*~*KesäHeinät + esittelyt vko3*~*

Kohtahan on jo helmikuu :)



Pikaiset viikonalun kuulumiset. Torstaina olis neuvola, en ookkaan käynyt piiitkään aikaan kun täällä tuntuu aika harvakseltaan pääsevän.. Pitää kysyä supistuksista ja selkä/kylki/vatsakivuista, jonkun verran esiintynyt. Muuten ihanaa ku alkaa piristyä!! Uni kyllä maistuu, mutta ei oo semmonen lösöolo koko päivää enää..



Jaksua kaikille kesäheinille :) ja hyvää viikkoa!



-pals ja pien 16+3

[color=FF3030][size=3]♥ [color=DC143C]KesäHeinät-07 [color=FF3030][size=3]♥



[size=2][color=FF3030]Tässä pinossa vaihtavat kuulumisia odotuksen iloista ja suruista kesäheinät eli ne, joiden laskettu aika osuu kesä-heinäkuun -07 vaihteeseen (21.6.-10.7.) Ethän ilmoittautuessasi kopioi koko listaa, kiitos!



[color=FF3030][size=2]21.6.

[color=0000EE]Miiu77, [color=CD2990]ikä:29, monesko: esikoinen



[color=FF3030][size=2]24.6.

[color=0000EE]Jarmiina, [color=CD2990]ikä:, monesko: esikoinen



[color=FF3030][size=2]25.6.

[size=2][color=0000EE]joors1, [color=CD2990]ikä:30, monesko: esikoinen



[color=FF3030][size=2]26.6.

[size=2][color=0000EE]lillukanvarsi, [color=CD2990]ikä:,monesko: toinen, esikoinen 4,5 v.

[size=2][color=0000EE]maaaaria, [color=CD2990]ikä: 26,

monesko: toinen, tyttö 05/06



[color=FF3030][size=2]27.6.

[size=2][color=0000EE]Fiikus77, [color=CD2990]ikä:29, monesko: esikoinen

[size=2][color=0000EE]Lellu83, [color=CD2990]ikä:23, monesko: esikoinen

[size=2][color=0000EE]Senniina, [color=CD2990]ikä:38, monesko: toinen, poika 12/99

[size=2][color=0000EE]tiinaf, [color=CD2990]ikä: , monesko:



[color=FF3030][size=2]28.6.

[size=2][color=0000EE]koala-72, [color=CD2990]ikä:34

monesko: esikoinen

[size=2][color=0000EE]Kihara, [color=CD2990]ikä: 32,

monesko: esikoinen

[size=2][color=0000EE]-Veruska-, [color=CD2990]ikä: 23

monesko: esikoinen

[size=2][color=0000EE]AMS74, [color=CD2990]ikä: 32

monesko: toinen, poika 7/05



[color=FF3030][size=2]29.6.

[size=2][color=0000EE]S@nde, [color=CD2990]ikä:30

monesko: toinen, 06/04

[size=2][color=0000EE]Äp81, [color=CD2990]ikä:

monesko: toinen, esikoinen 03/01

[size=2][color=0000EE]syystoivo, [color=CD2990]ikä:

monesko: toinen, esikoinen 10kk

[size=2][color=0000EE]peetta, [color=CD2990]ikä: 23

monesko: esikoinen

[size=2][color=0000EE]pals, [color=CD2990]ikä:, monesko: esikoinen



[color=FF3030][size=2]30.6.

[size=2][color=0000EE]Sannnis, [color=CD2990]ikä: 30, monesko: toinen, esikoinen 1v.

[size=2][color=0000EE]Spaghetti, [color=CD2990]ikä:, monesko: toinen, poika 10/04

[size=2][color=0000EE]Merkurius76, [color=CD2990]ikä:, monesko: toinen, esikoinen 5/05



[color=FF3030][size=2]1.7.

[size=2][color=0000EE]Oona1975, [color=CD2990]ikä:, monesko: kolmas, 02/04, 08/06

[size=2][color=0000EE]punatintti, [color=CD2990]ikä:27

monesko: toinen, esikoinen 1v.



[color=FF3030][size=2]2.7.

[size=2][color=0000EE]Nintje, [color=CD2990]ikä: 33, monesko: toinen, 02/04



[color=FF3030][size=2]3.7.

[size=2][color=0000EE]löllöriini, [color=CD2990]ikä:, monesko:



[color=FF3030][size=2]4.7.

[size=2][color=0000EE]Jushka, [color=CD2990]ikä: 28, monesko: esikoinen

[size=2][color=0000EE]anjuusa, [color=CD2990]ikä:, monesko: toinen, tyttö 7/05

[size=2][color=0000EE]elisabet73, [color=CD2990]ikä: 33

monesko: esikoinen, tm-04 rv8,km-05 rv7



[color=FF3030][size=2]5.7.

[size=2][color=0000EE]ElluP, [color=CD2990]ikä:27, monesko: esikoinen



[color=FF3030][size=2]6.7.

