Kannattaako todella rapakuntoisen ja 25kg ylipainoisen hankkia sähköpyörää?

Mä en todellakaan liputtaisi sähköpyörien puolesta. Ihan turhaa energiankulutusta. 

Ap:lle kuntoluvinkiksi, että kävely on aivan erinomaista liikuntaa eikä maksa yhtään mitään. En tiedä miten menet nykyään töihin, mutta mitä jos lisäisit työmatkaan kävelyä? Ajaisi saman asian. Voisit lisätä kävellyt matkan pituutta vähitellen, ja sitten jossain vaiheessa esim. kävellä työmatkan yhteen suuntaan (jos pääset julkisilla toiseen suntaan).

Kyllä kannattaa. Kyllä sähköpyörääkin poljetaan ihan omin jaloin. Lisäksi varmasti vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Kyllä.   Tulee liikuttua enemmän. Kaikki liikkuminen, myös sähköpyörällä, on hyväksi huonokuntoiselle.  Ihan kaikki!

Kysyisin kannattaako olla hankkimatta?

Parempaan kuntoon pääseminen vaatii kyllä ponnistelua ja hikoilua ja mukavuusalueelta poistumista, ikävä kyllä. Onko tärkein tavoite nyt korvata auto sähköpyörällä, jolla voi kulkea työmatkat vai kunnonkohotus ja laihdutus? 

ei kannata hankkia

hanki mieluummin toise t 25kg lisää ylipainoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos rahat riittää leluun niin anna mennä. Muussa tapauksessa ihan tavallinenkin pyörä kelpaa tai miksei kuntopyörä?

Entä jos rahat ei riitä autoon, ja hankkii kulkuneuvoksi? Ei kukaan taida autoa nimittää leluksi.

Ei autoakaan oikeastaan tarvi, jos kauppaan ja bussipysäkille on alle 3 km eikä ole pieniä lapsia tai vammaa, joka estää kävelyn. 

No joo mutta kun kaikilla ei ole alle 3 km, ja vaikka olisikin niin kukaan ei tulisi henkilön autoa halveksimaan leluksi.

Vierailija kirjoitti:

Millainen vanha pyöräsi on? Jos painava ja vaihteeton/3-vaihteinen perinteinen mummopyörä niin jo monivaihteisella ja kevyemmällä pyörällä polkeminen voi helpottua jo huomattavasti.

Ei sillä pyörällä ole niin paljon väliä. Pääasia että on huollettu ja kunnossa. Renkaat täynnä ilmaa. 

Eniten ratkaisee yleiskunto ja asenne pyöräilyyn. Paino laskee parhaiten pyörällä tutkittu juttu vai oletteko koskaan nähneet isoperseisiä kilpapyöräilijöitä. Paino laskee kun alkaa tarkkailla kaloreita. Syö proteiinia ja kuituja ne täyttää.

https://www.is.fi/autot/art-2000007621313.html

Kannattaa muistaa, että sähköpyörän huoltoon voi upota normaalia pyörää enemmän rahaa, koska osat ovat huomattavasti kovemmalla rasituksella kuin ei-sähköisen pyörän vastaavat. Täysin ilmaisia kilometrejä ei välttämättä sähköpyörälläkään ole.

Työsuhdepyörästä itsellä on kyllä ihan hyviä kokemuksia, otin parin tuhannen euron hintaisen ei-sähköisen gravelin, joka on maksettu melko nopeasti pois. Ihan kalleinta 4000 e pyörää ei kannata ehkä ottaa, ellei sitten tiedä että on moneksi vuodeksi pysyvä ja vakituinen työpaikka. Myös jos palkanmaksu keskeytyy yli 3 kk ajaksi esim. sairausloman tai äitiysloman takia niin pyörä pitäisi lunastaa itselle tai purkaa sopimus.

Sähköpyörä on juuri ap:n tilanteessa erinomainen. Jos kunto on sen verran huono, että tavallisella pyörällä ei tule lähdettyä liikkeelle, niin sähköpyörä madaltaa kynnystä todella paljon. Kun kunto sitten sähköpyöräilyllä vähitellen paranee, voi sähköpyörän avustusta vähitellen pienentää.

