Lue keskustelun säännöt.
Miten te ei-digiajalla lapsuuttanne viettäneet viihdytitte itseänne pitkillä automatkoilla?
08.03.2024 |
Me viihdytettiin mm. siten että kirjattiin vastaantulevien autojen rekisterinumeroita ylös. Jos vaikka sattuis jotain ja poliisi haluaa tietää. No luonnollisestikaan mitään ei ikinä sattunut eikä niitä vaivalla kerättyjä rekkarinumeroita koskaan tarvittu mihinkään.
Kommentit (52)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikittiin kaikenlaisia arvuutusleikkejä. Oli ihan hauskaa, vaikka paikoillaan istuminen olikin tylsää.
Meillä samoin ja välillä sanaleikkejä. Esim leikki, jossa piti aina keksiä uusi sana edellisen sanan viimeisen tavun jälkeen. Esimerkiksi lai-va->va-ris->ris-ki jne. Yleensä se voitti, joka keksi sanan, joka päättyi tavuun "vu", koska sanoja, jotka lakavat vu-tavulla, ei oikein ollut.
Juu juuri tuon tyylisiä. Tai joku mietti vailla eläinlajia ja muut yrittivät selvittää sen kysymällä vuorotellen ei-/kyllä-kysymyksiä. Äitini teki töitä lasten kanssa ja hän oli hyvä keksimään meille erilaisia "aivopelejä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peltojen kohdalla aina hoettiin mitä siellä pellolla kasvoi. Rypsiä (keltainen kukkameri) ruvettiin joskus kutsumaan rääksyksi, koska Vääksyn kanavan lähellä oli useita rypsipeltoja.
Rääksypelto, rääksypelto, rääksypelto, rääksypelto, rääksypelto....
Mahtoi olla vanhemmilla hermot riekaleina tällaisten nerojen kanssa 😂
Samanlaisia juttuja tehtiin. Katseltiin maisemia, ihmeteltiin erikoisempia näkyjä, mietiskeltiin upoten omiin ajatuksiin, pelattiin sanaleikkejä, suunniteltiin mitä tehdään perillä, joskus vähän riideltiin, välillä nukuttiin jne.
Silmät kiinni omissa ajatuksissaan. Ja joskus siitä nukahti uneenkin.
Ei käyty pitkillä reissuilla.Autokin oli niin huono ettei siihen olisi voinut luottaa pitkillä reissuilla.Hirveä vauvankakan värinen Wartburg.Häpesin sitä, menin aina piiloon takapenkillä ettei tutut vaan näe minua.Eipä siinä kauheasti itseänsä viihdyttää sitten edes kannattanut yrittää.
Näin siis lapsena.En ihan noin kuitenkaan enää keski-ikäisenä käyttäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pongattiin ja laskettiin kilpaa vastaantulevia tietyn värisiä autoja, minä punaisia, toinen sinisiä jne. Pelattiin sanapapelejä, kuten keksi a:lla alkavia sanoja jne. Välillä katseltiin maisemia ja syötiin karkkia.
Pelattiin jotain sanapelejä. Sellaisia mihin tarvittiin kynää ja paperia. En enää muista miten ne menivät. Pelattiin kuka näkee ekana. Eli kuka näkee ekana vaikka punaisen talon tms.
Kommentoitiin maisemia. Arvailtiin vastaantulevien autojen värejä. Riideltiin. Ja välillä vain oltiin hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuma auto, bensiinin ja pakokaasun käry, ja ikkunaa ei voinut avata, ettei faijalle tule päänsärky. Eipä siinä paljon ajanvietettä enää osannut kaivata, kun sai keskittyä siihen, ettei laatta lennä.
Me pelattiin kymppitonnia. Jokainen vuorollaan keksi arvattavan sanan ja siihen vihjeen, joka ei ole liian helppo niin että kaikki arvaavat, mutta ei myöskään niin vaikea, ettei kukaan arvaa. Pisteistä pidettiin kirjaa.
Itse tykkäsin myös lukea kirjoja, mutta teini-iässä alkoi autopahoinvointi eikä se enää onnistunut. Pitkillä matkoilla kyllä nukahdin helposti ja meillä kaikilla lapsilla oli takapenkillä omat tyynyt ja viltit mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mitä tein omassa mielikuvituksessani oli, että mulla olisi valtavan iso saha joka leikkaa kaiken tien viereltä auton vauhdissa silmieni tasolta. Siinä meni metsät, talot ja ihmiset. En tietääkseni ole psykopaatti.
Laivan upotusta, johon tarvittiin kynä ja ruutupaperia.
Kerättiin toinen esim sinisiä auto- havaintoja ja toinen punaisia.
Keksittiin vuorotellen sanoja , jotka alkavat jollain tietyllä kirjaimella vaikkapa k- kirjaimella.
Kasettinauhurilta kuunneltiin satuja.
Syötiin eväitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtiin tilastoa vastaantulevien autojen merkeistä ja kansallistunnuksista. Pitkät autoajelut oli yleensä kesäisin ja kotiseudulla Lapissa, jossa liikkui 70-luvulla paljon turisteja.
Sitten kerättiin automerkkejä myös ja tunnistettiin. Liikennemerkkeihinkin liittyen oli joku kisa aina veljen kanssa, en nyt vaan tarkalleen muista mikä oli. Joka tapauksessa autokouluun mennessä osasin liikennemerkit melkoisen hyvin.
Meillä oli Shellin almanakka, josta tutkittiin kansallistunnukset, niitä sai kerättyä automatkojen aikana tosi monia.
Sitten pelattiin yhdyssanapeliä, siinä oli joskus vanhemmatkin mukana. Siis tyyliin eka aloittaa ja seuraava jatkaa yhdyssanalla, joka alkaa edellisen loppuosalla. Tässä pelissä tuli tulkintaristiriitoja toisinaan.
Ja sitten oli sanaleikit tyyliin keksi k-kirjaimella alkavia kukannimiä tai etunimiä tai jotain.
Kyllä meillä tekemistä oli aina.
Lyötiin toisiamme aina kun tuli keltainen auto tai kupla vastaan. Keltainen kupla oikeutti lyömään 10x kovempaa. Muutenkin keskityttiin lähinnä ärsyttämään toisiamme.
En nyt tiedä onko se tabletti lapsille niin paha tähän verrattuna, kunhan on ruutuajat ja säännöllistä liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Röökiä polttamalla sekä lonkeroa juoden.
Bongattiin kuplavolkkareita. Se joka näki kuplan löi vieruskaveria ja huusi kupla. Joskus tehtiin samaa ihan vaan tietyn värisellä autolla.
Pohjoisessa piti tiirailla kuskille avuksi ettei ole poroja tienlaidassa.
Silloin kuljimme junalla. Ei ollut autoa. Maisemia katsomalla.
Piirtelin vihkoon, keräsin rekisterinumeroita, katselin maisemia, uppouduin ajatuksiini...
Oltiin köyhiä, ei ollut autoa eikä matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Lyötiin toisiamme aina kun tuli keltainen auto tai kupla vastaan. Keltainen kupla oikeutti lyömään 10x kovempaa. Muutenkin keskityttiin lähinnä ärsyttämään toisiamme.
En nyt tiedä onko se tabletti lapsille niin paha tähän verrattuna, kunhan on ruutuajat ja säännöllistä liikuntaa.
Tuli heti Bart ja Lisa Simpson mieleen tuosta lyömispelistä.
Kasetteja Sony Walkmanilla ja pelejä Nintendo Gameboy:lla.