Voiko suhteessa ymmärtää toista kieltä puhuvaa kumppania?

Kyllä voi. Mikä puuttuu? 

Minun kolmella lapsellani on kaikilla puoliso eri maista. Hyvin vaikuttaa avioliitot sujuvan. Tpsin kulttuurinon aika lailla samanlainen.

Minä menin naimisiin miehen kanssa jonka kanssa meillä yhteinen kieli oli englanti. Hänellä vieläpä aika huono sellainen.

Kulttuurit hyvinkin erilaiset. Mutta hyvällä tahdolla  on menty, ja kumpikin on toinen toisiltaan oppinut paljon. Mies puhuu nyt sujuvampaa englantia, on tutustunut minun tapoihini ja minä hänen.  Kumpikaan ei ole toita vaatinut luopumaan mistään, olemme sovittaneet yhteen kaksi kulttuuria meille sopivaan muotoon.

Emme asu Suomessa joten siitäkin varmati hyötyä, on jo alunperin ollut pakko sopeutua eroavaisuuksiin elämäntavoissa. Emme myöskään asu hänen kotimaassaan. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta  ja niistä 7 naimisissa.t Yksi tytär. Tunnen hänen vanhempansa ja aika paljon sukua.   Otettiin vastaan sydämellisesti mikä oli näin suomalaisiin tapoihin outoa. Tunnen kuuluvani perheeseen joka käsittää paljon laajemman suvun kuin ydinperheen.

Minun vanhempani on kuolleet ja olen aika yksin siltä osin. Siksi tuo avosylin vastaanotto on ollut ihanaa.

Voi.

Minä olen naimisissa japanilaisen miehen kanssa, hän osaa hyvin vähän suomea, minä osaan hyvin vähän japania mutta englantia osaamme molemmat tosi hyvin joten puhumme sitä keskenämme.

Me olemme olleet naimisissa nyt 15 vuotta. Mies on yhdysvaltalainen. Liitto on ollut hyvä. 

Kyllä siitä jotain jää aina vähän puuttumaan, esimerkiksi paikallista huumoria on hyvin vaikeaa vääntää toiselle kielelle tai mielelle niin, että se menisi perille. Osalla toimii paremmin kuin toisilla mutta kyllä kieli on iso tekijä vaikka tämä epäsuosittu mielipide onkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä jotain jää aina vähän puuttumaan, esimerkiksi paikallista huumoria on hyvin vaikeaa vääntää toiselle kielelle tai mielelle niin, että se menisi perille. Osalla toimii paremmin kuin toisilla mutta kyllä kieli on iso tekijä vaikka tämä epäsuosittu mielipide onkin.

Onko se paikallinen huumori sitten se oleellisin asia parisuhteessa?

Hyvin toimii. Mulla ja miehelläni on yhteinen kieli englanti, mitä me kumpikin puhutaan sujuvasti. No problems!

Minä en voisi. Vaikka ymmärtäisikin, niin kun sitä kaikkea ei voi edes kääntää, tai mulle on semmoinen suomella leikittely, samanlainen tausta tmv. huumori niin tärkeää. No, en ole mikään kielinerokaan kyllä, mutta englanniksi perusjutut varmaan jotenkin sujuisivat.

Exän kanssa joskus jopa tankattu ruotsiakin, vaikkei hänkään mikään kielinero ole.

Exälle vaan ei ole samat asiat tärkeitä, hän vain virnuili kun otin kerran puheeksi asian. Tiedän että katselee jotain ulkkisnaisia sillä silmällä, vaikka on aika avuton jopa englannin kielessä.

Olin naimisissa britin kanssa, avioliitto ei kaatunut kielieroon vaan siihen, että ukko oli sika.

Minustakin sellainen tietty syvällisyys jää puuttumaan vieraskielisten kanssa jotka ovat erilaisesta kulttuurista

Mulla oli saksalainen poikaystävä, puhuttiin molemmat hyvää englantia.

On suomeksi helpompi ilmaista itseään ja suomalaisen kanssa on helpompaa puhua aina kotimaan asioista. Vitutti kun tuolla saksalaisella oli jotain vankkoja näkemyksiä siitä, miten vaikkapa Suomessa asiat pitäisi hoitaa, vaikka siltä puuttui ymmärrys, että miksi asioita on alettu kyseisellä tavalla alunpitäen tekemään.

Se on vähän niin kuin oman päänsä seinään hakkaaminen kyllä se kipu jossain vaiheessa alkaa tuntumaan 

Hyvin tässä on ymmärretty lähes 30 vuotta. Englantilaisen kanssa on luonnollisesti helpompaa kuin esim jonkun kehitysmaalaisen öykkärimuslimin. Liikaa kulttuurieroja. Mutta niiden kanssa seurustelevat nyt eivät muutenkaan ymmärrä mistään mistään, ne tykkää olla alistettuja.