Miksi ette käy vanhempainilloissa?

Lisäksi vanhempainiltaan menemättömyys on lapselle selvä merkki, että vanhempia ei kiinnosta hänen asiansa. ja tietysti tekee hyvää lapsen asenteelle selittää, että äiti ja isä eivät halua joutua kuuntelemaan mitään tylsiä rehtorin horinoita ("...älä poika/tyttö sinäkään kuuntele")

Mä luin lapsen kanssa kokeisiin senkin illan, kun olisi pitänyt istua vanhempainillassa kuuntelemassa niitä jorinoita siitä, miten tärkeää on olla lapsen kanssa ja että liikuntatunnit on aina pihalla kun sää sallii. Joo-o.

Menen vanhempainiltaan heti, kun siellä aletaan puhua asiaa!

Varo vaan ettet itse ole joskus kipeä silloin kun se ilta olisi...

Et voi oikeasti olla noin yksinkertainen.

Ja turha kuvitella lapsensa erityisen hyvin tässä maailmassa pärjäävän, jos kotona rohkaistaan tuollaista asennetta koulua ja koulun auktoriteetteja kohtaan. Tietysti saa kasvatettua hienon 35-vuotiaan nuoren kapinallisen, joka haistattaa pomolle pitkät ja saa potkut aina koeajalla, eikä ole missään koulussa peruskoulun jälkeen viihtynyt viikkoa kauempaa. Sellaisen, jota herrat ei komentele. Jippiajee, siinäpä tavoitetta!

Samalla tavalla kuin yksi "sä olet hirveä kakara, mä vihaan sua ja toivon, että olisin tehnyt abortin" tuhoaa aika monta "sä olet äidin kultaa."

Mietis nyt hetken menetkö VÄHÄN PITKÄLLE tässä keskustelussa. Että se on sama asia, ettei mene vanhempainiltaan vaan viettää illan mielummin kotona perheen JA LAPSENSA kanssa kuin että sanoo lapselleen, että vihaa tätä ja toivoo tehneensä abortin???

Ja tällaisten idioottien kanssa täällä pitää muka vakavasti keskustella...

Ei, se ei ole sama asia. Mutta samalla tavalla kuin tuo mainitsemani lause veisi uskottavuutta niiltä vakuutteluilta, että rakastat lasta, niin se, että et mene vanhempainiltaan vie uskottavuutta siltä, että lapsesi koulunkäynti on tärkeää, se kiinnostaa sinua ja että näin ollen lapsesi tämän hetkinen elämä ja sitä myötä lapsesi kiinnostaa sinua.

Se ei ole sama asia kuin sanoisi, että vihaan sinua, mutta se on aika pitkälle sama asia kuin sanoisi, että sinun koulunkäyntisi ei kiinnosta minua.

Mietis nyt hetken menetkö VÄHÄN PITKÄLLE tässä keskustelussa. Että se on sama asia, ettei mene vanhempainiltaan vaan viettää illan mielummin kotona perheen JA LAPSENSA kanssa kuin että sanoo lapselleen, että vihaa tätä ja toivoo tehneensä abortin???

Ja tällaisten idioottien kanssa täällä pitää muka vakavasti keskustella...

Lapsesi ei ole vanhempainillassa näkemässä kuinka kiinnostunut olet reksin ja terkkarin puheesta, hänelle se on ilta jonka olet poissa kotoa. Jos et ole niinä 364 muuna päivänä onnistunut vakuuttamaan lastasi siitä, että sinua kiinnostaa hänen koulunkäyntinsä, niin on ihan se ja sama menetkö vanhempainiltaan vai et.

Se ei ole sama asia kuin sanoisi, että vihaan sinua, mutta se on aika pitkälle sama asia kuin sanoisi, että sinun koulunkäyntisi ei kiinnosta minua.

On aika eri asia olla kerran tai pari pätevistä syistä estynyt vanhempainiltaan menosta kuin antaa lapsen ymmärtää, että rehtori horisee typeriä ja tylsiä, eikä sitä kannata kuunnella.

Vanhempainiltaan mennään, jos suinkin päästään. Jos ei päästä, niin syy kerrotaan lapsellekin ja ollaan hyvin harmissaan (enemmän tai vähemmän aidosti), miten nyt vain mitenkään ei onnistu meneminen. Minä en väitä, etteikö se rehtori voisi olla aivan tolkuttoman pitkäpiimäinen puhuja, mutta nämä ovat niitä asioita, joita ei kerrota lapselle. Joskus vanhemmuuden vuoksi joutuu kärsimään ja ei se vanhempainilta määräänsä enempää kestä. Jos minä en kestäisi rehtorin horinoita tuntia, miten voisin vaatia sitä lapseltani?

