Vietättääkö kumppanisi ulkonäkö oikeasti?

Kyllä on kumppaneina ollut sellaisia, että herättää himoa ja kelpaa katsella. En voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen kanssa, jonka ulkonäkö ei viehätä, yök. Nykyinen mies on ihan 10/10 omaan makuuni. 

Ei kai sillä ole väliä mihin ihastuu, on se ulkonäkö, äly tai luonne.

Pääasia on, että ihastuu, eikä niin, että kumppani vaikuttaa hyvältä jonkun excell kaavion pohjalta.

Mieheni itse asiassa viehättää minua enemmän kuin silloin lähemmäs 20 vuotta sitten tavatessamme. Hän on tässä välillä alkanut treenata ja on hyvässä kunnossa ja tyylikin on vain parantunut. 

Pitää varmaan myöntää että olen siis mies ja puhuin naisista. Naiset kun tuppaavat lihoa plösähtämään ja rumentumaan niin nopeasti. En voinut kuitenkaan kirjoittaa tätä aloitukseen koska se aiheuttaisi palstalaisissa niin suurta ja kitkerää katkeruutta että keskustelusta ei olisi tullut mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin olla ihmisen kanssa, joka ei viehätä. Oksettava ajatus, että tuhlaisi aikaansa tyypin kanssa, joka ei aidosti viehäty minusta. Tiedän, että on olemassa niitä, jotka viehättuvät, joten en todellakaan haluaisi olla suhteessa, jossa toinen tyytyy minuun.

Se vaan olisi aika rankkaa vaihtaa aina, kun toinen lakkaa viehättämästä. Voi olla jo muutoin hyvin kiintynyt toiseen. Saattaa olla lapsiakin. Ei se ulkoinen viehätys ole kaikki kaikessa.

Jos toinen ei halua olla suhteessa, jossa ei ole vihättävä puolisonsa mielestä, silloin sen, joka ei viehäty, tulee ottaa ero!

Vierailija kirjoitti:

Viehätti aluksi ja ihastuin heti. Sitten kun näin hänet paremmin, näin puutteet mutta en välittänyt niistä. Kun luonteesta paljastui aina lisää ikäviä puolia, aloin nähdä miehen sellaisena kuin hän oikeasti oli: 20 kg ylipainoa, huono suuhygienia, näppyläinen vartalon iho, huonot hampaat, iso, löysä takapuoli, paksut, lyhyet sormet,  miestissit ja kaksoisleukoja + tyylittömyys pukeutumisessa ym. 

Ei ne haitanneet, kipinä paloi niin kauan kuin mies kohteli mua mukavasti. Se sai näkemään hänet todella kuumana. Kun tutustuin häneen paremmin, mies alkoi näyttää todella rumalta. Erottiin liian kauan sen jälkeen. 

Lyhyet sormet ja tyylittömyys pukeutumisessa oli jo tavatessa, muut ikävät asiat tuli myöhemmin. Silloin eivät häirinneet.

On se jännää.

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan myöntää että olen siis mies ja puhuin naisista. Naiset kun tuppaavat lihoa plösähtämään ja rumentumaan niin nopeasti. En voinut kuitenkaan kirjoittaa tätä aloitukseen koska se aiheuttaisi palstalaisissa niin suurta ja kitkerää katkeruutta että keskustelusta ei olisi tullut mitään.

ap

Jos joskus olet niin onnekas että rakastut johonkin naiseen, sellaisena kuin hän on, tajuat että sinun silmissäsi hän on maailman kaunein. Kiloineen kaikkineen. 

Ei aitoa rakkautta toki kaikille suoda. Toivon sinulle sitä onnea. Ja jos olisit mukavampi, voisin toivoa sitä myös molemminpuoliseksi. Se vasta onnea onkin. 

Kyllä, en pystyisi harrastamaan seksiä, jos ei viehättäisi.

Juu. Vieraisiin vietättää.

