Lue keskustelun säännöt.
Mikä kamppailulaji kannattaisi aloittaa?
25.02.2024 |
Mikä ois hyvä? BJJ tuntuu olevan kovasti pinnalla...
Kommentit (118)
Jatkan vielä yhdellä ongelmalla lakana lajeissa.. tekniikoiden määrät.. Bruce leetä lainatakseni.
En pelkää ihmistä joka harjoittelee 10 000 potkua yhden kerran vaan ihmistä joka harjoittelee yhtä potkua 10 000 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä yhdellä ongelmalla lakana lajeissa.. tekniikoiden määrät.. Bruce leetä lainatakseni.
En pelkää ihmistä joka harjoittelee 10 000 potkua yhden kerran vaan ihmistä joka harjoittelee yhtä potkua 10 000 kertaa.
Joo. Toisaalta sitten se että asioita voi harjotiella fiksusti ja oppia tuhannellakin toistolla saman idean ilman että kuluttaa niveliä hirmuisiin toistoihin.
Yksitoikkoinen treeni kuluttaa nivelet. Kun joka potkussa on periaatteessa se sama idea lantionkäytössä ja lyönnissä, niin kyllähän potku on vain potku. Käännetään vain tukijalkaa niin etupotkusta tulee kiertopotku jne. Lyönneissä sama homma että sama mekaniikka kuin potkuissa.
Toki vähän tyhmemmän on hyvä huitoa samaa tekniikkaa yhden tai parikin tuntia tyynyyn tai säkkiin, mutta jossain vaihessa olisi hyvä että se lamppu syttyy päähän.
Voi harjoitella niitä tekniikoita siten ettei vedä täpöllä ja tuhansia toistoja per treeni. Kun se pääasiallinen homma on ottelu ja vastatekniikat. Iskujen vaihtajia vastaan on aika helppo otella. Ne vain tulee täysiä päin ja tekee tik tak tik tak. On olkapäissä kulumaa kun on hakattu takasuoraa tuhansia toistoja, mutta ei ole sparrattu sitä mukaan.
Pariharjoituksia toivoisi enemmän monin treeneihin. Tekniikoita voi toistaa kotonakin tuhansia kertoja jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thainyrkkeily on hyvä iskuihin ja potkuihin.
Vapaaottelu monipuolisempi.
Potkut vie liikaa aikaa opetella. Liikunnallisesti lahjattomat ei koskaan opi potkimaan. Suurin osa kamppailulajien mestareista ei ole koskaan saavuttanut spagaattejakaan. Luulisi että kymmenessä vuodessa saavuttaisi notkeuden, jota potkiminen vaatii, mutta ei. Ei jakseta harjoitella tai ollaan kömpelöitä ja kroppa ei vain ole sopiva.
Ei mataliin potkuihin mitään notkeutta vaadita. Vai kuvitteletko, että thaikussa potkitaan vaan päähän? Terävä matala potku reiteen tms. on oikein hyvä rauhoittamaan päällekävijää, eikä ole kovin vaarallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinteisissä lajeissa ole. Harrastanut karatea/ teakwondoa ja hapkidoa ennen thai nyrkkeilyä mun mielestä ongelma on harjoitusten kaavamaisuus..
Jälkikäteen miettinyt just miten paljon esim tkd kulutettiin aikaa kumartelemalla ym rivissä seisomalla. Pidän jopa naurettavana että monissa treeneissä 1.5h aikana potkaisin ehkä 30kertaa. loppuaika kului turhaan shaibaan..
Vs thai nyrkkeily missä vedetään 1.5 h treenissä monta erää samaa potkua välineisiin, toistoja tulee yhdessä treenissä enemmän kuin lakana lajeissa 6kuukaudessa.
Toinen ongelma on kontaktin puute tai kontsktin heikkous. On hieman eri asia kun sua lyödään oikeasti tai vedetään vaikka polvella rintaan vs se että otat 20% teholla tehtyjä tekniikoita vastaan jotka loppuvat heti osumaan.
