Teen kiltisti puolet kotitöistä enkä koskaan sano vaimolle vastaan, hän ei silti ole tyytyväinen

Ei se tee kenestäkään kilttiä, että tekee oman osansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehellä pitäisi olla omia mielipiteitä? Ei minulla ainakaan ole. Olen vähän kuin haamu joka leijuu seinästä seinään.

Näinpä. Ihan kuin minua kiinnostaisi kaiken maailman asiat, joilla ei ole elämääni mitään vaikutusta. Pidän rutiineista ja en halua niitä sotkea ekstrajutuilla. Haluan pitää kaiken mahdollisimman simppelinä.

Nainen halusi ritarin, sai sellaisen, ja nyt valittaa siitä, että en koskaan itke tai näytä tunteita. Ritarit eivät itke tai näytä tunteita. Vanhoillisuuden nimissä halusi, että hankin ammatin mahdollisimman nopeasti ja tienaisin hyvin. Aloin tienaamaan hyvin, ei kelpaa, koska teen liikaa töitä. Naimisiin mentiin aikaisin. Kysyin, milloin voimme alkaa lapsihaaveita totetuttamaan, vastasi, että haluaa nauttia elämästä ja matkustella ensin... ei vanhoillisuuden hiventäkään. Harrastakaa naiset jotain linjajohtamista, ei teistä välillä saa mitään tolkkua

Vierailija kirjoitti:

Ei se tee kenestäkään kilttiä, että tekee oman osansa.

Tämä. Vastenmielistä, että joku kokee olevansa erityisen kiltti hoitaessaan aikuisen velvollisuuksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen mies. Tuo palkan kotiin, tekee osuutensa kotitöistä ja on aina kohtelias, arvostava ja huomaavainen. 

Mutta hän ei ole koskaan osannut olla fyysisesti lähellä. Seksiä kyllä oli kunnes hänelle tuli ongelmia (viimeksi 5kk sitten)  mutta mulle pano on vain 1 promille läheisyydestä. Ja kun muuta ei ole (ei käsikkäin kävelyä, ei oikeaa halaamista, suukottelua, helliä hipaisuja, hiusten sivelyä, lusikassa oleilua ja nukkumista jne) suhteesta puuttuu suurin ja tärkein osa. Hän ei sitä kaipaa eikä ymmärrä mistä puhun kun yritän selittää. Tai taputtaa kuin koiranpentua ja unohtaa koko jutun. 

Meidän elämä muuten on ihanaa, kumppanuus ja sitoutuminen vahvaa suhteessa mutta mä olen silti niin surullinen että hajoan kohta! Ja tilanne vain pahenee vanhemmiten

Ehkä teilläkin on tällainen "mitätön pikkuseikka" mikä on vaimollesi tärkeämpi kuin

Samoin sinulle! Voimia, te olette vielä nuoria. Näin +/-60v ei enää tilanne korjaannu

Kertaa vaimolle iltaisin lista kotitöistäsi, oppii arvostamaan 😎

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aloituksesta ja sen sanavalinnoista tuli mieleen, että ajatteletko kotitöiden kuuluvan ensisijaisesti naiselle ja että mies auttaa vaimoaan tehdessään puolet? 

Kotitöiden puoliksi jakaminen ei mielestäni ole tasa-arvoa eikä kotitöillä oikeastaan edes ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Kotityöt tekee ne kaikki henkilöt, jotka siellä kotona asuvat ikä ja kehitystaso huomioiden. 

Toisekseen, oletko sellainen, jolla ei ole mitään omaa mielipidettä mihinkään? Jos olet, niin voit tuntua vaimon mielestä perässävedettävältä tyypiltä. Ja sellainen ei kuulu tasa-arvoiseen parisuhteeseen.

Eräs tubettaja sanoi jotenkin näin:

"En koskaan auta vaimoani kotitöissä.

En auta häntä, sillä asun täällä, ja minun kuuluu tehdä kotitöitä siinä missä hänenkin."

