*~*KesäHeinät + esittelyt vko3*~*

Täytyypä sanoa, että kylläpä minusta peruspositiivisesta ihmisestä löytyi viikoksi todella negatiivinen ja synkeä ja apea ihminen. Elämä on menneessä kolhinut niin paljon, että luulin, että osaan jo elää päivän kerrallaan tulevasta murehtimatta, mutta niinpä se ilmeisesti teki nämä raskaushormonit yhdistettynä vauvanmenettämisen pelkoon, että jouduin johonkin " tilaan" , jossa en edes itseäni halua tunnistaa. Pahoittelut kaikille, joiden niskaan olen täällä pahaa mieltä ja itkua aiheuttanut ja kiitokset kaikille myötätunnosta. Eipä meillä nyt vieläkään voida helpotuksesta huokaista, kun onhan tuo poika sinne päiväkotiin takaisin joskus päästettävä ja tartunta ehtii vielä tarttua ennen viikkoa 20kin, jos huono tuuri käy, mutta huojennus on suuri, kun hälytys oli väärä ja jokainen viikko parantanee meidän tilannetta.



Oikein itseä harmittaa tää jatkuva ruikuttaminen, mitä olen harrastanut. Välillä mietin, että mikähän senkin on saanut aikaan. Oikeasti varmaan se paha olo (pahoinvointi), jota ihan fyysisesti on ollut ja sitten tuo pelko parvorokosta. Samalla mietin, että kuinkahan monta onnellista odottajaa on tullut " lannistettua" tällä käyttäytymisellä. Muistan itse joskus, kun olin esikoisen kanssa jossain äiti-vauva-kerhossa, niin kaikki kertoi miten huonosti vauvat nukkuu ja minä päätin olla vain ihan hiljaa. Ei siinä voinut oikein jutun jatkoksi sanoa et " ai meidän poika se nukkui laitokselta lähtien niin hyvin, että yösyötöille piti herätellä" . Oikeasti haluan sanoa vaan, että en tunne katkeruutta ihmisiä kohtaan, joilla raskaus menee hyvin vaan erittäin mielelläni kuulisin kuulumisia myös niiltä, jotka raskaudessaan pystyvät keskittymään siihen onnelliseen odotukseen. Jättäkää meidät ongelmien kanssa painijat siinä mielessä omaan arvoomme, että antakaa meidän ruikuttaa ja älkää väheksykö ongelmianne (sillä saa kyllä oikeasti pahaa verta, kun tulee sanomaan ihmisille, että raskaus ei ole sairaus ja toiset ovat olleet monta viikkoa sairaslomalla raskauden takia), mutta pliis, kertokaa niitä onnellisia odotuksien fiiliksiänne. Ehkä niistä osa tarttuisi myös meihin!



Kiitos tälle kesäheinät-joukkiolle ihanasta yhteishengestä!

No niin, nyt on sydänäänet käyty tarkistamassa ja hyvin kuului!!! Heti alkoi kuulumaan ja pikkuinen liikkui siellä kovasti ja potki doppleriin. Tulipas tosi hyvä ja helpottunut mieli! Pulssi liikkui siinä 154:n tienoilla vauvalla.



-Veruska 16+6 & Sirriäinen-

Kissantassut- mulle ekassa neuvolassa sanottiin et olis hyvä käydä jo tossa 13 raskausviikon paikkeilla mittauttaan arvot ja kävinkin niihin aikoihin. Ja korjaus! mulla ei ole vielä insuliinia mukana kuvioissa, vasta tän viikon mittaukset kotona, ratkaisevat aloitetaanko insuliini. Taisin sanoa harhaanjohtavasti että pisetelen, kun tarkoitin niitä verikokeen pistelyitä :)

huonolta näyttää, molempina aamuina aamuarvo ollut yli sallitun, vaikka ruokavalio on ollut ihan kohdillaan :( ja päivittäin ulkoilen, liikunta on kuulema tosi tärkeää.



Mukavaa päivää kaikille :)

Tekstistäsi. Kukaan ei edes " tunne" minua täällä, kun käyn vaan alkuviikosta toivottelemassa jaksamisia kaikille.. Aktiivina häärin kyllä taustalla, luen oikeestaan päivittäin kuulumisenne. Tuntuu vaan niin tyhmälle tulla aina kirjoittamaan viesti joka päivä sisällöllä " voi, koittakaapa selvitä ja kertokaa heti kun tiedätte taas tulokset/käytte ultrassa" , kun itsellä ei oikein oo mitään sanottavaa ja tuntuu että te tuette toisianne niin hienosti ja teistä on toisillenne vertaistukea. Ei sillä, oon kyllä itsekkin ollut sairaslomalla, verenpaineet ihan lattiassa ja supistelee, mutta jotenkin teidän ongelmat tuntuu niin vakavilta ja oikeilta, minua aina ujostuttaa kun yritän kirjottaa jotain. Ois niin ihana päästä " sisään" tähän koko hommaan, kaikki vaikutatte niin mukavilta, ja ihan oma ongelmanihan se on jos en " uskalla" kirjottaa.



