Miehen mielestä hänen elämänsä on perseestä
Minä ja mieheni ollaan molemmat korkeasti koulutettuja. Meillä on vakituiset, hyväpalkkaiset työpaikat. Meillä on 2 lasta, minä olen vielä vanhempainvapaalla. Mies siis käy töissä, minä hoidan lapset ja pääosan kodista. Sapettaa, kun mies on iltaisin itseensä vetäytyvä ja valittaa, kuinka hänen elämänsä on perseestä. Hän jää hoitovapaalle keväällä minun mennessä töihin, mutta hän sanoi saman paskan jatkuvan vaan silloin erilaisessa paketissa.
Ärsyttävää, sillä meillä on tosi ihanat lapset ja omakotitalo, kaiken muunkin pitäisi olla hyvin. Samalla, kun mies valittaa elämänsä olevan perseestä, yrittää hän suostutella minua kolmanteen lapseen parin vuoden kuluttua. Eilen illalla suutahdin ja kysyin, eikö hänelle kelpaa mikään, eikö hän ole ikinä onnellinen. Mies suuttui ja murjotti vielä aamullakin.
Kommentit (22)
Tietyllä tapaa tunnistan itseni miehestäsi.
On ihanat lapset ja lapsiluku täynnä, hyvä ammatti ja kohtalaisen hyvä urakehitys, maksettu asunto, oma kesäasunto ostettu keväällä 2006 - ja kuitenkin tuntuu, että elämä junnaa paikallaan.
Itse ainakin elin 10v. suunnilleen lapsentekoputkessa. Vaikka olin välillä palkkatyössä, oli suunnitelmat selvät - uusi vauva, kun edellinen on täyttänyt 2v. Sitten kun kaikki kolme palleroa oli saatu, on elämältä puuttunut suunta. Hassua, mutta totta - en olisi itse koskaan kuvitellut että näin käy. Vauvavuosina odotin, että se urakka olisi takana, mutta nyt ei tunnukaan hyvältä :(
Vierailija: