Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuudesta vertaistukea?
01.03.2024 |
Onko kenelläkään kokemusta viikko-viikko asumisessa siitä, kuinka lapsi suosii toista vanhempaa enemmän? Koen välillä todella raskaana, kuinka lapsi pitää toista kotia kotina ja toisen vanhemman päätöksiä pitävämpänä - jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Esimerkiksi puhun vaikka uuden puhelimen ostosta tai kengistä tai repusta ja sieltä tulee heti toinen vanhempi hankkii tms. Vaikea selittää. Koen jotenkin olevani todella toissijainen kasvattamisen suhteen ja se on aiheuttanut hyvin ison identiteettikriisin. Olenko äiti vai vain puolikas joku? Haluaisin että lapsi asuisi pääsääntöisesti minun luona, että olisi jotain tolkkua tässä arjessa, mutta isänsä haluaa kaiken puoliksi. Joooooooo, hänellä on siihen oikeus, mutta HUH viikko-viikko on BRUTAALIA 🥺 vaikeaa antaa rangaistuksia jos lapsi tekee väärin (koska ne unohtuvat kun menee isälle), vaikea palkita kun viikko on niin lyhyt aika suorittamiseen ja tulee viikon tauko.. läksyihin/kokeisiin/kouluun on vaikeaa saada rytmiä, kun se rikkoutuu heti isänsä luona.
Ollan erottu jo 11v sitten. Lapsi jo 12v, mutta tuntuu ettei tää helpotu koskaan.. 😕 Meillä asiat jotenkin paheni kun lapsi meni kouluun: isänsä luona on todella erilaiset säännöt, rytmi ja arki. Esim pelaavat siellä tosi paljon tietokoneilla, täällä ei yhtään, suihkussa lapsi käy kerran viikossa, täällä joka toinen päivä. Itse en haluaisi että lapsella olisi älypuhelinta (tai ainakaan liimautunut siihen) ja isänsä ostaa joka vuosi uuden hienomman ja sinne ladataan kaikki mahdollinen ja sitä käytetään todella paljon. Isänsä ei halua mitään urheiluharrastuksia tai mitään säännöllistä ulkoilua/urheilua. Itse taas haluaisin että lapsi liikkuisi jne jne jne. Loputonta. 😵💫
Kertokaa kokemuksia, negatiivisia fiiliksiä tms? Ei ole yhtäkään kaveria jotka olisi eronnut. Heidän on tosi vaikea ymmärtää tätä puolikasta oloa tai sitä turhautumista kun lapsen kasvatuksessa on niin isoja eroja. Lasten isä on todella voimakastahtoinen ja jyräävä persoona ja itse alan olla todella väsynyt vääntämään enää mistään.
Kommentit (5)
Niin no. Itselleni eron jälkeen vaikeinta oli hyväksyä se että se lasten toinen vanhempi tekee asiat omalla tavallaan eikä mulla ole siihen juuri sananvaltaa. Niin kauan kun niistä lapsista kuitenkin huolehditaan.
Tässä tapauksessa haluaisin kuulla myös sen toisen osapuolen näkemyksen. Seuraan vierestä yhden vuoroviikkoisän tekemisiä ja tässä sun keississä on paljon samaa joskin paljon erilaista myös. Rytmit ja pelaamiset on varmaan aika samat mutta suihkuun passittaa useammin ja erilaisiin urheiluharrastuksiin kannustaa ja niitä mahdollistaa, enemmän kuin lapsen äiti.
Jos ette ole samoilla linjoilla niin vaikea sun on mihinkään "puuttua". Hyvä kun lapsen isä haluaa olla yhtä paljon lapsen elämässä ja uskon että lapsellasi on kivaa isänsä kanssa. Ja muutaman vuoden päästä ongelma saattaa ratketa itsestään. Teini-iässä lapsi ei välttämättä enää suostu elämään viikko-viikko. Se onkin sitten eri tarina että kummassa kodissa hän haluaa olla enemmän. Sitä säkin voit miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma henk. koht. mielipiteeni on, että tuo viikottain sinnetänne repiminen ei kyllä ole lapselle ainakaan hyväksi.
Vielä jos vanhemmat eivät kykene sopimaan yhteisistä säännöistä ja kasvatuksesta, seuraus on juuri tuo.
Lapsi ei voi luottaa mihinkään; isällä tämä käy, äidillä ei. Sitten vanhemmat tappelee keskenään ja lapsi on siinä keskellä heittopallona.
Olen itse eronnut kun lapsi oli 4 vuotias ja päävastuu - lue: kaikki vastuu - jäi minulle enkä siitä valita.
Isä ei halunnut minkäänlaista tapaamisjärjestelyä, eikä tavannut tyttöä kuin satunnaisina päivinä jonkun tunnin. Yöksi ei ottanut eikä lapsi halunnut.
