Eroavatko mielenterveys- ja päihdeongelmaisten lapset aikuisena normaali-ihmisiä enemmän?

Psyykkiset sairaudet kulkevat suvuittain ja perimässä ihan jossain määrin.

Jos on jäänyt vaille perushuolenpitoa lapsuudessa aiheuttaa se monenlaista ongelmaa aikuisena.

Oppi tulee kotoa moneen asiaan

Kyllähän siitä on ihan tilastollista faktaa, että me traumalapsuuden eläneet eroamme keskimääräistä useammin.

Itselläni ei ole pienimpääkään ongelmaa olla rehellinen, en vain itse luota siihen että asiat voisivat olla hyvin ns. perusasetuksena.

Tiedän muutaman tuolla taustalla olevan jotka ovat monen oman lapsensakin elämään hyvin negatiivisesti vaikuttaneet eroilemalla heppoisin perustein.

Hyvä avaus. Tästä aiheesta tulisi puhua ja keskustella paljon enemmän. Varsinkin lasten hyvinvoinnin kannalta. 

Riski sekä mielenterveys- että päihdeongelmiin periytyy sekä geneettisesti että sosiaalisesti, ja molemmat puolestaan lisää riskiä ihmissuhdeongelmille, että ihan pätevä hypoteesi. Mutta sitä minä mietin että mistä sinä päättelet ihmisten eroavan vakaista ja turvallisista parisuhteista, siis mistä tiedät suhteen olleen eroajalle vakaa? 

Vierailija kirjoitti:

Riski sekä mielenterveys- että päihdeongelmiin periytyy sekä geneettisesti että sosiaalisesti, ja molemmat puolestaan lisää riskiä ihmissuhdeongelmille, että ihan pätevä hypoteesi. Mutta sitä minä mietin että mistä sinä päättelet ihmisten eroavan vakaista ja turvallisista parisuhteista, siis mistä tiedät suhteen olleen eroajalle vakaa? 

Ihan monilta tuollaisilta ihmisiltä itseltään. Oli jopa yksi joka sanoi että ahdistuu parisuhfeissa vakaudesta ja turvallisuudesta mutta ei ole koskaan suhteidensa alussa kertonut toisella asiasta mitään. Tämä vielä toistuu seuraavissakin suhteissa tuollaisilla.

Varmasti keskimääräistä enemmän mielenterveyden ongelmia, sosiaalisia ongelmia ja alempi sosioekonominen status.

Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison. Ja alkoholistien lapsilla on huono itsetunto.

Päihde- ja mielenterveysongelmaisten ihmisten lapset ovat normaaleja siinä missä kaikki muutkin.

Epävakaa lapsuus tuottaa kaikenmoisia haasteita joista sopiva parinvalinta on yksi, mutta se ei vielä tee epänormaaliksi. 

Kenenkään parisuhteen vakautta tai vakauden puutetta ei tulisi arvioida ulkoa päin varsinkaan kyökkipsykologin musta tuntuu -metodilla. 

Yksi traumakäytöksen muoto on myös alistuminen todella huonoon kohteluun, ja suhteessa oman mielenterveyden ehdoilla roikkuminen.

Aloittaja kuulostaa ilkeältä ja sivistymättömältä kommentoinnissaan ja ulosannissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riski sekä mielenterveys- että päihdeongelmiin periytyy sekä geneettisesti että sosiaalisesti, ja molemmat puolestaan lisää riskiä ihmissuhdeongelmille, että ihan pätevä hypoteesi. Mutta sitä minä mietin että mistä sinä päättelet ihmisten eroavan vakaista ja turvallisista parisuhteista, siis mistä tiedät suhteen olleen eroajalle vakaa? 

Ihan monilta tuollaisilta ihmisiltä itseltään. Oli jopa yksi joka sanoi että ahdistuu parisuhfeissa vakaudesta ja turvallisuudesta mutta ei ole koskaan suhteidensa alussa kertonut toisella asiasta mitään. Tämä vielä toistuu seuraavissakin suhteissa tuollaisilla.

