Kumpi vaikuttaa enemmän menestykseen: geenit vai ahkeruus?

Vaikka olisi kuinka ahkera, ilman geenejä ei pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruudella pärjää aina, geenit ei yksinään mitään auta. Moni ei edes tiedä olevansa geneettisiesti lahjakas, koska on laiska.

Täysin samaa mieltä. Ahkeruudella voi myös kompensoida heikkoja geenejä. 

Ei kumpikaan vaan sosioekonominen tausta. Itse asun esim. suvun talossa koska vanhempani kuolivat nuorena. Sain myös näiden osakesalkut.

Olin viimeksi töissä joskus tet-harjoittelussa yläasteikäisenä. Ei minulla olisi tavallisena palkansaajana mitään mahdollisuutta asua pk-seudulla suurehkossa omakotitalossa.

Moni asia elämässä riippuu tuurista.

Määrittele"menestys" Veikkaan, että"menestys" on se jenkeistä tuputettu raha, iso talo, kaunis vaimo, hyväpalkkainen työ.

Millä perusteella esim. kirurgi, jolla on hieno talo ja kaunis vaimo on "menestyneempi" kuin kuntoutustuella kituuttava pk-pohjainen ikisinkku vuokrayksiössään?

Lampaille tärkeintä on vielä näyttää se"menestys" ulospäin.

Geenejä tarvitaan älykkyyteen, jota tarvitaan jotta ei käytetä ahkeruutta väärin ja osataan tehdä sopivia liikkeitä vallitsevassa ympäristössä. Ahkeruutta tarvitaan että yleensä tapahtuu jotakin. 

Ilman älykkyyttä ahkeruus on turhaa hosumista. Ilman ahkeruutta älykkö on helposti taivaanrannanmaalari.

Älykäs voi saada jonkun ahkeran ja "ei älykkään" tekemään homman ja kerätä itse tuoton. 

Älykkäänä on siis parempi.

Älykkyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä ehkä enemmän sosiaalista älykkyyttä kun perus ÄO tulosta.

"Parhaiten menestyvillä on yleensä toki yhdistelmä molempia, eli ovat fiksuja, sosiaalisia JA ahkeria."

Ja jokaista ahkeraa ja fiksua parhaiten edennyttä menestyjää kohden on kymmenen ihan yhtä fiksua ja ahkeraa jotka vain eivät sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun niitä ihan parhaita paikkoja jaettiin. Tämä aina monilta unohtuu. Ei riitä että olet fiksu ja ahkera, tarvitset myös tietyn määrä onnea.

Vierailija kirjoitti:

"Parhaiten menestyvillä on yleensä toki yhdistelmä molempia, eli ovat fiksuja, sosiaalisia JA ahkeria."

Ja jokaista ahkeraa ja fiksua parhaiten edennyttä menestyjää kohden on kymmenen ihan yhtä fiksua ja ahkeraa jotka vain eivät sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun niitä ihan parhaita paikkoja jaettiin. Tämä aina monilta unohtuu. Ei riitä että olet fiksu ja ahkera, tarvitset myös tietyn määrä onnea.

Määrittele"menestys"

Vierailija kirjoitti:

Geenejä tarvitaan älykkyyteen, jota tarvitaan jotta ei käytetä ahkeruutta väärin ja osataan tehdä sopivia liikkeitä vallitsevassa ympäristössä. Ahkeruutta tarvitaan että yleensä tapahtuu jotakin. 

Ilman älykkyyttä ahkeruus on turhaa hosumista. Ilman ahkeruutta älykkö on helposti taivaanrannanmaalari.

Älykäs voi saada jonkun ahkeran ja "ei älykkään" tekemään homman ja kerätä itse tuoton. 

Älykkäänä on siis parempi.

Älykkyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä ehkä enemmän sosiaalista älykkyyttä kun perus ÄO tulosta.

  

Viimeinen rivi vei tolkun pois koko kirjoituksesta

Vierailija kirjoitti:

"Parhaiten menestyvillä on yleensä toki yhdistelmä molempia, eli ovat fiksuja, sosiaalisia JA ahkeria."

Ja jokaista ahkeraa ja fiksua parhaiten edennyttä menestyjää kohden on kymmenen ihan yhtä fiksua ja ahkeraa jotka vain eivät sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun niitä ihan parhaita paikkoja jaettiin. Tämä aina monilta unohtuu. Ei riitä että olet fiksu ja ahkera, tarvitset myös tietyn määrä onnea.