Itse olin tyytyväinen tähän, en halunnut mitään edestakaisin repimistä ja riitaa ja tappelua ja syyttelyä yms.
Mielestäni lapselle paras on yksi koti ja toisen vanhemman kanssa sovitut tapaamiset joissa voidaan sitten joustaa mahdollisuuksien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma henk. koht. mielipiteeni on, että tuo viikottain sinnetänne repiminen ei kyllä ole lapselle ainakaan hyväksi.
Vielä jos vanhemmat eivät kykene sopimaan yhteisistä säännöistä ja kasvatuksesta, seuraus on juuri tuo.
Lapsi ei voi luottaa mihinkään; isällä tämä käy, äidillä ei. Sitten vanhemmat tappelee keskenään ja lapsi on siinä keskellä heittopallona.
Olen itse eronnut kun lapsi oli 4 vuotias ja päävastuu - lue: kaikki vastuu - jäi minulle enkä siitä valita.
Isä ei halunnut minkäänlaista tapaamisjärjestelyä, eikä tavannut tyttöä kuin satunnaisina päivinä jonkun tunnin. Yöksi ei ottanut eikä lapsi halunnut.
Itse olin tyytyväinen tähän, en halunnut mitään edestakaisin repimistä ja riitaa ja tappelua ja syyttelyä yms.
Mielestäni lapselle paras on yksi koti ja toisen vanhemman kanssa sovitut tapaamiset joissa voidaan sitten joustaa mahdollisuuksien mukaan.
itse olen vuoroviikko asumista vastaan, juurikin siitä syystä, ettei se ole lapselle hyväksi. Viikko siellä, viikko täällä saa kaikki sekaisin! Jos itsellä on siitä näin huono fiilis, entä lapsella? Mutta joko minä luovun ns huoltajuudesta ja lapsi käy täällä joka toinen viikko, tai sitten tämä. Koska isänsä ei suostu lyhentämään omaa aikaansa. Tilanne on todella vaikea ja isänsä lähettää minulle painostavia viestejä joissa pyytää että luovun huoltajuudesta. Se vaikuttaa todella paljon omaan fiilikseen äitinä/kasvattajana, kun toinen pitää sua niin kamalana että haluaa pois lasten elämästä. Meillä siis ihan tavallista, lasten isä on vaan katkera edelleen kaikesta ja kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta. Enää ei hän saa soitella tai lähetellä viestejä, ei nähdä missään ja asiat sovitaan virallisesti, sovittelijoiden kesken. Eli en siis puutu päivittäin hänen tekemiseensä tai voi vaikuttaa mihinkään. Tilanne on mennyt niin pahaksi. En tiedä miten tätä jaksaa enää kauan. Alan olla henkisesti todella rikki 😕
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että kaipaat lastasi. Ole kuitenkin onnellinen, että hänellä on oikea isä.
Omien lasteni isä hylkäsi lapsensa eron jälkeen. Lopulta lopetti elatusavun maksukin, ja minun piti hakea kelasta tuki. Isä ei ole osallistunut mihinkään kuluihin. Olen yksin maksanut harrastukset, autokout ja kaikki. Olen onnellinen, että lapset ovat olleet minun luonani. Lapset selvästi kärsivät, ettei isää ei ole.
En tiedä olenko kovin onnellinen. On todella vaikea mies ja kaikki pitää tehdä taistellen. On todella rankkaa tälläinen. Helpompaa olisi jos ei olisi laisinkaan toista vääntämässä asioista vaan voisi jutella niin kuin aikuiset ihmiset.. eksä vihaa minua niin paljon ettei suostu puhumaan mistään tai välitä laisinkaan meidän elämästä. On siis todella kylmä, riidanhaluinen ja joustamaton. Minä maksan lapsen vaatteet, parturit, urheiluvälineet, leirikoulut, kun hän ei suostu siihen. Lapsilisää en saa, kun taisteli siitä 2 vuotta etten saisi sitä ja luovutin kun oltiin menossa oikeuteen. Kuka tappelee lapsilisistä?? Minä maksan elatusmaksua jne jne. 😵💫
Ymmärrän sen, että kaipaat lastasi. Ole kuitenkin onnellinen, että hänellä on oikea isä.
Omien lasteni isä hylkäsi lapsensa eron jälkeen. Lopulta lopetti elatusavun maksukin, ja minun piti hakea kelasta tuki. Isä ei ole osallistunut mihinkään kuluihin. Olen yksin maksanut harrastukset, autokout ja kaikki. Olen onnellinen, että lapset ovat olleet minun luonani. Lapset selvästi kärsivät, ettei isää ei ole.