***Viitosten viikko 3***

Viikko vierähti. Arki sujui hienosti, ilman yhtään makeaa ja keksiä. Lievää äreyttä oli kyllä ilmassa ja JATKUVA nälkä. Elimistö on tottunut tauottomaan mässyttämiseen, ilmeisesti! :)



Perjantaina ongelmia ilmassa. Miehen kanssa riitaa, tie vei kaupan kautta äidin helmoihin ja läjä irtsareita mukana. Illalla sitten kun lapset nukkuivat, luin ja mussutin karkkeja. Olen tunnesyöppö! Noh, lauantaihan olikin tarkoitus olla herkkupäivä. Pysyin kuitenkin kohtuudessa perjantai-illan sortumisen jälkeen. Oli isot juhlatkin, vaan enpä ottanut kuin kaposen kakkusiivun ja yhden keksin. HYVÄ MINÄ! *taputusta* Sunnuntaina oli ¿aivan pakko¿ poksutella popcornia. Että ylämäki, alamäki...



Ostin Fitness muroja ja syön niitä joka aamu + hedelmän. Pysyy yllättävän hyvin nälkä loitolla. Muutenkin lisäsin hedelmien syöntiä. Ja ruokapuoli sitten tavallista kotisapuskaa, leipää väli- ja iltapalaksi.



Kiinteäksi 36 päivässä kirjan satoa; ma-to jumppasin, pe-la jäi väliin, joten sunnuntaina tein kahdet jumpat. Täytyy vaan harrastaa sitten, kun lapset nukkuvat. 3-vuotias ja 8 kk ikäinen olikin ¿mainiota¿ jumppaseuraa... Esikoinen jumppasi matkassa ¿näytä äiti, miten, miten, miten...¿ ja 8 kk ikäinen kiipeili joka paikkaan samaan aikaan, joten piti hyppiä ees taas ja keskeyttää kaikki liikkeet. Hohhoi!



Onkin mielenkiintoista nähdä, pääsenkö kiinteäksi luvatussa 36 päivässä. En ole koskaan vielä loppuun asti tuota kirjaa saanut viedyksi. Mittailen itseäni parin vkon välein, jotta näen millaisia tuloksia tulee.



Kävelylenkille en ole vielä ehtinyt, mutta tulee niitä askelia hyvin kotosallakin. Sukanpohjat kuluu kummasti puhki. :)



Pituus: 163 cm

Viikko sitten: 66,5

Tänä aamuna: 65,3

Ihannetavoite: 56 kg kesään mennessä *haikailee*

Olipas piristävää tulla vielä nyt illalla vilkaisemaan, onko jotain uutta tullut - ja olihan täällä! Ja kaikki ovat olleet ihailtavan aktiivisia koko viikon, joillakin jumppaa tai muuta joka päivä! Mies on tänään (taas) pitkään töissä, joten en päässyt kuntoklubille, ja mieli oli vähän maassa, kun olisin tarvinnut sen hengähdyshetken tästä kotirumbasta (esikoinen kipeänä valvottanut öitä jne). Mutta kun tulin tänne ja luin, kuinka ahkerasti olette jumpanneet kotonakin, niin mullehan alkoi heti nousta tuskan hiki otsalle ja pakko on munkin nyt sitten mennä tonne telkkarin ääreen jotain ähkimään... Vieläkin on kyllä kädet ja rintalihakset sairaan kipeinä lauantaisesta punttistreenistä, mutta jospa tekisin vaikka selkä-/peppu- ja jalkalihaksia :-) Vatsalihaksia inhoan, mutta ehkä niitäkin on pakko tehdä muuta kevytversio (suoria vatsalihaksia en kai onneksi edes " saa" tehdä, kun vasta vajaa 5kk synnytyksestä?)...



Ja kenen idea se nyt olikaan niistä liikuntasuoritusten kirjaamisista - kannatetaan! Minä siis ilmoitan, että nyt maanantaina jumppaan ainakin puoli tuntia, mutta ilmoittelen sitten myöhemmin, paljonko sain saldoksi :-D



Tsemppiä kaikille, hyvin tämä etenee!!!

Onhan täällä sentään joku mun kanssani samalla kymmenluvulla :)



Ja tavoitekin taitaa olla samoilla huitteilla, vaikka sinulla ehken lähempänä kuin minulla... Kuinka pitkä olet (sano 180 niin masennun ;) ?

