Lue keskustelun säännöt.
Korkeakoulutettu mies hyväksytkö duunarinaista kumppaniksi?
03.03.2024 |
Katsotaan tuleeko erilaisia vastauksia kuin tuohon ketjuun, jossa kysyttiin korkeasti koulutetuilta naisilta, kelpaisiko duunari mies.
Omasta puolestani sanoisin, että yliopistotutkinnon puuttuminen olisi todennäköisesti dealbreaker ensitreffeillä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppaniksi (omilla kodeilla) joo, mutta yhteistalouteen tai perheprojektiin en. Alemman keskitason elämä vaatii nykyään kahden normaalituloisen panostuksen.
Duunari voi olla keskituloinen ihan hyvin. Eli hyväksyisit duunarin, jos on hyvät tulot?
Joo, jos ei ole ihan tallukka, eikä missään ilta-/vuorotyössä.
Eli hyväksyisit duunarin jos se ei tekisi duunarin töitä duunarin töiden aikataululla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut vain yliopistossa opiskelleiden kanssa. En juuri pyöri duunaripiireissä enkä ole tapaillut duunareita. Nykyinen vaimoni tosin tekee duunarityötä vaikka hänelläkin on maisterin paperit yliopistolta.
Maisterimies
Vierailija kirjoitti:
Ei duunarinaista minulle kiitos. Joskus yritin, mutta kognitiivisella tasolla tuntui, että olisin ollut lapsen kanssa.
Tuo on se, mitä minäkin pelkäisin. Koulutuksen lyhyys ei ole se suurin ongelma, vaan se, että matalalle koulutustasolle jäävät todennäköisimmin ihmiset, joilla ei ole älliä, älyllistä uteliaisuutta eikä kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei duunarinaista minulle kiitos. Joskus yritin, mutta kognitiivisella tasolla tuntui, että olisin ollut lapsen kanssa.
Miksi valitsit hänet? Eikös se kerro sinusta enempi?
Nainen oli muuten nätti, iloinen ja energinen. Pidemmän päälle alkaa vain rassaamaan, jos ei voida jutella muusta kuin käytännön asioista.
Av mammat alapeukuttaa urakalla ajatusta, että mies haluaisi jutella naisen kanssa. Heh. Eihän nyt lompakon kanssa tarvitse puhua.
Av-papat ne alapeukuttaa, kun heidän mielestä vaimon kanssa ei tarvitse edes jutella. Seksi riittää.
Öö, no tuossa kyllä mies valitti, ettei naisen kanssa voi jutella. Eli et jaksa edes lukea lyhyitä miehen kirjoittamia kommentteja. On se vaikeaa luopua omista ennakkoluuloista.
Yliopistokoulutetuilla on lähtökohtaisesti yhteistä ymmärrys kriittisestä ja analyyttisestä maailmankatsomuksesta. Siitä on apua sekä oman elämän johtamisessa että parisuhteessa. Se antaa yhden yhteisen tavan käsitellä asioita. En tiedä mikä olisi vastaava duunarin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdoton EI:
- Feminismi
- Intersektionaalisuus / inkluusio ja muu wokepaska
- viheruskonto & unelmahöttö
Hyväksyn. Oikeastaan ainoa täysi ei-ei ovat kullankaivajanaiset, eikä vain siksi ettei minulla olisi varaa elättää ketään tuhoamatta omaa elintasoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei duunarinaista minulle kiitos. Joskus yritin, mutta kognitiivisella tasolla tuntui, että olisin ollut lapsen kanssa.
Miksi valitsit hänet? Eikös se kerro sinusta enempi?
Nainen oli muuten nätti, iloinen ja energinen. Pidemmän päälle alkaa vain rassaamaan, jos ei voida jutella muusta kuin käytännön asioista.
Av mammat alapeukuttaa urakalla ajatusta, että mies haluaisi jutella naisen kanssa. Heh. Eihän nyt lompakon kanssa tarvitse puhua.
Av-papat ne alapeukuttaa, kun heidän mielestä vaimon kanssa ei tarvitse edes jutella. Seksi riittää.
Öö, no tuossa kyllä mies valitti, ette
"Av mammat alapeukuttaa urakalla ajatusta, että mies haluaisi jutella naisen kanssa."
"Öö, no tuossa kyllä mies valitti, ettei naisen kanssa voi jutella."
