*~*KesäHeinät + esittelyt vko3*~*

Jonkun verran on ollut keskustelua tuosta istukan sijainnista, joten kertokaapas vähän? Missä vaiheessa sitä sijaintia oikein ihmetellään, kun ainakaan mulle ei ole otettu koko asiaa puheeksi missään?



Liikkeitä en ole tuntenut vielä ja täällä odottelen malttamattomana, että koska, koska, joko pian....



Mulla on aivot ihan hitaalla, kun olin hierojalla tunnin tänään. Ei meinaa tulla järkevää juttua millään. Taidan palailla myöhemmin palstailemaan :)

Nonniin today hain neuvolasta mittari ja pistelyvehkeet ja aloitan viikon mittaisen sokeriarvojenseuranta-shown :( jotenkin vaan tuntuu että nyttenkin joudun pisteleen sitä insuliinia kun alkoi näin samalla tavalla tämä kuvio.Masentaa. Ja mahani on kuin potkupallo, siis toi ylämaha, kiristää ihan pirusti ja röyhtäilyttää aivan kuin olisin viimeisilläni...onkohan mahataudin jälkioireita?



Tänään en ole saanut kotona aikaseksi mitään, en mitään, ja kuopuksella synttärit ylihuomenna. Tarkoitus oli touhuta jo tänään jotain ettei jää kaikki ihan viime tippaan. Meillä siis kämppä mun vatsataudin jäljiltä hieman huonolla pidolla :) olen kaikille vaan sanonut ettei nyt tehdä kuin pakolliset, en ole jaksanut edes kuunnella jos muut ovat yrittäneet siivoilla. Onpahan lepoa muillekkin mun hirmuvallan alta.



Mulla muuten toi istukan paikka katsottiin niskapoimu-ultrassa ja merkattiin neuvolakorttiinkin.



Puhkesipa mullekkin sitten ihokin " kukkimaan" , atoopikko olen, mutta oireeton ollut jo pitkään. Nyt viikonloppuna iski ihottumalänttejä, kutiavia hilseileviä kasvoihin ja käsiin, että sekin vielä :(

Selkää on särkenyt tänään myös ettei ole meinannut hyvää asentoa löytää millään, oikein vaivainen olo ja viikkoja vasta 15+4, mitenkähän loppu-aika? Viihdytin muuten itseäni lukemalla vanhoja vauva-lehtiä vuosien varrelta, sain ystävältä nipun lainaksi, se piristi kun luki monenmoisia kivoja tarinoita,hypin tarkoituksella koskettavat yli just tänään. Jaksamisia kaikille!



toivottelee diabeteksen " uhri" s@ri@ 15+4

Täällä tuntuukin olevan enemmän samojen ongelmien kanssa painivia kuin tuolla kesäkuisissa.

Ai sullakin on kuusivuotias siellä kotona?

Joko hän tietää uudesta tulokkaasta?

Mä ajattelin kertoa vasta sitten, kun jotain näkyy uloskin päin (mulla poika), koska puoli vuotta lienee kovin pitkä aika odotella joka päivä vauvan tulemista. Jos tuo nyt siitä edes kiinnostuu... ja pysyypähän vähän kauemmin salassa vielä maailmaltakin. Tosin päiväkodissa tietävät, eivät muutoin olisi varoitelleetkaan tästä v-un parvorokosta ja töissä kaksi tyyppiä, joiden hommat on aika paljon musta kiinni - osaavatten vähän jo varautua ennen virallista tietoa.



Siitä verikokeesta olen ajatellut, että menen heti, jos oma olotilani huononee ja tulee niitä flunssan kaltaisia oireita. Poikaa en ole viemässä ollenkaan, koska ymmäsrsin sen neuvolatädin puheista, että sikiöllä on vaara vasta, jos äiti sairastuu - en tiä!



Kaipa tää vaan pitäisi ottaa, niinku Senniina totesi, päivä kerrallaan, mutta minkäs teet, kun huoli on huomisesta... Mullakin on huomenna toinen joogatunti, kun piti toi jumppa jättää näiden vihlontojen takia. En kyllä ole varma voinko jatkaa sitäkään, koska mahallaan olot tuntuu tosi ikävältä. Onkos teillä mitään tietoa siitä, että kuinka kauan SAA/VOI maata oman mahansa päällä aiheuttamatta sikiölle vahinkoa?!



kyseleepi @nikki

Kiharalle: Multa katsottiin niskapussiultrassa sitä istukan sijaintia, mut sitä on siinä vaiheessa sen verran paljon et on vähän vaikea katsoa kunnon sijaintia. Eiköhän rakenneultrassa sit selviä.