Juuri noin. Ja sekin miten tehottomia periaatteessa thaipotkutkin on ja lyönnit. Monissa perinteisissa lajeissa opetetaan että yksi isku, mutta tosiasiassa saa mättää täydellä teholla ja vastapuoli murjoo myös ja mitään ei tapahdu erään tai pariin ja kolmannessa onkin jo peli loppu.
Kontakti ei tarkoitakaan sitä että se olisi vaarallista tai tuhovoimaista. Yksi poikkeus tai useampi on, kun tuttu oli ysärinä tkd sm tason urheilija, niin ain joka potkulla sai minut tyrmättyä. Veteli sellaisia pommeja ettei myöhemmin uskaltanut ottaa sparria oikealla kontaktilla. Heillä ne potkut oli se erikoisuus. Olihan hän pidempi ja viisi kiloa painavampikin, mutta kuitenkin se potkun pistävyys on ihan erilainen kuin thai-potkuissa. Eikä niitä näe. Thaipotku on sellainen että kerkeää käydä kahvilla ja tulla otamaan potkun vastaan. Sopii hyvni urheiluun jossa kehä on pienempi pelialue ja karkuun ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Jälkikäteen miettinyt just miten paljon esim tkd kulutettiin aikaa kumartelemalla ym rivissä seisomalla. Pidän jopa naurettavana että monissa treeneissä 1.5h aikana potkaisin ehkä 30kertaa. loppuaika kului turhaan shaibaan..
Vs thai nyrkkeily missä vedetään 1.5 h treenissä monta erää samaa potkua välineisiin, toistoja tulee yhdessä treenissä enemmän kuin lakana lajeissa 6kuukaudessa.
Toinen ongelma on kontaktin puute tai kontsktin heikkous. On hieman eri asia kun sua lyödään oikeasti tai vedetään vaikka polvella rintaan vs se että otat 20% teholla tehtyjä tekniikoita vastaan jotka loppuvat heti osumaan.
Tavallisissa wtf tkd:n ottelureeneissä kumarretaan kerran alussa ja lopussa. Muutenkin treenit alkaa kevyesti lämmitellen muutama kierros juosten ja ravistellen paikkoja, pian aloitetaan potkuilla tai sparrilla, niin säästyy aikaa ja sitten samaa harjoitellaan lisää. Treenin aikana teemana on korkeintaan kolme juttua, että toistoja tulee. Potkuja tulee treenin aikana satoja. Käytännössä pelkkää kiertopotkua ja sen variaatioita. Asusteena on t-paita, verkkatakki ja tkd puvun housut. Toki koko pukuakin voi pitää tietenkin, mutta tosi rentoa on ja riippuu valmentajasta, niin taustalla voi olla musiikkiakin soimassa. Tyyliin Hurriganes tai Ramones, ehkä iskelmääkin valmentajasta riippuen..
Voi olla että olet ollut itf- taekwon-do harjoituksissa, joka on käytännössä eri laji tai alkeiskurssista tai vyökokeessa, joka on muodollisempi? Minulla mielikuva tkd:stä oli, että treeneistä 90% oli ottelureenejä ja mawan soveltavia versioita. Potkuja harjoiteltiin alussa mitseihin ja tyynyihin tai suoraan vastustajan panssareihin ja sai potkaista tuntuvasti, jos antoi toiselle luvan. Potkut sattuu panssarinkin läpi tuntuvasti, joten on kaikille mukavempaa ettei vedetä kuten kisoissa. Potkun voi tehdä siten että tekniikka mahdollistaisi kovemmankin tällin panssariin. Potkujen jälkeen siirryttiinkin nopeasti sparriin. Laji kehittyy kaikenaikaa, joten tämmöistä oli ysärin lopulla. Itsellä oli usein joka viikko mustelmia ja kerran meni nenäkin poskelle. Kontaktia oli tavalliselle ihmiselle kiitettävästi. Ottelutapa on muuttunut erilaiseksi elektronisten panssareiden myötä. En osaa kommentoida asiaa enempää.
