Voiko lapsiarki olla helppoa, mukavaa, vaivatonta? Kokemuksia

No. Meillä kaksi lasta pienellä ikäerolla ja ihan kivaa on. Se rankin aika oli se, kun kuopus oli alle puoli vuotta. Sitten alkoi helpottamaan.

Jos lapset ovat luonteeltaan rauhallisia ja itse jättäydyt kotiäidiksi eli et yritä rakentaa vaativaa uraa samalla, kun hoidat lapsia, niin joo, arki on silloin ihan helppoa, rauhallista ja jopa tylsääkin. Itse tein näin. Valitsin lapset ja työ sai jäädä, koska tiesin, etten pysty repeämään työelämän ja perhe-elämän vaatimuksiin. Pitää tietää omat rajansa ja jaksamisensa. En laittanut lapsia siis lainkaan päiväkotiin, hoidin kotona.

Yksi elämää helpottava asia on myös se, ettei valitse lapsilleen vaativia harrastuksia, joissa pitää olla joka arki-ilta maanantaista perjantaihin klo 18-21 ja siihen päälle kaikenmaailman harrastukseen liittyviä reissuja.

Kun noi jättää kokonaan, niin helppoa on!

Koulunkäynti ja läksyjen teko on jo ihan tarpeeksi lapselle, joku yksi harrastus kerran viikossa maksimissaan on ok. Tämä siis niille, jotka haluavat rauhallista ja helppoa lapsiperhearkea.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat luonteeltaan rauhallisia ja itse jättäydyt kotiäidiksi eli et yritä rakentaa vaativaa uraa samalla, kun hoidat lapsia, niin joo, arki on silloin ihan helppoa, rauhallista ja jopa tylsääkin. Itse tein näin. Valitsin lapset ja työ sai jäädä, koska tiesin, etten pysty repeämään työelämän ja perhe-elämän vaatimuksiin. Pitää tietää omat rajansa ja jaksamisensa. En laittanut lapsia siis lainkaan päiväkotiin, hoidin kotona.

 

Tämä. Kun ei ollut kiire minnekään, niin lapsiperhearki oli helppoa ja mukavaa. Elämän parasta aikaa.

Meillä oli helppoa ja kivaa alun koliikki-itkujen jälkeen, kaksi lasta neljän vuoden ikäerolla.Se oli hyvä, ehti olla tarpeeksi kummankin kanssa ja silti leikkivät yhdessä vielä. Nukuin vauvasta kouluikään lasten kanssa samassa huoneessa, menimme nukkumaan yhtäaikaa illalla 22  ja nukuimme aamukymmeneen kaikki. Omaa aikaa en kaivannut. Emme sormiruokailleet, en olisi kestänyt sitä sotkua, mutta muuten teimme kaiken yhdessä. Leikimme paljon ja luimme kirjoja. Minulla oli työpäivän jälkeen aina kiire lasten luo, mummo hoiti heitä kotona, kumpikaan ei ollut muualla hoidossa. Illalla tein koulutöitä vielä kotona, kun lapset leikkivät keskenään. Muistan ihanana ja mukavana aikana tuon. Samoin jo aikuiset lapseni.

Helppoa?  Kun luo itselleen sopivat rutiinit, niin kyllä. Tietysti lapsen kasvaessa rutiinit pitää mukauttaa muuttuneeseen tilanteeseen.  

Mukavaa? Kyllä!

Vaivatonta? Koska elämä on vaivatonta? Kun palasin töihin lasten ollessa 2 ja 3, elämä oli huomattavasti vaivalloisempaa kuin kotiäitinä. Samat kotityöt piti ehtiä silti, ja lapset päiväkotipäivän jälkeen olivat paljon takertuvaisempia minuun. 

Oli helppoa ja mukavaa, parasta aikaa elämässäni, mutta ei se vaivatonta ollut. Mulla on viisi lasta, jotka hoidin kotona kouluikään asti, paitsi seurakunnan kerhossa kävivät ja nuorin kävi myös eskarin. Vanhimmat lapset kävivät seurakunnan eskarin. Tylsää ei ollut koskaan. Nuorimmaisen ollessa 4-vuotias aloitin työt perhepäivähoitajana, koska lasten hoitaminen oli mielestäni tärkeintä ja mielekkäintä työtä ja mukavinta tekemistäni töistä. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja olin tehnyt vuosia myös oman alani työtä, jossa en viihtynyt yhtään. Neljä vanhinta lasta on ollut työelämässä jo vuosia.

Minulla viisi urheilua harrastavaa lasta ja arki on kyllä pääosin mukavaa, mutta ei se helppoa ja vaivatonta ole :)

Hauskaa se on ja työntäyteistä, mutta tykkään siitä, että elämä on eläväistä ja paljon tekemistä. 