Tiedän taas yhden joka sanoi aivan samaa ja vielä sanoi että ei ollut rehellinen kumppanilleen siitä mitä oikeasti ajatteli. Koko vuosia kestäneen suhteen ajan. 

En usko, että tausta ongelmaperheessä automaattisesti johtaa läheisriippuvuuteen ja ajaa huonoihin ihmissuhteisiin, mutta kyllä se voi lisätä riskiä ajatua epätyydyttäviin suhteisiin  myöhemmällä iällä. Osa ottaa esim. väkivaltaisen ja päihdeongelmaisen puolison hoidokikseen. Osa taas hakee koristunutta turvaa ja vakautta ihmissuhteilta. Turvaton lapsuus ja vaille jääminen voi altistaa kroonisille mielentereysongelmille.

31v.

Sen verran olen nyt mieheni kanssa yksissä ollut, olen välivaltaisen alkoholistin aikuinen lapsi.

Rehellisyys on minulle kokemuksieni vuoksi mustavalkoinen asia, sitä joko ollaan tai ei olla niin parisuhteessa kuin ystävyydestä ja piste joten luonnollisestikin olen sitä myös itse. Alkoholin käytön suhteen en ole totaalikieltäjä, mutta jos sen käyttö olisi liian runsasta/ongelmallista niin en sitä yhtään katsoisi, siis parisuhteessani. Väkivaltaisuus on myös mustavalkoinen asia eli esim.lasyen kasvatuksessa se on nollatoleranssi sen suhteen. Nuo kaikki seikat ovat ns ylivirittyneen tärkeitä minulle ja se on suoraa seurausta lapsuuteni kokemuksista.

Mitä muihin kommentteihin tulee niin ihan on koulutus hankittuna, vakituinen työpaikka jne ja omaa kotia asun pk-seudulla (asuntolaina maksettu loppuvuodesta) lapsilla koulutus ja toisella vielä muutama vuosi jäljellä yliopisto-opintoja.

N47

Vierailija kirjoitti:

Päihde- ja mielenterveysongelmaisten ihmisten lapset ovat normaaleja siinä missä kaikki muutkin.

Epävakaa lapsuus tuottaa kaikenmoisia haasteita joista sopiva parinvalinta on yksi, mutta se ei vielä tee epänormaaliksi. 

Kenenkään parisuhteen vakautta tai vakauden puutetta ei tulisi arvioida ulkoa päin varsinkaan kyökkipsykologin musta tuntuu -metodilla. 

Yksi traumakäytöksen muoto on myös alistuminen todella huonoon kohteluun, ja suhteessa oman mielenterveyden ehdoilla roikkuminen.

 

Aloittaja kuulostaa ilkeältä ja sivistymättömältä kommentoinnissaan ja ulosannissaan. 

En kyllä näe ilkeyttä ollenkaan apn avauksessa. Miten se mielestäsi ilmentyy? 

Ja 12 lisää, että se on tutkittu juttu, että alkoholistin aikuinen lapsi ajautuu todennäköisemmin ja helpommin alkoholistin puolisoksi ja/tai päihteiden liikakäyttäjäksi itsekin. Samalla tavalla kuin sekin, että fyysistä kuritusta/väkivaltaa lapsuudessaan osakseen saanut jatkaa sitä kierrettä ja tapaa itsekin omien lastensa kanssa.

Olen ylpeä ja onnellinen, että itse onnistuin kys asioissa paremmin, ei ole alkoholiongelmaa eikä lapseni ole joutuneet kärsimään väkivaltaa tai fyysistä kurittamista ja pelkoa. En itse koskaan kuullut, että minua rakastettaisiin, omani kuulleet/luulevat sen päivittäin syntymästään asti.