Ehkä sinulla on kokemusta lajista vain muutaman vuodn ajalta? Pian alkeiskurssin jälkeen treenit muuttuivat ottelutreeneiksi. Koska se on nykyään myös olympialajina.
Tosi vaikeaa oli löytää videoita kuvailemista treeneistä, mutta sitten löytyikin. Tämä video kuvaa parhaimmillaan sitä millaista se oli joskus kun harrastin lajia. Jos tarkkailee potkuja, niin näkee että harrastajat säästelee, mutta helposti voisivat vetää täydellä tekniikalla läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkikäteen miettinyt just miten paljon esim tkd kulutettiin aikaa kumartelemalla ym rivissä seisomalla. Pidän jopa naurettavana että monissa treeneissä 1.5h aikana potkaisin ehkä 30kertaa. loppuaika kului turhaan shaibaan..
Vs thai nyrkkeily missä vedetään 1.5 h treenissä monta erää samaa potkua välineisiin, toistoja tulee yhdessä treenissä enemmän kuin lakana lajeissa 6kuukaudessa.
Toinen ongelma on kontaktin puute tai kontsktin heikkous. On hieman eri asia kun sua lyödään oikeasti tai vedetään vaikka polvella rintaan vs se että otat 20% teholla tehtyjä tekniikoita vastaan jotka loppuvat heti osumaan.
Tavallisissa wtf tkd:n ottelureeneissä kumarretaan kerran alussa ja lopussa. Muutenkin treenit alkaa kevyesti lämmitellen muutama kierros juosten ja ravistellen paikkoja, pian aloitetaan potkuilla tai sparrilla,
En edes muista tyylisuuntaa. Mut kyllä me keräännyttiin alussa riviin, kesken harjoitusten ja lopussa. Monesti niitä potkuja ei tosiaan tullut paljon mitään treenien aikana. Hirveästi panostettiin alku lämpöihin, venyttelyyn ja loppu jumppaan. Mikkelissä harrastin tkd. Vajaa 2v jaksoin käydä tuolla, sit eksyin thai nyrkkeily harjoituksiin ja olin heti myyty.
En tiedä missä vaiheessa ottelutreenejä olisi tullut lisää mutta mä en koskaan päässyt lähellekään edes 20% ajasta tkd.ssä. kaiken kruunasi se että otettiin mies nainen pareilla useasti kun vastustaja vaihtui. Thaikussa en joutunut ikinä naisen pariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thainyrkkeily on hyvä iskuihin ja potkuihin.
Vapaaottelu monipuolisempi.
Potkut vie liikaa aikaa opetella. Liikunnallisesti lahjattomat ei koskaan opi potkimaan. Suurin osa kamppailulajien mestareista ei ole koskaan saavuttanut spagaattejakaan. Luulisi että kymmenessä vuodessa saavuttaisi notkeuden, jota potkiminen vaatii, mutta ei. Ei jakseta harjoitella tai ollaan kömpelöitä ja kroppa ei vain ole sopiva.
Ei mataliin potkuihin mitään notkeutta vaadita. Vai kuvitteletko, että thaikussa potkitaan vaan päähän? Terävä matala potku reiteen tms. on oikein hyvä rauhoittamaan päällekävijää, eikä ole kovin vaarallinen.
Alapotku pitää vetää kovalla voimalla ja se on helppo väistää. Kovan voiman ansiosta myös tasapaino on helposti hukassa alapotkijalta. Erityisen riskaabelia on potkia alas kun on sidontatilanne. Terävä potku reisiin lähinnä suututtaa päällekävijän ja ei todellakaan ole vaarallinen kuin potkijalle. Kun katsotaan käytännön matseja, niin se alapotku ei olekaan mikään kuningastekniikka. Lähinnä ärsyttää vastapuolta ja niitä saa lätkiä kymmeniä reisille ja ne menee reisille kirjaimellisesti. Kyokushinkain otteluista voi nähdä että alapotkut satuttaa myös potkijaa, kun vastapuoli plokkaa potkun, niin luissa tuntuu. On ihan lottoa kumpaa sattuu. Voitte kokeilla rätkiä alapotkuja reisille ja vastapuoli plokkaa niitä omilla potkuilla. Tyhmä vastustaja jos niitä ottaa reisille.