S@ri@lle: onpas ikävä kuulla, että nyt jo pääset tuohon pistelymaailmaan. Oliko sulla itsellä mitään oireita? Mua kun on janottanut jo hyvän tovin paljon, niin mietin, että voisko olla sitä raskausdiabetesta. Ensin pistin pahoinvoinnin piikkiin, mutta nyt kun en kaikkea nielemääni enää tyhjennän, niin mietin, että mistä jano tulee. Pallomaha iltaisin on tuttu ilmiö, tuntuu, että istuminen vain pahentaa sitä.



@nikille: Joo, meillä kyllä poika tietää vauvan tulosta, on tiennyt jo pitkään ja kyllä mä olen niin isolla mahalla ollut jo pitkään liikenteessä, että ei sitä olis ulkopuolisiltakaan enää pitkään, pitkään aikaan peitellyt. Poika on on ollut mukana jo parissa ultrassa ja siten nähnyt jo pikkusisaruksen, josta kovasti kyllä toivoo pikkuveljeä. Huolissaan poika on kyllä ollut myös musta, varsinkin siinä vaiheessa, kun käänsin koko ajan sisuskaluni ympäri ja kyllä poika siitä asiasta avautuikin neuvolakäynnillä - " miksi se vauvan tekeminen tekee niin pahaa äidille" .



Niin ja sitten ihanasti sairastuin viime yönä. Ihan kuin joku olisi pistänyt kurkkuuni puukon ja kipu säteili vielä korvaankin. Joku pieni osa minusta on vähän tyytyväinenkin, vaikka tämä neljäs tauti onkin jo tänä odotusaikana. Pikkuisen kun viittaisi siihen, että jos pojan perjantainen tauti minuun nyt tarttui, niin ehkä pojalla ei sitten ole parvorokkoa, itämisaika kun pitäisi olla pidempi minusta.

Lueskelen aina silloin tällöin täällä taustalla ja odottelen toista perheemme jatkoksi syntyväksi 28.6.

Tuli vaan tunne että haluan kertoa minun peloista ja myös pelottomuudesta.

Esikoinen oli todella " huono" liikkumaan masussa (istukka edessä ja muutenkin rauhallinen sikiö) Sitä sitten stressailin raskausajan kuluessa yrittäen kuitenkin pitää järjen päässä (Entinen paha paniikkihäiriöinen kun olen) Välillä tosiaan olin niin varma että jotain menee vikaan kuitenkin, ainahan jollekulle käy se " huono tuuri" ja ajattelin etten voi olla niin itsekäs että olettaisin autoamaattisesti itseni olevan se joka saa terveen lapsen (Ongelmaton raskaus ei ollut..oli raskausajan Diabetes, sairaslomaa vaativia supistuksia viikolta 16 ja alussa tuhruvuotoja..)

Välillä pelkäsin niin että ihan sattui sydänalaan, rakastin sitä pientä jo silloin niin..

Erään kerran join teetä, niitä missä on niitä mietelauseita, ja luin sieltä tekstin joka lohdutti paljon ja lohduttaa nykyäänkin jos alkaa pelottaa..



" KUINKA PALJON TURHAA MURHETTA OVATKAAN AIHEUTTANEET ASIAT JOTKA EIVÄT TAPAHTUNEETKAAN.."



Toi teksti on ollut mulle tärkeä ja avuksi hetkittäisissä murehtimisissa, loppuviimeksi ei asiat kuitenkaan ole meidän päätettävissä ja monesti edes ehkäistävissä ja oikeastaan hyvä niin. Kuinka ihanaa on olla vain pieni ihminen joka koettaa tehdä parhaansa elämässä, ilman että tarvitsee jokaisesta asiasta huolta kantaa.. Enkä tällä kirjoituksellani mitenkään tahdo väheksyä kenenkään huolta tai pelkoa, päinvastoin mikäli mahdollista helpottaa ehkä jonkun oloa..