Ei pidä paikkaansa. Ahkera kokee vastaiskuja, mutta ei anna niiden lannistaa. Ahkera voi yrittää yhä, vaikka on tullut torjutuksi kymmenen kertaa. Tuo parantaa ahkeran todennäköisyyttä onnistua. Mikäli lannistuu ensimmäisestä tai toisesta vastoinkäymisestä, ei todennäköisesti saavuta oikein mitään. Tuolloin voi tuudittautua ajatukseen muiden paremmasta tuurista ja se antaa ulkoisen syyn epäonnistumiselle, mutta ei vastaa todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parhaiten menestyvillä on yleensä toki yhdistelmä molempia, eli ovat fiksuja, sosiaalisia JA ahkeria."

Ja jokaista ahkeraa ja fiksua parhaiten edennyttä menestyjää kohden on kymmenen ihan yhtä fiksua ja ahkeraa jotka vain eivät sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun niitä ihan parhaita paikkoja jaettiin. Tämä aina monilta unohtuu. Ei riitä että olet fiksu ja ahkera, tarvitset myös tietyn määrä onnea.

Ei pidä paikkaansa. Ahkera kokee vastaiskuja, mutta ei anna niiden lannistaa. Ahkera voi yrittää yhä, vaikka on tullut torjutuksi kymmenen kertaa. Tuo parantaa ahkeran todennäköisyyttä onnistua. Mikäli lannistuu ensimmäisestä tai toisesta vastoinkäymisestä, ei todennäköisesti saavuta oikein mitään. Tuolloin voi tuudittautua ajatukseen muiden paremmasta tuurista ja se antaa ulkoisen syyn epäonnistumiselle, mutta ei vastaa todellisuutta.

Määrittele se"menestys" Muutehan koko keskustelua on turha jatkaa. Äläkä sano että raha ja muu materiaalinen.

Mielestäni menestykseen vaikuttaa näitä enemmän päättäväisyys ja röyhkeys. Tunnen ihmisiä, jotka on selvinneet rimaa hipoen ylioppilaaksi ja sitten mihin tahansa pilipali yliopistoon. On aloja, joille on tosi helppo päästä. Käytännössä ruotsin kieliset ja joku Joensuun kunnallisoikeus tms.  Sitten sillä pilipalitutkinnolla ja ö-luokan gradulla on kuitenkin alettu rakentaa Linkedin profiilia ja vaikka takana ois kuinka paljon poltettuja siltoja, lopulta sinnikkyydellä päätyy hyviin hommiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parhaiten menestyvillä on yleensä toki yhdistelmä molempia, eli ovat fiksuja, sosiaalisia JA ahkeria."

Ja jokaista ahkeraa ja fiksua parhaiten edennyttä menestyjää kohden on kymmenen ihan yhtä fiksua ja ahkeraa jotka vain eivät sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun niitä ihan parhaita paikkoja jaettiin. Tämä aina monilta unohtuu. Ei riitä että olet fiksu ja ahkera, tarvitset myös tietyn määrä onnea.

Ei pidä paikkaansa. Ahkera kokee vastaiskuja, mutta ei anna niiden lannistaa. Ahkera voi yrittää yhä, vaikka on tullut torjutuksi kymmenen kertaa. Tuo parantaa ahkeran todennäköisyyttä onnistua. Mikäli lannistuu ensimmäisestä tai toisesta vastoinkäymisestä, ei todennäköisesti saavuta oikein mitään. Tuolloin voi tuudittautua ajatukseen muiden paremmasta tuurista ja se antaa ulkoisen syyn epäon

 

Jokainen saa määritellä itse mittarit menestykselleen ja tavoitella sitten niitä. Mikäli ei aseta mitään tavoitteita, ei niitä todennäköisesti saavutakaan, eikä myöskään ole omaan elämäänsä tyytyväinen. 

Olosuhteet vaikuttavat ehdottomasti eniten. Jos vanhemmat ovat akateemisesti kouluttautuneita (etenkin äiti!) ja perheellä on sosiaalista pääomaa eli sukulaisia ja tuttavia oikeissa paikoissa, lasten on paljon helpompi ponnistaa elämään. Perhe todennäköisesti asuu alueella, jossa on toisia samanlaisia keskiluokkaisia perheitä eli naapuruston koulu on rauhallinen ja peruskoulun jälkeiseen koulutukseenkin on hyviä mahdollisuuksia. Harrastuksiin on varaa ja niihin kannustetaan.