Mutta jospa minä tästä reipastun ja alan kommentoida enemmän. Omista kuulumisista sen verran että neuvola oli vihdoin tänään, hienosti oli kaikki paitsi verenpaineet 85/54 ja pain tippunut vielä kilon edellisestä kerrasta, nyt siis yhteensä -6,5 kg tai jottain. Hienoo oli ulkoilla sinne, kun on matkaa semmonen pari km eli juuri sopivasti. Lunta vaan sato ihan MIELETTÖMÄSTI, olin ihan märkä perillä.. Ja yhden kerran lensin pyllylleni aika kovaa ja kahdesti melkein. Mutta ei onneksi sattunut ja tulin aika otollisesti arseni päälle niin ei varmaan vaarallista toivottavasti :)





Ja vielä SunnuntaiLapselle kiitos kirjotuksestasi, kai oon jotenkin hullun herkkä mutta itkua tuhersin. Se on niin oikein mitä sanoit, oon sen viime viikkoina ymmärtänyt ja odotus on muuttunut todella paljon seesteisemmäksi ja onnellisemmaksi!





Kaikille isoihin ja pieniin murheisiin ja ongelmiin PALJON voimia ja halauksia niille jotka huolii!! Nauttikaa kevätauringosta kun se joskus näyttäytyy :)





-pals ja pien 16+6

Nyt on talvi...Ihan ÄLYTTÖMÄSTI satanut lunta tänne meille vuorokaudessa. Meidän tietä ei oltu aurattu vielä iltapäivälläkään, hyvä että tavallisella henkilöautolla pääsi ajamaan, ettei juuttunut pohjasta kiinni. Mutta ihanaa että on lunta. Mä en oikeen oo talvi-ihmisii, mutta tää pitkä pimeys ja lumettomuus on vaikuttanut muhun niin, et oikeen olen lunta odottanut. Meidän taloudessa tää lumen tulo kyl tarkottaa myös sitä, että alkaa moottorikelkat pihassa ja lähistöllä pärisemään...äh. Kävin tänään parturissa ja kummasti piristi kun sai tukkaa vähän uuteen uskoon. Tosin kahden ja puolen tunnin istuminen kävi vähän kipeän selän päälle, mut kauneuden takia on kärsittävä.

Hui, miten alhaalla sun verenpaineet on ollut pals. Mahtaa huimata... Mulla oli joskus syksyllä verenpaineet alhaalla, yläpaine oli jotain 100 pintaan ja sekin oli jo ihan hirveetä,pyörrytti ihan älyttömästi koko ajan, välillä pelotti ajaa autoo, kun yhtäkkii saatto sillee maailma keikahtaa ympäri. Ja pals meillähän taitaa olla sama LA =)

Mutta mun varmaan täytyy vähän käydä taas hipelöimässä uutta tukkaa =D Päivänjatkoja...



peetta 16+6

Sorge harhaviestistä. Inhotus ku lähtee suoraan entteristä noi viestit :D



Joo, täälläpäin kanssa lunta niiin paljon että riittää :) se on jotenkin ihanaa näin keskustassa, äänet vaimenee ja ei näytä niin likaselta.. Tosin lumiaurat on varmaan ollu lomailemassa jossakin hyvin kaukana koska kävelin ristiin rastiin keskustaa tänään ja vaan yhdestä rinteestä oli aurattu :D Torillakin huvitti kun äidit nauroi keskenään ja kanto rattaita hangessa.. Yksin ei olis ehkä ihan niin hauskaa ;)



Joo, laskettu aika meillä Peetta samassa :) Katotaan että kumpi ensin leviää :D Joo se verenpaine on aika hurja, ja oon meinannut monesti jäädä kauppareissut ilman päätöstä ku siellä kesken kaiken alkaa pyörryttää niin kovin ja mustenee silmissä että pakko vaan istahtaa vaikka lattialle :D oon minäkii aika näky välillä..



