Kumpi vaikuttaa enemmän menestykseen: geenit vai ahkeruus?

Vierailija kirjoitti:

Rikas isi auttaa myös mukavasti.

Ei auta, jos rikas isi on itsekäs pihiläinen eikä halua auttaa lapsiaan eteenpäin - pelkää, että lapset munaa hänen maineensa, siksi ei auta.🤪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas isi auttaa myös mukavasti.

Ei auta, jos rikas isi on itsekäs pihiläinen eikä halua auttaa lapsiaan eteenpäin - pelkää, että lapset munaa hänen maineensa, siksi ei auta.🤪

Useat fiksummat rikkaat vanhemmat eivät anna lapsilleen rahaa, vaan pistävät jälkikasvun ponnistelemaan jotta myös muksut ymmärtäisivät työn teon merkityksen ja rahan arvon. Tietenkin rahoitusta löytyy mikäli jälkikasvu pistää firmaa pystyyn tms.

Vierailija kirjoitti:

Olosuhteet vaikuttavat ehdottomasti eniten. Jos vanhemmat ovat akateemisesti kouluttautuneita (etenkin äiti!) ja perheellä on sosiaalista pääomaa eli sukulaisia ja tuttavia oikeissa paikoissa, lasten on paljon helpompi ponnistaa elämään. Perhe todennäköisesti asuu alueella, jossa on toisia samanlaisia keskiluokkaisia perheitä eli naapuruston koulu on rauhallinen ja peruskoulun jälkeiseen koulutukseenkin on hyviä mahdollisuuksia. Harrastuksiin on varaa ja niihin kannustetaan.

Itse olen molempien sukujeni ensimmäisiä akateemisesti koulutettuja. Lapsuuteni oli vähävarainen ja vanhempani duunareita. Harrastukseni lapsuudessa olivat halvimmasta päästä tai ilmaisia. Emme matkustelleet kuin kotimaassa. Muistojeni mukaan olin jo pikkukoululaisena melko omillani opintojeni kanssa; vuorotyössä käyvillä vanhemmilla ei ollut aikaa vahtia läksyjenlukujani. Hyvän lukupääni ansiosta selvisin paikkakunnan ainoasta lukiosta kelpo paperein ja pääsin hankkim

Vanhempien akateeminen koulutus ei nyky-Suomessa paljon merkitse, koska jo joka toisessa perheessä on lapsilla akateemisesti koulutettu vanhempi. Toisaalta taas jo suorastaan koko itsenäisen Suomen ajalta täällä on ollut kouluttautumisen kautta avoimena väylä nopeaankin luokkanousuun.

Akateemisten vanhempien lapsi pääsee varmasti verraten helposti akateemiselle uralle, mutta esimerkiksi keskivertoakateemisesta perheestä on todellisten menestyjien joukkoon vielä paljon pidempi matka kuin ammattikoululaisten ja akateemisesti koulutettujen välinen matka. Akateeminen koulutus ei takaa vielä millään lailla minkäänlaista menestystä. Ei myöskään sosiaalinen pääoma; menestyneimpienkin piireissä se oma sosiaalinen pääoma täytyy kuitenkin edelleen myös itse ansaita. Ainoastaan miljardeja perivien superrikkaitten tai kuninkaallisten perheitten keskivertojälkeläisillä on menestys ns. taattu.

Tavallisilla maisterintutkinnon suorittaneiden talliaisten jälkeläisillä ei ole menestyjien joukkoon sen enempää asiaa kuin siivoojan tai bussikuskin jälkeläisillä.

Esimerkki. Jos äiti ja/tai isä lusmuilee kotona Kela-tuilla silkkaa laiskuuttaan, lapsesta voi tulla samanlainen tai sitten hän päättää, ettei halua tulla samanlaiseksi.

Tähän tarvitaan kuitenkin yleensä jonkun, edes yhden aikuisen rohkaisua ja uskoa lapseen.

Yleensä näitä tukijoita ei löydy, jos lapsi ei ole jaksanut panostaa kouluun tai harrastuksiin, luullen itseään tyhmäksi tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas isi auttaa myös mukavasti.

Ei auta, jos rikas isi on itsekäs pihiläinen eikä halua auttaa lapsiaan eteenpäin - pelkää, että lapset munaa hänen maineensa, siksi ei auta.🤪

Suomessa ei montaa rikasta ole, taitavat olla kahden käden sormilla laskettavissa.