En minäkään ole kaikista asioista samaa mieltä esimerkiksi lasteni opettajien kanssa ja yhden hänen harrastuksensa ohjaaja on suoraan sanottuna ääliö. Silti en ikinä anna lapseni ymmärtää, että hänellä olisi oikeus olla epäkunnioittava tai tottelematon näitä kohtaan. Minun ei tarvitse pitää lasteni opettajista, rehtoreista tai valmentajista, mutta niin kauan kun he toimivat asiallisesti ja lakien mukaan, en missään nimessä ilmaise negatiivisia mielipiteitäni lapsilleni enkä rohkaise heitä käyttäytymään huonosti tai halveksimaan auktoriteettiasemassa olevia aikuisia.

Joo, näin käy kaikille lapsille, joiden vanhemmat missaavat yhdenkin vanhempainillan...

Varo vaan ettet itse ole joskus kipeä silloin kun se ilta olisi...

Et voi oikeasti olla noin yksinkertainen.

vanhempainillasta poisjäännin syyksi se, että rehtori on tylsä jaarittelija, jota ei kannata kuunnella? En missään eli hyökkäät olkinukkeja vastaan.



Mutta sattumoisin lapseni osaa itse tehdä päätelmiä tapaamistaan ihmisistä, ja ennen kuin olin itse nähnytkään kyseistä ihmistä, lapseni kertoi minulle, että rehtori on hänen mielestään tylsä jaarittelija. Minkäs teet, en minä pysty aivopesemään häntä uskomaan, että se mies on karismaattinen puhuja. Tyypin tavattuani en voi muuta kuin olla samaa mieltä.

Ei kukaan ole sanonut rohkaisevansa lasta käyttäytymään huonosti auktoriteettiasemassa olevia aikuisia vastaan. Jos sait jostain tämän ketjun viesteistä sellaisen käsityksen niin luetun ymmärtämisesi ei ole korkealla tasolla.

En minäkään ole kaikista asioista samaa mieltä esimerkiksi lasteni opettajien kanssa ja yhden hänen harrastuksensa ohjaaja on suoraan sanottuna ääliö. Silti en ikinä anna lapseni ymmärtää, että hänellä olisi oikeus olla epäkunnioittava tai tottelematon näitä kohtaan. Minun ei tarvitse pitää lasteni opettajista, rehtoreista tai valmentajista, mutta niin kauan kun he toimivat asiallisesti ja lakien mukaan, en missään nimessä ilmaise negatiivisia mielipiteitäni lapsilleni enkä rohkaise heitä käyttäytymään huonosti tai halveksimaan auktoriteettiasemassa olevia aikuisia.

Et voi oikeasti olla noin yksinkertainen.

Mutta se lapsi on näkemässä, lähdetkö sinne vanhempainiltaan, palauttamassa ehkä opettajalle lapun, jossa ilmoitat osallistumisestasi jne. siitä tulee se viesti lapselle. Oikeasti voit vaikka lintsata vanhempainillan, kun ensin ilmoitat itsesi tulevaksi, sitten lähdet oikeaan aikaan ja painut vaikka elokuviin, kunhan olet varma, että kukaan ei kieli lapsellesi, että et ollutkaan paikalla. Näin siis, jos olet henkisesti 13-vuotias. Lapselle se viesti kiinnostuksesta tulee siitä, että menet sinne vanhempainiltaan, ei siitä, mitä siellä teet.

Tietysti, jos olet muuten täysin kiinnostumaton lapsesi asioista, niin pelkkä vanhempainilta ei paljon auta. Mutta vaikka muuten olisit kiinnostunut, niin vanhempainiltojen ignooraaminen tekee hallaa. Ja miksi kuvittelet, että ne, joita lapsen koulu ei kiinnosta menisivät vanhempainiltoihin ja ne joita kiinnostaa eivät menisi? Melko nurinkurista logiikkaa.

Tämä on taas tätä köyhä ja rakastava koti on parempi kuin varakas ja kylmä retoriikkaa. (Ja kuka sanoi, että köyhät rakastavat lapsiaan ja varakkaat eivät?)

Lapsesi ei ole vanhempainillassa näkemässä kuinka kiinnostunut olet reksin ja terkkarin puheesta, hänelle se on ilta jonka olet poissa kotoa. Jos et ole niinä 364 muuna päivänä onnistunut vakuuttamaan lastasi siitä, että sinua kiinnostaa hänen koulunkäyntinsä, niin on ihan se ja sama menetkö vanhempainiltaan vai et.

