Lue keskustelun säännöt.
Annan vinkin ja erillisen aloitusen vielä masentuneille, sanoin sen tuolla yhdessä ketjussa myös mutta sanon sen tässäkin
26.02.2024 |
Kerätkää voittoja.
Jokainen positiivinen asia minkä te teette päivän aikana on 1 voitto.
Pelkkä sängystä nouseminen voi olla 1 voitto
Sen jälkeen kävely voi olla toinen voitto.
Sen jälkeen ruuan valmistus itse voi olla kolmas voitto.
Sen jälkeen oman asunnon siivous voi olla neljäs voitto.
Kerätkää näitä voittoja pitkin päivää ja kattokaa illalla monta voittoa saitte. Jokainen POSITIIVINEN teko on 1 voitto.
Te voitte myös kirjoittaa näitä ylös ja seuraavana päivänä yritätte rikkoa edellispäivän tuloksen. Siitä tulee kiva leikki.
Tää on siis vaan esimerkkinä.
Häviöiden kerääminen ei vie eteenpäin. Negatiivisuus.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi masentunut motivoituisi jostain kuvitteellisista voitoista?
Masennus on aivojen sairaus, ei laiskuutta tai surullisuutta.
Ehdota nyt vielä hymytarroja aikuisille.
Mitä mä niillä voitoilla teen? Jos syöminenkään ei kiinnosta, ei mieli parane sillä, että onnittelen itseäni siitä, että pystyn nousemaan sängystä. Tiedän, että ap tarkoitti hyvää, mutta ei tästäkään ollut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän pelillistäminen ei todellakaan auta vaan voi jopa pahentaa tilannetta pitkällä tähtäimellä. Onhan näihin olemassa nykyisin jotain sovelluksiakin puhelimeen, jossa näitä voittoja nimenomaan kerätään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentunut motivoituisi jostain kuvitteellisista voitoista?
Masennus on aivojen sairaus, ei laiskuutta tai surullisuutta.
Koska itseään huijaamalla on mahdollista vaikuttaa aivoihin.
Esimerkiksi tutkitusti hymyileminen (ilman syytä) vaikuttaa aivoihin positiivisesti. Keho yhdistää hymyn hyviin kokemuksiin ja mieliala nousee. Vähän, mutta kuitenkin. Noin pienillä asioilla pystyy manipuloimaan omia aivojaan.
Eri ihmisillä toimii eri asiat. Minulla toimii hyvin esimerkiksi "pelillistäminen" eli puuduttavien arkirutiinien muuttaminen leikiksi. Sivustakatsojalle se on ihan lapsellista hölmöilyä, mutta jos se toimii, se toimii.
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentunut motivoituisi jostain kuvitteellisista voitoista?
Masennus on aivojen sairaus, ei laiskuutta tai surullisuutta.
Koska itseään huijaamalla on mahdollista vaikuttaa aivoihin.
Esimerkiksi tutkitusti hymyileminen (ilman syytä) vaikuttaa aivoihin positiivisesti. Keho yhdistää hymyn hyviin kokemuksiin ja mieliala nousee. Vähän, mutta kuitenkin. Noin pienillä asioilla pystyy manipuloimaan omia aivojaan.
Eri ihmisillä toimii eri asiat. Minulla toimii hyvin esimerkiksi "pelillistäminen" eli puuduttavien arkirutiinien muuttaminen leikiksi. Sivustakatsojalle se on ihan lapsellista hölmöilyä, mutta jos se toimii, se toimii.
-ei ap
No me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en saa mitään kiksejä mistään voitoista. En jonota ilmaisia ämpäreitä, en juokse tarjousten perässä, en laske pisteitä tai voittoja. Masennus tekee kaiken tavoittelun tyhjäksi, kun mikään ei tunnu miltään. Vaikka saisin lottovoiton, ei se saisi mun mieltä yhtään paremmaksi. Tässä on ilmeisesti se ero onko vakavasti vai lievästi masentunut.
No ei se noin mene. Masentunut jopa masentuu lisää ellei/kun 'voittoja' ei kerrykään.
Laiskalle/saamattomalle voi vinkkisi sopia paremmin.
