Onko uudessa liitossa väärin muistella menneen liiton aikaista elämää?

On epäkohteliasta puhua jatkuvasti eksän kanssa eletystä elämästä.  Fiksut ihmiset eivät niin tee.

Kunhan et ääneen muistele.

Mulla taas on sellainen ongelma, että on todella traumaattisia muistoja vanhasta avioliitosta, mutta seassa myös muita. Koen vaivaantuneisuutta, kun tuon vanhan ajan ystävät/kautta tuttavat tulevat niistä joskus muistuttamaan. Itsellä ei ole tarvetta niitä muistella. Toisaalta onhan esim. lapset aikaisemmasta liitosta. Eikö niistä saisi puhua?



Tuo on hyvä ehdotus, että jos puhut/muistelet, niin puhu vain omistasi. Toisaalta itseäni kiinnostaa enempi nykyisyys ja tulevaisuus sen uuden kumppanin kanssa. Samoin omat haaveeni ja toiveeni.



Kannattaa keskustella tuosta sen kumppanin kanssa.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka tekevät eksästä noin ison asian, että siitä ei saisi puhua tai jättäisi "kohteliaisuussyistä" puhumatta.

Itselleni oma exä ja kumppanin exä on täysin neutraali ihminen menneisyydessä. En näe eksästä puhumisessa mitää ihmeellisempää kuin muiden vanhojen perheenjäsenien tai tuttavuuksien muistelussa. Usein eksä on ollut iso osa elämää ja myötävaikuttanut siihen, millainen ihminen on nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa muistella ääneen vanhaa suhdettaan uudelle kumppanille? Minua ei kiinnostaisi puhua siitä uudelle kumppanille eikä minua kiinnostaisi kuulla myöskään hänen vanhasta suhteestaan.

Ei välttämättä suhdetta, mutta suhteen aikana tehdyistä asioista tulee helpolla puhuttua. 

No kyllähän se haikeita ja hankaliakin tunteita saattaa nykyisessä herättää, mutta lopulta kukaan ei jäänyt ulkopuolelle kun puuliitto liittyi teollisuusliittoon.

Me kumpikin olemme olleet pitkässä liitossa, pitkään yksin, meillä kummallakin on lapsia ja lastenlapsia. Varmaankin päivittäin puhe sivuaa elettyä elämää, mutta mennyt on mennyttä. Emme arvostele tai vertaile ihmisiä tai asioita. 

Vierailija kirjoitti:

En olisi suhteessa ihmisen kanssa, joka olisi mustasukkainen menneisyydestäni. Sivusuhteet sitten erikseen.

Näin minäkin ajattelen.

Olisi sairasta vaatia toista pyyhkäisemään koko menneisyytensä pois maailmankartalta.  Sellainen mustasukkaisuus kun ei siedetä sitä että toinen ei ole eilen syntynyt, on ollut elämää jo ennen tätä suhdetta  ei itselleni ainakaan kävisi.

Ei se, että jotain entistä muistaa tai puhuu, tarkoita sitä että sitä entistä kumppania ihannoidaan tai kaivataan tms. Hän on kuitenkin ollut iso osa toisen elämää, ja vaikuttanut siihen tosi paljon. On tullut yhteisiä tuttavia ja paljon muuta, ehkä lapsiakin. En minä ainakaan suostuisi kaikkia ja kaikkea painamaan unohduksiin.

Paljon jälkiä jää varsinkin pitemmistä suhteista, kumpaisellekin. Kyllä meillä on pystytty puhumaan, on myös ohimennen nähty toisen entinen.

Sen verran kypsä pitää aikuisen olla että sen kestää.

Kyllähän toi on outoa, jos ei saa edes mainita vaikka että kävin Pariisissa vuonna 2006, jos tää reissu on tehty exän kanssa. Tai ei voi muistella vaikka milloin on aloittanut pelata golfia ja suorittanut green cardin, kun sekin on tehty exän kanssa. Sen mä nyt ymmärrän että ei muistella miten "kun me silloin Matin kanssa käytiin Pariisissa" tai "kun Matin kanssa alettiin pelata golfia ja oltiin green card-kurssilla", mutta jos ei ollenkaan oo soveliasta puhua omasta menneisyydestään, niin en mä kyllä jaksaisi.

Mulla oli myös exän kanssa firma ja reissattiin upeita reissuja. Totta kai kerron reissuista tai firman sattumuksista. Ne ovat osa minun elämääni, eivät mitenkään erityisesti osa edellistä suhdettani, vaan osa elettyä elämää. En puhu niistä edellisen parisuhteen perspektiivistä, vaan "nähtiin paha lumivyöry Alpeilla vuonna x, jäi kyllä mieleen ja oli pelottavaa, meidät haettiin pois", Miten se ex parisuhde siihen liittyy vaikka silloinen kumppani pyörikin jutuissa mukana. 

Mieheni tietty myös on kertonut poikansa syntymästä jne. Voi kamalaa, onkohan hänen exänsä ollut tapahtumassa mukana, eihän siitä sitten voi puhua.

Minulla ja nykyisellä miesystävälläni on takana pitkät liitot, toisella 25 vuotta ja toisella 30 vuotta. Molemmilla lapsia (jo aikuisia) edellisistä suhteista. Tapasimme kun olimme molemmat jo eronneet, molemmilla meistä se toinen osapuoli aikoinaan eroa halusi. Meillä ei kyllä ole mikään kielletty puheenaihe, menneestä elämästä puhutaan paljonkin ja jonkinverran eksistämmekin. Korostan kuitenkin, että kummallakaan ei ole tarve eksiämme haukkua. Olemme toki kipeistä asioista puhuneet, minä mm. valehtelusta ja pettämisestä ja miesystäväni tietyistä kipeistä asioista. Mennyt elämä on niin iso osa minua ja muokannut minusta sen ihmisen joka olen tänä päivänä (sama toistepäin) että olisi outoa peitellä mitään. Hyväksymme toisemme juuri tällaisenaan menneisyyksien kanssa. Tietenkin rakennamme yhteistä uutta ja keskitymme toisiimme, mutta menneisyys ei ole mikään tabu.

Eikö mies ikinä muistele tekemisiään tai matkojaan tai ylipäänsä mitään? Mistä se puhuu sun kanssa? Eikö ihmiset yleensä kuitenkin puhu keskenään kokemuksistaan ja tekemisistään ihan kasuaalisti. Meillä tuli muutama päivä sitten puhetta että kunhan talviloma alkaa, niin voisi sen kunniaksi käydä syömässä jossain ravintolassa. Siitä juttu eteni yleisesti ravintolassa syömiseen ja ruokaan ja annoksiin ja siihen, että on eri paikoissa vähän erilaiset standardit ruuan suhteen. Mies muisteli, että USAssa oli ravintolassa annokset jättimäisiä ja ruoka kauhean suolaista. Mies on käynyt USAssa exänsä kanssa reissaamassa ja mä tiiän tämän, mutta eipä mua nyt hirveesti haittaa että hän muistelee niitä baseball-pallon kokoisia lihapullia, vaikka hän niitä exän kanssa söikin. Enkä mä usko, että miestä haittaa se, että mä muistelen jotain currywurst-nakkikioskin makkara-annosta jonka söin Saksassa, vaikka kävinkin siellä mun opiskeluaikaisen poikaystävän kanssa.