[size=2][color=0000EE]joutur, [color=CD2990]ikä: 32

monesko: toinen, tyttö 07/05

[size=2][color=0000EE]S@ri@, [color=CD2990]ikä: 40, monesko:

[size=2][color=0000EE]Amalia-Joel, [color=CD2990]ikä: 30

monesko: toinen, poika 10v., poika 7v. miehen aik.liitosta

[size=2][color=0000EE]melba, [color=CD2990]ikä: 33, monesko: toinen, esikoinen -00



[color=FF3030][size=2]7.7.

[size=2][color=0000EE]Omenana, [color=CD2990]ikä:, monesko:

[size=2][color=0000EE]Cityäippä, [color=CD2990]ikä: 36

monesko: toinen, poika 10/03

[size=2][color=0000EE]Sohvi@, [color=CD2990]ikä:, monesko: toinen, esikoinen 07/05

[size=2][color=0000EE]Juska82, [color=CD2990]ikä: 23, monesko: esikoinen



[color=FF3030][size=2]8.7.

[size=2][color=0000EE]Sunshine24, [color=CD2990]ikä: 24

monesko: toinen, tyttö 7/05

[size=2][color=0000EE]Irene77, [color=CD2990]ikä: 30

monesko: toinen, poika 2,5 v.



[color=FF3030][size=2]10.7.

[size=2][color=0000EE]annam_ , [color=CD2990]ikä:

monesko: toinen, esikoinen 1v.



[color=FF3030][size=4]♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

[/quote]

[/quote]

Laitanpa tänne meidän viimeaikaiset kuulumiset. Myönnettävä on, että mieli on aika maassa. Tänään tuli mun parvorokon vasta-aineet ja en ole sitä sairastanut. Poika sairastui perjantaina ja neuvolan täti sanoi, että vois nyt sit pojasta tehdä ne vasta-aineet ja käytiinkin tänään verikokeessa jo. Nyt sitten selviää, että onko nuo pojan oireet parvorokkoa vai jotain muuta. Mutta päässä vaan surraa, että milloin tuon pojan uskaltaa nyt sitten eskariin palauttaa. Luettiin miehen kanssa englanninkielinen tutkimus ja siinä kerrottiin et just näillä viikoilla joka kuudennelle vauvalle pitää sanoa hei hei ja vauvat menehtyy yleisimmin ehkä neljä viikkoa tartunnasta, mutta viimeiset vasta 12 viikkoa tartunnasta, joten jos tässä sairastuu, niin pitkät odotuspäivät ja viikot on tiedossa. Nyt odotellaan, että mä pystyn menemään mun kakkosverinäytteeseen, luultavasti viikolla 5 menen.



Ja mä kun luulin, että edellinen raskaus oli vaikea ja raskas... tää kyllä vie voiton ainakin näihin viikkoihin mennessä.

Voi ei, miten huonoja uutisia! Ihan sydän kääntyi ympäri ja itkua rupesi pukkaamaan. Olen omien kokemusteni takia muutenkin vähän herkkänä tällaiselle, ja nyt vielä erityisesti siipi maassa, kun olen käynyt tuolla ylipainoisten pinossa pelottelemassa itseäni. (Pitäisi aina vain pysyä täällä kesäheinissä eikä kuikuilla aidan yli...) Toivottavasti, toivottavasti kaikki menee sittenkin hyvin! Järkyttävää, miten kauan joudut odottamaan, ennen kuin voit olla varma, ettet ole saanut tartuntaa. Toivon voimia ja jaksamista.

mitä uutisia! Kyllä on pitkät viikot tiedossa, voimia ja jaksamista!!

Uskon kuitenkin, että kaikki menee lopulta hyvin.



Itse kamppailen taas kerran masennuksen kanssa. Pelkään niin kauheasti, kun vauva ei ala liikkua. Kuten kerroin muistaakseni aikaisemmin, niin esikoinen meuhkasi näillä viikoilla jo ihan täysillä. Tämä ei inahdakaan.Aina kun joku kutitus tulee, niin huomaan, että joku housunsauma on vaan painanut tai jos vähän muljataa, niin ilmaahan se vaan oli. Pirullista, kun tietää mitä odottaa ja kun sitä ei kuulu niin paniikki iskee. Neuvola-aikaa sain siirrettyä vähän aikaisemmaksi ja uusi aika on 8.2. Mentävä varmaan taas ultraamaan yksityiselle, että saan varmuuden toukan hengissäoloon. Eikös sen rakenneultran voi tehdä rv18-20?

Minä sain rakenneultran viikolle 20, varattiin se samalla kun NKL:lta äsken soittivat tätä ekan ultran aikaa (se on nyt torstaina, kerron sitten, mitä näkyi jos näkyi). Ymmärrän tuntemuksesi Senniina täysin, itse olen ehkä muutenkin kova huolehtimaan ja myös taipumusta ahdistumiseen on (johtuen mm. hyvin rankoista kokemuksista työpaikalla tässä jo muutaman vuoden ajan, mutta aivan erityisesti viimeiset puoli vuotta). Sitten oli se tuulimunaepisodi marraskuussa, ja lisäksi kuulun painoni puolesta riskiryhmään (en siis ole mikään vain hiukan pyöreä tyttö), joten itsekin itkeskelen melkein joka päivä, ja olen nähnyt painajaisia pahasti epämuodostuneesta sikiöstä ym.