Enemmän niihin alapotkuihinkin saa tehoja, kun osaa sen spagaatin. Ei ole iso vaiva harjoitella spagaatti ja spiraali. On monenlaisia alapotkuja, jos tykkää potkia alas, niin spagaatista on apua niihin. Hitaimmaltakin vaatii vaivaiset kolme vuotta. Näin telkkarissa yhdessä ohjelmassa, kun Teemu Selannekin veti spagaatin pöydällä. Miksi te ette kykene siihen??? Asiahan ei minulel kuulu, mutta kysyn nyt vain? Anteeksi nyt vain.
Notkeus tulee itsestään urheilua harrastaville, jos harrastaa monipuolisesti ja säännöllisesti lajista riippumatta. Venyttelyt kuuluu osana urheilijan rutiinia. Pelkästään yleisurheilutreneissä käymällä oppii spagaatin, koska venyttely on osana säännöllistä harjoittelua.
Kyllähän se jostain kertoo jos ei ole spagaatteja harjoiteltu. Kankea ihminen venäyttää takareitensä lenkillä käydessään ja kamppailussa pelkästä takasuorasta tai siitä alapotkustakin venähtää hamstring. Voi miettiä oliko järkevää olla venyttelemättä ja hankkimatta notkeutta, joka on sinällään ihan ilmaista ja vaatii vain säännöllistä rutiinia?
Ei kannata olla se vatsakas jäärä, joka penää alapotkujen nimeen ja että korkeat potkut on paskaa. Kyllähän ne on kun ette osaa niitä. Kyokushinkai karatekat saa spagaatit ja vetää kamalia tällejä sinne reisille ja milloin minnekin juuri notkeuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thainyrkkeily on hyvä iskuihin ja potkuihin.
Vapaaottelu monipuolisempi.
Potkut vie liikaa aikaa opetella. Liikunnallisesti lahjattomat ei koskaan opi potkimaan. Suurin osa kamppailulajien mestareista ei ole koskaan saavuttanut spagaattejakaan. Luulisi että kymmenessä vuodessa saavuttaisi notkeuden, jota potkiminen vaatii, mutta ei. Ei jakseta harjoitella tai ollaan kömpelöitä ja kroppa ei vain ole sopiva.
Ei mataliin potkuihin mitään notkeutta vaadita. Vai kuvitteletko, että thaikussa potkitaan vaan päähän? Terävä matala potku reiteen tms. on oikein hyvä rauhoittamaan päällekävijää, eikä ole kovin vaarallinen.
Alapotku pitää vetää kovalla voimalla ja se on helppo väistää. Kovan voiman ansiosta myös tasapaino on helpo
Alapotku treenaamattomalle ihmiselle joita yleensä kadulla riehuu on hirveä tälli. Päällekarkailu on loppunut joka ikinen kerta kun olen poken hommissa tälläisen vetänyt.
Ja ei en todellakaan ole notkea pystyn hädin tuskin saamaan vyötärö linjaan potkut. Mutta puisen pesäpallomailan katkaisen alapotkulla helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä yhdellä ongelmalla lakana lajeissa.. tekniikoiden määrät.. Bruce leetä lainatakseni.
En pelkää ihmistä joka harjoittelee 10 000 potkua yhden kerran vaan ihmistä joka harjoittelee yhtä potkua 10 000 kertaa.
Joo. Toisaalta sitten se että asioita voi harjotiella fiksusti ja oppia tuhannellakin toistolla saman idean ilman että kuluttaa niveliä hirmuisiin toistoihin.
