Eroavatko mielenterveys- ja päihdeongelmaisten lapset aikuisena normaali-ihmisiä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä joo. Heti leima otsaan syntyessä jotta varmasti osataan leimata sellaiseksi ja tällaiseksi. Samoin vanhempien poliittinen suuntautuneisuus näkyviin niin että se on muille selvä välittömästi kun kyseisen ihmisen tapaa. 

Kannattaisi mielummin pysähtyä lukemaan ketjua kuin hyökätä noin. 

Eronneiden lapset eroavat itsekin herkemmin, oli muita ongelmia tai ei.

Christiiina kirjoitti:

Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison. Ja alkoholistien lapsilla on huono itsetunto.

Oma isäni lääkitsi lapsuudessani sotatraumojaan alkoholilla, eikä siihen tuntunut ihan pieni viinamäärä riittävän. Huono itsetunto syntyi meille lapsille väkisinkin, kun kylällä katsottiin rumasti koko perhettä. 

Ehkä lasisen lapsuuden viettäneelle alkoholinhuuruista elämää viettävä puoliso tuntuu jotenkin karulla tavalla tutulta. Tiedostamattaan sitä ehkä myös hakeutuu lapsuudenperheen kaltaiseen tilanteeseen voidakseen korjata tilanteen, jota lapsena ei voinut hallita. Ei sen korjaaminen tosin onnistu aikuisenakaan.

Itse päätin lapsena, että alkoholistia en ota, enkä ottanutkaan. Olen saanut olla 31 vuotta naimisissa aivan ihanan miehen kanssa, joka on kohdellut minua kauniisti kaikki nämä vuodet ja olemme saaneet kasvattaa omat lapsemme rauhallisessa kodissa. Olen äärettömän kiitollinen hänen kohtaamisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Eronneiden lapset eroavat itsekin herkemmin, oli muita ongelmia tai ei.

Tämä on tutkittua faktaa. Suomalaisella tutkimusaineistolla. Taisi olla Turun Yliopistossa tehtyä tutkimusta.

Eroaminen on joskus epäonnistumista ja sen siirtämistä jälkipolvien kannettavaksi.

En ihmettelisi yhtään, vaikka niin olisi. Kaltaiseni ihmiset eivät ole lapsuudessaan nähneet toimivaa perhemallia, niin meidän on hankalaa sitä kuvitella. Olemme nähneet vain impulsiivisuutta ja sitä dokaamista. Toiseksi meillä oleva tunnelukko altistaa juuri tuollaiseen ylisukupolviseen ongelmien periyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneiden lapset eroavat itsekin herkemmin, oli muita ongelmia tai ei.

Tämä on tutkittua faktaa. Suomalaisella tutkimusaineistolla. Taisi olla Turun Yliopistossa tehtyä tutkimusta.

Eroaminen on joskus epäonnistumista ja sen siirtämistä jälkipolvien kannettavaksi.

Tutkitusti on hyvin paljon lapsia jotka kärsivät pitkään vanhempien erosta. Niistä ei haluta juuri lainkaan puhua koska se pilaisi narratiivin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneiden lapset eroavat itsekin herkemmin, oli muita ongelmia tai ei.

Tämä on tutkittua faktaa. Suomalaisella tutkimusaineistolla. Taisi olla Turun Yliopistossa tehtyä tutkimusta.

Eroaminen on joskus epäonnistumista ja sen siirtämistä jälkipolvien kannettavaksi.

Tutkitusti on hyvin paljon lapsia jotka kärsivät pitkään vanhempien erosta. Niistä ei haluta juuri lainkaan puhua koska se pilaisi narratiivin.

Kaipa erossa on usein kyse pienemmän pahan valitsemisesta, ei niinkään siitä, että yritettäisiin kieltää eroon liittyvät ikävät tunteet. Vaikka ero on kova paikka lapsille, se voi kuitenkin olla parempi vaihtoehto kuin myrkyllisessä ilmapiirissä kasvaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneiden lapset eroavat itsekin herkemmin, oli muita ongelmia tai ei.

Tämä on tutkittua faktaa. Suomalaisella tutkimusaineistolla. Taisi olla Turun Yliopistossa tehtyä tutkimusta.

Eroaminen on joskus epäonnistumista ja sen siirtämistä jälkipolvien kannettavaksi.