En oikein tiedä, kenelle tässä pitäisi mennä itkemään - neuvolantädille en kehtaa, vaikka ihan ok olikin, koska tämä paino on ihan itse aiheutettua kuitenkin, ja tunnen kamalaa syyllisyyttä nyt kun minulle ovat nämä riskit oikein toden teolla alkaneet valjeta. Ehkä joku oikein psykologi olisi hyvä. - Toivottavasti olosi Senniina helpottaa; mene ihmeessä ultraan, niin saat ainakin varmuuden! Vaikka kaikki raskaudet ovat erilaisia (paraskin tässä sanomaan, esikon odottaja), niin kyllähän sitä väkisin itseään kuulostelee ja huolehtii.



Melban puolesta on vieläkin niin paha mieli, pidän peukkuja...

Kissantassut lohduttavista sanoista. Aina helpottavaa lukea, että ei ole näitten ahdistustensa kanssa yksin. En tiedä, mistä tämä paniikki oikein tulee. Vähän väliä pelkään jotakin ja eniten sitä, että vauva vaan kuolee tuonne mahaan. Olen kyllä yrittänyt elää kuten raskaanaolevan tulee ja jos jotain käy, niin eihän sille mitään voi. Minäkään en oikein tiedä, kenelle näitä asioita itkeä. Neuvolan täti on ihan jees, mutta tuntuu, että siellä on hirvee kiire enkä sitten viitsinyt vaivata sillä sydänäänten kuunteluttamisellakaan. Mitään riskejä ei pitäis näillä viikoilla olla??..Kyllähän niitä vauvoja näilläkin viikoilla vaan kuolla kupsahtelee vatsaan ilman sen ihmeempää syytä. Tännehän sitä sitten tulee itkettyä ja valitettua kaikenlaista. Mieskin aina sanoo, että älä pelottele ja kyllä sillä kuitenkin on kaikki ihan hyvin. Mutta jos pelottaa, niin minkäs teet.

Kiitokset kissantassuille ja senniinalle myötätuntoisista sanoista. Tänään meillä jopa aina niin yltiöpositiivinen ja optimistinen mies on mennyt yllättävän vaisuksi ja tuli aikaisin töistä kotiin. Neuvolan täti suositteli mulle vakaasti ensi viikon sairaslomaa vielä ja mietittiin että jos mies pystyisi sitä seuraavalla viikolla tekemään vaikka kotitoimistolta käsin töitä, niin voitaisiin saada tuota päiväkodin tartuntatilannetta vältettyä. Viikkoja kun tulee tällä viikolla 16, ensi viikolla siis 17, miehen avulla päästäisiin viikolle 18 ja sitten olis enää kaksi niin riskialtista viikkoa. Jos poika sit sais tartunnan, niin sit kun itämisaika olis 1-2 vko, niin en ehkä ehtis sairastua ainakaan paljoa ennen 20 viikkoa. Mut tää on tietty täysin tarpeetonta, jos pojan vasta-aineet on jo nyt koholla, mut kaikkea sitä rupeaa miettimään tämän vauvan hengen vuoksi. Ei tää niin lystiä tää mun raskaus ole ollut, että tätä viitsis enää kolmatta kertaa kokea (12 ekan viikon aikana 3 kipeä, alavatsakipuja ja verenvuotoa niin, että lääkärissä on pitänyt käydä ja nyt tää parvorokkopelko ja tosiaan ekan raskauden ongelmat eli makrosomia ja supistelut on vielä kokonaan poissa kuvioista).



Senniinalle: onko sulla tietoa, että missä sulla on istukka? Mua tosiaan on informoitu, et kun mulla on nyt edessä, niin liikkeitä ei sais kyllä odotellakaan ajoissa, ei välttämättä edes samoilla viikoilla kuin esikoisen liikkeitä. Niin ja näiden viikkojen riskeistä kun juttelit, niin mun ymmärtääkseni kaikki sikiöistä johtuvat ongelmat olis pitänyt tulla esiin jo ensimmäisen 12 viikon aikana, joten jos ei nyt onnistu tuota parvorokkoa, toksoplasmoosia, listeriaa tms. saamaan, niin keskenmenon riski on lähes olematon. Periaatteessa näillä viikoilla ongelmia saattaa ilmetä istukassa tai sitten kohdussa tai kohdun kaulakanavassa, mutta mä olen ainakin itseäni lohdutellut sillä, että kun on yksi onnistunut raskaus takana, niin tuskin ainakaan kohdussa tai kaulakanavassa mitään kovin erikoista on.



