Hormonikierukka syöksi masennuksen partaalle

Olen 30-vuotias nainen, joka käytti kuparikierukkaa mutta siirtyi sitten runsaiden vuotojen takia hormonkierukkaan. Söin keväästä 23 ensiksi Slinda-pillereitä kuparin poistoon saakka ja lopetin ne hormonkkierukan (Mirena) asennuksen jälkeen. 

Mulle on tapahtunut elämää mullistavia ihania asioita tässä viimeaikoina. Pääsin töissäni etenemään parempiin hommiin, jotka toki on stressaavampiakin, mutta mielenkiintoisia. Tapasin kumppanini viime keväänä ja meillä menee tosi hyvin. 

Mutta! Olen potenut nyt ties kuinka kauan aivan valtavasta alavireisyydestä, alakulosta, ärtyneisyydestä, saamattomuudesta ja väsymyksestä. Olen alkanut vältellä sosiaalisia kontakteja, kavereiden näkeminen menee työstä, vaikka olen yleensä ns. social butterfly ja aina järkkäämässä jos minkälaista juhlaa tai illanistujaisia. Haluihin sen sijaan ei ole ollut vaikutusta, olen samanlainen pupu kuin aiemminkin :D. 

Ehkä herättävin tapaus oli se, että tämän kuun alussa ennen menkkoja itkin ihan koko ajan, olin aivan poikki ja sitten päähän pulpahteli lähes itsetuhoisia ajatuksia. Sellainen ei ole lainkaan tuttua ja säikähdin niitä ajatuksia aika tavalla. 

Elämäni pitäisi siis olla mallillaan, mutta oma pohjavireeni on aivan kamala. Innostun kyllä asioista, mutta ihan kuin koko ajan jokin estäisi minua nauttimasta elämästä. 

Olen lukenut monta ketjua hormonikierukan aiheuttamasta mielialan laskemisesta, mutta nyt ajattelin tehdä ketjun, johon palaan, kun olen poistattanut kierukan (varaan ajan tänään). Haluan tietää, onko se syynä alakuloisuuteeni, vai onko kenties elämässäni jotain muuta niin kuormittavaa, että olotila jatkuu. 

Harmillista, sillä muutoin kierukka on toiminut tosi hyvin, menkat ovat minimaaliset ja onhan se helppo ehkäisy, kun ei tarvitse miettiä tai muistaa mitään. Asennuksesta on nyt 5kk. 

Tietenkin haluan myös kuulla muiden kokemuksia - vaikuttiko hormonikierukka mielialaan ja miten nopeasti murheen alhosta pääsi pois poiston jälkeen - vai pääsikö?