Tutkitusti on hyvin paljon lapsia jotka kärsivät pitkään vanhempien erosta. Niistä ei haluta juuri lainkaan puhua koska se pilaisi narratiivin.

Kaipa erossa on usein kyse pienemmän pahan valitsemisesta, ei niinkään siitä, että yritettäisiin kieltää eroon liittyvät ikävät tunteet. Vaikka ero on kova paikka lapsille, se voi kuitenkin olla parempi vaihtoehto kuin myrkyllisessä ilmapiirissä kasvaminen.

 

Rehellisyys ja peiliin katsomisen taito on asioita mitä jotkut eivät edes keski-ikään tullessa ole halukkaita oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneiden lapset eroavat itsekin herkemmin, oli muita ongelmia tai ei.

Tämä on tutkittua faktaa. Suomalaisella tutkimusaineistolla. Taisi olla Turun Yliopistossa tehtyä tutkimusta.

Eroaminen on joskus epäonnistumista ja sen siirtämistä jälkipolvien kannettavaksi.

Tutkitusti on hyvin paljon lapsia jotka kärsivät pitkään vanhempien erosta. Niistä ei haluta juuri lainkaan puhua koska se pilaisi narratiivin.

Kaipa erossa on usein kyse pienemmän pahan valitsemisesta, ei niinkään siitä, että yritettäisiin kieltää eroon liittyvät ikävät tunteet. Vaikka ero on kova paikka lapsille, se voi kuitenkin olla parempi vaihtoehto kuin myrkyllisessä ilmapiirissä kasvaminen.

 

Varmasti näinkin on, mutta pääsääntöisesti tutkimusten mukaan asia on toisin. Sen kieltäminen on lähinnä huvittavaa ja kertoo kieltäjästä kaiken tarpeellisen.

Vierailija kirjoitti:

Päihde- ja mielenterveysongelmaisten ihmisten lapset ovat normaaleja siinä missä kaikki muutkin.

Epävakaa lapsuus tuottaa kaikenmoisia haasteita joista sopiva parinvalinta on yksi, mutta se ei vielä tee epänormaaliksi. 

Kenenkään parisuhteen vakautta tai vakauden puutetta ei tulisi arvioida ulkoa päin varsinkaan kyökkipsykologin musta tuntuu -metodilla. 

Yksi traumakäytöksen muoto on myös alistuminen todella huonoon kohteluun, ja suhteessa oman mielenterveyden ehdoilla roikkuminen.

 

Aloittaja kuulostaa ilkeältä ja sivistymättömältä kommentoinnissaan ja ulosannissaan. 

Siinäpä sivistyneen ulosantia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihde- ja mielenterveysongelmaisten ihmisten lapset ovat normaaleja siinä missä kaikki muutkin.

Epävakaa lapsuus tuottaa kaikenmoisia haasteita joista sopiva parinvalinta on yksi, mutta se ei vielä tee epänormaaliksi. 

Kenenkään parisuhteen vakautta tai vakauden puutetta ei tulisi arvioida ulkoa päin varsinkaan kyökkipsykologin musta tuntuu -metodilla. 

Yksi traumakäytöksen muoto on myös alistuminen todella huonoon kohteluun, ja suhteessa oman mielenterveyden ehdoilla roikkuminen.

 

Aloittaja kuulostaa ilkeältä ja sivistymättömältä kommentoinnissaan ja ulosannissaan. 

Siinäpä sivistyneen ulosantia?

 

Usein vaan on niin että epävakaan lapsuuden kokenut siirtää epävakaan lapsuuden kokemuksen omiin lapsiinsa. Tämä on anteeksiantamatonta käytöstä jos sen tekee tietoisesti omista itsekkäistä ja joskus jopa narsistisia piirteitä ilmentävistä motiiveista käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneiden lapset eroavat itsekin herkemmin, oli muita ongelmia tai ei.

Tämä on tutkittua faktaa. Suomalaisella tutkimusaineistolla. Taisi olla Turun Yliopistossa tehtyä tutkimusta.

Eroaminen on joskus epäonnistumista ja sen siirtämistä jälkipolvien kannettavaksi.

Usein myös ylisukupolvinen ilmiö. Silloin kannattaa rehellisesti tutkia sukunsa historiaa jotta ymmärtää tehdä toisin ja katkaisee eroilun ketjun. Päätä ei kannata pensaaseen näissä asioissa laittaa.

Ylös