Leikkauksista valittavat

Nuorille työ on toissijainen juttu, koska on totuttu siihen, että joku muu hoitaa velvollisuudet ja ottaa kyllä vastuun. Näin on ollut jo pidemmän aikaa ja nyt on sitten heistä kasvanut jo tämän mentaliteetin omaavia perheellisiä. Lapset on tehty yhtään välittämättä olosuhteista, vaikka ei ole koulutusta, on mt-ongelmia ja ties mitä. Juuri siksi on erittäin tärkeää, että aikuisten ihmisten holhousta vähennetään ja jokainen laitetaan ottamaan taas vastuuta enemmän itse. Entisaikojen sisusta ja yritteliäisyydestä ei ole mitään jäljellä. Nykynuoriso sen kun ahdistuu kun vähänkään ehdotetaan epämukavuusalueelle menoa, ponnistelua ja itsenäistä vastuun ottamista. He ovat oppineet, että jos vain jättää asiat hoitamatta, muut siivoaa kyllä jäljet, antaa käyttörahaa, katon, ruoat, lääkkeet ja itse voi downsiftata. Mikäs siinä on ollessa ja somessa meuhkatessa. Tähän tarvitaan muutos. Omilla säästöillä voit tuota harrastaa, mutta et muiden piikkiin.

Työnteko ja etenkin omillaan toimeentulo pitää saada taas arvostetuksi ja itsestäänselväksi oletukseksi. Se vaatii valitettavasti isoa muutosta ja saavutettujen etujen poistoa, jotta katkaistaan aina vain uusien ikäluokkien siirtyminen tähän elämäntapaan. Jossain vaiheessa kuitenkin kelkka kääntyy kun aikuisikään ehtii nuoriso, joka ei ole enää tottunut tämmöiseen vaihtoehtoon tai nähnyt sitä perhepiirissään. Jarrutusaika tekee varmasti kipeää ilmaiseen elatukseen jo tottuneille nykyaikuisille.

Sehän se juuri on, että kaikki valittaa, mutta hyvin harvalla on ratkaisuja. Ja sitten käytetään niiden toisten ratkaisuja, ollaan me tyytyväisiä, mutta seuraava sukupolvi valittaa vieläkin kovempaa koska ovat luu kädessä konkurssin tehneessä maassa.