-pals ja pien 16+6

Tuosta kaupan lattialla istumisesta...mä olen sillon pahimpana oksenteluaikana oksentanut kaupan pihassa, parkkipaikalla...Tosin ehdin kyllä autoon, jossa oli pussi. Vähän ehti takillekin tulla, yllätävän hankalaa oksentaa istualleen, kun ei pääse etukumaraan =D Mutta joo se siitä..extremee...

lumen keskeltä. Nyt sitä sitten tuli ja reilusti ja tulee edelleen..



Pals, mä ainakin kirjottelen tänne, vaikka ei olis mitään asiaakaan:-) Monesti tulee sitä valitusta, mutta joskus vähän muutakin. Toisaalta, eihän mulla pitäis olla mitään valittamista, kun olen selvinnyt ilman yrjöömisiä, vuotoja tai mitään fyysisiä vaivoja. Päässä vaan vikaa..

Järkyttävän alhaalla sun verenpaine kuitenkin, huh! Pitäiskö ottaa lakukuuri;-) Onhan se totta, että joskus löytyy sellanen " vaiva" , mikä yhdistää muutamia ja joku tuntee jäävänsä pihalle. Sekin on sellaista ajoittaista ja loppujen lopuksihan me kaikki saman asian äärellä ollaan ikään ja kokoon katsomatta.



Viime yönä taas valvoin miehen kuorsauksen takia ja olo on aika väsynyt. Muuten taas ehkä mieli hiukan parempi, vaikka vauva ei edelleenkään osoita elonmerkkejä. Jospa tässä parin viikon sisään kuitenkin jotain alkaisi ilmaantua.



Käväisin tänään työpaikalla ja voi olla, että teen sen lyhyen työjakson pikkasen erilaista hommaa. Hyvä puoli siinä on se, että autolla ajoa ei tule niin älytöntä määrää kuin omassa hommassa tulis. Kovasti tuli onnitteluita ja ihan mukava, mutta kiireinen tunnelma oli. Eipä tullut työtä ikävä, mutta kiva oli käydä jutustelemassa " ihmisten" kanssa, kun täällä tulee horistua päivät pitkät senille..



Huomenna lähden reissuun, joten vaikenen viikonlopuksi!

t. S 17+1

Heipä vaan piiitkästä aikaa!!

Ensimmäistä kertaa tällä viikolla jaksan raahautua koneen ääreen! Väsymys on aika hurja. Vieläkin, vaikka luulin että sen ois pitäny jo helpottaa. Itku silmässä saa itsensä aamuisin repiä sängystä ylös, ei vaan millään jaksaisi :( Täällä näyttää tällä viikolla vallinneen aika apea tunnelma?! Toivottavasti kaikilla on kuitenkin sitten kaikki ok! Itse kävin viime viikolla neuvolassa ja ensimmäistä kertaa kuulin vihdoinkin sydänäänet ja kylläpä olikin ihanat!!! Itku ihan pääsi.



mutta jos ei muuta niin vähän paremmat viikonloput kaikille:)

T: äp81 16+6

Luin nopsaan pinkkaa läpi ja mieleen jäi palsin kirjoitus. Olen vähän samanlainen kuin Senniina, eli löpöttelen niitä näitä tänne palstalle. Ei aina niin kovasti ole asiaakaan, mutta silti. Älä nyt kuitenkaan liikaa ujostele, ajattele vaan, että kaikkihan me ollaan pallovatsaisia vauvanodottajia, joilla on aikalailla samantyypisiä murheita ja sydämentykytyksiä. Parannetaan omaa ja toistemme oloa. Pelon ja ilonsekaisin tuntein odotetaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.



Ja nyt palaa kohta soosit pohjaan :)

... siihen liittyen mun milestä saa avata kaikenlaisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Kaikkia viestejä ei suinkaan ole pakko lukea, jollei teema miellytä. Ainakin näissä huolissa täältä on saanut tosi hyvin tukea (ikävä kyllä, niitä tuntuu riittävän!) samassa tilanteessa olevilta kanssa siskoilta. Hei minkä sille voi, jos asiat menee " ei-niin-hyvin" - tuskin kukaan niitä huvikseen suree! Mulla ainakin olisi paljon kivampaa ilman alkuraskauden yökötyksiä, jatkuvaa vihlontaa asennonmuutoksissa tai pelkoa pervoviruksesta (hih!). Sori vaan, jos olen ärsyttänyt jotakin, mutta täältä löytyy paras ymmärtäjä, neuvolaankaan ei aina pääse soitteleen!



