Lue keskustelun säännöt.
Mua vieläkin ITKETTÄÄ kun on ikävä parasta kaveriani! ov.
15.01.2007 |
Paras kaverini alkoi tekemään tempauksia, ihme ohareita, jotka ihmetellen annoin anteeksi. Sitten hän alkoi yks kaks yllättäen odottamaan lasta uuden poikaystävänsä kanssa.
Olin onnellinen hänen puolestaan ja olin lähes varma, että pyytää minua ja miestäni kummeiksi lapselle. Olemme tosi fiksuja ja tosiaan tunteneet kauan. No niin ei käynyt vaan pyysi useamman muun uudemman tuttavuutensa.... Muistettiin tietenkin vanhempia ja vauvaa lahjoilla.. Soittelin ja otin yhteyttä. Tapaamiset nihkeitä ja ei ikinä soittanut takaisin. Vietti aikaa muussa seurassa.. Ei pyytänyt katsomaan vauvaa.
Nyt vauva on kastettu ja ei ole kaveri edes tekstiviestiä laittanut mikä vauvan nimeksi tuli. En ole iljennyt sitten kysyä, kun niin nihkeästi vastailee ja minä olen (taas) viimeksi ottanut yhteyttä.
Tästä on jo puoli vuotta aikaa, mutta taas itken ikävääni. Olimme parhaita ystäviä, niin ainakin luulin. Voiko aikuisellakin luopuminen ottaa näin koville? Ymmärrän että ihmiset erkanevat ja yritän nyt jatkaa elämääni ja olla tukkimatta tämän ex-bestikseni elämään... Onneksi minulla on kiva työ, mies ja muutakin elämää... Silti en ymmärrä miksi kaverini " teki" näin..
Miss U!
Kommentit (16)
Hyvältä ystävältä voi kysyä, että missä vika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä hän ei kokenut sinua niin hyvänä ystävänä sinua kuin sinä hänet
Voihan se olla että olette molemmat ymmärtäneet toisenne väärin
Tuota olen ajatellut, että minulle hän oli aina niin tärkeä, ehkä en hänelle. Hänellä on nyt uusi perhe jne. Minun perheeseeni on aina ollut tervetullut kun oli itse kauuuuan sinkkuna.
Avoin keskustelu..olisi tosi yksipuolista... minä otan yhteyttä ja hän korkeintaan laittaa tekstiviestin... Höh. Mulla on niin surullinen mieli. Pala kurkussa... Tää on niin hirveää ja vaikeaa mulle :/ Ei kai ole väärinkäsitys kun ei tosiaan ilmoita edes sitä lapsen nimeä ja kun noita ohareita on ollut ennenkin.. Miettikää miten hyvin mulla menee!! Olin toivonut häntä kaasokseni, jne.
ap
Kysy, onko hän loukkaantunut kun ei halua pitää sinuun yhteyttä tai painaako joku muu mieltä.
Eihän sinulla ole enää mitään hävittävää, joten miksi et voisi tehdä niin? Aina on kuitenkin mahdollisuus, että suora kysymys herättäisi hänet ja jos hän pitää ystävyyttänne arvossa niin ehkä välinne paranevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävä juttu sinulle. Mutta niin kuin joku sanoi, niin ehkä hän ei vain nähnyt sinua yhtä hyvänä kaverina. Eihän kyseessä ole mikään väärinkäsitys? Esim. joku on sanonut hänelle, että olet kertonut hänestä pahaa? Heittelen tässä nyt vaan arvauksia.. Oletko ollenkaan koittanut kysyä, että mikä mättää?
Mutta pakko sinun nyt vaan on hänet unohtaa ja yrittää löytää uusia ystäviä. Tiedän, että hyvien ystävien löytäminen ei ole helppoa, mutta ei kannata haikailla montaa vuotta yhden perään.
kyllä maar ollaan parhaita kamuja oltu. kysyä en kertakaikkiaan viitsisi, jos vauvallekin olen antanut kolme lahjaa jo!! ja silloinkaan ei soita, laittaa max tekstarin...
mutta elämä on... täytyy toivoa kun tämän surun ja luopumisen saa koettua ja käsiteltyä, ehkä saan uuden ystävän.. olen miettinyt kaikkea... enkäö vain enää kiinnosta..onko kateellinen kun minulla asiat ulkoisesti hyvin ja hyvä mies... en tiedä!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa se siinä tulee, hän kaipaa vertais-ystäviä, ja sinä et nyt ole samassa elämäntilanteessa
Muuten jää kaivelemaan ainaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 tämäkin totta. mutta miksi ihmeessä kun tietää että olen antelias, fiksu, lapsirakas ja hänen pitkäaikainen paras kaveri, niin pyytää 4 uutta kaveriaan kummiksi?? ei näilläkään ole lapsia... :( pahalta tuntuu!!
