Mun mielestä 1-lapsiset perheet ei tosiaan tajua, millaista arki

Meille tulee kohta vain yksi vauva, enkä minä aio verrata arkeani 2-3 lapsisten elämään, vaan elämään jota minulla oli ennen vauvaani. ja kyllä se elämä vauvan kanssa on triljoona kertaa haastavampaa kuin ennen vauvaa.

mitä arki on useamman lapsen perheissä. Mä olen vallan tyytyväinen tähän yhden lapsen kanssa olemiseen ja menemiseen.

työläämpää. Mutta täytyy myöntää, että nykyään liikun enemmän kuin yhden kanssa.

Mä kyllä nautin tästä omastani, harmittaa vaan kun tulee sellaista kuittailua yksilapsisilta..:(



ap

Minä en ymmärrä sitä, miksi joidenkin elämä muuttuu lasten synnyttyä niin helvetin vaikeaksi, että edes ystäviä ei enää ehdi tapaamaan.

Toista odottaa ja luojan kiitos ei tarvitse asua saman katon alla! Esikoinen on niiiin pilalle hemmoteltu, että mielenkiinnolla odotan aikaa kun esikoinen ei enää olekaan ainoa... *kjäh kjäh*

Siinäpähän näkee, että ei sitä enää kahdenkaan kanssa (kun toinen on vauva) mennä ja tehdä ihan tosta vaan...

En tod. haluaisi toista lasta sotkemaan meidän kivoja päivä :). Kaikki aikanaan.

Mä en voi sietää tollasta. Mä olen ollut 3-vuotta yhden lapsen äiti, ja sitten sain toisen. Ei ole ollenkaan vaikeeta liikkua kahden lapsen kanssa. Ellei sitten tietysti luonne ole sellainen että, joka asiasta on tehtävä vaikea, niistä yksinkertaisistakin.

minulla kuitenkin aivan toisenlainen kokemus. elämä on helpompaa kahden lapsen kanssa. on ollut alusta asti helpompaa. voidaan hyvin shopata koko päivä kaupungilla. lapset ovat 1v ja 3v ja kotona heistä on seuraa toisilleenkin.



no, koen elämän helpoksi varmasti siksikin, että esikoiseni oli koliikkivauva. toinen on ollut todella helppo hoidettava. oppii paljon isommalta niin, ettei kaikkea tarvitse kädestä pitäen opettaa. 3v on aika omatoiminen. pukee itse ja opettelee tekemään monia muitakin asioita ihan itse. osaa avata jogurttipurkin, voidella leivän, pestä kädet, laittaa pyykkiä kuivumaan... tehdään paljon yhdessä.

silloin kun toinen on vielä vauva niin onhan se suht helppoa lähtä vielä siinäkin vaiheessa. En mäkään 1 ja 3 v kanssa jaksa juuri liikkua. Kotona on helppoa ja turvallista.

meillä on 1.5v ja 3.5v pojat ja ei mitään rauhallisimpia lapsosia todellakaan ole. Näkee heti jätkistä, että rättikaupoissa pyörimiset ei ole miehiä varten :) (heh, en nyt halua yleistää) ja tosiasia on se, että lasten kanssa on kyl kiva joskus tehdä joku pari tuntia kestävä " retki" jonnekkin, mutta en kyllä minnekkään päiväksi lähde kun molemmat nukkuvat vielä päiväunet. Meillä ainakin isompi tarvitsee vielä lepohetkensä ja sen jos jättää välistä on h.....i irti. Toki kyläilemme kavereiden luona ja kerhoilemme jne. Mutta se, että lähtisin jonnekki ostarille palloileen päiväksi niin ei kiitos.



ap

mielestäni ehdottomasti on rankempaa yhden kuin kahden kanssa. Yksi lapsi vaatii aikuisen jakamattoman huomion, kun taas 2 tai useampi lapsi saavat toisistaankin paljon seuraa eikä ole alati äidin hameenhelmassa kiinni. Tämän olen huomannut nyt kahden lapsen myötä.

keskenään leiki kun isommalla leikit kesken, menee pienempi " sotkemaan" ja sitten taas vuorostaan isompi " kiusaa" pienempää jne...Ehkä sitten kun vähän tuosta kasvavat on heistä paremmin seuraa toisilleen. Ovat muutenkin niin eriluontoisia lapsia keskenään et saa nähdä.::)



ap

Ja silti pystyn liikkumaan lasten kanssa yksin tai sitten liikumme koko perheen kanssa. Tarpeen mukaan käymme kauppakeskuksissa tms. eikä ole ollenkaan hankalaa. Liikumme paljon päivisin, joskus autolla ja joskus julkisilla ja kaikki onnistuu jos itse vain haluaa.



Omasta asenteesta se on kiinni!

t. 7

: täytyy varmaan katsoa peilistä ja muuttaa oma asenne sellaiseksi ettei koe päiväreissuja kovin " stressaaviksi" .....:)

Vaikkei meillä ole vielä kuin yksi, kyllä mä ainakin tiedostan, että täytyyhän siinä olla enemmän vaivaa, jos on kaksi lasta.

Mikä siinä on niin vaikeaa, että joillakin on vaikeaa ja joillakin ei? Keneltä se on pois, jos joku täti pääsee kylille vaikka kahden lapsen (oho!) kanssa ja joku täti ei pääse edes yhden kanssa. Jotkut tädit ei pääse edes itsekseen!



Pää pois perseestä ja katse omiin kersoihin ja omaan elämään! Maistuu elämä paremmalle, kun ei vaivaa pientä päätään toisten asioilla, vaan keskittyy omiinsa. Nami nami.

että teillä ylipäänsä on lapsia, ihan sama kuinka monta.

t. Lapseton

Vierailija:

on kahden tai kolmen tai jopa useemman lapsen kanssa. Sitä päivitellään kun en tuosta vaan lähdekkä kaupungille muksujen kanssa taikka kyläilemään tai kierteleen muuten vaan jossain ostoskeskuksessa....Kyllä minäkin muistan sen ajan kun esikoisen kanssa saattoi päivä vierähtää vaikka missä, rattaissa lapsi sai nukkua ja kun oli evästä matkassa niin mikäs siinä....Ei todellakaan arki ole sellaista, että meneehan toi toinenki laps siinä missä yksi....

Kiitti, sain purkaa mieltäni....:)

Enpäs tiennytkään, että se arki on kaupungille lähtemistä muksujen kanssa, kyläilyä ja ostoskeskuksissa kiertelyä. Meillä se on aika lailla toisenlaista...

esikoinen oli reilut 5v, kakkonen just täyttäny 2v ja kolmonen hiukan vajaan vuoden. Olin yksinhuoltaja. Käytiin toreilla ja avoimissa kerhoissa. Ei ollut mitenkään vaikeeta.



Kun nuorimmat oli 1½-2½v ei huvittanut lähteä mihinkään viiden vilkkaan pojan kanssa kun se oli oikeesti melko hankalaa.



Nyt kun nuorimmat on 4v niin pystyy hyvin kulkemaan heidän kanssaan lähes missä vaan. Tosin nyt en enää ole yksinhuoltaja...