Hei missä on jo lunta, meillä on tullut vettä koko päivän taivaan täydeltä eli se vähäinenkin on taas kerran hävinnyt - ikävää sekin! Aina vaan on pimeetä ja märkää, eipä juuri ole tekemistä tuolla ulkona.



Senniinan lohduksi, mä kuuntelin kanssa ukon kuorsausta viime yönä varmaan jotain yhteen - ja puoli seiskalta soikin sitten jo kello.



Mites muutoin kuulin, että naapurikunnan koulutulokkaiden ilmoittautumispäivä olisi 5.2. - meillä ei ole vielä ollenkaan tiedotettu asiasta päiväkodilla..? Onko teillä kouluunmenijöitä perheissä, tai muuten vaan tietoa asiasta?

Niin siis en nyt yhtään tarkottanut mitenkään että täällä ei saisi sanoa mitä mieli tekee ja voi voi kun itse en uskalla - ei sinne pänikään, toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin, jos siis siihen viittasit @nikki. Se on päinvastoin ihanaa että täällä saa purkaa niin hyvässä kun huonossa kaiken, ja aina tuntuu saavan ymmärrystä! Niinkun Melba vaan sano, että joskus kun kaikilla muilla menee oikein kurjasti niin ei tee mieli tulla hehkuttamaan, vaikka sillon kun itsellä menee huonosti niin ihanaahan se on kuulla siitäkin että muilla menee hyvin. olipas monimutkasesti sanottu :D sekosin vähän ehkä itsekkii..



Sitten osa voi johtua siitä, että itse olen hyvinki nuori odottaja, vaikka eihän sitä kukaan täällä tiedä, mutta se vaan jotenkin tuntuu rajottavan itseä, kun yhteiskunta niin herkästi leimaa huonoksi tai vahingon saaneeksi.. Alkaa kai osittain uskoa itsekkin jos liikaa kuuntelis sellasia ihmisiä!





Lunta on ainakin ihan rutosti täällä Kuopiossa, ja kaiketi kohta muuallakin, ainaki pakkasta lupaili viikonlopulle :)

Oulussa ainakin on lunta! Nyt parina päivänä tullut aika paljon. Töissä ollut kivaa kun lapset on saaneet rakentaa lumilinnoja ja lumiukkoja. Ja kilpailla siitä kuka pyörittää isoimman lumipallon! Tänään käytiin tenavien kans myös seinäkiipeilemässä...



Muutes, mulla on kans palsin ja Peettan kans sama la, eli 29.6, voisitko Senniina sen muuttaa tietoihin? Kiitos. Ja onko ainakin äp81:lla myös sama?



Minusta ei sitten kuulukaan koko viikonloppuna, koska huomenna töiden jälkeen lähden leirille. Laulan sellaisessa musiikkiryhmässä ja meillä on harjoitusleiri Torniossa. Lauantaina pääsee tsekkaamaan Haaparannan uuden Ikeankin, jei! Toivottavasti siellä ei oo enää niin pahoja ruuhkia kuin ilmeisesti oli ollut joulun alla...



Eli oikein ihanaa loppuviikkoa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Ihanaa että olette kaikki olemassa ja tukemassa tällä palstalla!



-Veruska 16+6 & Sirriäinen-

Pitkästä aikaa linjoilla...



luin koko pitkän ketjun läpi ja paljon onkin ollut juttua!



Ihan ensin Melballe suuri onnittelurutistus, että sen pirun parvon pelko on toistaiseksi vähentynyt!! Seurasin kauhulla asiaa jo heti, kun siitä ensimmäisen kerran kirjoitit ja oikeasti pelästyin niin paljon, että kävinkin tänään otattamassa omat vasta-aineet rokolle. Tulokset saan sitten joskus ensi viikolla. Meillä oli muuten pojalla tuollainen samanlainen 6 päivän korkea kuume kuin teidän eskarilaisella - alkoi jo käydä vitsit vähiin, kun ei edes Pronaxen laskenut kuumetta. Onneksi teillä nyt asiat valoisammalla mallilla!!



Sokruistakin oli paljon juttua. Kävin itsekin taas tänään otattamassa paastosokeriarvot (tulokset saan ensi maanantaina neuvolassa). Mullahan tuo paastoarvo otettiin nyt jo kolmatta kertaa, kun olen aina mittausta pyytänyt ekan raskauden diabeteksen takia silloin tällöin, vaikka en vielä odottanutkaan. No nyt syksyllä ennen raskautumista oli arvo koholla ja siksi sitä onkin nytkin seurattu tarkemmin. Kissantassut kyseli siitä rasituksen ajankohdasta. Mulle sanottiin Naistenklinikalta, että otetaan se tällä kertaa vähän aiemmin kuin yleensä, eli joskus viikolla 22. Voithan kuitenkin aina pyytää lähetettä siihen paastosokerin mittaukseen, siitäkin saa jotain osviittaa!