Kissantassuille: minusta taas tuommoisen asian purkaminen kuuluisi juuri onnistua neuvolan tädin kanssa. Mitä menneestä, kunhan tässä tilanteessa toimii parhaalla tavalla! Tuskin ihmiset rupevat ruoskimaan ihmisiä, jotka ovat vaikka ennen raskautta polttaneet, mutta lopettavat, kun huomaavat olevansa raskaana. Mä sain aikanani makrosomian takia passituksen raskausdiabetesruokavaliolle ennen kuin ehdin sokerirasituskokeeseen ja niitä neuvoja noudattamalla ei kyllä varmasti nälkä jää ja tulee toisaalta syötyä terveellisesti. Diabetesruokavalio on varmasti terveellinen ihan kaikille. Mä en ainakaan edes saanut syödyksi kaikkia niitä määriä ruokaa (lähinnä jätin leivästä pois), jotka oli niihin ohjeisiin kirjoitettu. Nyt nuo ohjeet näytti löytyvän ainakin Espoon kaupungin nettisivuiltakin, jos kiinnostaa kurkata.

Melballekin lohtusanoista. En tiedä istukan sijaintia, enkä kyllä tiennyt esikoiseltakaan, että missä se oli. Se varmaan selviää sellaisessa ultrassa, jota mulle ei ole tehty. Mulla esikoisen raskaus oli helppo ja vaivaton eli mitään kohtuongelmia ei pitäis olla. Mistä se pelko sitten kumpuaa, niin en tiedä. Kai tämä tästä taas ja jos ei nyt pariin viikkoon mitään nykimisiä vatsanahan alla ala kuulua, niin sitten pitänee jo huolestua. Viikkoja tulee keskiviikkona 17 eli aikasessahan mä tässä suren, mutta kun ei osaa olla vertaamatta ekaan raskauteen..

kannustusta täältäkin (kesäkuisten pinosta)!

Meillähän on myös päivähoidossa tätä h-tin parvoa ja täälläkin eletään kauhunsekaisin tuntein, että tuleeko tartuntaa vai ei.

Mulla menossa 17+ eli siinä riskiryhmässä ollaan. Viime viikolla googlasin kaikki mahdolliset sivut ja pääsin siihen käsitykseen, että vasta jos äiti itse saa taudin on kolkyt prosentin todennäköisyys, että se tarttuu sikiöön. Sikiölle se VOI aiheuttaa anemiaa, mutta sitä voidaan hoitaa jo ennen syntymää ja joissakin tilanteissa sitten seurauksena voi olla keskenmeno!

Mulla on viimeiset hetket ylipäätään saada lapsi, kun tota ikää on jo kertymyt mittariin ja tätäkin sankaria on väännetty yli vuosi, että voitte vain kuvitella, miltä nyt tuntuu...



Mä olen kokoajan ollut huolissani ja näinkö tää sitten palkitaan, toivottavasti ei! Neuvolassa olen viimeksi käynyt 3.1. ja seuraava kerta vaste 1.2. samoin kuin rakenneultraa saa vielä odotella viikolle 20 eli 5.2. - liikkeitä ei ole tuntunut, vaikka neuvolatätsy kuin myös lääkäri ennusteli, että kohta varmaan jo tuntuu, kun viimeksi kävin! Ekan kanssa en osannut olla yhtään huolissani, tosin eipä mulla ollutkaan mitään erityisiä tuntemuksia, kuten nyt; vihloo ja kiristää lähes joka asennossa.

Ainut asia, joka vähän lohduttaa, on tietoisuus tästä, etten ole huolineni todellakaan yksin, vaan kohtalotovereita löytyy täältä vertaisverkosta!

Sori tää vuodatus, mun piti vaan lohduttaa tähän parvorokkoasiaan liittyen, mutta minkäs tälle ahdistukselleni voin, anteeksi!

Kaikille paljon tsemppiä.



Tuli huono olo kun luin Melban tekstiä...Toivotaan että kaikki kuitenkin järjestyy.



Senniina..Kyllä ne liikkeet tulee jossain vaiheessa. Jaksetaan vaan odottaa siihen saakka.



Kissantassut, kiva kun ultra ajat jo tuli. Sitten kuullaan mikä siellä onkaan..jos kuullaan eli onko tyttö vai poika.



Minä se vasta heräilen tähän päivään. Eli yövuorot on tehty ja rytmin kääntöä yritän suorittaa. Sen vuoksi lauseet saattavat olla järjettömiä.

Mutta nyt on pakko mennä tekee kotihommia...ja lumikolakin odottais pihalla. Kunhan ees rappuset sais lakastua ni ois hyvä.



Kuitenkin kaikille hyvää alkanutta viikkoa.



Ps. Tosiaan sieltä HM:ltä saattaa ja löytyykin aina joskus sopivia vaatteita isommillekin ihmisille. =)

Melba, toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Tässä tilanteessa vaan kaikki huolestuminen ja murehtiminen on yhtä piinaa.Pidän peukkuja pystyssä! Itse sairastuin vatsatautiin viikonlopuna ja nyt alan taas pysyä tolpillani. Ja heti sitä miettii vaikuttaako vauvaan.



Senniina, mulla alkoi eka vauva aikoinaan liikkua aikaisemmilla viikoilla kuin toinen oli parin viikon ero, viikkoja en muista, mutta ton eron koska hätäilin sitä aikoinani.



