Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ihmisiä, jotka on menettäneet molemmat vanhempansa alle 50-vuotiaana?
Kommentit (76)
Juu, äiti kuoli kun olin 37-vuotias, isä kun olin 39-vuotias.
ja miksi kysyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani eivät ole koskaan olleet kiinnostunut minun tai perheeni elämästä. Sekin olisi ollut helpompi hyväksyä jos olisivat kuolleet mutta tuollainen välinpitämättömyys on raskas taakka. Miehen puolen suku samoin, vaikka he eivät yhtä avoimesti sitä tuo esille. Kaikki on elossa mutta niin etäisiä että samapa minulle vaikka olisi kuollut.
No just joo. Samaan aikaan kun piti suunnitella omia 50v-juhlia, oli varattu ulkomaan reissu ja äiti kuoli.
Hautajaiset pidettiin. Tuhkat ripoteltiin, kun olimme pois. Reissussa käytiin. Yksi synttärijuhlijoistasta perui, kun oma äitinsä kuoli. Yksi pari juuttui Saksaan, kun lentolakko... ihan 'kivat' juhlat...
Vierailija kirjoitti:
No just joo. Samaan aikaan kun piti suunnitella omia 50v-juhlia, oli varattu ulkomaan reissu ja äiti kuoli.
Hautajaiset pidettiin. Tuhkat ripoteltiin, kun olimme pois. Reissussa käytiin. Yksi synttärijuhlijoistasta perui, kun oma äitinsä kuoli. Yksi pari juuttui Saksaan, kun lentolakko... ihan 'kivat' juhlat...
Niin, ja isä oli kuollut jo 6v sitten. 75 vuotiaana. Tosi nuori, nyt kun miettii
Vierailija kirjoitti:
Olen iltatähti. Äidilläni todettiin varsin nopeasti edennyt muistisairaus ollessani vasta parikymppinen. Äitiänikin hoitanut isäni kuoli yllättäen kun olin 28v. Vaikka äitini eli vielä pitkään sairastumisen jälkeen koen ettei mulla enää äitiä ollut hänen eläessään omassa maailmassaan.
Oi voi. Tosi nuorena menetit vanhempasi. Otan osaa. Ethän murehdi liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No just joo. Samaan aikaan kun piti suunnitella omia 50v-juhlia, oli varattu ulkomaan reissu ja äiti kuoli.
Hautajaiset pidettiin. Tuhkat ripoteltiin, kun olimme pois. Reissussa käytiin. Yksi synttärijuhlijoistasta perui, kun oma äitinsä kuoli. Yksi pari juuttui Saksaan, kun lentolakko... ihan 'kivat' juhlat...
No mutta. Anteeksi vaan, miksi tätä alapeukutetaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, isä kuoli kun olin 18v ja äiti kun olin 49v
mutsi meni ennen kuin olin 40, ei ollut mun elämässä ollut ikinä joten aivan sama mulle. Faija muutama vuosi sitten ja se oli kovempi paikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 32v kun isäpuoli kuoli oman käden kautta
Olin 44v kun äiti kuoli sydänkohtaukseen
Olin 49v kun isä kuoli syöpään
Olen aina pitänyt sitä upeana asiana, että viikkoa ennen äitini kuolemaa, teimme ruokaa yhdessä ja kerroimme toisillemme rakastavamme toisiamme. Ehdin tavallaan hyvästellä äitini, vaikka en sitä silloin tiennytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iltatähti. Äidilläni todettiin varsin nopeasti edennyt muistisairaus ollessani vasta parikymppinen. Äitiänikin hoitanut isäni kuoli yllättäen kun olin 28v. Vaikka äitini eli vielä pitkään sairastumisen jälkeen koen ettei mulla enää äitiä ollut hänen eläessään omassa maailmassaan.
Oi voi. Tosi nuorena menetit vanhempasi. Otan osaa. Ethän murehdi liikaa?
On ollut tietenkin hetkiä (ja vielä joskus nykyäänkin 45 vuotiaana) jolloin miettinyt miten näin voi käydä. Kaivannut sellaista mitä ei ole saanut ja eikä saa koskaan kokea. Tarvinnut äitiä. Silti ajattellut, että tämä meni nyt näin, en voi asialle mitään. Elämässäni on kuitenkin iloakin!
Isäni hukkui 62 vuotiaana, kun olin 35 v ja äitini kuoli 61 vuotiaana kun olin juuri täyttänyt 40 v. Äidin kuoleman kanssa samaan kevääseen osui monenlaisia menetyksiä, olin yksinhuoltaja, lapset 2 ja 4v. eikä minulla ole sisaruksiakaan. Ei sitä edes ehtinyt ajatella, että miten mä pärjään vai pärjäänkö. Oli vain pärjättävä ja selvittävä. Nyt alkaa se pärjäämisen pakko olla ohi, kun lapset alkaa täysi-ikäistyä ja itsenäistyä. Ja voi vain todeta, että selvitty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kuoli rintasyöpään, kun olin 31v. Isä sydämen vajaatoiminnan vuoksi, kun olin 37v.
Äidin menetin kun olin 9-vuotias ja isän kun olin 24-vuotias. En tiedä miten olen selvinnyt, jotenkin sitä vaan on vielä kasassa vaikka pari kertaa onkin romahtanut. Terapiassa kävin sen kelan avittamat kolme vuotta.
Olen iltatähti. Äidilläni todettiin varsin nopeasti edennyt muistisairaus ollessani vasta parikymppinen. Äitiänikin hoitanut isäni kuoli yllättäen kun olin 28v. Vaikka äitini eli vielä pitkään sairastumisen jälkeen koen ettei mulla enää äitiä ollut hänen eläessään omassa maailmassaan.