Miten ihmeessä sinä jaksat kotijumpata noin ahkerasti? Voi kun minullakin olisi noin paljon itsekuria... No pitänee taas tänään yrittää. Ja Äiti-76, sinä se jaksat kannustaa ja olla iloinen! Siitä tarttuu väkisin vähän minuunkin:)



Tämän päivän ohjelmassa on kotitöitä (lapset sairaina taas), vähän ulkoilua (kun mies tulee töistä, mutta juosta en jaksa tänään, kun pelkään, että kyllästyn) ja ehkä vähän olohuonejumppaa (jos saan itseäni niskasta kiinni, kädet ovat tosin kipeät eilisestä, että sass nyt nähdä!). Ruokailut menevät mahdollisimman terveellisesti, toivon. Aamupalalla oli ihan kuningasolo, kun ropsauttelin vadelmia terveellisten All Bran -murojen joukkoon, join kahvia rasvattomalla maidolla ja tulin kylläiseksi! Päivällä on vielä sitä kasvispainotteista chili con carnea, että hyvältä kuulostaa.



Vihaan vaakaani. Kävin siinä aamulla, ja painoin 300g ENEMMÄN kuin eilen, vaikka eilen juoksin ja jumppasin ja söin terveellisesti... Mikäköhän on? Paree kun en pompi vaa' alle jatkuvasti, pahoitan vain mieleni.



Hävä päivä tästä tulee. Uskon niin. Mukavaa päivää kaikille!!



Eatni

Pieni masennus iski kun luin kaikkien pudotuksesta. Tosi hienosti olette kaikki pudottaneet!!!



Lähtöpainoa en tähän hätään muista, viikko sitten maanantaina 61,5 mikä nousi jo viikon aikana 61,9 ja eilen maanantaina 61,7.



En ymmärrä miksi paino ei tipu! Olen syönyt kuuliaasti 19 painonvartijoiden pistettä. Lisäksi liikunanan sallimat 2 pistettä. Liikun joka päivä (sauvakävely, juoksu, uinti tms), tosin vain 30min kerralla kun enempään ei työssäkäyvällä Äidillä ole aikaa. En ole herkutellut mitään 1.1. jälkeen... täytyy uskoa että nämä kilot on tehty kannettavaiksi. Uskomatonta että syömällä karkkia, kokouspullia jne paino pysyi samassa. Voin keroa että monta kertaa on tehnyt mieli sortua mutta olen pysynyt vahvana! Katsotaan...

Luin just jostain nettilinkistä, että lenkkeilyn aloitus voi aluksi tuoda nestettä lihaksiin, jolloin paino voi jopa nousta! Ja sitten noista pisteistä. Minusta sinä syöt liian vähän. Ajattelepa, 19 pistettä on alle 1000 kaloria, eikä se tietenkään riitä mihinkään, jos urheilet. Itsekin laskeskelen pv-pisteitä, mutta lisään niihin suosiolla vähän ekstraa, koska muuten jään hirmunälkäiseksi. Tietysti jos syöt paljon ilmaisia, niin sitten ei tarvitse kauheasti lisäillä. Tutustu Kutri.net sivuihin, Kutrilla on hyvää tietoa asiasta.



Tsemppiä sinulle, älä luovuta!!

Pisteet tuntuu vähältä mutta riittää. Syön mielestäni ihan riittävästi; ilmaisita lähinnä hedelmiä ja vihanneksia. Salaatit, sosekeitot, appelsiinit ja omenat on tullut tutuksi. Tuota liikunannan lisäämistä minäkin ajattelin syyksi, pitäisi varmaan ottaa mittanauha puntarin sijaan käyttöön. Nyt kuitenkin yhdet pieneksi jääneet housut menee taas jalkaan, joskin ollaan aika kaukana " vanhoista" vaatteista... Taitaa olla liikunta muokannut vartaloa eri suuntaan kun ei kolme kiloa sentään niin paljon ole! Tsemppiä muillekkin ja kiitos tsemppauksesta!

Hyvä :)

Itse keksin aina jotain mielekkäämpää puuhaa :(

Mun pitäisi muutenkin hoitaa liikkuminen päiväsaikaan 3-vuotiaan pojan kanssa sillä illat istun koulussa.. Ja uhma kun pojalla on niin huutoa ei aina vaan jaksa. (HYVÄ TEKOSYY TAAS TÄSSÄKIN)



No nyt tsemppaan ja lähden kävelylle sillä tuli syötyä aika tuhti aamupala :)

Ylpeänä tunnustan, että jumppasin eilen kokonaisen tunnin telkkarin edessä samalla kun katselin sitä leffaa, jossa Steve Martinilla oli 12 lasta - eipä nämä meidän 2 mukeloa ole siis vielä mitään :-) Sunnuntainakin vauvauinnissa oli yhdellä perheellä 4 lasta, mutta helposti hommat näytti sujuvan - on tainnut rutiinia tulla! Sillä perheen äidillä oli naisten pukuhuoneessa 2 tyttöä + 1 vauva hoidettavana, mies " hoiti" 10-vuotiaan pojan...