Luepa nyt uudestaan nuo lainaukset ja ihan ajatuksen kanssa.
Olen nainen, mutta tuli mieleen yksi ketju, minkä luin täältä pari vuotta sitten, missä akateeminen isä koetti kysellä neuvoja, kun hänen vaimonsa (duunari) kasvatti lapsia aivan eri tavalla kuin miehen mielestä olisi ollut hyvä. Hän ei lukenut lapsille kirjoja, ei oikein osannut auttaa läksyissä, harrastukset olivat telkkarin katsomista jne. Ja lapsista oli alkanut näkyä äidin tausta eli mikään ns. järkevä (akateemisesta näkökulmasta katsoen) ei kiinnosta.
Kun tullaan aivan eri taustoista, niin lasten kasvatus voi olla hyvin vaikeaa. Tuossa itsekin koetin ehdottaa, että mies itse ottaisi vastuuta lapsista viemällä heitä museoihin, lukemalla kirjoja jne. mutta koska äiti oli kotona, oli hänen vaikutuksensa suurempi eivätkä lapset halunneet lähteä mihinkään sivistäviin juttuihin, vain huvipuistoihin ja vastaaviin.
En ole koskaan kysynyt mieheltäni ottaisiko hän duunarinaisen, mutta en oikein usko, että siitä mitään tulisi. Mieheni esimerkksi ei ikinä katso telkkarista mitään ns. viihdettä eikä voi sietää sellaisia kuten en minäkään. Itselläni on se käsitys, että duunaripiireissä katsotaan paljon televisiota, luetaan juorulehtiä eikä harrasteta esim klassista musiikkia, mikä myös on meillä harrastuksena. Jo se mitä autossa kuunnellaan voisi tuottaa kitkaa arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ole eri, mutta en minä sellaista ymmärrä alkuunkaan, että jotenkin pitäisi panostaa ollakseen jonkun aivan tuikituntemattoman miehen kriteerien mukainen. Olen sellainen kuin olen, mies voi aivan rauhassa etsiä sopivampaa. Aivan kuten itsekin teen, jos mies ei ole ollut mieleinen. Ja tällä menetelmällä on tosiaan löytynyt suhde, missä ei ole tarvetta muuttaa mitään tai ponnistella rakkauden eteen. !
Nimenomaan. Näihän sen pitäisi mennä, eikä tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä aikuisille ihmisille.
Mutta tällä palstalla joka kerta, kun tulee puhetta, että miehillä saattaa olla kritereejä, alkaa vimmainen alapeukutus ja urputtaminen. Vaikka voisi helposti kuvitella, että aikuinen ihminen hyväksyy, ettei hän kelpaa kaikilla JA kaikki ei kelpaa hänelle. Parinmuodostus on etsimistä.
"Luepa nyt uudestaan nuo lainaukset ja ihan ajatuksen kanssa."
Klassikko. Kun argumentit loppuu aletaan vänkäämän siitä, miten kommentit pitäisi lukea. On ne miehen kriteerit kova pala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei duunarinaista minulle kiitos. Joskus yritin, mutta kognitiivisella tasolla tuntui, että olisin ollut lapsen kanssa.
Miksi valitsit hänet? Eikös se kerro sinusta enempi?
Nainen oli muuten nätti, iloinen ja energinen. Pidemmän päälle alkaa vain rassaamaan, jos ei voida jutella muusta kuin käytännön asioista.
Tämä. Itsellä sama kokemus. Yritän olla avarakatseinen seurustellessa, mutta kokemus on, että duunarinaisilla ei ole kykyä esim. abstraktiin ajatteluun tai kiinnostusta yhteiskunnallisiiin asioihin politiikasta puhumattakaan. Siis noin yleisesti ottaen. Ainahan on harvoja poikkeuksia.
Pahinta on, jos on syyttelyyn ja agressioihin rajautuva kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Jos kiinnostuksessa on kyse siitä, että uskoo kaiken olevan rikkaiden/patriarkaatin/m@@xanmuuttajien/miesten/AY-liikkeen/Illuminatin/maalaisten/kaupunkilaisten tai jonkun muun vika, on parempi, jos ei kommentoi yhteiskuntaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
49. Missähän piireissä se tyttäresi oikein liikkuu, ihmettelen vain. Oma tytär on erittäin miesvaltaisella alalla ja ansaitsee jo alle kolmekymppisenä suurituloisen verran, eikä häntä ole miehet karttaneet. Päinvastoin.