Ikävä kuulla, että sulla S@ri@ on arvot välillä poskellaan. Tosi hienoa, että sait jo kotiin mittarin ja pääset seuraamaan tilannetta! On kyllä totta, että jos ruokavalio ja liikunta ei auta, niin ei kai jää paljon muita vaihtoehtoja kuin piikittäminen. Harmi sinänsä, mutta mua lohdutti yksi diabeetikko meidän työpaikalla, kun itsekin piikittämistä pelkäsin (siis ei ole vielä tarvinnut, but you never know), että sittenhän sä voit syödä mitä vaan ja piikittää vaan sen mukaan, miten olet syönyt. Että tyyliin herkkujen kimppuun vaan ;).



SunnuntaiLapselle kiitos hyvästä mietelauseesta!!! Sen kun aina muistaisi. Itse olen myös vähän tällainen turhan murehtija - niin menneiden kuin tulevien. Välillä meinaa se nykyhetki lipsua otteesta.



Senniina - varmaan hyvä idea sulla harkita vähän töiden pariin palaamista! Mä tulisin ainakin hulluksi, jos mulla olisi vaan aikaa istua kotona miettimässä näitä navan alaisia kuulumisia. Nyt ei todellakaan tuon esikoisen ja duunin ansiosta ole - itseasiassa tunnen välillä vähän huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole aikaa keskittyä tuohon tulokkaaseen edes ajatuksissa. Ja hyvää viikonloppureissua - olisikin kiva päästä vähän irti arjesta :).



Olen myös samaa mieltä monien muiden kanssa siitä, että täällä saa jutella mitä haluaa. Avautumista vartenhan täällä kai ollaan - oli sitten valittamista tai hyviä uutisia. Kaikki ihmiset on kuitenkin erilaisia ja kaikkien elämäntilanteet ja raskaudet myös. Välillä ketuttaa eikä jaksa nähdä sitä pilven hopeareunusta mutta so what. Ja parempi kai täällä kohtalotovereiden kanssa märistä kuin esimerkiksi kaataa kaikkea miehen tai työkavereiden niskaan ;). Ja jos hyvin menee niin hei tuulettamaan vaan :))!



Mutta täällä ollaan siis sairastettu oikein urakalla. Ensin oli tuo esikoinen 6 päivän korkeassa kuumeessa ja flunssassa ja sitten iski meikäläiseen kauhea yskä ja nuha. Sain tänään antibioottikuurin ja toivon todellakin, että se tepsisi nopeasti! Keuhkoputki on aivan tulessa ja alavatsa ja kohtu yskimisestä todella kipeät. Välillä oikeasti särkee niin paljon, että meinaa itku päästä. Ei ole varmaan öttiäisellä siellä hauskaa heilua ja kyllä tulee mietittyä, onko kaikki kunnossa siellä :(. Onneksi maanantaina on neuvola, josko kuulisin ne sydänäänetkin ensimmäisen kerran! Yöt on tullut nukuttua tosi huonosti, kun herään vartin välein yskimään. Että univelkaakin pukkaa...



On sitten kivempiakin fiiliksiä. Esikoinen aloitti eilen jumppakerhon ja tykkäsi siitä tosi paljon! Ja itse sain kirjoitettua raskauspäiväkirja -jutun yhteen alan lehteen, kun siskoni, joka lehdessä oli töissä, sen minulta tilasi. Ja liikkeistä, nyt olen jo aivan varma, että öttiäinen se siellä on joka itsestään ilmoittelee :)))! Tältä tokalta tunsin liikkeet siis reilu paria viikkoa aikaisemmin kuin esikoiselta, mutta minullakin taitaa olla istukka " oikeassa paikassa" eli takana ja kohtu ei ole ainakaan taaksepäin kallellaan.



No johan tuli taas romaani - toivottavasti joku jaksoi lukea!!

Ai niin Kissantassut - oletko vielä ajatellut Manipuran joogaan lähteä? Minua kyllä kiinnostaisi, mutta ensin pitää saada tauti pois päältä.



Cityäippä ja Öttiäinen 15+5-

Onpa ollut vilkas viikko, kiva! Tässäkin vuorokaudessa tullut paljon viestejä.