Eniten lause helpotti kun Pikkuinen oli jo syntynyt, valvoin siinä yösydännä ja pelkäsin kätkytkuolemaa ja kuulostelin rakkaan vauvani hengitystä (harkitsin jo peloissani sellaista itkuhälytintä missä on liitetty sellainen hengityksen seuranta juttu..):)

Siinä kädet kyynärpäiten ristissä toivoin että saisin pitää tämän pienen mihin olin niin rakastunut jo näinä muutamina päivinä, tajusin että eihän se ole koskaan varmaa saako rakkaitaan pitää, tajusin että voin joko tauotta pelätä menetystä etukäteen tai sitten pelätä sitten kun sen aika on, jos on.. (Kuinka paljon turhaa murhetta onkaan.. )

Ainut mihin voin vaikuttaa että yritän olla inhimillisenä,jopa kiukkuineni, hymyineni, laiskuuksineni ja muine ominaisuuksineni mahdollisimman läsnä rakkailleni tässä hetkessä, tänään ja kiittää niistä hetkistä sillä kukaan ei voi luvata eikä hallita muuta kuin käsillä olevaa hetkeä. Pelottavaa ja vapauttavaa..

Toivottavasti romaaniksi paisuneet ajatukseni ehkä auttaa jotakuta.. Toivotaan meille kaikille paljon onnen ajatuksia, terveitä lapsia, hyvää elämää ja tulevaa huomista rakkaillemme ja meille, ja ja lohtua sitten jos.. mutta sitä ennen Kun ei siihen voi kuitenkaan vaikuttaa turha siitä on murehtia, eikö?



Rakkaudella kanssasisarille: SunnuntaiLapsi

Kyllä olikin ihania kirjoituksia peloista ja kaikesta! Erityiskiitos sunnuntailapselle. Olet niiin oikeassa! Yritän pitää mietelauseesi ohjenuorana tästä eteenpäin.



Melba ja @nikki, mulla on myös 7 v. poika. Olen hänelle vauvasta kertonut, koska se ei mitenkään pysy enää piilossa. Kerroin joskus joulun jälkeen, kun 12 viikkoa oli täynnä. Ensin hän ei meinannut uskoa, mutta lopulta alkoi kysymysten tulva. Eniten oli tietysti huolissaan, että saako hän huomiota sitten enää ollenkaan..



Liikkeitä yritän nyt olla vahtimatta. Ajattelen, että vauva on raajat selkärankaan päin eivätkä liikkeet sen takia tunnu. Enkä tosiaan tiedä istukan sijaintiakaan. Eikös se pitäisi kuitenkin tarkistaa,kun mistäs sen tietää vaikka olis kohdunsuun päällä? Rv12 ultraaja ei kyllä puhunut siitä mitään ja ei kai se vatsan päältä tehtynä näykään.



Oman mahan päällä saa käsittääkseni maata, ellei se tee pahaa. Kuten aikasemmin kirjoitin, niin mulle ajatuskin on vastenmielinen ollut lähes plussatestistä asti. Myös kaikenlainen paineleminen ym. on kurjaa. Jossain vaiheessahan sitä suositellaan sitten, että selällään ei sais maata, kun se vaikuttaa joihinkin laskimoihin tms. Saattaa kai mennä taju.



Täytyy varmaan mennä vähän ulos, kun näyttää keli niin kivalta. Pitänee ottaa sauvat mukaan, että pysyy pystyssä. Ei huvittaisi kaatua..

Hyviä vointeja kaikille ja vielä suurikiitokset tuesta!!

S rv17 tasan



ps. @nikki tervetuloa vaan tälle puolelle enemmänkin ja vielä kerran nöyrä pahoitteluni nikkisi poistosta la:ta odottelevien listoilta..

Pikaiset uutiset täältä parvorokkolandiasta. Pojan vasta-aineet tulivat ja ei ole pojalla parvorokkoa. Nyt jatkamme siis varmaan pojan pitämistä pois eskarista. Onhan tämä iso huojennus, että ne perjantaina alkaneet oireet eivät olleet parvorokkoa. Pojan kuudetta päivää jatkuva kuume ja oma kurkkukipu on siihen verrattuna ihan pientä.