15 en vaan jaksa saada siipeeni, niin monta oharia ja olen ottanut yhteyttä, jotenkin pidän itseäni niin hyvänä tyyppinä, ettei mun kai ihan tarvi roikkua jos ei niin ei.
ap
Vierailija:
15 en vaan jaksa saada siipeeni, niin monta oharia ja olen ottanut yhteyttä, jotenkin pidän itseäni niin hyvänä tyyppinä, ettei mun kai ihan tarvi roikkua jos ei niin ei.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka jotenkin, että: " Olen pitkään ollut suruissani, koska minusta tuntuu, ettet enää arvosta ystävyyttäni. Yritän pitää sinuun yhteyttä, koska pidän sinua hyvänä ystävänäni. Nyt minusta on alkanut tuntumaan, ettet enää halua ystävyyttäni. Voisitko kertoa minkä takia?" jne jne tai jotain tuonne päin. Jos ei vastaa viestiin niin ainakin olet kysynyt ja sitten anna olla. Omapahan on häpeänsä, sillä vaikutat kivalta tyypiltä!
Olin just miettimässä että mitä laittaisin hänelle... Sitten 18 vastasikin, kuin minun ajatuksistani, kiitos! :) Ette usko, että olen tuntenut itseni huonoksi, kun minua/mietä ei pyydetty kummiksi jne. Se oli kuin isku vasten kasvoja, mutta tottakai ymmärrän -jokainen valitsee itse lapselleen kummin jne. Oli vaan niin outoa!
Olen meistä se rauhallisempi, harkitsevampi. Entinen paras ystäväni räväkkä ja en tiedä, kirvoittaisiko tuo viesti hänelle vain ajatuksen " että hemmetin marttyyri" , juuri niin kuin joku kirjoittikin... " get a life" ja sitten ivallinen kommentti uudelle poikaystävälle, että no nyt siltä tuli viesti " voi v*ttu" ... ääh, tunnen hänet vain niin hyvin... Eikö kuulostakin teini-ikäisen tekstiltä..
Tälläistä en soisi kellekään... Onneksi mulla on siis ihana mies... Toivottavasti te ette koskaa menetä ystäviänne näin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstarilla voi saada aikaan mukavia väärinymmärryksiä. Paras olisi jos voisit ihan nenäkkäin kertoa milta susta tuntuu ja kysyä, mikä on kun sinusta tuntuu että et ole enää kovin toivottu henkilö.
Ehkä on tapahtunut jotain, josta kaverisi on loukkaantunut, mutta itse et sitä muista/pitänyt minään.
Vauvan saaminen on toisille aika raskas juttu. Mielialojen heiluminen ja väsyminen voi olla valtavaa, vaikkei se näkyisi kovasti päällepäin. Voisiko olla kyse siitä että kaverisi on niin pienen vauvansa hoitamisen huumassa, ettei juuri nyt ehdi ajatella muuta?
Jos vähääkään arvostat ystävyyttäsi, keskustelet asiasta ystäväsi kanssa ja selvität asian.
Voihan olla että ystävyytesi on päättymässä, mutta on paljon helpompi jatkaa, kun tietää syyt.
Minua vaivaa vieläkin eräs ystävyyden " hiipuminen" , josta en koskaan ymmärtänyt että mitä tapahtui. Siinäkin kävi niin että ystäväni perheellistyi paljon minua aikaisemmin. Ehkä emme enää ymmärtäneet toistemme tilannetta. Minä koin että ystäväni oli minulle jotenkin kumma kierolla tavalla kateellinen ja minä taas en varmaankaan ymmärtänyt millaista on tulla äidiksi.
Mä kun olen ollut se aktiivinen osapuoli. Surullista on ... :(
ap