Työskenteleekö joku muu paikassa, jossa on potentiaalinen väkivallan uhka, mutta osa muista työntekijöistä ei tajua sitä?
Vähän outo kysymys, mutta avataan. Työskentelen sosiaalialalla paikassa, jossa on ajoittain väkivallan uhkaa johtuen asukkaiden psyykkisestä voinnista ja päihteistä. Se ei ole minulle uutta tai järkytys, koska olen työskennellyt psykiatrisella suljetulla osastolla, jossa nämä asiat oli itsestäänselviä. Nyt kuitenkin on niin, että osa työntekijöistä ei tunnu tajuavan mitä riskejä tässä hommassa on. Yleensä nämä ovat kokemattomia ja heillä on käsitys, että kaikki asiat ratkeaa hyvin kun vaan "kuunnellaan". Osalla taitaa olla ideologisiakin kuvitelmia asioista. Minulla ei ole ongelmia kuuntelussa, mutta aina se ei riitä.
Nyt sitten räsähti joku aika sitten ja seurauksena oli täydellistä sekoilua tilanteessa. Minä olin sitten yksin se joka alkoi johtamaan muita työntekijöitä, ohjaamaan heitä, soittamaan apua ja viime kädessä otin riskin ja estin fyysisesti tilanteen pahenemisen (lievä hoidollinen kiinnipito, sallittu asia). Tilanne ratkesi, mutta tuntui raskaalle. Ikään kuin vastuu olisi ollut yksin minulla, kun porukka ei osannut käsitellä sitä yhtään ja jotenkin jäi kuva, että eivät oikein tajunneet että tätä voi todellakin tapahtua uudestaan vaikka huomenna. Pomo totesi asian ja se merkittiin, mutta samantien asia unohdettiin eikä puhuttu sanallakaan siitä että kaikki meni huonosti huonon ennakoinnin, organisoinnin ja muun kannalta. Varoitin kyllä etukäteen tästä kaverista, koska hänestä näki kilometrin päähän että räjähdys tulee.
Jätän tarkemmat speksit kertomatta ettei kukaan tunnista. Tunnen itseni aika yksinäiseksi, koska näen monet asiat ihan eri tavalla ja alkaa tulla tunne, että en taida kuulua tänne. Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole vaatinut, että kukaan kuuntelee, vaan ainoastaan, että ei länkytetä ja neuvota väärin perustein.
Tai mitä? Se hoitaja/ohjaajakin on ihminen, joka tekee parhaansa. Hänellä voi olla lapset ja omakin elämä. Onko oikein lyödä sellaista ihmistä? Systeemit ei ole täydellisiä, mugtta kyllä ne parhaansa siellä usein yrittää.
Et tainnut ymmärtää tai teeskentelet tyhmää. Toisekseen se ei ole potilaan ongelma jos toiselta ammattitaito puuttuu, silloin kun sellaisesta on kyse. Muutenkin terveellä ihmisellä pitäisi olla joku vastuu ajatustoiminnoistaan ja sanomisistaan, ei ketään kiinnosta sun perheet ja koirat.
Tuttu tunne.
Olen farmaseutti ja työskentelin lyhyen pätkän apteekissa, joka sijaitsi vähän levottomalla alueella. Päihtyneitä asiakkaita kävi harva se päivä ja pari huumeidenkäyttäjien ryöstöyritystäkin neulat tanassa tuli kohdattua. Palvelutiskin välissä oli paksu pleksi suojaamaan henkilökuntaa, mutta itsehoitopuolella ei mitään. Hälytysnappeja oli tottakai siellä sun täällä, mutta käytännössä avun tuleminen kesti aina todella kauan. Nopeammin sai poliisit paikalle jos joku pystyi soittamaan takahuoneesta 112. Olen joutunut puolustamaan itseäni fyysisesti päälle yrittävältä asiakkaalta. Apteekkari ei ottanut riskejä todesta vaan selitti miten aina kaikesta selviää "puhejudolla". Hyvä se on huudella kun itse pyörähti apteekissaan vain aamuisin pari tuntia ja liihotti tiehensä.