Olipa helpottavat uutiset Melbalta! Nyt vaan lepoa kehiin ja pikaista parantumista sinulle ja pojalle onneksi vain tavallisesta " taudista" !

kirjoittelen minäkin, vaikka tuntuu että ei oikein kehtaa kun ei oo mitään valittamista... tälläisiako me suomalaiset/naiset aina ollaan? :-)



tänään oli neuvola (17+0), eipä siellä mitään erikoista. Paino oli noussut ½ kiloa edellisestä punnituksesta, hemoglobiini oli hyvä (124) -mulle se on kyllä matala... ja sydänäänet kuului hienosti - mitä nyt vaavi tahtoi uiskennella karkuun :-))



Kihara: mulla kerrottiin siellä np-ultrassa että istukka on takana, on kuulemma hyvä paikka sille. Ultra tehtiin sekä emättimestä että mahan päältä.



Rakenneultra on 6.2, ehkäpä siellä saisi jo jotain arvailuja kumpi tuolla polskuttelee.



Minä olen huomannut että pilatesliikkeet vatsallaan (selkälihasliikkeet) menevät kun keskittyy erittäin huolellisesti kääntämään napaa kohti lantiota. Jos antaa mahan repsahtaa, niin ei tunnu hyvältä. Kohta joudun kyllä tekemään vaihtoehtoisia liikkeitä. Onneksi ohjaaja on tosi-pro ja osaa antaa vaihtoehtoja... haluan jatkaa pilatesta mahdollisimman pitkään. Joogaa en oo ikinä kokeillut, eroaako ne liikkeet paljonkin pilateksesta?



SunnuntaiLapsi: kiitos että jaoit mietelauseen kanssamme. Se on todella hyvä ja muistamisen arvoinen!



t. Fiikus

sitä aina tartte valittaa, kuten minä..Kiva lukea, että asiat on hyvin! Eritysen mukava oli lueksella Fiikuksen kuulumisia, kun meillä on sama la. Meiltä vaan on poistettu vastaava neuvolakäynti ja menen seuraavan kerran vasta rv20 (senkin ruikutin viikkoa aikasemmaksi), kun edellinen oli rv13.



Vähän mietin sitä rakenneultraa, mutta päätin, että en mene. Mitäpä sitä kannastaan luopumaan eli otetaan vastaan asiat jatkossakin sellaisina kuin ne tulee. Tänään järjestelin vähän vauvan vaatteita ja kylläpä niitä on tullut säästettyä paljon. Periaatteessa ei tartteis ostaa yhtään mitään, mutta arvatkaa voinko olla ostamatta jotakin söpöä..



Mitäpä muitten keskiviikkoon kuuluu?

Voi teitä. Suru tuli itsellekin puseroon kun lueskelin viestejä.

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.



Mulla on vastaavia tunteita kun Senniinalla tosta liikkumisesta. Ongelma tietty vaan on, että kun ei tiedä mitä odottaa niin luulee kaikkia mahdollisia ilmavaivoja liikkeiksi. Pettymys tulee monta kertaa päivässä kun tajuaa ettei ne ollutkaan... taaskaan...

Kait se jossain vaiheessa sitten.



Toiseksi hirveän huono omatunto kun en ole saanut aikaiseksi neuvolakäynnin varausta, neuvolan puhelinvuoro kun on joka päivä 12-13 ja minä olen järjestään aina palaverissa sinä aikana. Sitten vaan tajuaa vartin yli, että jaha, taas se meni. Huomenna tulee 17 täyteen ja lääkäristäkin on sitten yli kaksi viikkoa, että pakko se aika olisi saada. Minkäköhänlainen kauhuäiti musta tulee kun ei saa käytyä edes tässä vaiheessa pakollisia käyntejä.



Huomasin muuten kanssa, että mahallaan makaaminen ei ole enää kivaa, tuntuu kuin painaisi pahasti vauvaa. Siirryin niin ollen kylelleen. Eilen sen tunsi parhaiten joogassa, ettei rentoutumisosuudesta tullut enää mitään. Ällöä, jooga on mun elämä.



Vielä kerran jaksamista kaikille, toivotaan et kaikki kääntyyä parhain päin!

Olipas mukavaa luettavaa melban viestissä, kiva ettei ollutkaan pojalla parvorokkoa, nyt vaan parantelette itsenne siellä kunnolla.



Ja hei noita ihan " tavallisia" kuulumisia ilman " kipuilua" , on tosi mukava lukea myös, itse tuntuu vaan että oma odotus on mennyt peloissa ja odotuksessa aina jostain.



