Pitääkö mielestänne rikostuomiota anettaessa olla vedenpitävät todisteet?
Jotta tuomio voidaan oikeudenmukaisesti antaa, vai riittääkö pelkkä epäily riittäväksi syyksi tuomion antamiseen? Siis oikeus voi langettaa tuomion myös ilman todisteita, mutta kysymyksen pointti onkin että onko tämä loppujaan oikein?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Antaisitko miehelle anteeksi jos hänen mulkku vahingossa sujahtaa sinun perä reikään takaapäin pantaessa?
Tuskin, koska en nussi miesten kanssa. Taisit muutoinkin vastata vahingossa väärään ketjuun.
Ap
Ei mitään todisteita, somen huutomyrskyn ja pöyristymisen pitää tietysti riittää vaikka elinkautiseen. Siellähän se totuus on, selvästi on mies täysi sika ja ansaitsee tulla kuohituksi vankilassa. Samalla pitää boikotoida Israelia, niinkin netissä sanotaan.
Minä epäilen aloittaa murhaajaksi, eli ei kun elinkautista istumaan.
Todisteita olisi hyvä olla. Pakko todeta että perheväkivallasta ei ole todisteita tai kaikista vakavista, rikollinen peittää ne niin hyvin. Korvauksia suoraan uhrille jos lompakko pullottaa.
Jokainen voi kysyä itseltään, että haluaisiko tulla rikoksesta tuomituksi ilman todisteita. Niitä kiviä on kyllä helppo heittää silloin kun ei itse ole tuomiolla.
Ei ketään voida ilman todisteita tuomita, mutta todisteeksi voi käydä esim todistajan tai uhrin kertomus.
Vierailija kirjoitti:
Todisteita olisi hyvä olla. Pakko todeta että perheväkivallasta ei ole todisteita tai kaikista vakavista, rikollinen peittää ne niin hyvin. Korvauksia suoraan uhrille jos lompakko pullottaa.
Hyvä pointti. Tutkimusten mukaan naisten tekemästä väkivallasta harvoin tehdään edes ilmoitusta. Tuomiotakaan ei tule, ellei nyrkin sijaan käytetä leipäveistä. Eikä aina silloinkaan, koska oli ainakin aikoinaan asianomistajarikos.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voida ilman todisteita tuomita, mutta todisteeksi voi käydä esim todistajan tai uhrin kertomus.
No miten voidaan todistaa että kertomus on totta? Aivan, ei mitenkään.
"Vedenpitävä" on käsitteenä ongelmallinen, sillä usein tarjolla on vain tavalla tai toisella epätäydellinen todistusaineisto. Yleensä iso osa rikoksista tehdään ns. "suljettujen ovien takana" ja osa myös yrittää siivota jälkiään.
Ei yksikään oikeusaste Suomessa kuitenkaan tuomitse ketään rikoksesta puhtaasti epäilyn perusteella ilman minkäänlaista todistusaineistoa. Ilman todistusaineistoa homma ei etene oikeuskäsittelyyn, sillä muutama päätös on jo viranomaisten toimesta tehty ennen kuin oikeuteen edes päädytään.
Kun epäilty rikos tulee poliisin tietoon, niin poliisi päättää aloitetaanko esitutkinta. Esitutkintamateriaali lähetetään sitten syyttäjälle, joka päättää nostetaanko syyte vai ei. Jos syyte nostetaan, niin sitten vasta päädytään käräjille.
Jos nainen osaa valehdella uskottavasti, mies tuomitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todisteita olisi hyvä olla. Pakko todeta että perheväkivallasta ei ole todisteita tai kaikista vakavista, rikollinen peittää ne niin hyvin. Korvauksia suoraan uhrille jos lompakko pullottaa.
Hyvä pointti. Tutkimusten mukaan naisten tekemästä väkivallasta harvoin tehdään edes ilmoitusta. Tuomiotakaan ei tule, ellei nyrkin sijaan käytetä leipäveistä. Eikä aina silloinkaan, koska oli ainakin aikoinaan asianomistajarikos.
Noissa tutkimuksissa naisilta on kysytty, että onko ollut väkivaltaa. Väitettyä väkivaltaa ei ole todistettu. Veitsellä suoritettu väkivallanteko ei ole koskaan Suomen historiassa ollut asianomistajarikos.