Mutta kaikkein eniten riepoo ne puheripuliset aikavaras vanhemmat, jotka eivät esim. ymmärrä miksei koulussa saa syödä xylitoli-purkkaa ruuan jälkeen...Ja rahalla ei selviä luokkaretkistä ja reilikouluista, koska se asettaisi lapset eriarvoiseen asemaan. Eli iloista pullanleipomista ja ostamista vaan. Tästä retkihommasta on Espoossa ainakin joku päätöskin eli vanhemmilta ei saa kerätä rahaa, vaikka mieluummin maksettaisiin kuin osallistuttaisiin erilaisiin talkoisiin.



Ja kyllä osallistumme lasten harrastusten puitteissa lähes joka viikonloppua. Siksi ottaa päähän, että verovaroilla kustannetussa koulussa pitää vielä leipoa ja ostaa pullaa. Ei kuitenkaan olla vielä osa Jenkkilää.

ja joka ei edusta mielipidettäni. Sellainen argumentointi ei johda yhtään mihinkään.

Väitä mieluummin vastaan tähän: Lapselle viestii kiinnostuksesta se, mitä teet lapsen kanssa ja miten osoitat kiinnostuksesi hänelle itselleen joka päivä arjessa. Esimerkiksi minä en lainkaan muista, kävikö äitini vanhempainilloissa vai ei, mutta muistan kuinka hän kuulusteli läksyjä, kyseli mitä koulussa oli tapahtunut, iloitsi ja kannusti hyvistä numeroista, auttoi ongelmissa.

Tämä on taas tätä köyhä ja rakastava koti on parempi kuin varakas ja kylmä retoriikkaa. (Ja kuka sanoi, että köyhät rakastavat lapsiaan ja varakkaat eivät?)

Mitä te sitten valehtelette lapsillenne poisjäämisen syyksi? "En mitenkään pääse menemään, kun on muuta menoa, joten pelataan se ilta täällä kotona yhdessä Rappakaljaa"? Se lapsihan tietää, että vanhempainilta on, hän tietää, että koulussa siihen osallistumista pidetään tärkeänä. Jos sinä istut kotona perseelläsi sen illan, lapsi tietää, että sinä viis veisaat, mitä koulussa pidetään tärkeänä. Ja jos kerran äitikin viis veisaa, hänkin voi.

Ei kukaan ole sanonut rohkaisevansa lasta käyttäytymään huonosti auktoriteettiasemassa olevia aikuisia vastaan. Jos sait jostain tämän ketjun viesteistä sellaisen käsityksen niin luetun ymmärtämisesi ei ole korkealla tasolla.

kun äiti jäisi lapselleen kiinni vanhempainillasta lintaamisesta tai siitä, että on karannut kesken kaiken nurkan taakse tupakalle:D



Ei jestas tätä keskustelua.

Sinä väität, että on tärkeämpää, että vanhempi on joka päivä kiinnostunut lapsensa koulusta kuin mennä yhteen vanhempainiltaan. Lisäksi väität, että vanhempainiltaan menolla ei ole mitään väliä, koska pelkästään siellä käynti ei pelasta, jos muuten ei osoita kiinnostusta. Sinänsä olen näistä melko samaa mieltä. Tosin olen myös sitä mieltä, että vaikka muuten olisi kiinnostunut, on vanhempainiltojen väliin jättäminen ilman pätevää syytä huono viesti.

Sinä kuitenkin tunnut keskittyvän väitteissäsi kahteen tyyppiin. Muuten kiinnostunut, ei vanhempainiltaan ja Ei kiinnostunut, vanhempainiltaan. Entä ne kaksi muuta tyyppiä? Kiinnostunut ja vanhempainiltaan ja ei kiinnostunut ja ei vanhempainiltaan? Tunnut olettavan, että nuo kaksi ensin mainittua olisivat ne tavalliset tapaukset ja vanhempain illat olisivat täynnä lastensa koulunkäynnistä kiinnostumattomia vanhempia ja kotona olisivat ne kiinnostuneet. Näinkö oikeasti uskot asian olevan?