Kissantassut, painon kanssa itsekkin ahdistelen ja itkeskelen ja nyt tuli tulos sokeritestistä ja arvot oli poskellaan jo heti näin alusta, huomenna saan mittarit kotiin ja tarkempi syyni alkaa :(

eikä helpota kun neuvokantäti sanoi eka käynnilläni ettei painon tarttis nousta välttämättä lainkaan, minähän sitä olen murehtinut ja vaakalle meno ei kiinnosta enää. Ja nyt tämä mahatauti kun mikään ei pysyny sisällä eikä voinut syödä, tuli tunne ettei masussani voi pysyä mikään elossa...hassua, mutta raskaus kyllä nostaa tunteet pintaan tosi voimalla.



Ja kaikille mukavia vointeja ja toivottavasti niitä ihaniakin hetkiä ja nauttimisia meille jokaiselle tulee vielä paljon eteen, välillä vaan on niin kaikenlaista ja mieli herkkänä miettii.

Senniina, Melba ja Kissantassut - kunpa voisin jotenkin auttaa tai helpottaa oloanne! Odottelu ja kärvistely on varmasti kaikkein uuvuttavinta. Toivottavasti Melba lapsellanne on ne vasta-aineet tai sitten saisitte jotenkin järjestettyä " karanteenin" . Kuulin, että ainakin pääkaupunkiseudulla seurakunnilla on joku kohtuu hintainen lastenhoitopalvelu (siis omassa kotona). Olisikohan sinun kotipaikkakunnallasi jotain vastaavaa?



Senniina, vaikka minulla ei ole kokemusta muuta kuin kuluvasta raskudesta, liikkeet varmasti tuntuvat ajallaan. Sen vuoksi en ole vielä itse edes yrittänyt kuulostella liikkeitä, jostain luin että voivat kuulua vasta viikolla 20. Riippuu varmaan juuri niistä rakenteellisista asioista. Ymnmärrän toisaalta hyvin pelon , että sikiö vain yhtäkkiä kuolla kupsahtaa. Olen itsekin pelännyt hetkittäin samaa. Mutta onneksi välillä kajastaa järjen valo. Niin kuin joku meistä kirjoitti, tässä vaiheessa keskenmenon riskit ovat todella pienet. Ehkä sinulla rauhallinen kaveri mahassa, joka synnyttyään vain nukkuu ja syö.



Kissantassut, mielestäni neuvolatäti juuri oikea ihminen kuuntelemaan sinua. Turhaan kannat syyllisyyttä. Olet varmasti tehnyt nyt kaiken sen, mitä lapsesi hyväksi voit tehdä. Ei neuvolatädin tai kenenkään muunkaan tehtävä ole arvostella sinua vaan auttaa eteenpäin. Terveyskeskuksessa on ehkä myös psykiatrinen sairaanhoitaja (tai psykologi), jonka luona voit käydä keskustelemassa?



Itse olen vaihteeksi pontevalla päällä, koska

a.) löysin alesta kivoja mammavaatteita

b.) olin joogassa ja tein ekaa kertaa elämässäni nenähuuhtelun



Ajattelen ilolla kesää ja sitä, miten ihanaa on kävellä kärryjen kanssa auringon valossa ja lämmössä ja syödä mansikoita. Aaaah....



ELisabet ja toukka 15+5

Kiitos kestämisen toivotuksista @nikki. Mulla psyyke kesti niin kauan ihan kunnossa, kun ei ollut vielä kukaan perheestä sairastunut ja en tiennyt, että mulla ei niitä vasta-aineita ole. Nyt on kyllä vetänyt tänään aika vaisuksi olon. Käväise ihmeessä siinä vasta-ainekokeessa, niin se selviää, että tarvitseeko jokaista flunssanoiretta niin säpsähtää ja sitäpaitsi osa mainitsemastani tukimuksesta olevista naisista sairasti sen täysin oireetta. Kyllä sä sen kestät, kun mäkin mun vastentahtoisen 6v:n sinne tänään roudasin!



Sen verran voisin sulle referoida sitä englanninkielistä tutkimusta, joka tuli tuossa viikonloppuna tavattua, että ennen vko 20 sairastuneista meni kesken 17% ja sitten sen jälkeen enää 6%. Se mikä mulle ehkä eniten pahaa oloa sai artikkelissa aikaa oli se, että se keskenmeno ei tulekaan sitten pian tartunnan jälkeen, vaan suurin osa tulee 4-5 viikon päästä ja sen jälkeenkin ripotellen tuli aina 12 viikon päähän tartunnasta. Tätä epätietoisuutta kun on ollut jo viikko ja taas saan odottaa pari viikkoa että seuraavaan testiin " pääsen" ja sit sen tulokset ja sen jälkeenkin on mahdollisesti 12 viikon epätietoisuus tiedossa, niin kyllähän tässä on pakko totuttautua todelliseen epätietoisuuden jatkumoon. Yhtään ei uskalla huokaista helpotuksesta. Niin ja sitten siitä tutkimuksesta sen verran, että sen mukaan nuo sikiölle annetut hoidot ovat niin vaarallisia, että artikkelissa suhtauduttiin niihin hyvin varauksella. Lähtökohta on, että luultavasti hoidoista ainakin suuremmassa mittakaavassa on vaan enemmän riskiä ja haittaa kuin hyötyä.



