Kerrostaloasuminen ahdistaa
Asumme puolisoni kanssa noin vuosi sitten ostamassamme uudessa kerrostalokolmiossa, sinänsä rauhallisella paikalla luonnon helmassa. Nyt kuitenkin molempia - itseäni vielä enemmän - on alkanut ahdistamaan kerrostalossa asuminen. Yläkerran lasten jatkuva töminä ja melske ovat raivostuttavia, mutta "normaaleja elämisen ääniä".
Puolisoni kanssa ollaan molemmat asuttu käytännössä aina omakotitaloissa, eikä tähän kerrostaloelämään oikein tahdu sopeutua. Olemme päättäneet laittaa asuntomme myyntiin, vaikkakin sitä hintaa, jonka siitä maksoimme, emme tule saamaan. Vuokralle laittaminenkaan ei oikein houkuttele, sillä käsirahaa seuraavaan asuntoon taas tarvitsisi.
Oma hyvinvointi menee kuitenkin kaiken edelle. Toivottavasti tässäkin tilanteessa asuntokauppa kävisi ja viimeistään ensi keväänä pääsisi omakotitaloon...
Miksi puhutaan aina kerrostaloista mitä meluun tulee kun rivarit on aivan yhtä hanurista. Paperinohuita väliseiniä ja surkeat lattiat niin että naapurista kuuluu kaikki helkkarin töminät ja kolistelut. Kyllä se omakotitalo on ainut missä voi asua rauhassa olettaen ettei naapurin talo ja piha ole metrin päässä