Kerran apteekkiin tuli tunnettu häirikkö joka tapasi aina yrittää saada huumaavia lääkkeitä ilman reseptiä uhkailemalla, huutamalla, sylkemällä päin jne. Painettiin hälytysnappia jo kun astui sisään ja jonkin ajan päästä paikalle tuli todella nuori vartija, ei näyttänyt paljoa 18-vuotiasta vanhemmalta. Varreltaan hintelä ja ujon oloinen, meni hyllyjen taakse pinoon kun tajusi että tilanne voi hetkenä minä hyvänsä eskaloitua sellaiseksi että siihen täytyy puuttua fyysisesti. Jouduimme itse komentamaan sekavan asiakkaan poistumaan vartijan kurkkiessa hyllyjen välistä korvat punaisina ja selkä kyyryssä.
Kyseinen apteekki etsii jatkuvasti uusia työntekijöitä, sattuneesta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt kaikki ymmärtää potentiaalisen uhan, mutta se on eri asia kuin näyttää se julkisesti.
Jos tulee yllätyksenä niin ei ole taidettu ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole vaatinut, että kukaan kuuntelee, vaan ainoastaan, että ei länkytetä ja neuvota väärin perustein.
Tai mitä? Se hoitaja/ohjaajakin on ihminen, joka tekee parhaansa. Hänellä voi olla lapset ja omakin elämä. Onko oikein lyödä sellaista ihmistä? Systeemit ei ole täydellisiä, mugtta kyllä ne parhaansa siellä usein yrittää.
Et tainnut ymmärtää tai teeskentelet tyhmää. Toisekseen se ei ole potilaan ongelma jos toiselta ammattitaito puuttuu, silloin kun sellaisesta on kyse. Muutenkin terveellä ihmisellä pitäisi olla joku vastuu ajatustoiminnoistaan ja sanomisistaan, ei ketään kiinnosta sun perheet ja koirat.
Ja jos se sua järkyttää niin vaihda alaa. Yksityishenkilönä ei pidä myöskään kiusata ja sitten valittaa kun tulee roiskeita.
Suomi on kehitysmaa, ongelmiin ei puututa misään vaan kaikkia pitää ymmärtää. Ihmisistä tulee kokoajan tyhmempiä ja itsekeskeisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet vaaratilanne ilmoituksen ja muut työntekijät pääsevät työturvallisuus/miten toimia uhkatilanteessa koulutukseen. Mun työpaikassa pitää olla silmät selässä ja hälynappi aina mukana, niin vartijat tulee juosten paikalle.
Eipä ne aseettomat vartijat kerkeä tositilanteessa tekemään välttämättä yhtään mitään. Voi olla jo myöhäistä siinä vaiheessa, kun tulevat paikalle.
Ainakin haja-asutusalueilla on yksityisiä mielenterveyspaikkoja, joihin ei apu ihan hetkessä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole vaatinut, että kukaan kuuntelee, vaan ainoastaan, että ei länkytetä ja neuvota väärin perustein.
Tai mitä? Se hoitaja/ohjaajakin on ihminen, joka tekee parhaansa. Hänellä voi olla lapset ja omakin elämä. Onko oikein lyödä sellaista ihmistä? Systeemit ei ole täydellisiä, mugtta kyllä ne parhaansa siellä usein yrittää.
Et tainnut ymmärtää tai teeskentelet tyhmää. Toisekseen se ei ole potilaan ongelma jos toiselta ammattitaito puuttuu, silloin kun sellaisesta on kyse. Muutenkin terveellä ihmisellä pitäisi olla joku vastuu ajatustoiminnoistaan ja sanomisistaan, ei ketään kiinnosta sun perheet ja koirat.
Ja jos se sua järkyttää niin vaihda alaa. Yksityishenkilönä ei pidä myöskään kiusata ja sitten valittaa
Peukuttajat eivät ymmärrä, että tämä oli jatkoa viestiin samalta kirjoittajalta. Luulette, että tämä oli vastalause ja yläpeukutitte vain sen takia ymmärtämättä viestin sisältöä. Ei ihme, että noin tyhmille ihmisille tulee mustelmaa.
Läheiseni oli sosionomi ja lähti sosiaalialalta liian monen läheltä piti - tilanteen takia. Lakia rikottiin jatkuvasti, ja koki, että oli vain ajan kysymys, milloin rysähtää, ja jätti uppoavan laivan.