Kannattaa neuvoa tytärtä laadukkaampiin baareihin ja piireihin, joissa kaikki ovat korkeakoulutettuja. Näkeehän sen täälläkin, että alemmuudentuntoisille duunarimiehille naisen koulutus on vaikea asia - vaikka kaikki duunarimiehet eivät alemmuudetuntoisia olekaan. He vain ovat äänessä, joiden itsetunto on jäänyt kovin alhaiseksi.
Tyttäreni nai itse dippainssin, jonka kanssa jakaa samanlaisen maailmankatsomuksen, mutta hänen opiskelukaverinsa kokemuksista tuli väkisinkin sellainen fiilis, että miehet haluavat päteä naisen rinnalla. Moni mies kertoo palstallakin, että he haluavat tulevan kumppaninsa olevan älykäs. Koskaan he eivät kyseenalaista omaa älyään, eli sitä, onko heillä edes kykyä tunnistaa älykäs nainen. Miehillä on yleisesti ottaen hyvä itsetunto, joten suurin osa heistä ainakin kuvittelee olevansa älykkäämpiä kuin kumppaninsa. Naiset puolestaan ovat aika kilttejä, eivätkä puhkaise miesten kuplaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaimo on duunari. Se teki töitä grilli yrittäjänä 10 vuotta kunnes meni toimistotöihin ja sen jälkeen se ollut kaupassa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta tuli mieleen yksi ketju, minkä luin täältä pari vuotta sitten, missä akateeminen isä koetti kysellä neuvoja, kun hänen vaimonsa (duunari) kasvatti lapsia aivan eri tavalla kuin miehen mielestä olisi ollut hyvä. Hän ei lukenut lapsille kirjoja, ei oikein osannut auttaa läksyissä, harrastukset olivat telkkarin katsomista jne. Ja lapsista oli alkanut näkyä äidin tausta eli mikään ns. järkevä (akateemisesta näkökulmasta katsoen) ei kiinnosta.
Kun tullaan aivan eri taustoista, niin lasten kasvatus voi olla hyvin vaikeaa. Tuossa itsekin koetin ehdottaa, että mies itse ottaisi vastuuta lapsista viemällä heitä museoihin, lukemalla kirjoja jne. mutta koska äiti oli kotona, oli hänen vaikutuksensa suurempi eivätkä lapset halunneet lähteä mihinkään sivistäviin juttuihin, vain huvipuistoihin ja vastaaviin.
En ole koskaan kysynyt mieheltäni ottaisiko hän duunarinaisen, mutta en oikein usko, että siitä mitä
Nuohan ovat aivan sketsiohjelmien kärjistysten tapaisia kuvitelmia toisista ihmisistä. Duunarit ovat muka hölmöjä, eivät ymmärrä kulttuuria ja korkeasti koulutetut ovat älykkäitä ja sivistyneitä. Esim. oma äitini kuunteli aina klassista musiikkia, molemmat vanhempani lukivat todella paljon ja seurasivat hyvin tarkasti yhteiskunnallisia asioita. Silti kummallakaan vanhemmistani ei ollut kummoista koulutusta. Uskon myös siihen, että kaikki äidit Suomessa taatusti tietävät, että lukeminen on tärkeää lapsille ja iltasadut kuuluvat varmaan useimpien rutiineihin täysin riippumatta koulutustaustasta. Jokainen toivoo lapselleen hyvää ja pyrkii takaamaan tälle hyvät elämän eväät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
49. Missähän piireissä se tyttäresi oikein liikkuu, ihmettelen vain. Oma tytär on erittäin miesvaltaisella alalla ja ansaitsee jo alle kolmekymppisenä suurituloisen verran, eikä häntä ole miehet karttaneet. Päinvastoin.
Kannattaa neuvoa tytärtä laadukkaampiin baareihin ja piireihin, joissa kaikki ovat korkeakoulutettuja. Näkeehän sen täälläkin, että alemmuudentuntoisille duunarimiehille naisen koulutus on vaikea asia - vaikka kaikki duunarimiehet eivät alemmuudetuntoisia olekaan. He vain ovat äänessä, joiden itsetunto on jäänyt kovin alhaiseksi.