Loput ovat vain keskivertoa varakkaampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas isi auttaa myös mukavasti.

Ei auta, jos rikas isi on itsekäs pihiläinen eikä halua auttaa lapsiaan eteenpäin - pelkää, että lapset munaa hänen maineensa, siksi ei auta.🤪

Suomessa ei montaa rikasta ole, yhden ihmisen sormet ja varpaat taitavat riittää heidän määränsä laskemiseen.

Sattumalla on paljon merkitystä. Ensimmäisen oman alan kesätyöpaikan sain keskusteltuani ihan sattumalta kyseisen paikan pomon kanssa. Ensimmäisen vakituisen paikan sain kesken opintojen, kun hain sitä vähän läpällä. Ne pitkälti määrittivät sen, että pääsin hyvin uran alkuun ennen kuin 90 luvun lama alkoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruudella pärjää aina, geenit ei yksinään mitään auta. Moni ei edes tiedä olevansa geneettisiesti lahjakas, koska on laiska.

Täysin samaa mieltä. Ahkeruudella voi myös kompensoida heikkoja geenejä. 

Usein pitää kuitenkin ymmärtää, mitä tekee. Ilman tukevaa ympäristöä voi tehdä toimimattomia asioita.

 

Turha odottaa tukevaa ympäristöä. Sellainen on erityisherkkua, jota ainoastaan harvat pääsevät hetkeksi nauttimaan. Parempi rakentaa mielenmaisema jossa yksilö pärjää ilman ulkoista tukea.

Menestyvät ihmiset päätyvät hyviin lopputuloksiin, koska jo varhaiset onnistumiset ruokkivat eteenpäin. Jos kokee onnistuvansa koulussa, saa motivaatiota ja jaksaa jatkaa edelleen eteenpäin tavoittelemaan menestystä.

Ei ole mitenkään tavatonta, että juuri (yksilö)urheilijat menestyvät usein opinnoissa ja lopulta työelämässäkin. Jatkuvat kannustimet saavat tekemään entistä enemmän. Paavo Nurmi on yksi esimerkki. Nurmi rakennutti urheilu-uran jälkeen Helsinkiin ison määrän kivitaloja, ja perusti vielä asusteliikkeenkin. Hän oli jo koulussa hyvä, mutta sen verran "varhain" hän syntyi, että vasta urheilu-uran tuoma taloudellinen menestys antoi hänelle mahdollisuuden toimia myös menestyksekkäänä liikemiehenä.

"Menestyvät ihmiset päätyvät hyviin lopputuloksiin, koska jo varhaiset onnistumiset ruokkivat eteenpäin. Jos kokee onnistuvansa koulussa, saa motivaatiota ja jaksaa jatkaa edelleen eteenpäin tavoittelemaan menestystä."

Miksi iso osa menestyjistä on sitten pärjännyt huonosti koulussa? Teoriasi sakkaa tuossa kohtaa

Valitettavasti se vaikuttaa eniten, ketä tunnet ja miten hyviä kavereita ne ovat sinun tai läheistesi kanssa. 

Itselläni oli aika ideologiset vanhemmat, jotka olisivat voineet suhteillaan ja rahallisesti auttaa paljonkin, mutta ei. Itse piti yrittää ja epäonnistua aina vaan, joten älystä ja ahkeruudesta ja hyvistä geeneistä huolimatta tulokset jäivät laihanpuoleisiksi. Jonkun näkökulmasta voisin olla menestynytkin, mutta omasta mielestäni täysi floppi, kun mikään ei ole onnistunut suunnitellusti ja työurakin on pätkätöitä silloin tällöin vaihtelevilta aloilta. Korkea äly ei muuten useinkaan ole eduksi työuran kannalta, ellei ole yhtä selkeää kiinnostuksen kohdetta. Älyn vuoksi on vaikea kestää puuduttavaa yksitoikkoisuutta, mutta myös liiallinen hektisyys kuormittaa, jos aivoissa on muutenkin monta prosessia meneillään.