Mutta tosiaan KIITOS teille muille ahkerille liikkujille ja kotijumppaajille, koska tuo eilinen tunnin jumppani oli ihan vaan teidän kirjoitustenne ansiota! Mä oisin halunnut lähteä kuntoklubille ja otti päähän, kun en pääse miehen töiden takia, mutta tosiaan teidän viestit saivat mut jumppaamaan vielä iltamyöhään ja kylläpä se taas piristi! Mikä siinä oikein on, kun se jumpan aloittaminen on aika usein edelleenkin niin työlästä? Mutta sitten kuitenkin JOKA KERTA siitä tulee hyvä ja pirteä olo. Ärsyttävää! Mä todella toivoisin saavani elinikäisen liikuntainnostuksen päälle nyt tämän VIIMEISEN laihdutuskuurini aikana. Ennen kuin aloitin kuntoklubilla lokakuussa en ollut liikkunut juuri lainkaan yli 2 vuoteen... Siis oikeesti en käynyt oikeestaan koskaan kärryttelemässä (2 lapsen kanssa muka liian työlästä ja esikoinen saattaa haluta pois kyydistä kesken matkan) enkä ikinä käynyt kuntosalilla/jumpassa. Kaverin kanssa kävin pari kertaa koko 2 vuoden aikana pelaamassa sulkista, mutta siihen se jäi. Nyt olen vihdoin taas innostunut liikkumisesta, mutta ei se selvästikään vielä ole elämäntavaksi muodostunut, kun tuo kotijumppaankin ryhtyminen tuntui vähän ikävältä... KIITOS PALJON KANNUSTUKSESTA! Eiköhän tämä tästä :-)



Tänään meille tulee 2 mun kaveria kylään, mutta teen ihan terveellistä ruokaa (meksikonpataa vähärasvaisesta jauhelihasta ja isosta läjästä kasviksia, ananasta, mangoa...) ja kielsin tuomasta herkkuja :-) Uskoisin, että kaveritkin ovat vain tyytyväisiä, ettei täällä odota kahvipöytä ja kymmentä eri sorttia herkkuja, koska taitaa aika moni saada niitä herkkuja syötyä jo vähän liikaakin ja siksi kyläilyt voivat ahdistaa etukäteen! Eikös joku teistä juuri selvinnyt aikas kunnialla jostain synttäreistä? Se on vaikeaa ja olisi kivempi, jos aina olisi tarjolla myös jotain terveellisempää, vaikka valmiita herkullisia pikkuruisleipiä tai vaikka kanasalaattia tms. Olenkin usein huomannut, että terveellisemmät tarjoiltavat menevät parhaiten kaupaksi ja joskus vaivalla leipomiini kakkuihin tai pulliin ei ole juurikaan koskettu... Tai ehkä se johtuu vaan mun leipomistaidoista :-)



Tänään otan illan sitten liikunnan suhteen laiskemmin ja taidan vain venytellä näitä EDELLEEN kipeitä rinta- ja käsilihaksiani telkkaria katsellessa. Tiistaisin tuleekin niitä pakollisia ohjelmia melkein koko ilta. Muutenhan mä olen saanut jo itseni hyvin vieroitettua telkkarin liiallisesta katselusta (se uuden vuoden lupaukseni, jos joku muistaa) ja olen pysynyt alle 7 tunnin viikkomäärässä :-) Ja jopa deletoin digiboksilta vanhoja sarjoja pois, kun en olisi niitä kuitenkaan enää ehtinyt katsoa, kun uusiakin tulee niin paljon...



Kyselin aikaisemmin niistä teidän palkitsemisjutuista? Eli ootteko miettineet, miten aiotte palkita itsenne väli-/lopputavoitteenne toteutuessa?