Tyttäreni nai itse dippainssin, jonka kanssa jakaa samanlaisen maailmankatsomuksen, mutta hänen opiskelukaverinsa kokemuksista tuli väkisinkin sellainen fiilis, että miehet haluavat päteä naisen rinnalla. Moni mies kertoo palstallakin, että he haluavat tulevan kumppaninsa olevan älykäs. Koskaan he eivät kyseenalaist
Tottahan mies haluaa olla olla naisen silmissä älykäs ja voimakas. Naiset kai haluaa olla kauniita ja haluttavia miesten silmissä. Nämä ovat sukupuolisidonnaisia sosiaalisia ominaispiirteitä. Älykkyys on sitten jotain muuta. Älykkyyttä on tutkitusti monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta tuli mieleen yksi ketju, minkä luin täältä pari vuotta sitten, missä akateeminen isä koetti kysellä neuvoja, kun hänen vaimonsa (duunari) kasvatti lapsia aivan eri tavalla kuin miehen mielestä olisi ollut hyvä. Hän ei lukenut lapsille kirjoja, ei oikein osannut auttaa läksyissä, harrastukset olivat telkkarin katsomista jne. Ja lapsista oli alkanut näkyä äidin tausta eli mikään ns. järkevä (akateemisesta näkökulmasta katsoen) ei kiinnosta.
Kun tullaan aivan eri taustoista, niin lasten kasvatus voi olla hyvin vaikeaa. Tuossa itsekin koetin ehdottaa, että mies itse ottaisi vastuuta lapsista viemällä heitä museoihin, lukemalla kirjoja jne. mutta koska äiti oli kotona, oli hänen vaikutuksensa suurempi eivätkä lapset halunneet lähteä mihinkään sivistäviin juttuihin, vain huvipuistoihin ja vastaaviin.
En ole koskaan kysynyt mieheltäni ottaisiko hän duu
Vanhemmissa ikäpolvissa on paljon sellaisia, joilla ei ole ollut mahdollisuutta koulutukseen. Nykyään sellaisia ei ole, kaikki ovat koulutettuja, joilla on siihen älliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hyvin voisin hyväksyä. Korkea koulutus naisilla on enimmäkseen jotain täyttä hömpää ja antaa sellaisesta naisesta vähemmän älykkään kuvan.
Pysy vaan kaukana naisista.
Ei saa vaatia koulutusta tai olla vaatimatta. Uskokaa nyt miehet, TEILLÄ EI SAA OLLA KRITEEREJÄ.
Mitä tällainen vinkuminen on? Tottakai miehilläkin on kriteerejä. Hyvin usein ne vaan on erilaisia kuin naisilla, mutta on kuitenkin.
Vinkuminen? Heh? Kerrotko sen sitten näille mammoille, jotka alapeukkuttaa ihan sumeilematta ristiin kaikkia keskuteluja, joissa puhutaan miesten kriteereistä? Eiköhän se ole sitä vinkumista.
Minusta se on vain aina yhtä hausk
En, koska en käytä tällä palstalla ihan niin paljon aikaa. En ole törmännyt kuvailemasi kaltaisiin keskusteluihin. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei duunarinaista minulle kiitos. Joskus yritin, mutta kognitiivisella tasolla tuntui, että olisin ollut lapsen kanssa.
Miksi valitsit hänet? Eikös se kerro sinusta enempi?
Nainen oli muuten nätti, iloinen ja energinen. Pidemmän päälle alkaa vain rassaamaan, jos ei voida jutella muusta kuin käytännön asioista.
Erittäin harvinaista, että mies etsii naisesta juttuseuraa. Yleisesti ottaen minkälainen tyhjäpää tahansa kelpaa puolisoksi ja tulevien lasten äidiksi, kunhan hän on kaunis.
Pidemmän päälle seksielämän kariutuminen on se dealbraker, ei älykäs juttuseura.
Harvinaista varmaan, jos lähiöpubin miehiltä kysytään, mutta en usko muidenkaan akateemisten miesten haluavan mitään tyhjäpäätä.
Ole eri, mutta en minä sellaista ymmärrä alkuunkaan, että jotenkin pitäisi panostaa ollakseen jonkun aivan tuikituntemattoman miehen kriteerien mukainen. Olen sellainen kuin olen, mies voi aivan rauhassa etsiä sopivampaa. Aivan kuten itsekin teen, jos mies ei ole ollut mieleinen. Ja tällä menetelmällä on tosiaan löytynyt suhde, missä ei ole tarvetta muuttaa mitään tai ponnistella rakkauden eteen.