Joo, no mutta tähän elämän arvaamattomuuteen ja siihen, että sen edessä on vain oltava nöyrä, on tullut aikaisemmassakin elämässä totuttua (perheeseen tuli mm. vakava sairaus, jonka todennäköisyys on 1/5000 eli lienee jotain lottovoiton luokkaa saada se perheeseen) ja äitini ja isäni ovat saaneet kokea sen miltä tuntuu menettää ihan pieni vauva (5 vk). Näihin verrattuna meilläkin ollaan hyvin kaukana todellisista ongelmista.

ja myös tassulle ja senniinalle! Sun on tosi ikävää melba odotella viikkotolkulla tietoa, mutta koitahan jaksaa. Yritetään pitää joukolla lippu korkealla ja tehdään joukolla terveitä vauvoja!



Mun " ongelmat" on taas niin turhanpäiväsiä, näihin oikeesti ikäviin juttuihin verrattuna, mutta koittakaahan edes hymyillä, kun kuulette mun tän päiväsestä porusta. Mentiin alkuillasta isännän kanssa hakeen pinnasänkyä meille ja otettiin koira takapenkille mukaan. ( Piski on pieni, 2,5kg valkoinen maltankoira.) Laitettiin sitten palasina oleva pinnasänky takapenkille ja jätettiin koira hetkeks sängyn kanssa autoon yksin. Tämä Puudelihan oli kiukuspäissään paskantanut ja onnistunut tosiaan paskantamaan sen pinnasängyn aivan kamalaksi.



Pimeessä ei mitään nähnyt ja hajussa ja eritteissä oli ajettava kotiin, siivottava auto ja sänky. Kyllä siinä multa itku pääsi, mutta nyt jo naurattaa. Itkin miehellekin, että Roosa paskoo meidän vauvankin, kun se tulee. Jotta näin täällä Tampereen suunnassa.

Kiitokset taas kerran kaikille myötätuntoisille; Miiu77, s@ri@, elisabet73 ja kihara-74.



S@ri@lle voisin todeta, että mä ehdin jo tuolla alkuviikoilla kans sairastamaan vatsataudin ja edes alkuviikoilla ei ilmeisesti ole haittaa, puhumattakaan näillä viikoilla kun riskit on jo paljon pienemmät. Pahin juttu mitä olen vatsataudista kuullut on se, että äiti oli itse kuivunut niin pahasti, että oli jotenkin ruvennut käyttämään lapsivettä omiin tarpeisiinsa... mut ei siihen ihan tavallinen vatsatauti taida kyetä.



kiharalle on myönnettävä, että kyllähän tuo juttunne sai mut hymyilemään, vaikka ei kai sitä toisten (edes koirien) vahingolle saisi nauraa ;-) Miten mulla aina tuleekin kaikkia juttuja mieleen, mutta muistan sellaisenkin kuulleen, että yhdessä perheessä kun vauvalta irtos napatynkä, niin koira oli valppaana ja nappas sen poskeen, slurps.



Niin ja tuli tuosta mieleen, että tehdään terveitä vauvoja, niin onkohan mua edes tarkoitettu tämmöiseen vauvojen tekoon. Poika kun syntyi, niin pikkuisen yhtä sun toista ehti olla ennen ristiäisiä: kotiuttava lääkäri huomas ensin patin mahassa, jonka takia jäi seuraaavaan päivään tarkempaan syyniin, seuraavana päivänä löytyi ductus eli sydän ei ollut kunnossa, sitten kun kotiuduttiin, niin pojalle tuli silmätulehdus (no joo, tää tosi yleistä) ja sitten sen jälkeen alkoi veriset ulosteet ja kun niitä tutkittiin ja otettiin verikokeita samalla, niin selvis, että pojan maksa-arvot olivat pielessä ja kaikkia näitä tietty seurattiin. Mut kuinkas ollakaan, tuolla naapurihuoneessa kikattaa täysin terve, mitä nyt vähän räkäinen, eskarilainen. Ainut mikä on jäljellä on se mahan patti ja sekin vaan sellainen rakenneominaisuus, että sen kanssa elellään. Usein se luonto vaan parantaa.

ja kiitos taas tsempistä Senniina, melba, Miiu, kihara, s@ri@, elisabet. s@ri@,¿hyvä¿ kuulla, että on muitakin kohtalotovereita painon suhteen. Voidaan sitten vertailla kuulumisia silläkin saralla. - Pelkään, kuten Senniinakin kirjoitti, niin kovasti sikiön (tai sitten vastasyntyneen) kuolemaa; periaatteessa viikot ovat jo niin pitkällä, että sen puolesta ei normaalisti enää olisi isoa riskiä, mutta tuon painoni takia riski on olemassa ilmeisesti vielä syntymän jälkeenkin. Että pitkä odotus täälläkin, ennen kuin uskaltaa luottaa kaiken olevan hyvin... Ja muutenkin tuntuu, että olen enemmän tai vähemmän koko raskauden ajan pelännyt jotakin, täälläkin olen harva se päivä panikoimassa milloin mitäkin vaivaa. Onneksi täällä on aina niin hyvä henki, ja vertaistukea on saanut!