-12-

Vierailija kirjoitti:

Ja 12 lisää, että se on tutkittu juttu, että alkoholistin aikuinen lapsi ajautuu todennäköisemmin ja helpommin alkoholistin puolisoksi ja/tai päihteiden liikakäyttäjäksi itsekin. Samalla tavalla kuin sekin, että fyysistä kuritusta/väkivaltaa lapsuudessaan osakseen saanut jatkaa sitä kierrettä ja tapaa itsekin omien lastensa kanssa.

Olen ylpeä ja onnellinen, että itse onnistuin kys asioissa paremmin, ei ole alkoholiongelmaa eikä lapseni ole joutuneet kärsimään väkivaltaa tai fyysistä kurittamista ja pelkoa. En itse koskaan kuullut, että minua rakastettaisiin, omani kuulleet/luulevat sen päivittäin syntymästään asti.

-12-

Tämäpä juuri.

Kyllä se varmasti vaikuttaa.

Mutta kun ajatellaan että noin 13 000 aviloliitoa päättyy eroon vuosittain, ja tässä ei ole mukana avoerot, on määrä kyllä aika iso.

Suomalaisilla on kyllä hyvin paljon alkoholi- ja traumataustaa, vaikuttaneeeko se sitten mutta ei se ihmekään olisi.

Ylisukupolvinen trauma voi periytyä jopa neljänteen sukupolveen. Tosin se ei ilmene samankaltaisena kuin esim. sotatraumasta kärsinyt isoisä, se muuttaa muotoaan. Traumoja pyritään hoitamaan alkoholilla joka puolestaan aiheuttaa omanlaistaan traumaa seuraaville sukupolville.

Tämä ei ole kenekään syyttelyä vaan tutkittua tietoa jonka kuka tahansa voi löytää jos haluaa.

Eroamaan kannustaminen vakaasta ja turvallisesta suhteesta on traumasta kärsivän defenssi.

Itse yritin valita turvallista ja vakaata miestä. Kerroin historiastani (perheessä alkoholiongelmaa ja agressiivisuutta) ja kielteisestä suhtautumisesta alkoholiin. Mies näytti vakaalta, turvalliselta, perhekeskeinen ja käytti alkoholia suht vähän. Sosiaaliset, vauhdikkaat, itsevarmat ja hyvin itseään ilmaisevat miehet olivat minulle agressiivisia, ylimielisiä ja jotenkin pelottavia.  

Noh parin vuoden jälkeen kävi pikkuhiljaa ilmi, että miehen perheelläkin oli alkoholitausta ja alkoholinkäyttö lähti mieheltä käsistä. Nyt mies on ollut useita vuosia ilman alkoholia. Ei mennyt valinta nappiin. Se minkä luulin olevan turvallista (rauhallisuus, vähäinen alkoholinkäyttö, tasainen arki) olikin turvatonta. Rauhallisuus ja tasaisuus oli myös epävarmuutta ja kyvyttömyyttä ilmaista itseään, tunteitaan ja tavoitteitaan. Tasainen arki olikin kyvyttömyyttä uudistaa elämämäänsä ja hypätä rohkeasti uuteen sekä kyvyttömyyttä luoda ja ylläpitää terveitä ystävyyssuhteita. Perhekeskeisyys olikin itsenäistymisprossin keskenjäämistä ja vanhempiin liiallista tukeutumista. 

Miehessä on toki paljon hyvääkin, ja siksi vielä yhdessä ollaankin. 

Kyllä historia omalta osaltani on vaikeuttanut parisuhteen muodostamista. 

Ihanan naiivi ajatus että kaikki ihmiset yleensäkin päätyisivät naimisiin josta erota... Yksineläjiä on yhä enenemässä määrin lähtökohtaisesti joten kenestä he eroaisivat? Oli traumatausta tai ei?

Juu kyllä joo. Heti leima otsaan syntyessä jotta varmasti osataan leimata sellaiseksi ja tällaiseksi. Samoin vanhempien poliittinen suuntautuneisuus näkyviin niin että se on muille selvä välittömästi kun kyseisen ihmisen tapaa.