Toinen läheinen on hoitaja ja on välillä hyvin kyllästynyt siihen, miten osa työtovereista toimii haastavien asiakkaiden kanssa. Osa ei varmaan alun alkaenkaan sovi alalle tai ainakaan kyseisen asiakasryhmän pariin, mutta osa ei halua edes yrittää vaan toistaa samaa selkeästi toimimatonta kaavaa loputtomasti ja raportilla kertoo, miten on niin yritetty mutta ei suostu siihen, tähän ja tuohon ja riehuu. Jos päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen yhteistyö asiakkaiden kanssa ei toimi ja syntyy vaaratilanteita, jossain vaiheessa on aika ymmärtää muuttaa jotain.
Niin kuin totesit, sulla on kokemusta, muilla ei. Nyt heilläkin on edes vähän kokemusta. Eikö se mene niin, että näihin sosiaalialan ammatteihin hakeutuvat usein kiltit suorittajat? Jos elämässä on itsellä ollut kaikki hyvin, ei osaa kuvitella todella pahaa tilannetta ennen kuin on sen kokenut.
Tietysti on rankkaa, jos kaikki jää sinun vastuullesi. Pyydä seuraavassa palaverissa, että asiasta järjestettäisiin koulutus. Jos ei järjestetä, pyydä lisää palkkaa viitaten kokemuksesi ja vastuuseesi.
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin totesit, sulla on kokemusta, muilla ei. Nyt heilläkin on edes vähän kokemusta. Eikö se mene niin, että näihin sosiaalialan ammatteihin hakeutuvat usein kiltit suorittajat? Jos elämässä on itsellä ollut kaikki hyvin, ei osaa kuvitella todella pahaa tilannetta ennen kuin on sen kokenut.
Tietysti on rankkaa, jos kaikki jää sinun vastuullesi. Pyydä seuraavassa palaverissa, että asiasta järjestettäisiin koulutus. Jos ei järjestetä, pyydä lisää palkkaa viitaten kokemuksesi ja vastuuseesi.
Näinhän se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin totesit, sulla on kokemusta, muilla ei. Nyt heilläkin on edes vähän kokemusta. Eikö se mene niin, että näihin sosiaalialan ammatteihin hakeutuvat usein kiltit suorittajat? Jos elämässä on itsellä ollut kaikki hyvin, ei osaa kuvitella todella pahaa tilannetta ennen kuin on sen kokenut.
Tietysti on rankkaa, jos kaikki jää sinun vastuullesi. Pyydä seuraavassa palaverissa, että asiasta järjestettäisiin koulutus. Jos ei järjestetä, pyydä lisää palkkaa viitaten kokemuksesi ja vastuuseesi.
Näinhän se on.
Kyllähän sinne hakeutuu yleensä mt-ongelmaiset kiusaajat, jotta pääsevät valta-asemaan heikoimpia vastaan. Työkavereita kiusaavat ja juoruavat.
Kyllä se nyt vaan oli noin, vtun idiootit.
Olen dementiayksikössä hoiva-avustajana ja uhka on olemassa, mutta ei kuitenkaan aivan potentiaalinen. Viikko sitten liki satavuotias sotaveteraani löi minua kävelykepillä koska luuli minua iivanaksi. Onneksemme voimat olivat jo ehtyneet ja lyöntikin sen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet vaaratilanne ilmoituksen ja muut työntekijät pääsevät työturvallisuus/miten toimia uhkatilanteessa koulutukseen. Mun työpaikassa pitää olla silmät selässä ja hälynappi aina mukana, niin vartijat tulee juosten paikalle.
Mutta osalle ajatus on liian raskas, ilmeisesti se pelottaa niin halutaan sitten vaan unohtaa se asia niin kuin se menisi sillä ohi.
Tässähän se on. Suurin osa ihmisistä kokee aiheen niin epämukavaksi että se yritetään verhota "huolettomuuden" tms. alle. En näe mitään, en kuule mitään = en pelkää mitään, laa la laa. Suurimmaksi ongelmaksi näille nousee yleensä ihminen, joka yrittää ottaa heidän pelkonsa aihetta puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet vaaratilanne ilmoituksen ja muut työntekijät pääsevät työturvallisuus/miten toimia uhkatilanteessa koulutukseen. Mun työpaikassa pitää olla silmät selässä ja hälynappi aina mukana, niin vartijat tulee juosten paikalle.