Seuraavalle sukupolvelle olemme yrittäneet antaa kaiken mahdollisen avun, taloudellisesti ja niillä suhteilla, mitä nyt elämän varrella on saatu aikaan, sekä vielä ihan konkreettisestikin auttamalla ja neuvomalla niissä hankalissa asioissa. 

Oma teoriani mikä erottaa menestyjän ja ei menestyvän. Menestyjä lähtee oletuksesta että hänen tekemisensä ainoastaan vaikuttavat menestykseen, ei menestyvät odottavat ulkopuolista työntöapua tai tuuria.

Tässä pitäisi määritellä, mikä on menestystä. Onko se elintaso, omalla aktiivisuudella saavutetut asiat, vaiko onnistumisprosentti pyrkimyksissään. Määritelmästä riippuen vastauksestakin tulee hieman erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi määritellä, mikä on menestystä. Onko se elintaso, omalla aktiivisuudella saavutetut asiat, vaiko onnistumisprosentti pyrkimyksissään. Määritelmästä riippuen vastauksestakin tulee hieman erilainen.

Miksi pitää määritellä? Eikö jokainen saa itse määritellä itselle onnistumisen mittarit ja pyrkiä sitten niihin? Minun ja sinun mittarit onnistumiselle tuskin ovat samoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi määritellä, mikä on menestystä. Onko se elintaso, omalla aktiivisuudella saavutetut asiat, vaiko onnistumisprosentti pyrkimyksissään. Määritelmästä riippuen vastauksestakin tulee hieman erilainen.

Miksi pitää määritellä? Eikö jokainen saa itse määritellä itselle onnistumisen mittarit ja pyrkiä sitten niihin? Minun ja sinun mittarit onnistumiselle tuskin ovat samoja.

Esimerkiksi, voiko menestyä missikisoissa geeneillä vai ahkeruudella. Tai voiko menestyä yrittäjänä geeneillä vai ahkeruudella. Tai urheilussa. Riippuu missä haluaa menestyä, ei taida löytyä mitään "keskimääräistä menestymisen mittaria".

Geenit vaikuttaa niin laajasti ihmiseen, että hankala erottaa edes ahkeruutta mitenkään geeneistä täysin irralliseksi tekijäksi. Ahkeruutta ohjaa ihmisen motivaatio- ja palkitsemisjärjestelmä aivoissa, joka on myös kytköksissä geeneihin. Mutta sosiaalisella taustalla ja tukiverkostoilla on myös iso merkitys ja terveydelläkin tietysti. Jos puhutaan aivan huippumenestyksestä, niin geenit tosi ratkaisevia kuitenkin.

Ei oo "menestyjillä" hyvät geenit ja, harvoin kovin ahkeriakaan ovat. Suhteilla ovat porskuttaneet useimmat johtopalleille, eli hyvä eli toiminnalla, vilungilla. Ovat tietysti syntyneet myös semmosiin perheisiin, joissa näillä suhteilla pääsee eteenpäin, johonkin omaan firmaan jne. Koskaan eivät ole joutubeet oikeita töitä itse hakemaan, kaikki tulee ikäänkuin tarjottuna. Ikävä kyllä kokoomuskin on täynnä tämmöistä väkeä, nämä sitten on määkimässä että "menkää töihin". Ei mitään käsitystä todellisuudesta kun ei ole itse siellä eletty. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oo "menestyjillä" hyvät geenit ja, harvoin kovin ahkeriakaan ovat. Suhteilla ovat porskuttaneet useimmat johtopalleille, eli hyvä eli toiminnalla, vilungilla. Ovat tietysti syntyneet myös semmosiin perheisiin, joissa näillä suhteilla pääsee eteenpäin, johonkin omaan firmaan jne. Koskaan eivät ole joutubeet oikeita töitä itse hakemaan, kaikki tulee ikäänkuin tarjottuna. Ikävä kyllä kokoomuskin on täynnä tämmöistä väkeä, nämä sitten on määkimässä että "menkää töihin". Ei mitään käsitystä todellisuudesta kun ei ole itse siellä eletty. 

Niin katkeraa ja vääristynyttä. Kyllähän minäkin mutku.. juttua.

Ahkeruus. Mulla köyhät vanhemmat joilla huono koulutus. Itse olen kuitenkin aina saanut töitä. Omat lapset laiskoja lellipentuja. 

Mitä on menestys elämässä?