Olen kyllä soitellut miehellekin itkuisia puheluita melkein joka ilta (mies on mökin remonttihommissa ja asumme tällä hetkellä viikot erillämme :( ), mutta ihan aina en jaksa häntä kuormittaa. Sanoo kyllä, että soita vaikka keskellä yötä jos suru tulee, ja tiedän että voisinkin soittaa, mutta en koko ajan kehtaa. Sitten tulen tänne etsimään olkapäitä :).



Yksi syy näihin panikointeihini varmaan on, että en ennen omaa raskaaksi tuloani tiennyt raskaana olemisesta yhtään mitään. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, että raskaana oloon kuuluukin sen seitsemän sortin kipua ja kolotusta, riskiä ja huolta. No, jotakin olin kuullut esim. listeriavaarasta, mutta silmät kyllä muljahtivat päässä, kun neuvolassa lyötiin käteen melkein kaksi aanelosta kiellettyjä aineita. (Onneksi olin joistakin kuullut jo täällä, kun se neuvolakin oli niin myöhään. Olisin kolme kuukautta onnellisena kiskonut ties mitä napaani muuten.) Nyttemmin olen sitten lukenut vissiin nuppini liiankin turvoksiin, erityisesti näistä raskauden riskipuolista, senkin takia kai painajaisetkin jo alkavat riivata.



Pitää miettiä avun hakemista kyllä, jos eivät nämä pelot hellitä. Olen muutenkin vähän romuna, parina viime vuonna on tapahtunut ikäviä asioita ¿ työpaikasta olen jo maininnut, ja myös äitini kuoli parisen vuotta sitten, yms. Varmaan jos olisin ¿normaalissa tilassa¿, en niin herkästi hermostuisi näistä raskausvaivoistakaan. Ajattelin kyllä mainita neuvolassakin peloistani, mutta eipä sillä terkkarilla kyllä ole aikaa mitään terapiaa ryhtyä antamaan. Mietin tuota psykologivaihtoehtoa vielä. Jotenkin olisi hyvä saada kaalinsa hallintaan, kun en minä näille riskeille mitään voi, ja murehtiminen on turhaa, mutta omin voimin en sitä saane loppumaankaan.



Muuten Senniina, eikö neuvolassa kuulu aina kuunnella sydänäänet? Ymmärsin, että niitä seurattaisiin joka kerralla. Seuraavan kerran nyrkkiä pöytään ;) jos kiireisiin vedoten niin tärkeä juttu meinaa jäädä väliin.



Kiharan juttu täytti tarkoituksensa ja kyllä alkoivat suupielet nykiä :). Sellaista se on noiden eläinten kanssa, ikinä ei tiedä mitä keksivät.



Apua, tulipa taas romaani. Minulla on näköjään tapana harrastaa näitä pitkiä vuodatuksia. Myös @nikille (ja tietysti ihan kaikille muillekin kesäheinille!) vielä jaksamista ¿ ja hyvää yötä.

Heippa!





Melba, toivottavasti kaikki sujuu teillä hyvin! Kamalaa saada murehtia moista tautia nyt melkein raskauden loppuun asti!! Olen varmasti tosi herkkis nyt raskaana ollessani, kun ihan itkua tihrustan puolestasi... Toivon todella teille tuuria asian suhteen!



Senniina, mä en muista sainko esikosta lainkaan liikkeitä missään vaiheessa raskautta! Siis todellakin esikoinen oli TODELLA takana ja kun kohtu on vahvasti kallellaan taakse, niin laulu on valmis... Nyt kun olen kanssa AIVAN hermona tässä raskaudessa AIVAN kaikesta ja tiedän kohdun olevan todella kalellaan taakse vieläkin, niin et on kakkaaminenkin hiukan hankalaa vieläkin!! Niin olen maannut ehtoolla aika tovin sohvan nk.kovimmalla kohdalla mahallani, käsi alavatsalla ja saanut liikeitä niin, et samalla konstilla mieskin on saanut tuntuman jo uuteen tulokkaaseen ;D Muuten en liikeitä odota koko raskausaikana taaskaan. Kokeilehan sinäkin jotenkin vastaavasti, jos vaikka mieli hiukan helpottasi =)





