Työskenteleekö joku muu paikassa, jossa on potentiaalinen väkivallan uhka, mutta osa muista työntekijöistä ei tajua sitä?

Vähän outo kysymys, mutta avataan. Työskentelen sosiaalialalla paikassa, jossa on ajoittain väkivallan uhkaa johtuen asukkaiden psyykkisestä voinnista ja päihteistä. Se ei ole minulle uutta tai järkytys, koska olen työskennellyt psykiatrisella suljetulla osastolla, jossa nämä asiat oli itsestäänselviä. Nyt kuitenkin on niin, että osa työntekijöistä ei tunnu tajuavan mitä riskejä tässä hommassa on. Yleensä nämä ovat kokemattomia ja heillä on käsitys, että kaikki asiat ratkeaa hyvin kun vaan "kuunnellaan". Osalla taitaa olla ideologisiakin kuvitelmia asioista. Minulla ei ole ongelmia kuuntelussa, mutta aina se ei riitä.

Nyt sitten räsähti joku aika sitten ja seurauksena oli täydellistä sekoilua tilanteessa. Minä olin sitten yksin se joka alkoi johtamaan muita työntekijöitä, ohjaamaan heitä, soittamaan apua ja viime kädessä otin riskin ja estin fyysisesti tilanteen pahenemisen (lievä hoidollinen kiinnipito, sallittu asia). Tilanne ratkesi, mutta tuntui raskaalle. Ikään kuin vastuu olisi ollut yksin minulla, kun porukka ei osannut käsitellä sitä yhtään ja jotenkin jäi kuva, että eivät oikein tajunneet että tätä voi todellakin tapahtua uudestaan vaikka huomenna. Pomo totesi asian ja se merkittiin, mutta samantien asia unohdettiin eikä puhuttu sanallakaan siitä että kaikki meni huonosti huonon ennakoinnin, organisoinnin ja muun kannalta. Varoitin kyllä etukäteen tästä kaverista, koska hänestä näki kilometrin päähän että räjähdys tulee.

Jätän tarkemmat speksit kertomatta ettei kukaan tunnista. Tunnen itseni aika yksinäiseksi, koska näen monet asiat ihan eri tavalla ja alkaa tulla tunne, että en taida kuulua tänne. Onko muilla tällaisia kokemuksia?