Toi diabetes ei mun mielestä ole oireillut juurikaan, janottanut kyllä on aikalailla ja varsinkin jos olen juonut mehua tai jotain vähänkin sokerista, on tuntunut ettei jano lähde, vesi tai vichy parasta ja niitäkin kuluu aikalailla. Ja tänään kun mittailin kotona ekaa päivää, niin eipä se aamun eka arvo ollut kohdillaan, muut kyllä. Saas nähdä kui käy viikon päästä. Muuten tänään on ollutkin parempi päivä pitkästä aikaa, sain siivottua vihdoin ja viimein ja keli oli ihana joten ulkonakin tuli pyörähdettyä. Mielikin tuntui huomattavasti paremmalta kuin viime päivinä on ollut. Mietelause SunnuntaiLapsen tekstissä on lohduttava.



Keskiviikkoa kaikille tuskailujen kanssa ja ilman, tasapuolisesti :)

Unohdin aiemmasta:



Joogata voit ihan loppuun asti, oma guruni oli synnytykseen asti joogannut molempien lapsien kohdalla ja aloittanut taas viikko synnytyksen jälkeen. Siinä on pari juttua joita pitää muistaa; sunama maskarassa (aurinkotervehdys) levitä jalkoja reilusti mitä isommaksi maha tulee, eli älä edes yritä suorin jaloin käsiä maahan. Ja hyppäämisen taaksepäin voit myös unohtaa, itsekin jo jätin sen pois, astu sen sijaan. Ehtii ihan hyvin kun samalla alat jo laskeutumaan käsien varaan alas.



Ja seisomasarjan asennoistakin kannattaa tehdä vain ne ja siihen asti kun oystyy, itse huomasin mm, että sunama maskara b:n tekeminen 5 kertaa on jo vaikeaa, kun ei meinaa riittää voima jaloissa. Sitten teen vähemmän. Ja hartijaseisonnan jalkojen taakseviennin jouduin jättämään pois, masu ei oikein tykännyt hyvää kun taittui kahtia.



Mutta periaatteessa siis, voi jatkaa joogaa ihan niin pitkään kun hyvältä tuntuu, se kuitenkin venyttää ja samalla vahvistaa pandojen avulla noita synnytyslihaksia. Itse meinaan kanssa tehdä vaikkakin kevennettynä. Lisäksi eilen alkoi mammajooga Vantaan aikuisopistolla joka keskittyy erityisesti ison mahan liikkeisiin. Suosittelen.



Notta tälläistä, jatketaan taas...

Taas on pitkästä aikaa ehtii " linjoille" . Täällä on ollu paljon puhetta parvorokosta...noh, mulla ei ole ollut edes vesirokkoa. Parvorokon vasta-aineetkin otettiin mut en tiiä vastauksista sit mitään. Et tod.näk molempii pitää varoo. Mutta mullahan ei vielä lapsia ole, joten kotona ei ole vaaraa sairastua, helpompi sitten vältellä, jos epidemiaa kuulee jossain olevan. Mä oon vähän harkinnut vesirokko rokotteen hankkimista sit raskauden jälkeen, jos sellasen on mahdollista saada, koska se vissiin voi olla aikuisena aika rajukin.

Mä oon jo ihan varma et ne muljahtelut ym. on vaavin liikkeitä, ja sekös pistää suun hymyyn =). Ikänsä laktoosi-intoleranssia " sairastaneena" kyl aika hyvin tietää ilmavaivat sun muut asiaan liittyvät tuntemukset =D.

Selkä vaivaa edelleen, töissä olen nyt ollut mun miehen moottorikelkkailussa käyttämän tukivyön turvin, ilman ei tulis mitään. Pitäs vissiin ostaa ihan mammaliikkeestä tarkotukseen sopiva tukivyö, koska miehen tukivyö ei enää kauaa mene ympäri.

Eilen oltiin menossa saunaan ja mun mies joutu riisumaan mun housut ja sukat. Selkää vihlo niin pirusti kun vähäkin kumartu ja kävely teki vähä tiukkaa. Välillä vessanpöntöllekin istuminen teettää vaikeuksia. Saattaa tulla pitkä kevät...eihän tää maha tästä mihinkään katoa ja kasvaa koko ajan. Selän asennon muuttumisestahan tää kaikki vissiin johtuu. Lihaksii pitäs vahvistaa,mutta miten kun ei välillä pääse edes kävelemään...