Helppoa se ei ole läheskään joka päivä, mutta mikä elämässä on helppoa päivästä toiseen? Ihan ok, johdonmukaisuus kasvatuksessa on kaiken perusta. Kun sen perustan aluksi sinnikkäästi rakentaa, niin alkaa helpottamaan. Vaikka tulee uhmakausia, niistä selviytyy, kun lapsi tietää rajansa. Tahtonsa ja mielipiteensä saa osoittaa ja ne otetaan huomioon, mutta ei ne maailmaa pyöritä, kun lapsi tajuaa tämän, niin puoli voittoa on jo hanskassa.

Voi, kun ei stressaa turhista ja sietää sotkua ja pienimuotoista kaaosta. 

Minulla on vain yksi lapsi ja olin kotiäitinä neljä vuotta. Sitten kun meni kouluun, niin olin etätöissä ne vuodet, joten pääsin saattelemaan ja olin kotona kun lapsi tuli koulusta. 

Mukavaa, helppoa ja ihanaa on ollut. 

Voi ja yleensä onkin, valittajat vaan on aina eniten äänessä kaikessa. 

Helppoa ja mukavaa se on, jos itse siitä sellaista tekee ja pysyy terveenä. Vaivatonta se ei todellakaan ole, mutta eipä sitä elämä sinkkunakaan yleensä ole. Mitään ei saa, jos ei näe vaivaa. 

Itse olen täällä saanut enimmäkseen kuvan, että pikkulapsiaika on elämän parasta aikaa ja ilman lapsia menettää jotain elämää suurempaa ihanuutta.

t. lapseton 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen täällä saanut enimmäkseen kuvan, että pikkulapsiaika on elämän parasta aikaa ja ilman lapsia menettää jotain elämää suurempaa ihanuutta.

t. lapseton 

Kyllä se mielestäni näin onkin. Minulla on mukava päivätyö, mutta kyllä lapset silti tuovat elämään sen ns. tarkoituksen ja sisällön. En olisi voinut kuvitellakaan jääväni vapaaehtoisesti lapsettomaksi ja onneksi minulle lapset suotiin osaksi elämää

Helppoa ja vaivatonta ja mukavaa? No ei tietenkään. Et voi käydä esim. vessassakaan rauhassa, aina on joku rankumassa. Plus yöheräilyt, ainainen huoli ja murehtiminen. Mutta, mikä elämässä on helppoa ja vaivatonta? Ei mikään, joten vanhemmuus seuraa samaa kaavaa.  Mielekästä vanhemmuus on ainakin, lapset tarjoaa välillä ihanan tuoreita näkökulmia asioihin. Koiranpennuissakin tiedetään, miten aikkavievää ja haastavaa alku on, ihmislapsilla se alku kestää pidempään. Vaivan väärtti ihan varmasti, vie paljon, antaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen täällä saanut enimmäkseen kuvan, että pikkulapsiaika on elämän parasta aikaa ja ilman lapsia menettää jotain elämää suurempaa ihanuutta.

t. lapseton 

Kyllä se mielestäni näin onkin. Minulla on mukava päivätyö, mutta kyllä lapset silti tuovat elämään sen ns. tarkoituksen ja sisällön. En olisi voinut kuvitellakaan jääväni vapaaehtoisesti lapsettomaksi ja onneksi minulle lapset suotiin osaksi elämää

Surullista, jos elämässä ei ole muuta tarkoitusta ja sisältöä kuin lapset. Tajuatko muuten, että kommenttisi on myös aika itsekäs?

t. eri

Naiset saavat asiasta kuin asiasta vaikeaa. 

Aika harvinaista. 😂

T. 3 lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Helppoa ja vaivatonta ja mukavaa? No ei tietenkään. Et voi käydä esim. vessassakaan rauhassa, aina on joku rankumassa. Plus yöheräilyt, ainainen huoli ja murehtiminen. Mutta, mikä elämässä on helppoa ja vaivatonta? Ei mikään, joten vanhemmuus seuraa samaa kaavaa.  Mielekästä vanhemmuus on ainakin, lapset tarjoaa välillä ihanan tuoreita näkökulmia asioihin. Koiranpennuissakin tiedetään, miten aikkavievää ja haastavaa alku on, ihmislapsilla se alku kestää pidempään. Vaivan väärtti ihan varmasti, vie paljon, antaa enemmän.

Minulla on 5 lasta ja aina olen voinut käydä vessassa rauhassa. Ei se ole kuin kasvatuksesta kiinni. Lapset tulee opettaa siihen, että vanhempi ei ole jatkuvasti käytettävissä. Odottaminen on tärkeä taito ja hyvä oppia mahdollisimman pienenä. Kun kasvattaa lapsensa hyvin, on lapsiarki aika helppoa ja erittäin mukavaa. Vaivatonta ei tietenkään ole, mutta elämä ylipäätään ei ole vaivatonta, joten se ei lliity lapsiin.