Lue keskustelun säännöt.
Miten normaali ihminen (ei suurempia mt-ongelmia) reagoi hylätyksi tulemiseen?
07.03.2024 |
Minulla on vaikea traumatausta ja luultavasti myös epävakaa persoonallisuushäiriö. Kaikenlaiset tilanteet ovat aivan järkyttäviä joissa tulen hylätyksi joko oikeasti tai kuvitteellisesti. Esimerkiksi työpaikallani on mies jonka kanssa on ollut vähän jotain juttua ja hän on aina ennen moikannut mua, mutta tänään hän oli joka kerta jostain syystä kuin mua ei oliskaan ja koko päivä meni aivan pilalle tästä. Siis hän ei katsonut muhun päinkään vaikka kulki läheltä ohi. Olen aivan varma että hän on kuullut minusta jotain pahaa ja nyt on aivan järkyttävä olo, en voi syödä enkä tehdä mitään ja unohdin yhden tärkeän luennonkin tämän takia. Siis ihan itsarikin on käynyt mielessä tän typerän asian takia. Olen ollut nuorena parisuhteessa kerran ja sen jälkeen makasin pimeässä huoneessa monta kuukautta enkä pystynyt tekemään mitään. En ole vuosikausiin ollut suhteessa enkä ihmettele sitä koska miehet varmaan näkee lävitseni millainen sekopää oikeasti olen.
Miten ns. normaalit ihmiset reagoi tällaisiin tilanteisiin? Unohtaa vaan heti ja ajattelee että ehkä syy ei ollut minussa tms?
Kommentit (13)
Kyllähän sitä vähän miettisi, että mikäköhän toista vaivaa, mutta ei se omaa päivää pilaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteeseen, jossa joku ei yhtäkkiå tervehdi reagoin ajattelemalla, että kas sillä taitaa olla kiire ja ajatukset muualla. Luikautan itse kovaäänisen hein ja jatkan omaa epåilemättä yhtä kiireistä päivääni.
OIKEISIIN hylkäämiseen kuten kielteisiin päätöksiin rahoitusten, kauppojen ja työpaikkojen suhteen reagoin suremalla päivän tai pari, katselemalla muutaman kissavideon ja laittamalla uusia hakemuksia ja tarjouksia uusiin paikkoihin.
Suree aikansa ja jatkaa elämäänsä.
Mulla ei ole mitään diagnooseja mutta menen hylkäämisistä aina ihan sekaisin, siis jos kyseessä on romanttinen suhde. Tuttua tuo että suhteen päättymisen jälkeen menee monta kuukautta itkien ja toimintakyky laskee muutenkin. Ehkä tässä on se että yleensä pidän ihmissuhteet hyvinkin pintapuolisella tasolla ja jos joskus päästän jonkun lähelle, menettäminen sattuu siksi niin paljon. Monia vuosia kestäneitä kaverisuhteita on päättynyt eikä ole tuntunut missään, koska ne eivät koskaan oikeasti merkinneet minulle mitään. Joku lyhyempi romanttinen suhde, jossa ihminen koskettaa oikeasti jostain syvältä, on aivan eri asia. Sen ihmisen kanssa on oltu ihan eri tavalla läheisiä ja jaettu paljon henkilökohtaisempia asioita.
En tiedö olenko normaali mutta en ripusta onneani toisen ihmisen varaan. Jos joku ei halua minun seuraani, hän ei halua minun seuraani. Ei se minun vikani ole. Saatan miettiä vähän aikaa olenko käyttäytynyt huonosti mutta siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toteaan, että oma arvostelukykyni henkilön suhteen on pettänyt pahasti. Olen kuvitellut hänet paremmaksi ihmiseksi kuin hän todellisuudessa on. Olen vain tyytyväinen, jos suhde on loppunut ajoissa ja silmäni auenneet, ennen kuin olisin sitoutunut johonkin vakavampaan, kuten yhteisen omaisuuden hankkimiseen.
En ole normaali, joten kenenkään ihmisen käytös tai hylkääminen ei muserra minua. Saatan olla joskus surullinen, mutta sekin on ohimenevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedö olenko normaali mutta en ripusta onneani toisen ihmisen varaan. Jos joku ei halua minun seuraani, hän ei halua minun seuraani. Ei se minun vikani ole. Saatan miettiä vähän aikaa olenko käyttäytynyt huonosti mutta siinä se.
Mullekin tulisi tuosta miehen käytöksestä mieleen ensimmäisenä että olen sanonut/tehnyt jotain väärää ja mies on siitä sitten suuttunut. Koska sellaiselta tuo käytös minusta kuulostaa. Mutta varmuudella ei voi tietää, mahdollista tietenkin on että hänellä on esimerkiksi omassa elämässään jotain murheita ja siksi käyttäytyi noin.
Ajatus siitä, että kaikkien muiden ihmisten tunteiden vaihtelu liittyy itseensä, on hyvin itsekeskeinen. Pieni lapsi kokee jossakin vaiheessa näin, että kaikki ympärillä tapahtuva liittyy häneen. Toimisiko tämän ajatuksen sisäistäminen sinulla Ap? On nimittäin erittäin vapauttaa ymmärtää tämä tosiasia. Toki kun olet lähisuhteessa jonkun kanssa, silloin välillänne tapahtuu paljon sanatonta. Työpaikallakin voi tapahtua paljon sanatonta, etkä pysty kontrolloimaan toisen ihmisen yksittäisiä ajatusvälähdyksiä. Hän saattaa ajtella, ettäolet ärsyttävä yhdellä hetkellä, toisella, ettäolet hauska. Ne eivät silti liity sinuun, ne ovat vain yksittäisiä miljoonista ajatuksista.
Jos hän käyttäytyy tylysti, syynä on useimmiten jotakin isompaa, joka ei liity sinuun ollenkaan. Suurin osa ihmisistä pyrkii käyttäytymään asiallisesti ja ystävällisesti muita kohtaan, vaikkeivat heistä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hylkäämisen ja torjunnan kokemus valtavana voi kummuta lapsena kehittyneestä kiintymyssuhdetyylistä. Se hylkäämisenpeko voi siis olla ihan sieltä asti, vaikka ei olisi mitenkään mt-ongelmainen itse.
Itse ajattelisin vain, että hän ei jostain syystä moikannut tälläkertaa ja siinäpä se. Ehkä tilanteessa oli läsnä joitakin tiettyjä henkilöitä tai hän oli vain ujo jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin ketjuun vain lukemaan jos täällä olisi joku normaali joka kertoisi mitä kuuluu tehdä.
Ajattelen, että toisella on huono päivä, mt-ongelmia tai jotakin kriisiä elämässän, tai oli ajatuksissaan. En ota itseeni vaan jatkelen omaa elämääni ja päivääni omassa hyvän mielen tilassa. Henkisesti terve ihminen pitää tietyt hyvän fiiliksen 'kulissit' yllä ihmisten ilmoilla, vaikka olisi itsellään huono päivä, eikä vyörytä negatiivisia tunteitaan ventovieraiden tai puolituttujen päälle.