Annan vinkin ja erillisen aloitusen vielä masentuneille, sanoin sen tuolla yhdessä ketjussa myös mutta sanon sen tässäkin

Tää oli ainakin mulle tosi hyvä idea! Kaikki ei ehkä toimi kaikille mutta jotain tällaista olin miettinyt. Koska pienetkin onnistumiset ovat plussaa ja tekemiset voi päättää itse. Vaikka masennus olisikin aivojen sairaus niin niitä aivoja on hyvä aktivoida oman jaksamisen mukaan. Muistisairauksiakin ennaltaehkäistään mm. aivojumpalla. 

Lääkkeet on monelle hyvä apu, ei kaikille. Mutta miettikääpä vaikka verenpainelääkkeitä, niillä saa arvot alas joo. Mutta tuletko yhtään terveemmäksi jos et samalla tee muutoksia niihin syihin mitkä on verenpaineen nostanut? Omaa aktiivisuutta kannatin minäkin tuolla toisessa ketjussa, voinnin mukaan. 

Siis onko se voitto mitä on joutunut kotona henkisesti kokemaan ja niistä muistoista ei pääse eroon jokin koetuista asioista vain yllättäen mieleen ja sitten mieliala/tunnetila vajoaa hyvin alas eikä sitä loputtomasti pysty toisille teeskentelemään että ei mulla mikään oo kaikki on ihan ok  

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se voitto mitä on joutunut kotona henkisesti kokemaan ja niistä muistoista ei pääse eroon jokin koetuista asioista vain yllättäen mieleen ja sitten mieliala/tunnetila vajoaa hyvin alas eikä sitä loputtomasti pysty toisille teeskentelemään että ei mulla mikään oo kaikki on ihan ok  

Nuo oireet liittyy traumaperäiseen stressihäiriöön ainakin. Sulla voi olla sama kuin mulla että masennus kulkee siinä rinnalla. Mulla on muitakin häiriöitä. Mutta siis ap:n idea oli tarkoitettu masennukseen ja pidin siitä kovasti. Kuvaamasi oireet vaativat keskusteluapua, terapiaa tai jotain muuta hoitoa minkä koet sopivaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aivot on sellaiset, että jos vaikka ajattelee, että minä nyt vaan olen tällainen sohvaperuna, joka ei liiku, niin se aloittaminen on tosi vaikeaa. Mutta jos saa kammettua itsensä ylös  ja tehtyä vaikka ilmaisten youtube-videoiden avulla vähän pilatesta.... jos jatkat sitä 8 viikkoa niin uusi rutiini on syntynyt ja aivot sanoo: olen liikkuva ihminen, tämähän on mukavaa, tekeepä mieleni taas liikkua. Ja hyvän kierre on syntynyt. Pitää vaan päästä siitä pahan kierteestä ensin.

Ruokavalio kuntoon, alko pois, liikunta kehiin. Kun olet oikeasti antanut KAIKKESI elämäntapamuutokselle, monilla se toimii edes vähän.

Hyväntahtoinen neuvo, mutta suurin osa masentuneista tietää tämän kaiken. Ei siis ole kyse siitä, että masentuneelta puuttuisivat ideat. Ettei vain tajua aivohuijaus -niksejä.

Masentuneilla voi olla valtavan traumaattisia kokemuksia ja niihin auttaa useimmilla puhuminen. Mikään helppo "tee näin joka aamu" ei tehoa.

Kroonistunut masennus on monesti aivoperäinen sairaus, aivokemia on jo alunperin syntyjään pielessä. Vertaa siihen, että joku syntyy ilman yhtä raajaa. Poppaskonstien ehdottelu tuntuu siis vähän jopa loukkaavalta.

Vaikka vastaan näin negatiivisesti, uskon ja tiedän, että moni meistä masentuneista tekee jo kaikenlaista omaa oloa edistävää. Itse esim. yritän parantaa oloani ruoalla. Sitrushedelmien tuoksu, kirpakkuus ja maku piristävät. Mutta nämäkin ovat yksilöllisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseni on luonteeltaan toiminnallista. Teen täyttä työviikkoa ja hassta  6h viikossa liikuntaa (3-4krt salia ja pari tunnin juoksulenkkiä), mutta elämä tuntuu pskalta. Saan hoidettua kaikki lasten asiat, pidettyä oman elämänhallintani kasassa jne, mutta elämä tuntuu merkityksettömältä enkä saa iloa mistään. Kun ainut "huvi" on sen kuvittelemisessa, miltä tuntuisi hypätä ikkunasta, ei pelit tai tarravihot paljoa auta.

Ap varmasti tarkoitti hyvää, mutta valitettavasti neuvo ei suurelle yleisölle toimi.