Vierailija kirjoitti:

Mä luen aloituksesta kerta toisensa jälkeen että joku on ottanut kumppaniksi ruman pösilön! 😂

Itse olen juuri viime aikoina koittanut ihan hirveästi päästä yli siitä, että tapailemani miehen ulkonäössä minua yksi asia häiritsee. Meillä on kyllä kemiaa ja sängyssä puuhatessa tätä ei edes huomaa. Mut muulloin, äh, tunnen itseni niin kamalaksi kun mua häiritsee se että hänellä Ei ole Persettä ollenkaan! Aivan ihana mies ja kohtelee mua kuin kuningatarta 😢 Mut mä en vaan pääse eroon tästä tunteesta..

Jätä se! Kunnon miehillä on perse, etenkin kun on historiaa pyöräilyissä. Perseetön mies on erittäin, erittäin epäseksikäs..

Ei mulle se ulkonäkö koskaan ole ollut järin tärkeää, koska olen sellainen, että jos ihastun persoonaan, ulkonäkökin alkaa miellyttää, vaikka olisi objektiivisesti ajatellen ja minullekin ensikatsomalta ruma. Aviomieheni oli juuri tällainen, kun näin työkaverina ekaa kertaa, ajattelin että onpa huvittavan näköinen kääpä: lyhyt, kuivan laiha, päältä jo kolmikymppisenä kaljuuntunut, paksut silmälasit, pappamainen tyyli. Jos joku olisi sanonut, että hänestä tulee muutaman vuoden päästä aviomieheni, olisin nauranut, ei yhtään minun tyyppiäni. Mutta niin vaan kävi, että kun ihan työkaverina tutustui persoonaan, huomasin että meillähän on samanlainen huumorintajua, kiinnostaa samat asiat, juttu luistaa kuin olisi aina tunnettu. Siitä vähitellen sitten se meni ihastukseen johon kuului myös seksuaalista halua. Pienellä alkoholin myötävaikutuksella sitten kerran päädyimme sänkyyn, ja se oli menoa sitten. Siinä vaiheessa jo muutenkin pidin häntä syötävän söpön näköisenä, vaikka toki edelleen ymmärsin ettei hän objektiivisesti ajatellen komistus ole. Sama on nyt, kun meillä jo ikää mulla 49 ja hänellä 58, tiedän että molemmat näytämme vanhoilta kurpilta, mutta mulle hän on maailman suloisimman näköinen mies, enkä huolisi ketään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan myöntää että olen siis mies ja puhuin naisista. Naiset kun tuppaavat lihoa plösähtämään ja rumentumaan niin nopeasti. En voinut kuitenkaan kirjoittaa tätä aloitukseen koska se aiheuttaisi palstalaisissa niin suurta ja kitkerää katkeruutta että keskustelusta ei olisi tullut mitään.

ap

No ei sulla kyllä ole pitkää onnea tulossa kumminkaan, vaikka jonkun nyt silmääsi miellyttävän saisitkin, jos esim. ikääntymisen aiheuttama rumentuminen pilaa suhteesi sitten, kun se perustuu niin vahvasti vain ulkokuorelle. Joten et ole löytö kellekään naiselle, koska naiset haluaa sellaisen jotka rakastaa vielä sittenkin kun on vaihdevuosipömppömaha, riipputissit ja roikkuva ryppyinen naama.

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan myöntää että olen siis mies ja puhuin naisista. Naiset kun tuppaavat lihoa plösähtämään ja rumentumaan niin nopeasti. En voinut kuitenkaan kirjoittaa tätä aloitukseen koska se aiheuttaisi palstalaisissa niin suurta ja kitkerää katkeruutta että keskustelusta ei olisi tullut mitään.

ap

Kyllä sen varmasti kaikki huomasi ilman että olisit sanonut, sillä palstalla on tosi paljon tällaisia aloituksia.

Miksi miehet, joilla ei ole ulkoisesti naiselle paljoakaan tarjottavaa, ovat useimmiten juuri niitä naisista rumasti puhuvia tyyppejä, jota kaikkien naisten tulisi välttää ulkonäöstä riippumatta? Palsta on kyllä lisännyt kriittisyyttäni miehen ulkonäköä kohtaan eli en ole vielä milloinkaan tavannut komeaa tai semikomeaa miestä, joka olisi tuollainen. 