Melba: Kaikilla varmaan tulee odotuksen jossain vaiheessa jotain pelkoja tai vastaavaa, sen kun purat täällä vain, jos siltä tuntuu! Itsekin luen toisten puolesta vilpittömän onnellisena hyviä ultra- ja muita kuulumisia (ihan tavallisia arkipäivän juttuja vaikka), mutta myös vilpittömän myötätuntoisena, jos jollakulla on murheita. Niitä kun on itsellänikin riittänyt, joskin enemmän korvien välistä johtuvaa kuin muuta vaivaa toistaiseksi...



Veruska, äp81 ja pals ¿ kiva kuulla neuvolakäynneistä! Toivottavasti palsin verenpaine tuosta nousee ja olo kohenee. Supistelu tässä vaiheessa kuulostaa ensikertalaisen maallikon korvaan aika hurjalta, mutta muistelen myös lukeneeni jostain, että joillakin vaan alkaa aikaisemmin, eikä se ole mitenkään vaarallista. Vähän ikävän tuntuista kyllä varmaan (?). Eli rohkeasti vaan kertomaan kuulumisia, joukkoon mahtuu aina! :)



S@ri@, kiitos tiedoista ja selvennyksestä (ja Cityäippä myös!). Taidanpa kysyä ensi viikolla lääkäriltä, koska pääsisin kokeeseen. Toivottavasti huolehdin (tätäkin...) turhaan, mutta oman mielenrauhani takia haluaisin varmuuden. Cityäippä, Manipuran ajat eivät käyneet, mutta katselin Shantia. Sieltäkin löysin vain lauantairyhmän (ehkä olen vain sokea?), joka mulle teoriassa sopisi, mutta kun usein haluan lähteä viikonlopuksi mökille, niin sekin jäisi suurimmaksi osaksi väliin. Pidän kyllä jooga-ajatuksen mielessä, toistaiseksi tyydyn latino-/vatsatanssibicciini, jossa käyn pari kertaa viikossa. Siellä saa hyvin mahamakkarat heilumaan ;).



Monet ovat saaneet lunta pihoillensa, täällä turkasen etelässä vihmoo vain vettä ja tuulikin on ollut tänään kamala. Lunta kaipaan minäkin kovasti, tämä pimeys alkaa ahdistaa. Eilen taisi aurinko pilkottaa päivällä, mutta muuten ei edes aurinkoakaan ole aikoihin näkynyt, kun aina on pilvet edessä. Mahtaakohan tämä marras loppua ikinä?



Lopuksi (TAAS tästä on tulossa tällainen romaani...) omaa napaa, eli tänään oli ultra NKL:lla. Hyvältä näytti, pikkuinen polskutteli ahkerasti, teki erikoisia jumppaliikkeita ja kulautteli lapsivettä. Ensimmäinen laite, jolla ultrattiin, oli jokin liian vanha tai jotain, kätilökin manaili, kun ei millään saanut kunnon kuvaa. Pitkän yrittämisen jälkeen vaihdettiin välillä huonetta hieman toimivamman masiinan ääreen. Saldo: yksi pää, kaksi kättä, kaksi jalkaa, virtsarakko, sydän ja selkäranka. Ja hirmu iso pystynokka :D. (Siltä se ainakin näytti, kuva oli toisessakin laitteessa aika huono.)



Mies oli aika kalpeena hiljaa siinä vieressä, ja jälkeenpäin selvisi syykin. Kaksi kätilöä touhusi siinä aika kauan mahani kimpussa, kun eivät kaikista yrityksistä huolimatta saaneet pikkuista sellaiseen asentoon, että olisivat päässeet sen haluamansa niskan kimppuun. Mies ei tietysti tajunnut yhtään mistä on kyse, kaksi tätiä vain kuiskuttelee keskenään ja ronkkii äitiä välillä sisältä, välillä päältä, paukuttaa äidin mahaa että sikiö kääntyisi, ja mittaa ja mittaa jotakin uudestaan ja uudestaan. Raukka säikähti aivan pahanpäiväisesti, että mistä nyt on kyse... No, nyt hän on jo toipumaan päin ;). Näkyy olevan hermoilijan vikaa meissä kummassakin, mitähän lapsiparasta vielä tulee. Ja nyt jotenkin tajusin myös selvemmin, miten ulkopuoliseksi miehet helposti itsensä näissä touhuissa tuntevat; täytyy yrittää vähän saada häntäkin enemmän osalliseksi.