Masennus on s a i r a u s, pahimmillaan näköalaton musta suo, josta ei pääse ylös, ei aina haluakaan. Ei näy valoa, toivoa missään, ei edes sen kuuluisan tunnelin päässä. Kun suossa rämpii aikansa, voimat loppuu. Jos ei muuta ulospääsyä ole, sitä eksyy tai uppoaa aina vaan syvemmälle ja kuolee.
Eipä siinä 'voitot' auta.
Been there, seen it
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot on sellaiset, että jos vaikka ajattelee, että minä nyt vaan olen tällainen sohvaperuna, joka ei liiku, niin se aloittaminen on tosi vaikeaa. Mutta jos saa kammettua itsensä ylös ja tehtyä vaikka ilmaisten youtube-videoiden avulla vähän pilatesta.... jos jatkat sitä 8 viikkoa niin uusi rutiini on syntynyt ja aivot sanoo: olen liikkuva ihminen, tämähän on mukavaa, tekeepä mieleni taas liikkua. Ja hyvän kierre on syntynyt. Pitää vaan päästä siitä pahan kierteestä ensin.
Ruokavalio kuntoon, alko pois, liikunta kehiin. Kun olet oikeasti antanut KAIKKESI elämäntapamuutokselle, monilla se toimii edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentunut motivoituisi jostain kuvitteellisista voitoista?
Masennus on aivojen sairaus, ei laiskuutta tai surullisuutta.
Koska itseään huijaamalla on mahdollista vaikuttaa aivoihin.
Esimerkiksi tutkitusti hymyileminen (ilman syytä) vaikuttaa aivoihin positiivisesti. Keho yhdistää hymyn hyviin kokemuksiin ja mieliala nousee. Vähän, mutta kuitenkin. Noin pienillä asioilla pystyy manipuloimaan omia aivojaan.
Eri ihmisillä toimii eri asiat. Minulla toimii hyvin esimerkiksi "pelillistäminen" eli puuduttavien arkirutiinien muuttaminen leikiksi. Sivustakatsojalle se on ihan lapsellista hölmöilyä, mutta jos se toimii, se toimii.
-ei ap
No me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en saa mitään kiksejä mistään voitoista. En jonota ilmaisia ämpäreitä, en juokse tarjousten perässä,
Niin, sinä et saa, joku muu (kuten minä) saa. Totta kai ihmiset ovat erilaisia.
Itse en ole ikinä tajunnut masentuneiden kilpailua siitä, kuka on kaikista masentunein. Yksikin masentunut tuttava jaksoi aina v*ttuilla minulle siitä, että minä en ole OIKEASTI masentunut, koska sitä ja tätä. Luetteli satoja syitä, miksi hänellä on todella vakava superhypermegamasennus, ja minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni koska minua ei oikeasti vaivaa mikään. Ei sellaista jaksa kuunnella kun voi huonosti.
Moni tuntuu ajattelevan, että masennusta ei oteta vakavasti sairautena, ellei siitä tee itselleen determinististä kuoppaa josta ei ole mitään mahdollisuutta päästä ylös. Että jos tulee hyvä mieli edes jostain joskus, niin sitten ei ole enää OIKEASTI masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseni on luonteeltaan toiminnallista. Teen täyttä työviikkoa ja hassta 6h viikossa liikuntaa (3-4krt salia ja pari tunnin juoksulenkkiä), mutta elämä tuntuu pskalta. Saan hoidettua kaikki lasten asiat, pidettyä oman elämänhallintani kasassa jne, mutta elämä tuntuu merkityksettömältä enkä saa iloa mistään. Kun ainut "huvi" on sen kuvittelemisessa, miltä tuntuisi hypätä ikkunasta, ei pelit tai tarravihot paljoa auta.
Ap varmasti tarkoitti hyvää, mutta valitettavasti neuvo ei suurelle yleisölle toimi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mä niillä voitoilla teen? Jos syöminenkään ei kiinnosta, ei mieli parane sillä, että onnittelen itseäni siitä, että pystyn nousemaan sängystä. Tiedän, että ap tarkoitti hyvää, mutta ei tästäkään ollut apua.