Ap:n tilanteessa on nyt kaikista tärkeintä lähteä liikkeelle ja saada liikunnasta säännöllistä. Liikunnan tehoa ehtii kasvattaa sitten myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sähköpyörä työmatka-ajoon ja on kyllä kätevä, mutta ei sillä kuntoilun kanssa ole mitään tekemistä. Valitettavasti se vaan on niin, että jos syke ei nouse, niin kuntokaan ei kasva. 

Jo vain kunto nousee, kun vähentää avustusta tai lisää nopeutta tai tekee kumpaakin. Ehkä et vain osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen vanha pyöräsi on? Jos painava ja vaihteeton/3-vaihteinen perinteinen mummopyörä niin jo monivaihteisella ja kevyemmällä pyörällä polkeminen voi helpottua jo huomattavasti.

Ei sillä pyörällä ole niin paljon väliä. Pääasia että on huollettu ja kunnossa. Renkaat täynnä ilmaa. 

Eniten ratkaisee yleiskunto ja asenne pyöräilyyn. Paino laskee parhaiten pyörällä tutkittu juttu vai oletteko koskaan nähneet isoperseisiä kilpapyöräilijöitä. Paino laskee kun alkaa tarkkailla kaloreita. Syö proteiinia ja kuituja ne täyttää.

Pyörällä nimenomaan on kyllä hyvinkin paljon väliä. Perus mummopyörä painaa yleensä 15 kg, sähköpyörät 25-30 kg ja sitten kevyt kilpapyörä 7 kg tai jopa sen alle. Ajo-omaisuudet on hyvin erilaiset eri pyörätyypeissä jo ihan renkaiden paksuudesta ja ajoasennosta lähtien. Pyörätyyppi kannattaa valita tarkasti oman käyttötarpeensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sähköpyörä työmatka-ajoon ja on kyllä kätevä, mutta ei sillä kuntoilun kanssa ole mitään tekemistä. Valitettavasti se vaan on niin, että jos syke ei nouse, niin kuntokaan ei kasva. 

Jo vain kunto nousee, kun vähentää avustusta tai lisää nopeutta tai tekee kumpaakin. Ehkä et vain osaa.

Mä harrastan pyöräilyä ja omistan myös maantiepyörän. Hyvin harvalla sähköpyörällä viitsii polkea ilman avustusta, koska ne on painavia ja kömpelöitä. Toisaalta alimmallakin avustuksella meno on kevyttä. Eikä niillä poljeta yli sen 25 km/h, koska siinä kohtaa loppuu avustus. Maantiepyörällä menee helposti yli tuon, myös tälläinen harrastaja. Ja mulla tosiaan on se sähköpyörä päivittäin käytössä, mutta juuri siksi, ettei tarvi hikoilla. 

Hanki pois. Sillä on kevyempi ajaa huonollakin kelillä, niin pyöräilykausi on pidempi. Ja sehän ei tosiaan polkematta liiku, niin kuntoilua sekin on. :)

Lisäksi, kun huomaat miten helppo sillä on liikkua, sitä tulee käytettyä enemmän kuin alunperin ajatteli.

Vierailija kirjoitti:

Parempaan kuntoon pääseminen vaatii kyllä ponnistelua ja hikoilua ja mukavuusalueelta poistumista, ikävä kyllä. Onko tärkein tavoite nyt korvata auto sähköpyörällä, jolla voi kulkea työmatkat vai kunnonkohotus ja laihdutus? 

Jos kunto on tarpeeksi huono, niin mikä tahansa liikunta parantaa sitä. Tärkeintä on tällöin aluksi löytää sellainen liikuntamuoto, joka on niin kivaa, että sitä tekee mieli harjoittaa säännöllisesti. Sähköavusteisella polkupyörällä ajo on tähän erinomaista. 

Muuten Lasse Virenkin teki 80 % harjoittelustaan teholla, jossa hän ei hengästynyt.

Tavallinenkin polkupyörä on erinomainen liikuntamuoto ylipainoiselle. Jos on pitkät matkat mielessä ja löysää rahaa niin miksei sitten sähköpyöräkin.