Tässä nopeasti raapustelen, kun pitäisi ruveta pakkaamaan. Äitini luokse ollaan vaan menossa pojan kanssa 120 km päähän, mutta pitää siihenkin vähän varustautua. Ainakin henkisesti, kun en ole äitini kanssa puhunut vauvauutisen ilmoittamisen jälkeen..Poika niin kovasti kuitenkin haluaa sinne, että onhan se vietävä. Miehen vanhemmat ovat alkaneet muuten sulattaa asiaa ja mies ainakin loistaa tyytyväisyyttään, kun hänelle vanhemmat ovat niin tärkeät. Apua, appivanhemmat meinaa tulla käymään kesällä ja meillä ei ole edes yhteistä kieltä!!



Kouluunlähtemisestä kyseli @nikki. Voi hitto, kun en muista, vaikka viime vuonna oltiin samassa tilanteessa. Muistan kuitenkin sen, että ilmoittautuminen ei välttämättä ole ihan samana päivänä kaikissa kunnissa. Meille taisi tulla kotiin ihan kirjekin ilmoittautumisesta.



Pals, huomasin kyllä jostakin muun osaston viestistä, että voisin olla tulevan lapsesi mummo (aivan ihana ajatus muuten!) Mun mielestä on kuitenkin ihanaa, että meitä on täällä niin eri ikäisiä ja niin samanlaiset ajatukset ja pulmat kuitenkin kaikilla. Eikä ole tullut mieleenkään jotenkin leimata sua tai luulla vahingoksi. Toiset ovat valmiimpia vanhemmiksi nuorempina kuin toiset, eikä ikä eikä välttämättä kokemuskaan tee kenestäkään sen parempaa äitiä kuin toisesta. Toisaalta olen sulle vähän kateellinen, kun sulla on vielä niin paljon ihania asioita koettavana. Meikäläisellä alkaa tiimalasi käydä tyhjiin esim. näissä perheenlisäysasioissa..



Työhönpaluu toisaan häämöttää edessä ja toisaalta ihan kiva, tulee ainakin muuta ajateltavaa kuin oma napa. Jotenkin tekisin mielelläni tässä tilassa jotakin muuta kuin lastensuojelua, mutta itepähän olen urani valinnut. Olen kyllä ollut äärimmäisen tyytyväinen tähän vuorotteluvapaaseen, vaikka pää välillä onkin täyttynyt ikävistä ajatuksista. Monenlaisia asioita olen kuitenkin saanut aikaseksikin ja levätä silloin, kun olen halunnut. Pojankaan ei ole mun viikoilla tarvinnut olla niin pitkään jälkkärikerhossa.



Keski-Suomessa on lunta ja paljon. Toivottavasti te etelän ihmisetkin pääsette pian nauttimaan talvisesta maisemasta, se on kuitenkin aika kaunis!



Viikonloppuja!

Täälläpä meidän uusimmat kuulumiset:

Lääkäri kirjoitti mulle ensi viikon sairaslomaa ja määräsi labroihin (katsovat pvk, hemoglobiinin, kreatiniinin ja jotkut nestetasapainon arvot) ja määräsi, että neuvolakäyntiä pitää seuraavan viikon tiistailta siirtää aikaisemmaksi eli menen nyt sitten ensi tiistaina neuvolaan. Neuvolan tädille kun soitin, niin määräsi tuohon verikokeiden listaan vielä paastoverensokerin.



Täytyy sanoa, että olen kyllä ihan hurjan tyytyväinen tuohon meidän terveydenhoitajaan. Hän oli terveydenhoitajana jo pojan aikoina ja silloinkin hänellä oli kokemusta jo synnytyskätilönä toimimisesta ja lastensairaalassa oli ollut ihan pienten sairaanhoitajana ja nyt vielä pitkä neuvolakokemus päälle. Omat lapsetkin löytyy, pienin jotain 3 varmaan ja isommat jo isoja. Kertoo aina miten asiat pitää hoitaa, mutta ei syyllistä koskaan. Kuvaava esimerkki oli mm. sitterin käytöstä. Ei esim. kysynyt, että kauanko pidätte vauvaa sitterissä ja moittinut vastausta vaan kertoo, että vauvan kehityksen kannalta ei kannata pitää vauvaa kuin ehkä puolisen tuntia päivässä sitterissä ja vauva kehittyy paremmin kun pääsee mönkimään vaikka lattialla.



Sellaista tässä pienessä päässäni mietin, että olisi kiva kuulla vielä vähän muutakin tietoa kuin ikä ja vanhemmat lapset tuossa esittelyissä. Voiskohan tuohon ensiviikon alkuun laittaa vaikka jonkun pienen gallupin, että missä ihmiset asustaa ja mahdollisesti paikka, missä meinaa synnyttää. Oliskohan jotain muuta, joka ei menis liian henkilökohtaiseksi kuitenkaan?



