Kannattaako todella rapakuntoisen ja 25kg ylipainoisen hankkia sähköpyörää?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä menen autolla töihin. Ruokavaliota olen siistimässä, koska syön mm. sokeria liikaa. Nivelten takia kävely töihin ei onnistu, joten siksikin mietin sähköpyörää. Kunto on tosiaan todella surkea ja muutama mäki on työmatkalla, yksi hyvin jyrkkä ja joutuisin varmaan sähköpyörääkin taluttamaan. Ajatuksena olisi jotenkin aloittaa liikkuminen. Tiedän että jos aloitan tavallisella pyörällä tällä kunnolla, ajan tasan sen yhden päivän ja se jää siihen. Toki se mietityttää, että jos haluankin vaihtaa työpaikkaa, mikä on käynyt mielessä, niin silloin pyörä pitäisi lunastaa. Ja katselemani pyörä oli hitsin kallis, 3300 euroa.
Ap
Monilla työnantajilla on nykyään käytössä kyllä työsuhdepyörämalli, joten monesti sopimuksen siirtokin onnistuu työpaikasta toiseen. Kannattaa selvittää jo työhaastattelussa viimeistään. Periaatteessa melko huoletonta, mutta onhan tuossa hieman aina taloudellistakin riskiä olemassa, jos tulee eteen tilanne, että pyörä täytyy lunastaa. Ylimääräistä rahaa on ehkä hyvä olla jemmassa.
Olen sama kirjoittaja, joka otti parin tonnin pyörän, omaksi sopimusajaksi tuli muistaakseni 22 kuukautta. Uuteen pyörään en olisi kyllä suoraan käyttänyt samaa rahaa, jos se olisi pitänyt ostaa itse kaupasta omalla rahalla. Muut pyöräni ovat olleet käytettyjä hintaan 300-800 e, nyt on uusi pyörä vuosikausiksi eteenpäin eikä vaadi heti huoltoa.
Näin leveälanteisena ja peppuisena tuntuu että pyörän leveämpikin istuin on jotenkin pieni. Painaa kankkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörä on juuri ap:n tilanteessa erinomainen. Jos kunto on sen verran huono, että tavallisella pyörällä ei tule lähdettyä liikkeelle, niin sähköpyörä madaltaa kynnystä todella paljon. Kun kunto sitten sähköpyöräilyllä vähitellen paranee, voi sähköpyörän avustusta vähitellen pienentää.
Ap:n tilanteessa on nyt kaikista tärkeintä lähteä liikkeelle ja saada liikunnasta säännöllistä. Liikunnan tehoa ehtii kasvattaa sitten myöhemmin.
Jos on niin rapakunnossa kannattaa tosiaan aloittaa vaikka kävelemällä tunnin päivässä, tahtia nopeuttamalla. Siinä vasta kynnys kasvaa jos ostaa kalliin sähköpyörän eikä ole varaa sen kalliisiin huoltoihin tai 500 euron uuteen akkuun, nekin leipoo parissa vuodessa.
Ap puhui työsuhdepyörästä. Siinä yleensä huollot ja varaosat kuuluvar sopimukseen.
Epäilemättä on monta muutakin liikuntamuotoa, joilla ap voisi aloittaa. Olennaista on löytää sellainen, joka on ap:stä niin kivaa, että sitä tulee oikeasti tehtyä.
Ei kannata mutta hanki kuntopyörä niin joudut polkemaan oikeesti. Itse laihduin kuntopyörää polkemalla 30 kg.
Vierailija kirjoitti:
"Mulla työmatka on 10 km ja pyöräilen sen vuoden ympäri. Talvella sähköllä ja sulaan aikaan ilman. Talvella normipyöräily ei onnistu, koska polvet ei kestä ilman lukkopolkimia, enkä uskalla polkea lukoilla liukkaalla. Autoa en omista lainkaan. Ennen sähköpyörää kuljin bussilla talvella. "
Onkohan noissa sähköavustuksissa eroa miten toimivat. No, mulla on moottori ainakin takana, liukkaalla esim. liejulla tai lumella on usein meinannut heittää alta. Se kun potkaiseekin yhtäkkiä moottorin käyntiin. Tiedä auttaisiko nastat sitten, mutten esim. takarenkaaseen uskalla itse ajatella vaihtoa.