Täällä pohjanmaallakin kuunnellaan sydänäänet joka neuvola käynnillä. Ja meillä on täällä AIVAN ihana neuvolatäti. Pieni paikkakunta, niin ennestäänkin jo tuttu. Että siitä onneksi ei oo pahaa sanottavaa.

Jaksamisia kaikille!!!



Peetta 16+5

Minäkin taas palailen kehiin viikonlopun jäljiltä... Peettalta pitikin kysellä, että miten selkä jaksaa. Itselläkin on vähän selkäkipuja, nyt varsinkin tullut alaselkään. Mutta ei siis mitään oikeaa kovaa kipua. Mulla on tosi jumissa aina selkä, niska ja hartiat. Nikamalukkoja yms. Jaksamista sulle Peetta selkävaivojen kanssa!



Ikävää että just nyt on niin paljon kaikkea pelkoa ilmassa vaikka pikkuhiljaa pitäis alkaa alkuraskauden pelot karista kun on viikkoja meillä kaikilla kuitenkin ihan hyvin kasassa. Tämä ei varmaan lohduta yhtään niitä jotka eivät tunne vielä liikkeitä, mutta... Nyt kun minä aika ajoin oletan tuntevani liikkeitä, niin arvatkaapas vaan miltä tuntuu kun jonain päivänä ei tunnekaan!



Olen myös siis elänyt viimepäivät paniikinomaisissa tunteissa miettien onko vauva nyt elossa vai ei. Olihan tuo liikahdus jne. Mulla on rakenneultra 29.1 enkä millään uskalla odottaa sinne asti, joten soitin tänään neuvolaan ja halusin kuuntelemaan sydänääniä. Siellä on täyttä, mutta loppujen lopuksi ihana neuvolantätini lupautui nipistämään mulle ajan huomisaamusta! Selvitään taas tästäkin pelosta! Rauhoitteli mua vielä, että viikkoja tosiaan on ja jos ei mitään kummempia kipuja ole, niin varmasti kaikki on hyvin. Toivottavasti.



Itse en ole edes osannut pelätä parvorokkoa, mutta niillä joilla sitä on lähistöllä, ei varmasti ole rauhalliset oltavat! Melballe jaksamista parvopaniikkeihin! Kaikki menee hyvin.



Myös kaikille sokeriarvojentarkkailijoille (S@ria@ ym...) voimia. Tämä oma pahoinvointini, joka siis edelleen jatkuu, tuntuu vähäiseltä joidenkin raskauksien ongelmien kanssa. Ehkäpä meille jokaiselle on tarkoitettuna jos jonkinlaiset kommervenkit raskauksissamme! Ei ole helppoa!



Senniinallekin haluan lähettää rutistuksia ja voimaa. Muuten, mun kaikki ultrat (alkuviikkojen paniikkiultra ja sitten se np-ultra) on tehty vatsan päältä. Siinä np:ssä näkyi se istukkakin, että pitäis näkyä vatsan päältäkin!



Kaiken jännityksen lisäksi myös töissä on melko stressaavaa kun työparini on niin paljon poissa. Kipeänä. Itse ei sitten viitsi olla koskaan saikulla vaikka välillä ehkä ois aihettakin. Kerroin kyllä esimiehelle tällä viikolla raskaudesta ja se ihanasti sanoi, että nyt mun täytyy ensisijaisesti ajatella vain itseäni ja vauvaa!



Nyt syömään! :)



-Veruska 16+5 & Sirriäinen-

- ja terkut joogatunnilta! Kyllä on taas ihanan rento ja levollinen olo, silmätkin aukee paremmin ja henki kulkee, autuasta ah... Tänäänpä ei kobrakaan tuntunut niin hankalalta? Kun mua hirvittää maata koko painolla tän pienen päällä kuitenkin suht´joustamattomalla alustalla, niin vähän arveluttaa ne makuulla tehtävät liikkeet... Jotenkin kyllä automatic avaa jo nyt jalkoja enemmän, kun tuo kumpu on kai sitten vähän jo edessä - ja juuri ne " kaksinkerroin" liikkeet vähän mietityttää. Mutta kaipa se kipu on paras rajoite eli niin kauan voi tehdä, kunnes tuntuu pahalta, eix?!

