Päästäisitkö pienen lapsen leikkimään joen tai puron rantaan?
3-6 -vuotiaista lapsista kyse. Pieni joki tai iso puro, eli leveyttä muutamia metrejä, syvyyttä enimmillään reilu metri. Veden lämpötila tähän aikaan vuodesta lähellä nollaa, puro kuitenkin hiljakseen virtaa jo sulana. Päästäisitkö lapsen ihan tuon puron reunalle kiipeilemään ja leikkimään, niin että olet itse useiden metrien päässä? Näet kyllä lapsen, mutta et ehdi hänen luokse muutamissa sekunneissa.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo poikkeaa esim. siitä, että kun lapsen kanssa potkupyöräillään kadulla niin ei käytännössä mitenkään pysty estämään sitä jos lapsi yhtäkkiä potkuttelee auton tai polkupyörän alle? Useimmat vanhemmat vaan luottavat siihen, että koska lapsi ei eilenkään tehnyt niin niin ei se tee sitä tänäänkään.
Niinpä. Monien tuttujen asioiden kanssa otetaan tosi isoja riskejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka osaisikin uida niin jos putoaa puroon, niin kylmä vesi kohmettaa hetkessä ja voi mennä shokkiin, vaatteetkin muuttuu äkkiä todella painaviksi.
Tässä metrin syvässä purossa?
Tuon ikäiset eivät ole itsekään kuin korkeintaan metrin mittaisia.
Mene kahlaamaan itsesi syvyiseen jääveteen täysissä pukeissa niin havainnollistuu tämä vaikeasti tajuttava asia.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan parhaita kesäpäiviä olivat lapsena leikit joella ja järven rannalla. Eivät olleet vanhemmat edes tietoisia, missä leikitään. Nykyisin lasta suojellaan kehityksen kustannuksellakin ja sitten on hirveä ihmetys teini-iässä, kun lapsi pelaa sisällä puhelimella. Kuinka ollakaan, jos on opetettu, että ulkona on pelkkiä vaaroja.
Darwinismiä parhaimmillaan, luonto 'hoitaa' pois yksilöt, jotka eivät selviä nykymaailmassa.
Ensiapukoutuksessa on kerrottu että jopa 10-11-vuotias lapsi joka yhtäkkiä joutuu veden varaan, ei välttämättä osaakaan reagoida siihen, että yhtäkkiä onkin vedessä ja uppoaa sinne. Voi siis osata uidakin, mutta tuollainen tilanne tulee aina yllättäen eikä isompikaan lapsi osaa reagoida tai ainakaan suurin osa.
Minä en enää halua mennä uimaan mielelläni kuin matalaan veteen tai korkeintaan omaan altaaseen. Kahdesti olen ollut hukkua, kun olin jonkinlainen veteen haluava höperö lapsena.
Esimerkiksi parivuotiaana olin isän ja äidin kanssa menossa vappujuhliin ja tien varressa oli syvä mutainen oja, johon päätin sitten hypätä. Ja upposin näkymättömiin. Isä hyppäsi perään ja näki juuri ja juuri ojan pohjasta kirkkaan punaisen rusetin, jonka mummo oli minulle laittanut juhlan kunniaksi ja sai minut ylös ajoissa. Myöhemmin hän harmitteli leikillään kun sodan jälkeen saadut paremmat pahvista valmistetut kengät menivät piloille.
En tietenkään itse muista tuota tapausta, mutta se on minulle monta kertaa kerrottu.
Oli myös toinen vaarallinen tilanne lapsena , kun yksin kovasti virtaavaan jokeen päätin lähteä uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensiapukoutuksessa on kerrottu että jopa 10-11-vuotias lapsi joka yhtäkkiä joutuu veden varaan, ei välttämättä osaakaan reagoida siihen, että yhtäkkiä onkin vedessä ja uppoaa sinne. Voi siis osata uidakin, mutta tuollainen tilanne tulee aina yllättäen eikä isompikaan lapsi osaa reagoida tai ainakaan suurin osa.
Niinpä.
En todellakaan, ei se vedenlämpö tapa, vaan vesi keuhkoissa.
niin tietenkin jos haluaa eroon lapsista