Oma masennukseni on taas täysin päinvastaista. En vuosikausiin jaksanut pitää edes itsestäni huolta, saatoin esim. olla kuukausikaupalla harjaamatta hampaita. Suihkussa oli pakko käydä jotta kehtasi käydä kaupassa, mutta ruokaostoksista kertyneitä roskia en jaksanut viedä, vaan ne täyttivät kaikki pöytäpinnat, lattia-alan ja lopulta puolet sängystäkin. Ja siellä sängyssä, roskien keskellä, vietin vähintään 22 tuntia vuorokaudesta, ympäri vuoden.

Tilanteestani huolimatta en ole kuitenkaan koskaan halunnut kuolla. En oikeasti. Pitkään ei tuntunut yhtään miltään, edes surulliselta. Ainoat itsetuhoiset ajatukset nousivat pintaan vain silloin, kun ulkopuoliset "muistuttelivat" millainen luuseri olin. (Ja olen ison osan silmissä edelleen.) Osasyy sairaudelleni - ja syrjäytymiselleni - varmasti olikin, kuinka paljon muut olivat menneisyydessäni "lyöneet lyötyä".

Minulle tuollaiset pienet voitot toimivat. Kaikki alkoi ihan siitä, kun aloin ajatella ensimmäisen voiton olevan se, että olen ylipäätään elossa. Toinen oli, kun aloin juomaan vettä ensimmäistä kertaa *vuosiin*. Kolmas oli, kun sain harjattua hampaani ainakin kerran viikossa. Jne.

Olen nyt, vuosia myöhemmin, siinä pisteessä, että olen alkanut ajattelemaan pitäväni itsestäni huolta kuin lapsesta. Pesen, puen, syötän, juotan, varmistan riittävän unensaannin ja pidän yllä päivärytmiä, hellin, hoivaan ja leikitän. Annan itselleni niitä jonkun aikaisemman postaajan ilkkumia "tähtitarroja" - joskus ihan kirjaimellisestikin.

Päiväkodin täti taas vauhdissa.

Mä sanon aina samaa, pakota itsesi ulos kävelemään joka päivä. Mieluiten luontoon ja metsään! Tällä on ihan tutkitut hyödyt kaikkien mielenterveydelle. Ja se fyysinen rasitus, mikä kävelystä tulee parantaa kuntoa ja mieltä päälle! Teillä on kierre, joka on syntynyt siitä neljän seinän sisällä makaamisesta, joka on vain pahentunut. Ettekä koskaan parane kotona maaten, vaan se menee vain huonompaan suuntaan. Ainut millä saatte sen kierteen katkeamaan on ulos lähteminen. Aikatauluta vaikka tälle viikolle kaksi kävelylenkkiä. Ensi viikolle kolme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentunut motivoituisi jostain kuvitteellisista voitoista?

Masennus on aivojen sairaus, ei laiskuutta tai surullisuutta.

Koska itseään huijaamalla on mahdollista vaikuttaa aivoihin.

Esimerkiksi tutkitusti hymyileminen (ilman syytä) vaikuttaa aivoihin positiivisesti. Keho yhdistää hymyn hyviin kokemuksiin ja mieliala nousee. Vähän, mutta kuitenkin. Noin pienillä asioilla pystyy manipuloimaan omia aivojaan.

Eri ihmisillä toimii eri asiat. Minulla toimii hyvin esimerkiksi "pelillistäminen" eli puuduttavien arkirutiinien muuttaminen leikiksi. Sivustakatsojalle se on ihan lapsellista hölmöilyä, mutta jos se toimii, se toimii.

-ei ap

Huijaa sinä ja huijatkoon ap omia aivojaan.

Muistan että kyseisestä systeemistä oli puhetta aikoinaan kun opiskelin CBT:tä (cognitive behavioural therapy.), joka on yksi psykoterapian muodoista.

On myös omw kohtaista kokemusta, että tämä toimii kyllä, vaikka osa ihmettelee ja tuomitsee. Pointtina omissa opinnoissa oli, että totutellaan hitaasti uudenlaiseen päivärytmiin ja siihen että sai kerättyä voimavaroja. Esimerkiksi siivouksen suhteen saatettiin laittaa vaikka vain yksi tehtävä per päivä. Esimerkiksi vie roskat  ja se riittää siltä päivältä. Toisena päivänä vaikka että tiskaa tiskit.

Kukin tavallaan, mutta tämä on kyllä loistava keino. Tehtäviä lisätään hitaasti, painottaen potilaan kuormituksen pitämistä kohtuullisena.  Kyseisen terapiamuoto pitää sisällään muitakin asioita, mutta tämä on erityisesti jäänyt mieleen.