Meillä olisi mammajoogaakin, mutta kun mä olen aloittanut jo aikaisemmin ja ajankohta on ikävä; siis kuvitelkaa sunnuntai-iltana 19-20.30, enpä viitsi siihen aikaan lähteä enää minnekään, kun maanantaina on mentävä töihin. Sitäpaitsi se on meidän perheen vakiintunut saunapäivä, höh!

Tietääkö kukaan, onko niillä mamma-/tavallisilla joogatunneilla paljon eroa?

Senniina:

ps. @nikki tervetuloa vaan tälle puolelle enemmänkin ja vielä kerran nöyrä pahoitteluni nikkisi poistosta la:ta odottelevien listoilta..

No, hard feelings - unohdettu jo, ja anteeksiannettu!

LA: 25.6.

IKÄ: ihan juuri 38

LAPSI: toinen, eka 12/00 poika

Mammajoogan ja " normaalin" joogan erot riippuu siitä mitä joogaa harrastat. Mammajooga perustuu hathajoogaan joten eroja ei ole paljon, mutta on vielä rauhallisempaa. Itse käyn astangassa ja näissä taas eroja on aika paljon, astanga kun on voimapainotteisempaa ja mammajooga taas venyttelyä yms.



Mutta nämä kaksi tasapainottaa kivasti toisiaan.



Ja toki, tee niin pitkään kun tuntuu hyvältä ja niitä liikkeitä. Ja jos astangaa harrastat, niin siinähän ei osu maha maahan kertaakaan, koska kaikki tehdään jalkojen ja käsien varassa (mutta en mäkään siihen pysty, vaikka pari vuotta olenkin harrastanut =)



Tsemiä kaikille liikunnan parissa.

Lyhyesti..

Selasin kaikki läpi muuten voi kommentoida niihin sen enempää kun en muista. Liikkeistä tais olla puhetta. mäkin niitä odottelen mutta kun en tiedä mitä odottaa niin...kun odottaa ensimmäistä.



Kaikilta paniikki pois...toivotaan et kaikki menee hyvin.



Sitten...kiva kuulla ettei oo ainut täällä kenellä painoa riittää, mutta todellakin toivon että saan ne pudotettua synnytyksen jälkeen. ja kyllähän mä tiedän kuin se tehdään...eli painonvartijat on hyvä juttu.



mutta nyt toivotan kaikille mukavaa viikon jatkoa..ja lähden itse nukkumaan. Kyllä huomaa olleensa tänään aamuvuorossa.



Miiu ja pirpana 17+6 (vau...pari viikkoa viel ni puolessa välissä jo..)

On ollut niin kiirettä ja pitkiä päiviä töissä, että olen jopa " malttanut" pysyä poissa täältä pari päivää. Olen jo vähäsen rauhoittunut - kiitos myös Sunnuntailapsi - mutta perusvire on edelleen aika apea. Vaikka kuinka tolkutan itselleni, ettei murehtimisessa ole mitään järkeä, se ei aina auta. Omaa mieltään kun ei helposti pysty hallitsemaan, ja kun ahdistus tulee, niin se tulee.



No, se siitä! Kivaa oli kuulla myös iloisia kuulumisia, vaikka purkautumiselle tämä ryhmä on ihan yhtälailla hyvä paikka. Mukavaa, että Fiikuksella neuvolassa kaikki hyvin, ja ihanaa kuulla, että melban parvorokkohälytys ei ehkä sittenkään ole ihan niin vakava paikka kuin ensin näytti. Toivottavasti menee edelleen kaikki hyvin! Samoin peetalle voimia selän kanssa.



S@ri@, missä vaiheessa raskautta sinut laitettiin sokerirasituskokeeseen ja sait laitteet + insuliinit? Minulle sanottiin neuvolassa, että " raskauden puolivälissä" , mutta olen alkanut miettiä, pitäisikö pyytää pääsyä jo aikaisemmin. No, eihän tässä nyt ihan kauhean pitkä aika sinne puoliväliin enää ole, mutta jos on diabetes pukkaamassa päälle, tietäisin asian (etenkin vauvan takia) mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.



No, täytyy kysellä myös itse aktiivisesti asiaa! Huomenna onkin ultra NKL:lla ja ensi viikolla neuvolalääkäri. Täältä me mattimyöhäisetkin siis porskutamme perässä!