Puoliso purkaa pahan olonsa minuun
Olen jo muutenkin ollut kypsä valitukseen.
Eilen illalla huusi iltaruoan ajan, miten töissä ei arvosteta ja miten vaikeaa siellä on. Huusi myös muista minuun liittymättömistä asioista, joille en mitään voi ja jotka olen kuullut ennenkin. Mm. miten hän aina joutuu huomioimaan muiden tunteet. No, eipä siinä tilanteessa huomioinut minun tunteita, mutta jos olisin ilmaissut asian, olisin syyllistynyt juuri siihen mistä hän huusi.
Juuri näinä hetkinä en halua sanoa vastaan ja kuvittelen oman vuoroni tulevan ja muutenkin tilanteen tasapainottuvan välillämme, mutta niin ei käy.
Kommentit (54)
Minuun puretaan vihaa ja kerran viikossa seks. turhautuminen laukaistaan minuun, mies menee sohvalle nukkumaan.
Olet miehen tunteiden hoitaja. Jos se ei ole molemminpuolista, niin epäilemättä on tosi kurjaa.
Mitä teit tukeaksesi miestäsi? Imet hissun kissun itseesi pahaa oloa jotta saat syyn laittaa miehen vaatteet jätesäkkiin odottamaan eteiseen- se on se yleinen naisten tapa käsitellä miesten ongelmat siististi ja itselle vaivattomasti. Sitten vaan bestisten kanssa radalle bailaamaan ja tinderi kuumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teit tukeaksesi miestäsi? Imet hissun kissun itseesi pahaa oloa jotta saat syyn laittaa miehen vaatteet jätesäkkiin odottamaan eteiseen- se on se yleinen naisten tapa käsitellä miesten ongelmat siististi ja itselle vaivattomasti. Sitten vaan bestisten kanssa radalle bailaamaan ja tinderi kuumaksi.
Olet uhriutumisen maailmanmestari, joka ilmeisesti haluaisi vain bilettää ja panna vaihtuvien naisten kanssa, mutta resurssit (eli sosiaaliset taidot ja ulkonäkö) siihen puuttuu. Miksi kuvittelet, että ap:lla on samat unelmat kuin sinulla? Ei kaikki ihmiset ole wanna-be-l*rttoja kuten sinä.
Parisuhteissa oleminen on vapaaehtoista. Paitsi jos noin kovasti tykkäätte uhriutua, niin olkaa sitten.
Keskustele, kuuntele, anna neuvoja, silittele, ymmärrä, halaa!
Huomenna tee itse samoin, vallita ja anna tunteiden tulla. Keskustelkaa, kuunnelkaa, silitelkää jne.
Sitä parisuhde on. Toisen tukemista. Vuoron perään.
Mutta jos itse et saa tukea ja haleja, on taas keskustelun paikka. Oletteko erilaisia, oletko itse avoin?
Näin meillä jo liki 50 vuotta on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele, kuuntele, anna neuvoja, silittele, ymmärrä, halaa!
Huomenna tee itse samoin, vallita ja anna tunteiden tulla. Keskustelkaa, kuunnelkaa, silitelkää jne.
Sitä parisuhde on. Toisen tukemista. Vuoron perään.
Mutta jos itse et saa tukea ja haleja, on taas keskustelun paikka. Oletteko erilaisia, oletko itse avoin?
Näin meillä jo liki 50 vuotta on tehty.
Silittelisinkö minäkin, kun olen kuulemma läski h***, jota ei kukaan kestä, hän vaan on niin yrittänyt? Keittiönkin jätin siivoamatta tehtyäni ruokaa, hänen leivänmurunsa ja leivinpaperin pellille. Ooh, tuupa tänne muruseni niin otan poskeen. Ai niin, et halua mua vaan olen h*** jos ehdotan.
Tuossa tilanteessa menet viereen, halaat ja sanot, että hei, minä olen sun tukena. Aina. Kaivat sen pääs pois omasta takapuolestas ja ymmärrät, että ne puolison murheet ei ole hyökkäys sinua kohtaan. Hän haluaa kuuntelijan, ymmärtäjän ja tukijan. Kenelle hänen sitten pitäisi vuodattaa, jos ei omalle puolisolle saa? Tuliko joskus luvattua "niin myötä kuin vastoinkäymisissä"?
Niinhän sinäkin käyttäydyt häntä kohtaan? Miksi se olisi vain sinun oikeutesi??
Ei kuulosta terveelliseltä eikä reilulta sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele, kuuntele, anna neuvoja, silittele, ymmärrä, halaa!
Huomenna tee itse samoin, vallita ja anna tunteiden tulla. Keskustelkaa, kuunnelkaa, silitelkää jne.
Sitä parisuhde on. Toisen tukemista. Vuoron perään.
Mutta jos itse et saa tukea ja haleja, on taas keskustelun paikka. Oletteko erilaisia, oletko itse avoin?
Näin meillä jo liki 50 vuotta on tehty.
Siinähän sanottiin, että koskaan ei ole Ap:n vuoro vaan aina sen toisen.
Mies mökille viikonlopuksi jäähylle
Huuda tänään vuorostasi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele, kuuntele, anna neuvoja, silittele, ymmärrä, halaa!
Huomenna tee itse samoin, vallita ja anna tunteiden tulla. Keskustelkaa, kuunnelkaa, silitelkää jne.
Sitä parisuhde on. Toisen tukemista. Vuoron perään.
Mutta jos itse et saa tukea ja haleja, on taas keskustelun paikka. Oletteko erilaisia, oletko itse avoin?
Näin meillä jo liki 50 vuotta on tehty.
Ei anna silittää.
Mun miesystävä ei kaada murheitaan mun kannettavaksi. Välttelee ehkä liikaakin mun kuormittamista omilla asioillaan, mutta tuossa jokin aika sitten, kun hänellä oli vaikeampi kausi, niin olin kuulevana korvana. Hän osasi arvostaa sitä ja sanoikin jälkeenpäin, että ei tiedä miten olisi selviytynyt ilman mua. Hän itse ei ehkä ole kovin etevä lohduttamaan ja onnistuu jotenkin aina sanomaan ne "väärät sanat", mutta juttelen sen sijaan siskoni ja ystäväni kanssa, jos jotain mielen päällä on. Vaikka en hänelle voi murheitani, ainakaan kaikkia kertoa, niin kuitenkin tiedän, että hän on mun puolella, eikä tarkoita pahaa, vaikka vähän kömpelö sanomisissaan onkin.
Ero? Pariterapia..? Et uskalla sanoa siis mitään, miksi. Onko toinen liian tulinen vai mikä on. Joskus toinen ei kai muutu siitä miksikään, jos hänen vaikea käsitellä tunteita eri tavalla. Onko järkeä asua samassa asunnossa vai toimiiko se.
Mitä sanoo, kun lähdet pois?
Minne lähdet?