Kuinkahan monella kommentoijalla on sähköpyörä täällä? Sen avulla voi nimenomaan säädellä rasitusta. Voi polkea hitaasti hikoilematta ja hengöstymättä tai nopeasti hikoillen ja hengästyen ja kaikkea siltä väliltä. Mutta pääasia että pyöräily ei saa aikaan ketutusta esim vastatuulessa, kun voi laittaa avustusta isommalle, joten sitä haluaa jatkaa.

 

Olen työmatkapyöräillyt kymmenen vuotta erilaisilla pyörillä erilaisia matkoja. Nyt on ollut sähköpyörä pari vuotta eikä kertaakaan ole harmittanut. Päinvastoin joskus kun joutuukin menemään autolla, se harmittaa. Pyörästä on tullut auton korvike alle 10km matkoilla. 

 

Ihan sama tosin millä pyörällä olen pyöräillyt, kiloja on tarttunut tasaiseen tahtiin vuosien saatossa. Sanoisin silti että sähköpyöräily on parempi liikuntamuoto kuin ei liikuntaa ollenkaan. Erityisen hyvä jos on huono kunto ja syke nousee liian nopeasti ylös. Säätää vain vaihdetta ja avustusta ja voi ylläpitää tasaista sykettä halutulla sykealueella. Ylipainoisille myös plussaa koska ei rasita niveliä.

Tavallisesta pyörästä olisi enemmän hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sähköpyörä työmatka-ajoon ja on kyllä kätevä, mutta ei sillä kuntoilun kanssa ole mitään tekemistä. Valitettavasti se vaan on niin, että jos syke ei nouse, niin kuntokaan ei kasva. 

Jo vain kunto nousee, kun vähentää avustusta tai lisää nopeutta tai tekee kumpaakin. Ehkä et vain osaa.

Mä harrastan pyöräilyä ja omistan myös maantiepyörän. Hyvin harvalla sähköpyörällä viitsii polkea ilman avustusta, koska ne on painavia ja kömpelöitä. Toisaalta alimmallakin avustuksella meno on kevyttä. Eikä niillä poljeta yli sen 25 km/h, koska siinä kohtaa loppuu avustus. Maantiepyörällä menee helposti yli tuon, myös tälläinen harrastaja. Ja mulla tosiaan on se sähköpyörä päivittäin käytössä, mutta juuri siksi, ettei tarvi hikoilla. 

Itsekin harrastan maantiepyöräilyä, mutta työmatka-ajoon hankin 400 e hintaisen käytetyn cyclocrossin. Työmatka on 5 km per suunta, eikä kevyellä pyörällä tuossa ajassa ehdi paljoa hikoilla, jos malttaa polkea vähän hitaammin. Pyörä on hintaansa nähden erinomainen investointi.

Ylipäätään kevyimmät ei-sähköiset pyörät taitaa löytyä juuri cyclocross/gravel-osastolta. Osa saattaa toki vierastaa liikaa kippurasarvisia pyöriä, mutta noillakin ajamiseen tottuu hyvin äkkiä ja ajoasennon saa säädettyä ihan mukavaksi satulan ja sarvien korkeutta säätämällä. Toki jos tarpeena on saada kauppakassi pyörän sarville, niin tuon tyyppisellä pyörällä se ei onnistu, mutta silloinkin ostokset voi laittaa reppuun.

Jos se lisää pyöräilyä, niin todellakin kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempaan kuntoon pääseminen vaatii kyllä ponnistelua ja hikoilua ja mukavuusalueelta poistumista, ikävä kyllä. Onko tärkein tavoite nyt korvata auto sähköpyörällä, jolla voi kulkea työmatkat vai kunnonkohotus ja laihdutus? 

Jos kunto on tarpeeksi huono, niin mikä tahansa liikunta parantaa sitä. Tärkeintä on tällöin aluksi löytää sellainen liikuntamuoto, joka on niin kivaa, että sitä tekee mieli harjoittaa säännöllisesti. Sähköavusteisella polkupyörällä ajo on tähän erinomaista. 

Muuten Lasse Virenkin teki 80 % harjoittelustaan teholla, jossa hän ei hengästynyt.

Lasse Virenin kuntoa nyt ei ehkä kannata verrata AP:n tilanteeseen. Eiköhän Lassekin kuntonsa eteen jokusen hikipisaran ole hengästyneenä joutunut vuodattaa.