Itse olen molempien sukujeni ensimmäisiä akateemisesti koulutettuja. Lapsuuteni oli vähävarainen ja vanhempani duunareita. Harrastukseni lapsuudessa olivat halvimmasta päästä tai ilmaisia. Emme matkustelleet kuin kotimaassa. Muistojeni mukaan olin jo pikkukoululaisena melko omillani opintojeni kanssa; vuorotyössä käyvillä vanhemmilla ei ollut aikaa vahtia läksyjenlukujani. Hyvän lukupääni ansiosta selvisin paikkakunnan ainoasta lukiosta kelpo paperein ja pääsin hankkimaan maisterinpaperit.

Oma lapseni puolestaan asuu kahden korkeakoulutetun vanhemman taloudessa, jossa tulotkin ovat sen mukaiset. Harrastuksia on useita ja niihin kaikkiin voidaan surutta satsata sekä rahaa että aikaa. Hän voi jo peruskouluaikana hakeutua painotettuun opetukseen ja valita toisen asteen koulutuspaikkansa useiden erinomaisten vaihtoehtojen väliltä.  Siinä missä itselleni pikkukaupungin kirjasto oli hienointa, mitä tiesin, oma lapseni saa kertoa mielipiteensä siihen, mihin perheen seuraava ulkomaanreissu suuntautuu.

Ihminen voi olla vaikka miten ahkera ja fiksu ja mahdollisuushorisontti kaikille tasapuolinen, mutta toiset vain lähtevät kiistatta hyvinkin pitkältä etumatkalta.

Vierailija kirjoitti:

Olosuhteet vaikuttavat ehdottomasti eniten. Jos vanhemmat ovat akateemisesti kouluttautuneita (etenkin äiti!) ja perheellä on sosiaalista pääomaa eli sukulaisia ja tuttavia oikeissa paikoissa, lasten on paljon helpompi ponnistaa elämään. Perhe todennäköisesti asuu alueella, jossa on toisia samanlaisia keskiluokkaisia perheitä eli naapuruston koulu on rauhallinen ja peruskoulun jälkeiseen koulutukseenkin on hyviä mahdollisuuksia. Harrastuksiin on varaa ja niihin kannustetaan.

Itse olen molempien sukujeni ensimmäisiä akateemisesti koulutettuja. Lapsuuteni oli vähävarainen ja vanhempani duunareita. Harrastukseni lapsuudessa olivat halvimmasta päästä tai ilmaisia. Emme matkustelleet kuin kotimaassa. Muistojeni mukaan olin jo pikkukoululaisena melko omillani opintojeni kanssa; vuorotyössä käyvillä vanhemmilla ei ollut aikaa vahtia läksyjenlukujani. Hyvän lukupääni ansiosta selvisin paikkakunnan ainoasta lukiosta kelpo paperein ja pääsin hankkim

Vaikuttaa, mutta silti suomessa on mahdollisuus nousta huonoistakin lähtökohdista, mikäli oma asenne on kunnossa. 

Ahkeruuden lisäksi tarvitaan sopivat olosuhteet, vaikka olisi hyvät geenitkin. Jos omalla alalla ei ole etenemistä mahdollistavia töitä tai joku ottaa kunnian ahkeran tekemisistä, ei menestys näy ulospäin. Samoin jos saa vain lyhyitä pätkiä silloin tällöin ja joku muu saa vakituisen työn, paljon voi riippua tuurista.

Riippuu myös minkä määrittelee menestykseksi. Menestyykö moni samantyyppisellä taustalla vai onko henkilö poikkeavan menestynyt. 

Jos joku on insinööri ja moni muukin insinööri työllistyy, onko työllistynyt menestynyt? Verrattuna laulajaan, joka on onnistunut menestymään, vaikka moni muu alalla on päätynyt muihin töihin, jotka eivät näy julkisuudessa? Tai jos osa on jäänyt työttömäksi joko tekemättä laulajan uraa tai sitä vain vähän yrittäen? 

Tarvitaanko menestykseen palkkaa vai riittääkö, että joku on todella hyvä tai tekee välillä jotain hienoa, vaikka ei siitä rahaa saakaan?