Marraskuussa heti kun yritin lähteä liikkeelle, niin lunta oli reippaasti ja nurinhan menin heti, nilkka rusahti eikä ole kivuton vieläkään. Päädyin siihen etten enää yritä jollei tiet ole sulat.
Täällä muutenkin huono kunnossapito, kesälläkin pelottaa välillä, eikä esim. pyörätietä ole koko matkalle.
Mulla moottori on keskellä ja kunnon nastarenkaat. Ei se moottori mitenkään potkaise käyntiin vaan avustaa ihan tasaisesti. Kertaakaan en ole kaatunut. Ei sillä toki eteenpäin pääse, jos on 10 senttiä auraamatonta lunta maassa, mutta täällä harvemmin on sellaisia kelejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörä on juuri ap:n tilanteessa erinomainen. Jos kunto on sen verran huono, että tavallisella pyörällä ei tule lähdettyä liikkeelle, niin sähköpyörä madaltaa kynnystä todella paljon. Kun kunto sitten sähköpyöräilyllä vähitellen paranee, voi sähköpyörän avustusta vähitellen pienentää.
Ap:n tilanteessa on nyt kaikista tärkeintä lähteä liikkeelle ja saada liikunnasta säännöllistä. Liikunnan tehoa ehtii kasvattaa sitten myöhemmin.
Jos on niin rapakunnossa kannattaa tosiaan aloittaa vaikka kävelemällä tunnin päivässä, tahtia nopeuttamalla. Siinä vasta kynnys kasvaa jos ostaa kalliin sähköpyörän eikä ole varaa sen kalliisiin huoltoihin tai 500 euron uuteen akkuun, nekin leipoo parissa vuodessa.
Ap puhui työsuhdepyörästä. Siinä yleensä huollot ja varaosat kuuluvar sopim
Ei työsuhdepyörään automaattisesti kuulu huoltoja tai varaosia.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä menen autolla töihin. Ruokavaliota olen siistimässä, koska syön mm. sokeria liikaa. Nivelten takia kävely töihin ei onnistu, joten siksikin mietin sähköpyörää. Kunto on tosiaan todella surkea ja muutama mäki on työmatkalla, yksi hyvin jyrkkä ja joutuisin varmaan sähköpyörääkin taluttamaan. Ajatuksena olisi jotenkin aloittaa liikkuminen. Tiedän että jos aloitan tavallisella pyörällä tällä kunnolla, ajan tasan sen yhden päivän ja se jää siihen. Toki se mietityttää, että jos haluankin vaihtaa työpaikkaa, mikä on käynyt mielessä, niin silloin pyörä pitäisi lunastaa. Ja katselemani pyörä oli hitsin kallis, 3300 euroa.
Ap
Niissä pyörissä on osassa myös painorajoituksia esimerkiksi 120kg pyörä ja matkatavarat mukaan lukien.
Kyllä on eroja sähköfillareissa paljonkin.
Testasin sellaista fitnordin jotain mallia , sitten paria muuta, ja päädyin ostamaan reippaasti kalliimman cuben.
Saa helposti huollettua, smart system yms.
"Mulla työmatka on 10 km ja pyöräilen sen vuoden ympäri. Talvella sähköllä ja sulaan aikaan ilman. Talvella normipyöräily ei onnistu, koska polvet ei kestä ilman lukkopolkimia, enkä uskalla polkea lukoilla liukkaalla. Autoa en omista lainkaan. Ennen sähköpyörää kuljin bussilla talvella. "
Onkohan noissa sähköavustuksissa eroa miten toimivat. No, mulla on moottori ainakin takana, liukkaalla esim. liejulla tai lumella on usein meinannut heittää alta. Se kun potkaiseekin yhtäkkiä moottorin käyntiin. Tiedä auttaisiko nastat sitten, mutten esim. takarenkaaseen uskalla itse ajatella vaihtoa.
Marraskuussa heti kun yritin lähteä liikkeelle, niin lunta oli reippaasti ja nurinhan menin heti, nilkka rusahti eikä ole kivuton vieläkään. Päädyin siihen etten enää yritä jollei tiet ole sulat.
Täällä muutenkin huono kunnossapito, kesälläkin pelottaa välillä, eikä esim. pyörätietä ole koko matkalle.