Tässä juuri seuraan yhtä tapausta, joka varmaan naisen puolelta alkoi "annetaan mahdollisuus"-tyyppisesti ja mies on ihan eri maata kuin edellinen kalsarimallimies. Tekisi mieli sanoa, että pysy omassa miesmaussasi, niin löydät kyllä omasi, ei pidä antaa mahdollisuutta niille, jotka eivät edes sitä riittävästi arvosta (ei mitään todella törkeää ole ainakaan tiedossa, mutta minulla on pahat aavistukset).

Olen itse aina seurustellut vain komeiden miesten kanssa, koska en pystyisi edes suutelemaan miestä, joka ei viehätä. Ja kaikki ovat kohdelleet ensiluokkaisesti, aviomies tietysti heistä parhaalla tavalla. 

Ihan itse nämä vaatimattomamman näköiset miehet täällä kaivavat maata itsensä kaltaisten alta, kun joka lauseesta huokuu ...niin, en viitsi edes sanoa suoraan mikä.

No täällä viisikymppinen nainen, joka olen jäänyt vanhaksipiiaksi, koska olin juuri tuollainen kuin ap kuvaa, eli vain harva mies miellytti silmää, enkä voinut kuvitellakaan olevani jonkun kanssa vaan jonka kanssa ei heti synny seksuaalista kemiaa ja kipinää. Tai itse asiassa kokeilin sitä kerran alta kolmikymppisenä, mutta ei siitä mitään tullut, mikä ei tosin oikeastaan jälkeenpäin ajatellen johtunut kipinän tai ulkonäön puutteesta, vaan muista persoonallisuuksien yhteensopivuusongelmista. Mutta silloin ajattelin että se on todiste, että ei kannata lähteä suhteisiin, ellei heti ole ihastusta suunnilleen ensinäkemältä. Ja niihin harvoihin minua ihastuttaviin ei riittäntyt koskaan oma taso, koska olen itse vain tavanomaisen näkinen, ja lisäksi sulkeutunut introvertti joka miehille on vielä isompi turn-off kuin keskinkertaisen näköinen naama ja kroppa.

Mutta on se jännä, miten iän myötä näkemys muuttuu. Vielä 10 vuotta sittenkin ajattelin, että olen näin omasta tahdostani valinnut, että jos en saa ketään keneen ihastun, en tahdo ketään, ja olen ihan tyytyväinen siihen. Mutta nyt alkaa jo tuntua yksinäisen vanhuuden uhkaa ilmassa, ja muutenkin kun on vaihdevuosien myötä seksuaalisuuden merkitys vähentynyt, sitä ajattelee että oli älytöntä että se yksi eläimellinen vetovoima sai hallita elämääni niin paljon, että jätin parisuhteen hankkimatta sen sanelemana. Jos saisin aloittaa alusta nykyisellä elämänkokemuksella, ottaisin jonkun persoonaltaan yhteensopivan, vaikkei kuuluisi niihin harvoihin joihin ihastun ulkonäön takia.

Se ulkonäkö on kovin katoavaista. Ei sen päälle kannata mitään vakavaa suhdetta rakentaa. Esim. itse olin monen mielestä kaunis 20 vuotta sitten. Nyt keski-iässä kukaan ei sanoisi minua edes ikäisekseni hyvän näköiseksi, kun on raskaudet ja sairaudet (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka seurauksena lihoin 160 kiloon, ja laihduin kyllä lääkityksen saatuani normaalipainoon, mutta roikkuvaa nahkaa jäi niin naamaan kuin kroppaan) runnelleet ulkonäköä. Onneksi minulla on mies, jolla seksuaalinen vetovoima ei perustu vain ulkonäköön, eikä koko suhde edes lähinnä seksuaalisuuteen, joten voimme edelleen olla onnellisia yhdessä, vaikka minä olen rupsahtanut ja on miehellekin kaksoisleukaa, pälvikaljua ja pömppömahaa tullut nuoruuden jälkeen.

Kyllä. Kumppanini on todella kaunis. Tavallisempikin olisi kelvannut, mutta kävi tuuri.

Suoraan sanottuna ei. Mies ei ole jaksanut (viitsinyt) liikkua nyt muutamaan vuoteen ollenkaan. Se näkyy kyllä kropassa ikävällä tavalla. On nelikymppinen. Mutta viehätyn kyllä hänen olemuksesta ja luonteesta.