Mutta osalle ajatus on liian raskas, ilmeisesti se pelottaa niin halutaan sitten vaan unohtaa se asia niin kuin se menisi sillä ohi.
Tässähän se on. Suurin osa ihmisistä kokee aiheen niin epämukavaksi että se yritetään verhota "huolettomuuden" tms. alle. En näe mitään, en kuule mitään = en pelkää mitään, laa la laa. Suurimmaksi ongelmaksi näille nousee yleensä ihminen, joka yrittää ottaa heidän pelkonsa aihetta puheeksi.
Tällainen ihminen ei huomaa junassa riehuvaa nistiä tai jos viereisellä penkillä bussissa ryöstetään nuorelta kengät jalasta. Naapurista kantautuvat oudot äänetkin kuitataan ettei mitään outoja ääniä ole vaan ihan normaalia elämää vaan.
Ai mitä, tapahtuiko jotain? Enmä vaan huomannu mitään.
Mielenkiintoinen ketju, eikä edes kovin vanhakaan. Kaverini kouluttaa hoitajia ja sosionomeja ja hän on joskus sanonut, että erot koulutettavissa voivat olla melkoiset. Osa on halukas ja motivoitunut oppimaan, osa taas on ihan hälläväliä-asenteella mukana. On myös paljastunut ihan käsittämättömiä turvallisuuspuutteita kun hän on kysynyt miten teillä tämä ja tämä asia on hoidettu.
Aloittajalle sen verran, että sinä olet ammattilainen, nuo muut ei ole. Hakeudu takaisin sinne, missä muutkin osaa ja tiedostaa nämä asiat. Yksin on mahdotonta olla sellaisessa paikassa, jossa muilla ei ole osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju, eikä edes kovin vanhakaan. Kaverini kouluttaa hoitajia ja sosionomeja ja hän on joskus sanonut, että erot koulutettavissa voivat olla melkoiset. Osa on halukas ja motivoitunut oppimaan, osa taas on ihan hälläväliä-asenteella mukana. On myös paljastunut ihan käsittämättömiä turvallisuuspuutteita kun hän on kysynyt miten teillä tämä ja tämä asia on hoidettu.
Aloittajalle sen verran, että sinä olet ammattilainen, nuo muut ei ole. Hakeudu takaisin sinne, missä muutkin osaa ja tiedostaa nämä asiat. Yksin on mahdotonta olla sellaisessa paikassa, jossa muilla ei ole osaamista.
Siis turvallisuuskouluttaa, lisäys.
Väkivallalla uhkaaminen tai sillä vihjailu on nimensä mukaisesti vallankäyttöä: tekijä pyrkii alistamaan kohteensa tahtoonsa.
Laitoksissa tulee olla selkeät ja toimivat toimintaohjeet tilanteen varalle ja niitä pitää harjoitella ja niistä pitää puhua. Hallittu väkivaltatilanne on paljon parempi kuin hallitsematon. On turha ottaa turpaansa tai puukosta, jos sen voi välttää. Työyhteisön on aina oltava ehdottoman yksimielinen ja annettava se kuva hankalille asiakkaillekin: jos aloitat uhkaamaan yhtään meistä, uhkaat koko organisaatiota ja sen mukaan sinua kohdellaan.
Toinen juttu on se, että kaikki ihmiset ei sovi tällaiseen työhön. Osa tottuu, mutta osa ei totu koskaan. Heidän ei pidä alalla olla, koska nämä uhkaavat tyypit vaistoaa ketkä pelkää ja murtaa sellaisen. Tähän tulisi kiinnittää huomiota jo koulun hakuvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet vaaratilanne ilmoituksen ja muut työntekijät pääsevät työturvallisuus/miten toimia uhkatilanteessa koulutukseen. Mun työpaikassa pitää olla silmät selässä ja hälynappi aina mukana, niin vartijat tulee juosten paikalle.
Eipä ne aseettomat vartijat kerkeä tositilanteessa tekemään välttämättä yhtään mitään. Voi olla jo myöhäistä siinä vaiheessa, kun tulevat paikalle.
Kannattaa myös tarkistaa, että se hälynappi toimii.
Kai nyt kaikki ymmärtää potentiaalisen uhan, mutta se on eri asia kuin näyttää se julkisesti.