Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden mielestä ihmisen elämä liian pitkä?
28.02.2024 |
Minusta on. Näin perheettömänä neljääkymmentä lähestyvänä, olisin jo valmis kuolemaan. Minusta olen jo elänyt tarpeeksi pitkän elämän. Toki se vaikuttaa, miten elämäni on mennyt. Mutta voisi olla joku sisäänrakennettu biologinen kuolemannopeutin tällaisilla ihmisillä, jotka ovat jo neljäkymppisinä elämästä tarpeekseen saaneet. Neljäkymmentä vuotta on kuitenkin aika helkkarin pitkä aika saman tietoisuuden kanssa.
Kommentit (56)
Alussa (0-30 v) se on ihan sopivan mittainen, mutta siitä eteen päin pitäisi olla vähintään puolet hitaampi. Kun minäkin oli äsken vasta 35, niin nyt olen 55 ihan hujauksen kuluttua. Älytön kiihdytys ajan kulumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelut ohi työura ohi ihmissuhteet osin ohi kiinnostuksen kohteet haalistuneet, maailma on aina vaan sama (paska) ja ihmiset ei muutu, jos jotain hyvää on vireillä se näkyy vasta ylisukupolvisesti joskus, ei kannata jäädä odottelemaan. Voi tulla huonompaakin. Näin se on mennyt tuhansia vuosia ja miljardeja elämiä sitten. Ts. selvästi ihminen elää liian vanhaksi kun ei tunne enää merkityksellisyyttä edes henkilökohtaisesti eikä vanhuudelle myöskään anneta merkityksellisyyttä. Saunan taakse.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikainen lääketiede pitkittää elämää tarpeettomasti. Tiedän mistä puhun, koska hoidan työkseni vanhuksia. Moni näistä ei tajua ympäröivästä maailmasta enää mitään, mutta silti heitä vain syötetään ja lääkitään. Työ tuntuu useimmiten hyödyttömältä ja turhalta.
Toisaalta mikä vaihtoehdoksi... :(
Voimia kovasti työhösi.
Vierailija kirjoitti:
Alussa (0-30 v) se on ihan sopivan mittainen, mutta siitä eteen päin pitäisi olla vähintään puolet hitaampi. Kun minäkin oli äsken vasta 35, niin nyt olen 55 ihan hujauksen kuluttua. Älytön kiihdytys ajan kulumisessa.
Olen miettinyt että johtuuko siitä että ihminen kehittyy niin paljon esim 15v-30v ikävuosien välillä, siis henkisesti. 19 vuotiaana olet vielä pelkkä lapsi ja sitten 26 vuotiaana tajuat jo elämän synkimmät asiat. Jotenkin sitä aivojen kehitystä pitäisi sitten jatkaa tuon 30 ikävuoden jälkeenkin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikainen lääketiede pitkittää elämää tarpeettomasti. Tiedän mistä puhun, koska hoidan työkseni vanhuksia. Moni näistä ei tajua ympäröivästä maailmasta enää mitään, mutta silti heitä vain syötetään ja lääkitään. Työ tuntuu useimmiten hyödyttömältä ja turhalta.
Toisaalta mikä vaihtoehdoksi... :(
Voimia kovasti työhösi.
En ole keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin alanvaihdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat 45 elinvuotta ovat tuntuneet jo pitkältä ajalta, en ymmärrä sitä kun aina sanotaan, että elämä menee nopeasti. Kun miettii mitä kaikkea maailmassa on tapahtunut ja mitä vauhtia kehitys on kehittynyt, niin tunne vain vahvistuu.
Saman ikäinen olen ja ahdistaa ajatus siitä että vielä yhtä pitkä pätkä olisi edessä. Pääsee täältä onneksi pois jos haluaa, mutta ikävää muiden ihmisten kannalta. Enkä ole masentunut eikä elämässä mitään vikaa ole, mutta on tämä aika lailla vaan nähty ja saman toistoa kaikki. Who wants to live forever...
Riippuu vähän että kenen elämää lähtee mittailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa elämästä on kaikenlaista turhaa pyörän pyöritystä ja teatteria. Kun ei jaksa motivoitua mistään turhuuksista tai vaikutuksen tekemisestä muihin kanssa-apinoihin, niin tylsäksi tämä käy aika äkkiä.
Hyvän kysymyksen esitit! Itse mietin viimeks eilen kun näin kuvan vanhuksista pöydän ääressä laitoksessa askartelemassa. Että ei pituudella niin väliä kunhan olisi sitä vaikutusvaltaa omiin juttuihin. Elämä jakautuu kahteen jaksoon-siihen mis elämä on liian lyhyt kun on terveyttä ja mielen paloa.. Kaikkea kivaa ei millään ehdi tehdä. Ja sinä pvänä kun tajuu olevansa vsnhus joka ei pärjää nyt tai aika kohta ilman apua, pian elämä onkin liian pitkä. Kunpa tajuaisimme elää intohimoista, itsemmenäköistä elämää jos siihen on mahdollisuus. Ei kaikilla ehkä ole sitäkään. Jos vanhuuden kautta täältä lähtee, saa heittää ja hyvästellä monen monta kivaa juttua. Koska oon vast 60 (eli ikäloppu kun mietin tätä ikää 40 vuotta sitten) en tiedä mitä hyviä juttuja sieltä on tulossa. Ja oonko mäkin siellä, sitäkään en tiiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan noin ajatteli veljeni joka offasi itsensä 42v.
Ei yrityksistä huolimatta perhettä, lapsia tai pysyvää suhdetta ollut muutamaan vuoteen. Työ samaa pskaa eikä enää jaksanut hakea muuta kun ei päässyt edes haastatteluihin mihinkään. Harrastusporukka meni alta ja sitten erinäisistä maailmanpoliittisista syistä ammattitaito muuttui hyödyttömäksi.
Masentui ja lähti itse. Joskus ajattelen, että mitä me täällä surraan, hän oli sitä mieltä että ei oi enää elämällä hänelle annettavaa.
Toisaalta, maailma on iso, ja aina jotain tarkoitusta keksii. Muuttaa muualle, matkustaa, alkaa opettelemaan jonkun uuden taidon. Ehkä se olisi sullekin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ap elämänsä saa lopetettua, jos ei nappaa. Elämän pidentäminen, vaikka kuinka haluaisi ei olekaan niin yksinkertaista.
Oletko koittanut että tiedät sanoa että helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on liian pitkä. Olisin voinut kuolla pois samana päivänä kun aloitin peruskoulun. Sen jälkeen kaikki on ollut turhaa paskaa.
En haluaisi hävitä kokonaan kuoleman jälkeen. Onhan se hienoa olla olemassa, ainakin jossain muodossa, jossa olemassaolon tiedostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman jälkeen ei ole mitään, kuten ei ollut ennen syntymääkään. Kokonaan häviämistä ei voi mitenkään välttää.
Onneksi itse en ole enää nuori ja osaan valita kaupassa terveellisiä elintarvikkeita. Nuoret eivät ehkä osaa, kun he eivät välttämättä tunne käsitystä kotiruoka, jolleivat ole asuneet omavaraistaloudessa maaseudulla. Einekset ovat heille "kotiruokaa".