Kissantassut, painon kanssa minäkin painin :( Esikosta painoin ekassa neuvolassa 83,3kg ja olen 164cm pitkä! Noin rv41+0 painoin jo 102kg!! Toki esikko oli 5070g ja 57cm syntyessään ja siten laitokselle jäi jo n.10kg ja loputkin oli poissa jo 1,5kk synnytyksestä! Minusta ylipainosen ei tarvitse pelätä kuin insuliinin pistoa ja isoa vauvaa... Muita haittoja tulee hoikallekin ;) Toki nuo edellä olevatkin voi tulla kelle vaan, mutta ovat yleisempiä isojen mammojen kohdalla!? Me isot emme saisi muiden antamien kritiikkien olla omasta mielestämme mitään pahoja... Toki ihan itse olen kiloni itselleni hankkinut helpolla mielestäni, mutta ei ne lähde ihan yhtä helpolla kyllä pois ;(( Älä anna kilojesi musertaa sinua yhtään, kanna kilosi kunnialla loppuun saakka ja synnytysen jälkeen mietit tarkkaan mitä syöt, niin pääset varmasti liika kiloistakin eroon ;D Mä siis onnistuin esikon kohdalla 6kk laihtumaan, mutta sitten oli joulu ja muut ja huomasin taas saaneeni kiloja kasapäin takaisin ja tiukalla otteella sain 10kg pois ja nyt ekassa neuvolassa painoin 82,8kg. Ainoa toiveeni on, että nyt ei 100kg menisi rikki.....? Voimia sinulle kissantassut.... Puhu asiasta rohkeasti neuvolassakin!





Nyt en enää muista mitä muuta mun pitikään kommentoida, anteeksi jos jonkun nyt unohdin kokonaan. Jaksuja kaikille raskautensa kanssa murehtiville!! Nauttikkaa olostanne te, jotka voitte hyvin ;-)) Mä just siskolleni vannotin, et tämä on viimeinen raskaus, jonka mä kärsin... Kuinka voikaan kärsiä, vaikka kaikki on toisalta hyvin?? Siis ei kolotusia itse raskaudesta juuri lainkaan, mutta mieli niin turkaisen hermustunut asiasta kuin asiasta...



Nyt sitten vielä loppuun hiukan omaa napaa, kun viimeksi tuli niin surkea viesti meiltä! Mies on toki rakennusella vieläkin PALJON, mutta HUOMIOI meitä pojan kanssa kyllä nyt mun ruikutuksen tai no, huudon jälkeen ihan riittävästi, ainakin toistaiseksi =) Teki siis to ja pe meille ruuan valmiiksi, kun tulimme töistä ja hoidosta. Yllätti meidät lauantaina miniristeilyllä mun siskon ja hänen poikakaverinsa kanssa. Ainoa huono puoli matkassa oli, että syötyämme seisovastapöydästä mieheni oksensi koko seuraavan yön ja huilasi koko sunnuntain laivan hytissä!! Ei siis ihan onnistunut mukava matka silja europalla, jonne kyllä aion huomenna laittaa palautetta matkastamme! Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, kun huomanna tarttis raahautua taas töihinkin iltavuoroon plääh...



S@nde kait rv 15+4

ja kiitokset lohdun sanoista kaikille! Kyllähän mä yliherkkä olen, tiedän, mutta minkäs teet. Ehkä se johtuu siitä, että olen päivät yksin kotona ja sillon, kun poika on isällään, niin yksin myös illat. On siis aikaa ottaa kaikki maailman murheet harteille. Kai ne liikkeet sieltä aikanaan tulee ja oli helpottavaa kuulla, että S@ri@llakin esikko liikkui kakkosta aikaisemmin ja jollakin ei ollenkaan. Vatsallaan makaaminen tuntuu kyllä mahdottomalta ajatukselta, en edes yöllä unissani mene vatsalleen, joten se niksi jää ehkä kokeilematta;-)



Kissantassut, kyllä meidän neuvolassa kuunnellaan sydänäänet joka kerta, mutta kun niitä neuvolakäyntejä ei ole. Viimeeksi 20.12. ja seuraava 8.2., jonka sain siis peräti viikolla aikaisemmaksi siirrettyä. Tuntui olevan niin helvetin kiire siellä, että en viitsinyt ruikuttaa itseäni sinne.



Täällä on ihan vesikeli. Saas nähdä, lähteekö kaikki lumet taas pois. Toivottavasti ei. Poika tulee tänään ja onkin niin ihanaa saada vähän elämää taloon ja ehkä parempia ajatuksia päähän.



Parvorokon kanssa painiskeleville halauksia ja tsemppiä! Oma naamani on paljon paremmassa kunnossa,kun pyyhin vain herkän ihon puhdistuspyyhkeillä ja rasvaan ceridal (tms.?)-rasvalla eli rokosta ei ollut kysymys. Odottaminen ja varsinkin, jos tulos voi olla ikävä on kyllä yhtä helvettiä. Kaikki myötätuntoni Melballe ja @nikille!



Yhtä odottamista tämä raskaaksi tuleminen ja oleminen muuten. Ensin odotat sitä kuukausi ja jopa vuositolkulla, että tärpää, ootat ovista, ootat alkaako menkat ja sitten kun tärppää, niin ootat ekaa ultraa, 12 viikon täyttymistä jne jne. Koskahan sitä oppisi ottamaan päivän kerrallaan ja nauttimaan jostakin pienestä asiasta. Pitänee alkaa harjoittelu.



Kuulumisiin!

S 16+6

eipä muuta