joka tapauksessa hän päättää aikuisena ihmisenä asiasta itse.
Näin pysyvästi sairaana kysyn:
Mitä menetettävää siinä haastattelussa on? Mitä haittaa siitä voisi olla? Ei se pysyvästi sairas mitään sairasvakuutuksia enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Näin pysyvästi sairaana kysyn:
Mitä menetettävää siinä haastattelussa on? Mitä haittaa siitä voisi olla? Ei se pysyvästi sairas mitään sairasvakuutuksia enää saa.
-kuka palkkaa ihmisen töihin, joka on julkisesti kertonut olevansa sairas?
-miten nykyisessä työpaikassa asiaan suhtaudutaan (jos työpaikka on)?
-miten läheiset suhtautuvat, kun heihin välillisesti liittyviä asioita kerrotaan julkisesti?
Kysy haluaako hän että kaikki tulevat muistamaan hänet vain hänen sairaudestaan.Eli kannattaisi pysyä nimettömänä jutussa.Ei hän mitään kunniaa siitä kuitenkaan saa.
Jokaisen oma asia, mitä itsestään kertoo.
Ehkä tässä näkyy myös aiempien sukupolvien painolasti. Sairauksia hävettiin ja piiloteltiin, jopa niiltä läheisiltä. Nykyisin taas puhutaan avoimemmin.
Minä en henkilökohtaisesti usko, että sairaudesta julkisesti kertomisesta olisi mitään haittaa. Vai oletteko nähneet, että joku lehtien kommenttikentissä irvailisi vaikka ms-tautiin sairastuneille, että mitäs olet sairastunut ja nyt istut pyörätuolissa.
Haastatteluissa on eroja. Asiallisesti kirjoitettu juttu tuskin päätyy tänne hämmästeltäväksi. Sitten taas jos kyseessä on joku "Irmeli 35 v, 160 cm/160 kg yllättyi kakkostyypin diabeteksen puhkeamisesta" niin kommentit voivat olla toisenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kysy haluaako hän että kaikki tulevat muistamaan hänet vain hänen sairaudestaan.Eli kannattaisi pysyä nimettömänä jutussa.Ei hän mitään kunniaa siitä kuitenkaan saa.
Kukaan ei enää muista tuota parin kuukauden kuluttua.
Mistä toimittaja oli saanut tietoonsa läheisesi sairaudesta?
Nimetön, kuvaton olis itselle mieluisa vaihtoehto. Jokainen aikuinen päättää itse
Mikäli läheisesi antaa tuon haastattelun, se tulee leviämään laajalle ja olemaan AINA löydettävissä. Hänellä itsellään ei ole mitään hallintaa tuohon haastatteluun ja siihen annettujen tietojen levittämiseen, sekä vuosien päästä mahdollisesti uudelleen nostamiseen etusivuille. Tuo tieto tulee olemaan ikuisesti saatavilla. Pyydä läheistäsi harkitsemaan tarkasti ja tarkastelemaan seurauksia.
Mitä vähemmän puhuu sairauksistaan sen parempi itselle.
Vierailija kirjoitti:
Mistä toimittaja oli saanut tietoonsa läheisesi sairaudesta?
Tätä minäkin ihmettelen.
Äläkä nyt tule väittämään että hoitavalta lääkäriltä.
Toisekseen miksi pitää pistää nokkaansa toisen ihmisen asioihin ja elämään? Itse en kyllä ota vastaan mitään "hyvää tarkoittavia" neuvoja ja ohjeita keneltäkään,
Kun kyseessä aikuinen ihminen eikä käsittääkseni holhouksen alainen ei kenelläkään ole mitään mutisemista.
Miksi yrität omia toisen elämää ja päätöksiä, pysy sivussa.
Sano hänelle että ei saa julkaista omalla nimellä. Niin yksinkertaista.
Haastatteluiden osalta realismia:
-Vanha haastattelu voidaan nostaa uudestaan esille mediassa, vaikka vuosienkin päästä. Monet aikakauslehdet harrastavat tätä "lue suosikkijuttumme vuodelta 2019".
-Haastatteluun osallistuva ei voi valita sitä, miten haastatteluun reagoidaan. Hän voi saada haastattelusta hyvää palautetta tai sitten irvailua osakseen. Tätä ei voi etukäteen tietää. Aina on myös urpoja, jotka kommentoivat tökerösti vakavasti sairaille ihmisille.
-Haastattelu voi nousta esille myöhemmin, jos kyseistä ihmistä googlaa. Googlaamista tekevät monet, mm. työnantajat, vaikka eivät sitä myönnä.
En suosittele. Näit miten täällä haukuttiin sitä vannmaistakin joka oli ylen jutussa. Ystäväsi joutuisi vauva palstan ruoduttavaksi.
Jos sairaus on periytyvä tai jos siihen on alttius sairastua jossakin suvussa, niin en kertoisi julkisesti. Ihmiset alkavat karttaa pientäkin poikkeamaa "normaalista",
Hän päättää osallistuuko haastatteluun ja mitä haastattelussa kertoo. Se ei ole sun asiasi.