Yksitoikkoinen treeni kuluttaa nivelet. Kun joka potkussa on periaatteessa se sama idea lantionkäytössä ja lyönnissä, niin kyllähän potku on vain potku. Käännetään vain tukijalkaa niin etupotkusta tulee kiertopotku jne. Lyönneissä sama homma että sama mekaniikka kuin potkuissa.
Toki vähän tyhmemmän on hyvä huitoa samaa tekniikkaa yhden tai parikin tuntia tyynyyn tai säkkiin, mutta jossain vaihessa olisi hyvä että se lamppu syttyy päähän.
Voi harjoitella niitä
Ei potkuihin tule nopeutta ja voimaa ilman tuhansia toistoja. Idean ymmärtäminen on eri asia kuin osaaminen ja nivelet kyllä kestävät suuria määriä treeniä varsinkin jos uni ja ruokavalio ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä yhdellä ongelmalla lakana lajeissa.. tekniikoiden määrät.. Bruce leetä lainatakseni.
En pelkää ihmistä joka harjoittelee 10 000 potkua yhden kerran vaan ihmistä joka harjoittelee yhtä potkua 10 000 kertaa.
Joo. Toisaalta sitten se että asioita voi harjotiella fiksusti ja oppia tuhannellakin toistolla saman idean ilman että kuluttaa niveliä hirmuisiin toistoihin.
Yksitoikkoinen treeni kuluttaa nivelet. Kun joka potkussa on periaatteessa se sama idea lantionkäytössä ja lyönnissä, niin kyllähän potku on vain potku. Käännetään vain tukijalkaa niin etupotkusta tulee kiertopotku jne. Lyönneissä sama homma että sama mekaniikka kuin potkuissa.
Toki vähän tyhmemmän on hyvä huitoa samaa tekniikkaa yhden tai parikin tuntia tyynyyn tai säkkiin, mutta jossain vaihessa olisi hyvä että se lampp
Hauska tuo yhden tai kahden tuntia samaa potkua. Kertoo ettei edellinen ihminen ymmärrä ollenkaan realismista..
Me vedettiin thaikussa samaa potkua monta tuntia viikossa, viikosta toiseen, kk toiseen, vuodesta toiseen ja silti vielä 8v jälkeen siinä pystyi kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa on kierretty paljon eri lajien saleja Helsingissä. Selvästi tuli huomattua, että eri yhteiskuntaluokat harrastavat eri kamppailulajeja. Kannattaa siis valita sellainen laji, jossa on samanhenkisiä ihmisiä. Muuten ei viihdy, vaikka itse lajista pitäisi.
Mikä yhteiskuntaluokka harrastaa mitäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten kanssa on kierretty paljon eri lajien saleja Helsingissä. Selvästi tuli huomattua, että eri yhteiskuntaluokat harrastavat eri kamppailulajeja. Kannattaa siis valita sellainen laji, jossa on samanhenkisiä ihmisiä. Muuten ei viihdy, vaikka itse lajista pitäisi.
Mikä yhteiskuntaluokka harrastaa mitäkin?
Minuakin kiinnostaa.
Perinteisissä lajeissa ole. Harrastanut karatea/ teakwondoa ja hapkidoa ennen thai nyrkkeilyä mun mielestä ongelma on harjoitusten kaavamaisuus..
Jälkikäteen miettinyt just miten paljon esim tkd kulutettiin aikaa kumartelemalla ym rivissä seisomalla. Pidän jopa naurettavana että monissa treeneissä 1.5h aikana potkaisin ehkä 30kertaa. loppuaika kului turhaan shaibaan..
Vs thai nyrkkeily missä vedetään 1.5 h treenissä monta erää samaa potkua välineisiin, toistoja tulee yhdessä treenissä enemmän kuin lakana lajeissa 6kuukaudessa.
Toinen ongelma on kontaktin puute tai kontsktin heikkous. On hieman eri asia kun sua lyödään oikeasti tai vedetään vaikka polvella rintaan vs se että otat 20% teholla tehtyjä tekniikoita vastaan jotka loppuvat heti osumaan.