Vastaa myös tähän: vanhempi A, jolla lapsi X, osoittaa tavallisesti normaalin määrän kiinnostusta lapsen koulunkäyntiä kohtaan. Lapsi X tuo koulusta lapun, jossa kerrotaan vanhempainillasta iltana M ja pyydetään ilmoittamaan osallistumisesta. Vanhempi A kirjoittaa lappuun, että ei aio osallistua ja lapsi X palauttaa lapun. Iltana M vanhempi A ja lapsi X pelaavat kotona Rappakaljaa. Seuraavana päivänä koulussa opettaja kertoo, että tässä tiedotteet eilisessä vanhempainillassa käsitellyistä asioista, muistakaa antaa vanhemmillenne, jotka eivät päässeet osallistumaan. lapsi kuulee muilta lapsilta, että heidän vanhempansa olivat vanhempainillassa. Ajatteleeko lapsi X tämän jälkeen, että hänen vanhempansa A on erityisen kiinnostunut hänewn koulunkäynnistään, koska skippasi vanhempainillan ja pelasi hänen kanssaan senkin illan Rappakaljaa vai ajatteleekohan hän, että miksiköhän vanhempi A ei halunnutkaan mennä vanhempainiltaan, vaikka opettaja sanoi, että se on tärkeä ja kavereiden vanhemmat menivät?

ja joka ei edusta mielipidettäni. Sellainen argumentointi ei johda yhtään mihinkään.

Väitä mieluummin vastaan tähän: Lapselle viestii kiinnostuksesta se, mitä teet lapsen kanssa ja miten osoitat kiinnostuksesi hänelle itselleen joka päivä arjessa. Esimerkiksi minä en lainkaan muista, kävikö äitini vanhempainilloissa vai ei, mutta muistan kuinka hän kuulusteli läksyjä, kyseli mitä koulussa oli tapahtunut, iloitsi ja kannusti hyvistä numeroista, auttoi ongelmissa.

oli tapana kysyä multa (ainakin vähän vanhempana) haluanko, että menevät vanhempainiltaan. (Kävivät siis toisinaan, mutta välillä oli kiire.) Vastasin aina "ihan sama". Mulle oli ihan oikeasti sama kävivätkö siellä vai eivät, tiesivät varmaan itse paremmin oliko siellä mitään olennaista. En nähnyt oikein mitään yhteyttä sen välillä ovatko minusta kiinnostuneita ja jaksaako heitä kiinnostaa rehtorin puhe + muut vanhemmat.



Vaikka mistä sitä tietää kuinka paljon paremmin olisin motivoitunut koulunkäyntiin silloin, kun alkoivat vähentämään osallistumistaan. Yläasteelta päästyäni keskiarvoni oli koulun paras, joten ehkäpä joku niistä muutamasta ysistä olisi vielä muuttunut kympiksi tuon hurjan motivaation seurauksena. Mahtaa nyt vanhempia harmittaa, kun keskiarvo ei ollut vielä yhtä kymmenysta korkeampi.

tämä on siis ensimmäinen viesti tähän ketjuun.



Vanhempainilloissa käy ne vanhemmat joita kiinnostaa aidosti lapsiensa elämä ja ympäristö jossa he koulupäivänsä kuluttaa. Lisäksi vanhempien tulee olla kiinnostuneita kaveripiiristä ja heidän vanhemmistaan.



Lapsi ei ole vain kotikasvatuksen tulos käyttäytymiseltään, siihen vaikuttaa koulun opettajat, luokkatoverit ja ystäväpiiri.



Elinpiiri lienee oikea sana kuvaamaan lasten kasvuympäristöä.



Käyn aktiivisesti vanhempainilloissa, käytän puheenvuoroja jos asiaan on jotain kommentoitavaa. Osallistun yhteiseen tekemiseen, kuulun toimikuntiin kahdessa eri koulussa. Tunnen jotkut opettajat luonnollisesti paremmin kuin jotkut muut vanhemmat sillä olen musiikkiluokan toimintaa tukevassa yhdistyksessä hallitusjäsenenä.



Mielestäni tämä yhteistoiminta ja yhteisöllisyys on palkitsevaa, toki vie aikaa mutta lasteni eteen olen valmis näkemään vaivaa.



Lapseni ovat tyytyväisiä että käyn vanhempainilloissa ja mielestäni niistä saa paljon tietoa ja voi osallistua päätöksentekoon.



Mielestäni hyvä vanhempainilta on tehokas ajankäytöltään. Rehtorin aloituspuhe max 15 minuuttia ja sitten joku erityisopettajan tai kuraattorin lyhyt puheenvuoro. Sen jälkeen mennään luokkiin luokanvalvojan tai luokanopettajan kanssa.



Siellä voi mennä aikaa puolesta tunnista tuntiin riippuen asioista. Kahvitarjoilu voi olla ensimmäisenä ja kahvia nautiskellaan sen yleisen osuuden aikana.



Vanhempia ei ole syytä laittaa pelaamaan ja leikkimään ja ryhmäytymään sellaisesta en perusta, yleinen keskustelu riittää ilman "musta pekan" peluuta.



