Ainoastaan köyhä ihminen luulee että raha ratkaisee ja raha on avain onnellisuuteen

Kyllä veikkaan, että moni muuttuu onnellisemmaksi jos on varaa maksaa laskut, ei tarvitse kaupassa valita aina kaikista halvinta ruokaa terveyden kustannuksella, on varaa ostaa uudet kengät hajonneiden tilalle. Hyvin monen arki Suomessa helpottuisi jos ostovoima kohenesi eikä kaikessa tarvitsisi venyttää penniä.

Köyhä joutuu pahoittamaan mielensä useammin jostain syystä.

Onneksi nykyään on sopimuksen teko kova sana.

Tässä mielessä raha tuo onnea ettei joudu paniikkiin niin usein, kun kyse millä maksat.

Olen köyhä, mutta onnellinen. Kyllä tekee tiukkaa  rahareikiä on aina - omasta terveydestä aloittaen. Olen pitkäaikaissairas, myös työkyvytön. Mutta löydän iloa pienistä asioista. En vaadi uutta ja hienoa kokoajan, itseasiassa olen jo oppinut elämään ilman lehtiä sekä televisiota. Älypuhelin löytyy, tietokonetta ja/tai tablettia ei löydy. Nettinopeus ei huimaa päätä, mutta kun ei mikään kiirekkään ole enää paikkoihin. Nyt pitää mennä rauhallisesti, keskittyen oman terveyden hoitoon. Työkykyiseksi en tule enää koulutuksilla, kuntoutuksella tai terapioilla. Tottakai ketutti, kun asiasta kuulin. Mutta asia on, kuten on. 

Itsellä toki oppimiskysymys. Ja niin, ikää alle 40 v.

Itken mieluummin Jaguarissa kuin bussissa.

Siinä se tiivistyy koko totuus. Jokaisella on omat ongelmansa ja aika moni ongelma ratkeaa helpommin kun on rahaa maksaa ratkaisusta tai ei tarvitse käyttää aikaa perustoimeentulon murehtimiseen.

Heh heh rikkaat,haudanryöstäjät odottavat jo teitä.

Päinvastoin. Jos olisin erityisen kiinnostunut rahasta, tuskin olisin koskaan mennyt humanistiseen tiedekuntaan. 

Niinpä niin. Jotkut ne on vaan köyhiä rahasta huolimatta. Mutta aina voi luopua omaisuudestaan ja alkaa elämään köyhänä jos se kerran tekee onnellisemmaksi. Minua ei kyllä tehnyt ja siksipä olen joka kuukausi onnellinen siitä että vihdoin pystyy maksamaan kaikki laskut kerralla ja ostamaan kunnon ruokaa ja rahaa jää vielä muuhunkin. 

Vierailija kirjoitti:

Julkisuus kuitenkin työntää meille tällaista arvopohjaa. Että rahan määrä on suoraan verrannollinen ihmisen arvoon ja onnellisuuden määrään.

Huippu-urheilukin on täysin rahan ryvettämää. Minkälaisen mallin se tarjoaa nuorelle? Todellisuus on kuitenkin, että peruskansalaisella oli -70 luvulla korkeampi elintaso kuin nyt, eli 50 vuotta myöhemmin.

Vielä vahingollisempaa on se, että elintason ja varsinkin tavarapaljouden tavoittelu on nostettu ensisijaiseksi arvostuksen kohteeksi, ja vuosisataiset elämän perustotuudet hylätty, koska niiden korostaminen on ristiriidassa hysteerisen kuluttamisen kanssa.

Ei vaan 70- luvulla tyydyttiin vielä niukkuuteen ja oltiin siitä onnellisia. Kulutusjuhlat alkoi 80- luvulla ja on siitä koko ajan kiihtyneet. Nyt ollaan jo aivan kestämättömällä tasolla. "Normaalina" pidetään muutamaa ulkomaan matkaa vuodessa. Ikinä ei tällaista kulutustasoa ole ollut. 

Tuntemani vauraat ihmiset arvostavat taloudellista turvallisuutta hyvin paljon. Kyllä liian kanssa aina pärjäilee.

Kaikki tässä elämässä maksaa ja jos ei ole rahaa ei voi tehdä mitään eikä voi olla edes onnellinen. Raha pyörittää tätä elämää niin se on.

Eihän se raha onnea, mutta mielenrauhaa se antaisi. Kun ei tarvitsisi koko ajan miettiä sitä ja voisi hankkia kaiken tarvittavan sen enempää miettimättä. Sitten, kun vähävaraisuus menee sen pisteen yli, että perustarpeistakin joutuu kohtuuttomasti tinkimään, niin raha toisi kummasti sitä onneakin tai onnen tunnetta.

Miksi ap kuvittelee, että köyhät tuollaista luulevat? 

Vain tyhmä luulee että joku pysyvä ja jatkuva onnellisuuden tila on edes olemassa. Koko elämän olemassa olon tarkoitus on käydä läpi vastoinkäymisiä ja onnellisuus on pelkkiä ohi kiitäviä hetkiä. Rahalla saa turvallisuutta ja mielenrauhaa. Onni jotain muuta. 