Moni voi lakata yrittämästä työskennellä toivealallaan. 

Olisiko Albert Einstein menestynyt, jos olisi ollut työtön? Varmaan jos teoria olisi jäänyt elämään, mutta en tiedä olisiko ehtinyt nauttia tuloksista.

Samalla tavalla joku taiteilija on voinut olla köyhä eläessään ja menestynyt kuoltuaan. Silloin ahkeruus vaikuttaa siihen, kuinka paljon taiteilijalta jää teoksia. Joltain voi jäädä kourallinen, joltain kymmeniä.

Geeneillä tai suhteilla voi olla vaikutusta siihen, kenen työ pääsee esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruudella pärjää aina, geenit ei yksinään mitään auta. Moni ei edes tiedä olevansa geneettisiesti lahjakas, koska on laiska.

Täysin samaa mieltä. Ahkeruudella voi myös kompensoida heikkoja geenejä. 

Usein pitää kuitenkin ymmärtää, mitä tekee. Ilman tukevaa ympäristöä voi tehdä toimimattomia asioita.

Geenit, tuuri ja ulkonäkö naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Geenejä tarvitaan älykkyyteen, jota tarvitaan jotta ei käytetä ahkeruutta väärin ja osataan tehdä sopivia liikkeitä vallitsevassa ympäristössä. Ahkeruutta tarvitaan että yleensä tapahtuu jotakin. 

Ilman älykkyyttä ahkeruus on turhaa hosumista. Ilman ahkeruutta älykkö on helposti taivaanrannanmaalari.

Älykäs voi saada jonkun ahkeran ja "ei älykkään" tekemään homman ja kerätä itse tuoton. 

Älykkäänä on siis parempi.

Älykkyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä ehkä enemmän sosiaalista älykkyyttä kun perus ÄO tulosta.

  

Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä työn saannin kannalta, ja ihmisillä usein menee älykkyys ja sosiaaliset lahjat sekaisin.

Korkean älykkyyden omaavan autistin on vaikeaa saada töitä jos sosiaaliset taidot ovat liian monimutkaisia tai puhetavassa on jotain outoa. Kaikki ei voi näille asioille mitään, ja autisminkirjolla olevien työttömyysaste on isompi kuin muiden ihmisten.

Olosuhteet, sattuma ja tietysti myös oma ahkeruus.

Siskostani tuli menestynyt ihminen, kun hän (osittain sattumalta) innostui jo lapsena soittamaan erästä instrumenttia, ja meni paikalliseen musiikkiopistoon soitonopettajan tunneille. Opettaja oli ulkomaalaistaustainen ja erittäin vaativa, joten siskoni oppi jo nuorena keskittymään täysillä ja tekemään ankarasti töitä.

Koulu sujui hänellä sitten varsin helpostikin, paljon kovemmalle hän joutui soittotunneilla. Koulussa sai jatkuvasti ylistävää palautetta (joka ruokki menestyksen halua), hän sai suunnilleen joka kevätjuhlassa parhaan oppilaan stipendin jne. Opettajat kehuivat siskoani monilahjakkuudeksi, mutta eivät kai arvanneetkaan, että ei hän käytännössä varmaankaan ollut erityisen lahjakas, vaan joutui vain jo nuorena opettelemaan tehokkaat oppimistekniikat ja panostamaan keskittymiseen, jotta pärjäisi instrumentissa. Koulumenestys tuli melko pitkään ihan siinä sivussa.

Menestyminen koulussa jatkui suorastaan omia latujaan menestyksenä työelämässä, vaurastumisena ja yleisestikin ns. menestyksenä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruudella pärjää aina, geenit ei yksinään mitään auta. Moni ei edes tiedä olevansa geneettisiesti lahjakas, koska on laiska.

Täysin samaa mieltä. Ahkeruudella voi myös kompensoida heikkoja geenejä. 

Usein pitää kuitenkin ymmärtää, mitä tekee. Ilman tukevaa ympäristöä voi tehdä toimimattomia asioita.

 

Turha odottaa tukevaa ympäristöä. Sellainen on erityisherkkua, jota ainoastaan harvat pääsevät hetkeksi nauttimaan. Parempi rakentaa mielenmaisema jossa yksilö pärjää ilman ulkoista tukea.