Uskon että joidenkin vanhempien turhautuminen johtuu illan turhasta venyttämisestä joutavanpäiväisellä touhuilulla. Onnekseni lasteni opettajat ei ole tällaisia pelijuttuja järjestäneet, ystävälle on osunut tällaisia iltoja ja on niihin todella kypsynyt.

Ja kuten sanoin, se lintsaaminen oli suunniteltu henkisesti 13-vuotiaan vanhemman toimintatavaksi. Ja nurkan taakse tupakalle karkaamisesta nyt edes oikein voisi jäädä kiinni. Pointti oli kuitenkin se, että vanhempainiltaan menemisellä on muukin merkitys kuin se varsinainen vanhempainillan anti.

kun äiti jäisi lapselleen kiinni vanhempainillasta lintaamisesta tai siitä, että on karannut kesken kaiken nurkan taakse tupakalle:D

Ei jestas tätä keskustelua.

Lukiolainen ei tosin enää edes "muista" ilmoittaa, miloin vanhempainillat on. Yläkoululaiselta tulee usein lappuja koulun tilanteesta yms., joten ei katsota tarpeelliseksi hänenkään vanhempainilloissa käydä. Alakoululaisen ope on suoraan sanonut, ettei illassa tule esille mitään sellaista, mitä me ei jo tiedetä. Ja mun lapset pärjäävät myös hyvin koulussa, vain kymppejä ja ysejä on jokaisen todistuksissa.

Olivatko kaikki luokkatoverisi samanlaisia vai olisivatko jotkut ehkä tarvinneet enemmän vanhempien kannustusta ja motivointia?

Sanoit myös, että alkoivat vähentää osallistumista. Olisitko ollut yhtä motivoitunut, jos vanhemmillesi koulunkäyntisi olisi ollut se ja sama ensimmäiseltä luokalta lähtien?

Tottakai on lapsia, jotka pärjäävät aina ja kaikkialla täysin mistään riippumatta. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen, että omakin lapsi olisi sellainen, vaikka itse olisi ollutkin. Suurin osa lapsista tarvitsee vanhempiensa huomiota, tukea, apua ja kannustusta.

Vaikka mistä sitä tietää kuinka paljon paremmin olisin motivoitunut koulunkäyntiin silloin, kun alkoivat vähentämään osallistumistaan. Yläasteelta päästyäni keskiarvoni oli koulun paras, joten ehkäpä joku niistä muutamasta ysistä olisi vielä muuttunut kympiksi tuon hurjan motivaation seurauksena. Mahtaa nyt vanhempia harmittaa, kun keskiarvo ei ollut vielä yhtä kymmenysta korkeampi.

Olivatko kaikki luokkatoverisi samanlaisia vai olisivatko jotkut ehkä tarvinneet enemmän vanhempien kannustusta ja motivointia?

Sanoit myös, että alkoivat vähentää osallistumista. Olisitko ollut yhtä motivoitunut, jos vanhemmillesi koulunkäyntisi olisi ollut se ja sama ensimmäiseltä luokalta lähtien?

Tottakai on lapsia, jotka pärjäävät aina ja kaikkialla täysin mistään riippumatta. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen, että omakin lapsi olisi sellainen, vaikka itse olisi ollutkin. Suurin osa lapsista tarvitsee vanhempiensa huomiota, tukea, apua ja kannustusta.

En väittänyt, ettei kenellekään merkitsisi käyvätkö vanhemmat vanhempainillassa vai eivät. Mutta uskon, että kokonaisuus on ratkaiseva, ei mikään yksittäinen teko. Eli joillekin se voisi toimia, mutta en tuomitse niitä, jotka eivät vanhempainiltaan mene.

Teet virheoletuksen, kun toteat "jos vanhemmillesi olisi koulunkäyntini ollut se ja sama ensimmäiseltä luokalta lähtien." Koulunkäyntini ei ollut missään vaiheessa vanhemmilleni yhdentekevää, he olivat siitä aina yhtä kiinnostuneita. Mutta vanhempainillat eivät olleet heistä kovin kiinnostavia. Nämä kaksi oli heille, samoin kuin minulle, kaksi aivan eri asiaa.

En itse asiassa muista kuinka usein he kävivät ensimmäisilläkään luokilla vanhempainilloissani. Tuskin ihan joka kerta, mutta koska en kokenut sitä kovin tärkeäksi, ei minulla ole asiasta mitään muistikuvaa. Vähän myöhemmän ajan muistan paremmin, kun alkoivat kyselemään minun mielipidettäni.

t. 84