Joo ei. Ei ketään tuomita eikä edes syytetä pelkästään sen pohjalta, että minä menen poliisille sanomaan että Joni pölli multa kymppitonnin. Todennäköisesti minä siitä joudun ongelmiin väärän ilmiannon johdosta jos ei löydy minkäänlaista todistusaineistoa siitä, että a) minulla on joskus ollut se kymppitonni, se on b) kadonnut epäselvissä olosuhteissa ja c) Joni on jotenkin ollut tapahtumien aikaan kulmilla ja Jonilla on ollut jonkinlainen mahdollisuus viedä ne hillot.
Mielestäni kaikissa asioissa tulisi olla ns. vedenpitävät todisteet. Se, että tuomareilta vaaditaan ratkaisupakkoa on oikeusmurha. Asia on voitava jättää myös ratkaisemattomana lepäämään, jos riittävää näyttöä ei ole.
Mitä väliä kun Suomessa saa vaan pikku sakon ja ehdollista.
Pelkän epäilyksen perusteella ei voi tuomita.
Todisteet pitää olla.
Nämä kaikki seisoo säännöt ja pykälät seisoo Suomen Rikoslaissa.
Suullinen todistelu tuomion perusteena pitäisi kieltää lailla. Mikään ei ole yhtä epäluotettava "näyttö" kuin "silminnäkijän" kertomus.
Vierailija kirjoitti:
Suullinen todistelu tuomion perusteena pitäisi kieltää lailla. Mikään ei ole yhtä epäluotettava "näyttö" kuin "silminnäkijän" kertomus.
Tjaa, itse olen ollut oikeudessa todistamassa jutussa, jossa ihminen loukkaantui suojatiellä kun kaahari osui jalankulkijaan. En tietenkään nähnyt kuljettajaa, mutta näin ettei tyyppi edes yrittänyt pysähtyä, ja näin myös auton merkin ja värin. Ne sitten pystyttiin yhdistämään moniin muihin tietoihin (en tiedä mihin kaikkeen) ja tyyppi sai tuomion.
Tuomarit tietävät hyvin silminnäkijälausuntojen (eli ihmisen muistin ja havaintokyvyn) epätarkkuudet, joten ei niitä lausuntoja sellaisenaan oteta minään absoluuttisina totuuksina. Kyse on todennäköisyydestä ja se kasvaa, kun todisteiden määrä kasvaa. Sama pätee esim. lääkärillä käydessäsi. Kerrot oireet ja niiden perusteella lääkäri päättää jatkotutkimuksista. Joskus lääkäri päättää, ettei välittömiä jatkotutkimuksia tarvita vaan asiaa seurataan, toisinaan taas lähettää esim. labrakokeisiin. Sitten niitä tuloksia yhdistetään potilaan oirekuvaukseen ja päätetään taas onko syytä jatkaa tutkimuksia edelleen vai ei, vai onko lääkärillä riittävästi tietoa diagnoosin (vrt. tuomio) antamiseen vai ei.
Maailmassa harvoin toimitaan 100% varmuuden perusteella. Joissain tapauksissa, esim. poliisi ottaa murtovarkaan kiinni paikan päältä kädet ns. hillopurkissa tai lääkäri löytää kasvaimen, joka sitten labrassa todetaan pahanlaatuiseksi. Aina tekijä ei kuitenkaan jää verekseltään kiinni tai potilaan oireille ei löydy suoraa fyysistä todistusaineistoa (esim. vatsakipu johon ei löydy yksiselitteistä fysiologista tekijää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voida ilman todisteita tuomita, mutta todisteeksi voi käydä esim todistajan tai uhrin kertomus.
Kertomuksissa se huono puoli, että ne ovat vain kertomuksia. Joku keksii syyttää sinua ja ellet voi vuorostasi todistaa ettei syyte pidä paikkaansa, niin pitäisikö tuomio tulla? "Syytön kunnes toisin todistetaan" on minusta toimiva malli ja todisteena tulee olla muuta kuin pelkkä ihmisen sana.
Antaisitko miehelle anteeksi jos hänen mulkku vahingossa sujahtaa sinun perä reikään takaapäin pantaessa?