Onkos teillä muilla jo jotain aatoksia siitä vauva-ajasta vai elättekö ihan päivän kerrallaan tätä odotusta? Mä huomaan, että mulla ajatukset jo välillä hiipii siihen, että milloinkahan tää vauva menee sitten hoitoon eli minne asti hoitovapaalla ollaan. Sekään ei ole kyllä selvillä, että kuka meillä hoitovapaalla on ;-)

Kun Senniina sanoit, että voisit olla lapseni mummo.. Hauskaa on että vauvan ukki ja hänen avovaimonsa eli melkein äitini ovat saamassa näillä näkymin lasta sitten vähän meidän jälkeen :D Isäni vaan laittoi uutena vuotena viestin että " Voiko samana kesänä tulla ukiksi ja isäksi?" Oli kyllä " pieni" ylläri, mutta IHANA sellainen.. Meillä onkin oikein suurperhe ja monessa sukupolvessa :D



Valmiudesta ja kypsyydestä en tiedä, mutta en voi kuvitella itseäni onnellisempaan asemaan kuin missä olen nyt, ja sekin kertoo ehkä jotain. Esim. ikätovereille ei vaan jaksa hirveesti enää yrittää vakuutella mitään, ja miksi pitäisi? Tosi monet vaan on aika ennakkoluuloisia, nuoret siis, ja onhan se ymmärrettävää:) Ja totta toinen puoli: eihän mulla ole kokemusta äitinä olosta ollenkaan! Ei ollut edes pikkusisaruksia ennenkun uusperheen myötä ja sekin vasta alle vuosi sitten. Mutta niinhän se taitaa useimmilla ensiodottajilla olla, mistäpä sen oppisi ennenkun oman nyytin saa :)





Melba, kyselit tosta että ajatteleeko muutkin jo yhtä " pitkälle" :D Kyllä täällä ainakin.. vaikka koko ajan yritän pitää järjen kädessä ja varautua että kaikkee voi sattua niin hyvässä kun pahassakin vielä ennen taaperoaikoja, mutta mieli karkailee aina vaan pidemmälle.. Kaikkea tulee pyöriteltyä päässä sitten toisesta tulokkaasta lähtien, mutta kunhan tää ykkönen nyt saatais edes turvassa maan kamaralle :)



Jos päivitätte sitä listaa paikkakunnista, niin täällä odotellaan Kuopiossa ja KYS:ssa tarkoitus olisi siis synnyttää.

Mun on ihan pakko tuulettaa :) minusta tulee mummo!!!

Vanhin lapsukaisistani saa vauvan muutama viikko omani jälkeen :)

Hassua kuinka suuret tunteet pöllähti tuon uutisen jälkeen pintaan.

Vähän vaan korpesi kun kerroin yhdelle kaverilleni uutisesta, hän kysyi olenko todella onnellinen vai teeskentelenkö, höh, miksi teeskentelisin?

Hän selventi sitten että eikö mummoksi tuleminen ole ikäkriisin paikka.

Noh ei ainakaan vielä :) tässä on tämä oma " yllätysvauveli" ollut sellainen positiivinen kriisi etten mummoksi tulemista pidä kuin hyvänä asiana. Vaikka kyllä sitä ajatus rientää tonne reilun 20-vuoden taakse kun itse odotin esikoistani alle kaksikymppisenä.

Eli tämmöistä tänään.



Ja minä olen Tampereelta eli tays paikka jossa synnytän.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

pakko kommentoida vielä, huomasin juuri että täällä oli käyty keskustelua iästä ja teoreettisesta mummona olemisesta :)

en ehtinyt lukea viestejä kun hötkyilin oman uutiseni kanssa.

On tosiaan hienoa että on monen ikäisiä, se tuo oman erilaisuuden teksteihin ja kommentteihin joista JOKAINEN on aivan yhtä arvokas!



Omien raskauksien kohdalla huomaan olevani tietyllä tavalla joka kerta yhtä " uusi" , jokaisessa on omat uudet asiat ja pelot ja kaikki.

Kyllähän se kokemus siellä pohjalla tuo omanlaista varmuutta kehiin, mutta aina se raskaus on uusi seikkailu uusine asioineen.



Muuten olen nyt muutaman päivän ollut tuntevinan liikkeitä masussani, aika näyttää ovatko niitä oikeita vai oletuskuplintaa.



terkuin s@ri@-" mummo" ja tasan 16 vkoa