Tämä on hyvin tyypillinen masentuneen vastaus. Mitään ei voi edes kokeilla, kun ei se kuitenkaan toimi.
Siinä on vain sellainen jännä juttu, että mikään muukaan sairaus, vaiva, ongelma ei parane, jos sille ei tehdä mitään. On siis hyvin epärealistinen ajatus, että masennuskaan paranisi ilman vaivannäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennukseni on luonteeltaan toiminnallista. Teen täyttä työviikkoa ja hassta 6h viikossa liikuntaa (3-4krt salia ja pari tunnin juoksulenkkiä), mutta elämä tuntuu pskalta. Saan hoidettua kaikki lasten asiat, pidettyä oman elämänhallintani kasassa jne, mutta elämä tuntuu merkityksettömältä enkä saa iloa mistään. Kun ainut "huvi" on sen kuvittelemisessa, miltä tuntuisi hypätä ikkunasta, ei pelit tai tarravihot paljoa auta.
Ap varmasti tarkoitti hyvää, mutta valitettavasti neuvo ei suurelle yleisölle toimi.
Mutta joillekin toimii! Kuten minulle. Sitä kun ei kokeilematta tiedä. Ap:n olisi tietysti kannattanut korostaa, että kokeile, EHKÄ se toimii sinulle, joillekin toimii, joillekin ei.
Sinäpä nyt aikamoinen mestari olet. Olet tuosta vaan ratkaissut ongelman, jota maailman huippupsykiatrit ovat yrittäneet selvittää vuosikymmenten ajan.
Vierailija kirjoitti:
Sinäpä nyt aikamoinen mestari olet. Olet tuosta vaan ratkaissut ongelman, jota maailman huippupsykiatrit ovat yrittäneet selvittää vuosikymmenten ajan.
Kiitosh...
Vierailija kirjoitti:
Aivot on sellaiset, että jos vaikka ajattelee, että minä nyt vaan olen tällainen sohvaperuna, joka ei liiku, niin se aloittaminen on tosi vaikeaa. Mutta jos saa kammettua itsensä ylös ja tehtyä vaikka ilmaisten youtube-videoiden avulla vähän pilatesta.... jos jatkat sitä 8 viikkoa niin uusi rutiini on syntynyt ja aivot sanoo: olen liikkuva ihminen, tämähän on mukavaa, tekeepä mieleni taas liikkua. Ja hyvän kierre on syntynyt. Pitää vaan päästä siitä pahan kierteestä ensin.
Ruokavalio kuntoon, alko pois, liikunta kehiin. Kun olet oikeasti antanut KAIKKESI elämäntapamuutokselle, monilla se toimii edes vähän.
Ja tämä liittyy masennukseen, koska???
Vierailija kirjoitti:
Ehdota nyt vielä hymytarroja aikuisille.
Tässä voisi olla pieni vihje miksi olet masentunut, jos jaksat millään katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Masennukseni on luonteeltaan toiminnallista. Teen täyttä työviikkoa ja hassta 6h viikossa liikuntaa (3-4krt salia ja pari tunnin juoksulenkkiä), mutta elämä tuntuu pskalta. Saan hoidettua kaikki lasten asiat, pidettyä oman elämänhallintani kasassa jne, mutta elämä tuntuu merkityksettömältä enkä saa iloa mistään. Kun ainut "huvi" on sen kuvittelemisessa, miltä tuntuisi hypätä ikkunasta, ei pelit tai tarravihot paljoa auta.
Ap varmasti tarkoitti hyvää, mutta valitettavasti neuvo ei suurelle yleisölle toimi.
Moi, tässä toinen samanmoinen. Eipä tätä kukaan ota todesta, kun kerta pystyy toimimaan. Ei lie kuitenkaan tervettä miettiä jatkuvasti miten päivänsä päättäisi ja minkälaiset hautajaiset mahtaa olla. Lapsi ainut syy miks jaksan autopilotilla päivästä toiseen. En kestä ajatusta hänen surustaan kun äitiä ei enää ole.
Että Mitäpä sitä sitten vielä kokeilisi, kun elämäntavat on kunnossa?
jep