Onko se rahaa ja yhteiskunnallista asemaa, itsensä toteuttamista rahasta piittaamatta, täyteläistä rakkautta, hyvää vanhemmuutta tai ehkä itsensä uhraamista muiden hyväksi? 

Olettaen että tässä puhutaan kuitenkin menestyksestä sen perinteisessä eli materialistisimmassa viitekehyksessä sanoisin että äly ja ahkeruus vaikuttavat useimmiten jossain määrin, mutta paljon voivat vaikuttaa myös synnynnäinen lahjakkuus ja taipumukset, lapsuudenkodin ja lähipiirin esimerkki ja arvot, vanhempien kannustus sekä henkilökohtainen luonne sisältäen arvot ja moraalin. Valitettavasti myös ulkonäkö ja alasta riippuen jopa sukupuoli saattavat vaikuttaa työuralla etenemiseen. 

Myös pelkkä kohtalo saattaa vaikuttaa, eli mihin perheeseen/sukuun satut syntymään. Perheen varallisuus ja asema saattavat hyödyttää huomattavasti jos maksetaan kallis koulutus ulkomailla, tuetaan taloudellisesti ja annetaan tietotaitoa yrityksen käynnistämiseen, hyödynnetään vanhempien/suvun suhteita tai tarjotaan valmis asema perhe/suku yrityksessä. 

Voihan esimerkiksi amis pohjalta perustaa menestyvän rakennusfirman siinä missä toinen toimii rakennusmiehenä. Tässäkin taustalla voi kuitenkin vaikuttaa synnynnäinen luonne, eli onko ulospäinsuuntaunut ja rohkea, vai hiljaisempi ja turvallisuushakuisempi. Entä onko lapsuuden kodissa tuettu terveen itsetunnon kehitystä vai ovatko kasvuolot nimenomaan tukahduttaneet sellaista? Miten elämä on edennyt lapsuudesta asti, onko se tuonut mukanaan sellaisia kokemuksia jotka ovat vahvistaneet luottoa omien haaveiden toteutumiseen vai murentaneet luottoa omien haaveiden toteutumiseen? Entä henkilökohtaiset arvot, onko rahanhimo kova ja halu kohota yhteiskunnan arvoaskelmilla kiihkeä, vai tyytyykö ihminen luontaisesti vähempään eikä pidä kilpailusta? Onko työ ja rakennusmaailma koko elämänsisältö vai vain tapa hankkia välttämätön toimeentulo eikä erityinen kiinnostuksen kohde? Entä kannustaako lähipiiri yrittäjyyteen, antaako esimerkkiä yrittäjyyteen, luvataanko sieltä jopa auttaa käytännöllisesti ja taloudellisesti? Näin huomaa, että toisessa tapauksessa tie ulkoiseen menestykseen, en sano että välttämättä sisäiseen, voi olla yhdelle paljon tasoitellumpi kuin toiselle. 

Yiopistokoulutettuna älykkäänä maisterinakin saattaa jumiutua johonkin perustason toimistotyöhön pätkätyösuhteineen siinä missä hieman vähemmän fiksu pääsee rimaa hipoen suoritetun ammattikorkean jälkeen hyvillä suhteilla suoraan johtotehtäviin ja etenee nopeasti sosiaalisten taitojensa avuin, ehkä osin ulkonäönkin edesauttamana. 

Tärkeintä olisi kuitenkin muistaa, että materialistinen menestys on lopultakin jotakin pysymätöntä ja kuinka usein me joudummekaan tinkimään sitä tavoitellessamme omantuntomme monista huomautuksista. 

Mitä on menestys elämässä?

Minä olen pistänyt mittariksi onnellisen elämän. Olen siis pyrkinyt löytämään puolison, jonka kanssa minulla on arjessa ja juhlassa mukavaa. Tuossa olen onnistunut. Olen myös nähnyt paljon vaivaa jotta pääsen tekemään työtä josta tykkään, vaikka helpolla en pääsekään. Mutkien kautta tuokin on onnistunut. Taloudessa tavoitteeni on ollut aina saada kiva koti ja auto. Nuokin on tullut saatua, eivätkä nuo ole rahallisesti mitenkään erityisen kalliita.

Jokainen saa määritellä omat mittarinsa menestykseen. Tuossa minun tulkinta menestyksestä