Asenne vaikuttaa, ja jos tekee kotona hommia vain palkintona tai marttyyrimaisesti auttaen, niin eipä se ole kovin tasa-arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen mies. Tuo palkan kotiin, tekee osuutensa kotitöistä ja on aina kohtelias, arvostava ja huomaavainen. 

Mutta hän ei ole koskaan osannut olla fyysisesti lähellä. Seksiä kyllä oli kunnes hänelle tuli ongelmia (viimeksi 5kk sitten)  mutta mulle pano on vain 1 promille läheisyydestä. Ja kun muuta ei ole (ei käsikkäin kävelyä, ei oikeaa halaamista, suukottelua, helliä hipaisuja, hiusten sivelyä, lusikassa oleilua ja nukkumista jne) suhteesta puuttuu suurin ja tärkein osa. Hän ei sitä kaipaa eikä ymmärrä mistä puhun kun yritän selittää. Tai taputtaa kuin koiranpentua ja unohtaa koko jutun. 

Meidän elämä muuten on ihanaa, kumppanuus ja sitoutuminen vahvaa suhteessa mutta mä olen silti niin surullinen että hajoan kohta! Ja tilanne vain pahenee vanhemmiten

Ehkä teilläkin on tällainen "mitätön pikkuseikka" mikä on vaimollesi tärkeämpi kuin

28 vuotta puhunut enemmän tai vähemmän asiasta. Kuten kirjoitin hän muistaa ehkä minuutin. Mutta sellainen mihin itsellä ei ole tarvetta unohtuu heti. Toki olen pyytänyt halausta ja mennyt viereen köllimään mutta toinen taputtaa hetken ilman mitään sen kummempaa ajatusta. Haluan tulla halatuksi siksi että toinen ei voi olla erossa minusta - en velvollisuudesta. Kuitenkin kyseessä on monessa muussa asiassa hyvinkin intohimoinen mies. Eikä kyse ole rakkauden puutteesta, tiedän että olen hänelle hyvin rakas. Ei vain osoita sitä fyysisesti.

Vrt esim tupakanhimo - tupakoitsijalla se on kaiken aikaa mielessä, tupakoimaton ei edes ymmärrä mikä se himo olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Susta ei saa mitään irti kun sulla ei ole mielipiteitä mistään asiasta. Vaimoa kyrsii kun kun mielistelet koko ajan tai vaikutat välinpitämättömältä, kun et sano mitään ja joojotat vaan. Koska vaimo joutui tekemään kaikki päätökset yksin kun sinusta ei ole mihinkään, niin ottaahan se pattiin. Sä olet perässävedettävä riippakivi. Ole välillä mies! 

Meillä on näin. Jos mies tekee jotain, pitää se erikseen ohjeistaa hänelle. Ja millään toistomäärällä ei opi. Pistän vähän esimerkkiä:

Tiskikone: Ladotaan täyteen niin, ettei puhdasta tule.

Imurointi: Vähän huidotaan,  mutta jos et tiedä hänen imuroineen, ei työnjäljestä voi sitä päätellä.

Ruoka: Jos joskus laittaa, keittiö on kuin pommin jäljiltä.

Kauppa: Pitää olla valmis lista ja silti osuu 20% oikein ja puolet unohtuu.

Lapset: Mihinkään ei vie ajallaan, missään ei auta, jos ei erikseen selitä perusteellisesti joka kerran, pukea ei osaa ilman ohjeita koskaan, mikään ei suju mitenkään.

Sen sijaan osaa kyllä tuijottaa Netflixiä tunteja, mennä ajallaan omiin menoihin ja löytää tavaransa vaatteensa omille reissuilleen. Herkkuja syö ja sotkea osaa.

Onko sun vaimon nimi Justiina?

En jaksa lukea vastauksia. Ei syy välttämättä ole ollenkaan sussa. Moni keski-ikäinen nainen, niin kuin mieskin, muuttuu ärstyneeks ja vittumaiseksi. Se on vähän arpapeliäkin.