Miksi nykyään kaikkien pitäisi tavoitella jotain häikäisevää URAA?
Itseäni ei kiinnosta uran luominen pätkääkään. Minulle kelpaa ihan tavallinen työ. Työpäivän jälkeen haluan jättää työasiat taakse ja keskittyä kotona oleviin vapaa-ajan asioihin.
Jos joku haluaa tehdä työstä ja urasta identiteetin, niin siitä vaan, mutta nykyään tuota ajatusta markkinoidaan aivan poikkeuksetta kaikille. Todellisuudessa kuitenkin massat tekevät niitä ihan tavallisia töitä.
Kommentit (14)
Minulla on nyt menossa häikäisevä 10 vuoden työttömyys ura. Oon nauttinut joka hetkestä.
Eläkevakuutusyhtiötkin puhuvat työurasta. Se alkaa, kun työelämä alkaa ja loppuu, kun eläkeikä koittaa. Sillä ei ole merkitysta vaikka on koko työuran samalla työnantajalla samoissa hommissa.
Parasta oli kun sain alennuksen ja työtehtävät muuttui helpoiksi.
Minä nautin haasteista ja työstä jossa niitä on.
Ei kai kukaan ole sanonut että sinun täytyy tavoitella uraa, saat elää kuten tahdot mutta anna toistenkin elää!
Miksi näet vaivaa siitä jos joillekin työ ja uralla eteneminen on tärkeää ja mielekästä? Sinua ei kai siihen ole millään tavalla apkotettu?
Jos tämä sinua häiritsee, vietä vähän aikaa ja mieti miksi? Mikä siinä ärsyttää?
Koska se on kapitalistien mantra. Uhraa elämäsi työelämän alttarilla ja olet autuas. Vaikka voisi vähän höllentää tahtia ja tehdä myös muita juttuja.
Minulle riittää että työ on mielenkiintoista ja antaa sopivasti haasteita. En ole koskaan ymmärtänyt mitään ura-juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin haasteista ja työstä jossa niitä on.
Ei kai kukaan ole sanonut että sinun täytyy tavoitella uraa, saat elää kuten tahdot mutta anna toistenkin elää!
Miksi näet vaivaa siitä jos joillekin työ ja uralla eteneminen on tärkeää ja mielekästä? Sinua ei kai siihen ole millään tavalla apkotettu?
Jos tämä sinua häiritsee, vietä vähän aikaa ja mieti miksi? Mikä siinä ärsyttää?
Mietin samaa. Ymmärrän, että kaikkia työ ei motivoi tai työtehtävät voi olla tylsää "rahan takii" -pakkopullaa, mutta enemmän olen törmännyt siihen, että kunnianhimoa ja varsi kauan sen minkäänlaista esille tuomista paheksutaan, etenkin jos olet nainen.
Mulle on ihan sama, jos joku haluaa helpon ja kivan työn ilman vastuita, mutta toivottavasti myös ne kivan ja helpon työn valinneet ymmärtävät, että meitä kunnianhimon ajamiakin on. Se on luonteenpiirre.
On ihan normaalia haluta tehdä töitä ja työvuoroja.
Olisin enemmän huolissani ihmisistä, joille on epänormaalia, että muut ihmiset haluavat käydä töissä.
Rahan perässä mä menin, en kunnianhimon ym. Nyt velattomana mukava löysäillä päivät duunissa pienemmällä palkalla.
Kaipa ne sitä rahaa palvovat tuollaista höpöjäävät. Materialisteja ja lyhytkatseisia kun ovat. Toki raha moneen asiaan helpottaa etteikö sen, mutta ei se ihmistä paremmaksi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin haasteista ja työstä jossa niitä on.
Ei kai kukaan ole sanonut että sinun täytyy tavoitella uraa, saat elää kuten tahdot mutta anna toistenkin elää!
Miksi näet vaivaa siitä jos joillekin työ ja uralla eteneminen on tärkeää ja mielekästä? Sinua ei kai siihen ole millään tavalla apkotettu?
Jos tämä sinua häiritsee, vietä vähän aikaa ja mieti miksi? Mikä siinä ärsyttää?
Mietin samaa. Ymmärrän, että kaikkia työ ei motivoi tai työtehtävät voi olla tylsää "rahan takii" -pakkopullaa, mutta enemmän olen törmännyt siihen, että kunnianhimoa ja varsi kauan sen minkäänlaista esille tuomista paheksutaan, etenkin jos olet nainen.
Mulle on ihan sama, jos joku haluaa helpon ja kivan työn ilman vastuita, mutta toivottavasti myös ne kivan ja helpon työn valinneet ymmärtävät, että meitä kunnianhimo
No, itse taas olen törmännyt usein niin päin, että ne uraorjentoituneet väheksyy, kun itse haluan tehdä vain sen helpohkon ja mukavan työn, ja panostaa mieluummin muuhun elämään. Itse en koskaan ole arvostellut heitä. Toisaalta vaikea on myöskään tuntea arvostusta, jos ollaan kärkkäästi arvostelemassa esimerkiksi omien pienten lasten hoitamista kotona. Ylipäätään perhearvojen tärkeimpänä pitämistä. Mulle työ on ollut aina vain tapa kustantaa elämä, ei sen kummempaa. Tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat asiat tapahtuu työn ulkopuolella.
Minun mielestäni urakehityksen glorifiointi on kylläkin vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Enemmän on ruvettu puhumaan lyhyemmistä työpäivistä tai vaikkapa työuran kehittämisestä siirtymällä organisaatiossa vaakatasossa toisiin tehtäviin ylenemisen sijaan.
Sitten ne uraihmiset jankkaavat vielä töistään kotona. Kotiväki terapoi.
Tiedän sillä olen ns uraihmisen tytär tai ehkä kyseessä oli työNARKOMANIA eli riippuvuus.
Joillakin on vain enemmän kunnianhimoa. Toisilla taas tulee tylsä, jos ei ole riittävästi haastetta.