Rekisteröin nimiini tämän oman ajatusrakennelmani:

Onnellisuuden yksi olennainen perusta on kokemus pärjäämisestä omassa viiteryhmässään. Tästä johtuen maailman onnettomin henkilö lienee (oletettavasti mies) jonka varallisuus riittää vain maailman toiseksi suurimpaan huvijahtiin. Joka sekin on pienen ruotsinlaivan kokoinen.

 https://www.linkedin.com/pulse/daniel-kahneman-kumoaa-omaa-tutkimustiet… Näitä löytyy tietysti enemmänkin. Lisääntyvästi alkaa tulla tietoa, että raha lisää onnellisuutta käytännössä rajattomasti. Tietysti tässä pätee kuitenkin vähenevän rajahyödyn periaate. Onneton ihminen ei tietenkään hyödy itse onnellisuuden myötä varallisuudesta, mutta se helpottaa elämää. Tyytymättömyys olisi entistä suurempaa, jos varallisuus joko katoaisi tai se hupenisi nopeasti. Toisaalta köyhä ja onneton ihminen ei hyödy välttämättä onnellisuuden muodossa siitä, että hän vaurastuisi, mutta se kyllä helpottaa monessa asiassa hänen elämäänsä.

Köyhällähän on tapana miettiä rikkaitten rahaonnea/huolia.Niinhän se menee,vaikka omistaisit koko universaalin,niin yksi homma sulta puuttuu,nimittäin aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisuus kuitenkin työntää meille tällaista arvopohjaa. Että rahan määrä on suoraan verrannollinen ihmisen arvoon ja onnellisuuden määrään.

Huippu-urheilukin on täysin rahan ryvettämää. Minkälaisen mallin se tarjoaa nuorelle? Todellisuus on kuitenkin, että peruskansalaisella oli -70 luvulla korkeampi elintaso kuin nyt, eli 50 vuotta myöhemmin.

Vielä vahingollisempaa on se, että elintason ja varsinkin tavarapaljouden tavoittelu on nostettu ensisijaiseksi arvostuksen kohteeksi, ja vuosisataiset elämän perustotuudet hylätty, koska niiden korostaminen on ristiriidassa hysteerisen kuluttamisen kanssa.

Ei vaan 70- luvulla tyydyttiin vielä niukkuuteen ja oltiin siitä onnellisia. Kulutusjuhlat alkoi 80- luvulla ja on siitä koko ajan kiihtyneet. Nyt ollaan jo aivan kestämättömällä tasolla. "Normaalina" pidetään muutamaa ulkomaan matkaa vuodessa. Ikinä ei tälla

Eivät 80-luvulla kaikki viettäneet kulutusjuhlia. Osa säästi ja eli säästeliäästi ja/tai niukasti. Valtio ja riitävän moni palkansaaja ja yrittäjä kyllä viettivät. Kulutusjuhlat ovat koskeneet tällä vuosituhannella paljon laajempaa "asiakaskuntaa".

Kyllä olisin onnellinen kun ei tarvitsisi pelätä katkaistaankö sähköt tai onko rahaa ruokaan.

Myös implantti puuttuvan etuhampaaan tilalle olisi kiva.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, kun meillä syötiin hyvää lohta tänään. Olen onnellinen, kun asun omakotitalossa hyvällä alueella, jossa viihdymme ja meillä on tilaa. Olen onnellinen, koska jos haluan tai tarvitsen uudet kengät, voin ostaa ne surutta vaikka heti. Olen onnellinen tulevasta lomamatkasta ulkomaille. Olen onnellinen uudesta autostani, jonka kanssa ei tarvitse pelätä jäävänsä lasten kanssa tien päälle milloin vain kuten vanhan auton kanssa. Olen onnellinen, että kaikki laskut saan maksettua ongelmitta ja säästöönkin jää sen verran, ettei jonkin rikkoontuminen ole taloudellinen kriisi.

Miten niin raha ei tuo onnea? Tuo ja paljon tuokin.

Lohta? Vaikkei rahasta tiukkaa teekään, niin ikinä ei ole kiinnostanut jonkun lohen tai kalliin paistin syöminen. Ennemmin syön hernekeittoa!

Vierailija kirjoitti:

Köyhällähän on tapana miettiä rikkaitten rahaonnea/huolia.Niinhän se menee,vaikka omistaisit koko universaalin,niin yksi homma sulta puuttuu,nimittäin aika.

Aikahan on se ainoa mitä meillä lopulta on. Moni vaan esittää kiireistä itselleen. Monella säästöt riittäisi vuoden tai loppuelämänkin lomailuun kun eläisi nuukasti ja nauttisi pienistä asioista, vaikka mökille asumaan. Sen sijaan köyhää kolmea työtä tekevää yksinhuoltajaa ei helpota oivallus siitä että kiire on omassa päässä.