...niin *huokaus*, seuraa selittelyä: 4-vuotiaaseeni iski viime viikolla vesirokko ja minuun samanaikaisesti lorvikatarri, huonoa tuuria kerrakseen;) Eli vielä jouduin (???) siirtämään uuden elämän aloitusta. Pudotusta kuitenkin viime viikosta 400g, johtunee myötätunnosta syyhyävää lastani kohtaan:)



Mutta nyt, TÄNÄÄN...IHAN TOSI, kun suurin rakkulashow on takanapäin, aion pitää itselleni puhuttelun, vakavan laatuisen sellaisen. Eihän tästä vatsamakkarasta kärsi kukaan muu kuin minä itse (ympäröivä yhteiskunta ei toistaiseksi ole tullut vielä huomauttelemaan) ja vain ja ainoastaan minä siihen voin myös vaikuttaa. Herkkujen kanssa on otettava ihan ehdoton linja. En voi niihin päin vilkaistakkaan, ainakaan näin aluksi, muuten riski repsahdukseen on liian suuri. Suurin haaste mulle onkin normaalin elämän opettelu säännöllisine ja terveellisine ruokailuineen höystettynä kotona tapahtuvalla liikunnalla. Eatni, kiitos, linkki kutrin sivuille oli tosi inspiroiva!



Jotenkin vaan on motivaatio hukassa, toivottavasti se taas palaa kun lukee ainakin teidän toisten onnistumisista! Potkua persuuksiin meille kaikille!



Olivia lähtee tästä nyt etsimään kadonnutta motivaatiota kuntopyörän selkään!:)

ne lukemat olivat siis:



165cm

Aloitus:66,2kg

Ma 15.01: 65,8kg



Olivia

Kiva lukea muiden kirjoituksia ja tekemisiä. Tosiaan sitä jotenkin potkii itseäänkin takapuolelle kun lukee mitä kaikkea muut ovat tehneet.. Ja sitä viimeistä potkua tosiaan tarvitsee että se meinaaminen ja jahkaaminen muuttuu siksi tekemiseksi :)



Eilen kävin sen 5km lenkin ja tarkoitus oli illalla polkea stepperiä ja venytellä putkiston tahdissa, mutta kun aloitin polkemaan stepperiä salkkareitten alkaessa niin lopetin vasta kun frendit loppuivat. Mittarissa oli lukema 55min ja 2850 askelta. Tyttö oli jotenkin räkäinen, eikä suostunut menemään ajoissa nukkumaan, niin jätin syvävenyttelyt välistä ja venyttelin " tavallisesti" puolisen tuntia samalla kun katsoin myös sitä kolmosen Steve Martin leffaa. Ei olisi onnistunut syvävenyttelyt hengitystekniikkoineen, kun piti pitää tyttöä silmällä ja lukea kirjoja hänelle samalla kun venyttelin. Mutta siis jotain venytyksiä tein kuitenkin :)



Kotiuduin hetki sitten lenkiltä. Oli kyllä sellainen ilma, että jos noita koiruuksia ei olisi, jotka on " pakko" viedä lenkille, niin olisi saattanut käydä niin että sohva olisi kutsunut. Räntää/lunta tuli ihan vaakatasossa höystettynä aivan kamalalla tuulella. Vaunuja sai paikoitellen oikein tosissaan puskea eteenpäin, varsinkin noilla peltoaukean pätkillä. Ajattelin ensin että menen vain tuon 2-3km lyhyen lenkin, mutta sitten siirsin aina tavoitetta " vielä tuon puun luo, sitten käännyn jne." Lopulta tein kuitenkin tuon normaalin 5km lenkin. Aikaa tosin meni 20 min enemmän kuin hyvällä ilmalla.. Yleensä en ilmoja katso, vaan oli ilma mikä vaan niin lähden ulos, onneksi se harvoin on näin kauhea kuin nyt.



Juuri tämä liikunnan jälkeinen olo on se paras juttu. Kunpa sen hyvän olon muistaisi silloinkin kun ei huvittaisi liikkua. Olen kyllä huomannut senkin että olen jo hankkinut itselleni jonkun sortin liikunta-addiktion. Jos ei jostain syystä pääse päivän aikana lenkille tai muuten liikkumaan, niin huomaan olevani kärttyinen, väsynyt ja äreä. Yleensä tässä vaiheessa mies sitten jo patistaa minut ulos ja jää suosiolla hoitamaan tyttöä, jättää siis omat hommansa myöhemmäksi ;)



Tämän illan suunnitelmaan kuuluu syvävenyttelyä, mikäli siis typykkä menee ajoissa unten maille. Muuten loppuilta on laiskottelua ja siivoilua :)



Lunta tulee edelleen.. Jos nuo jo jäisivät maahan, niin pääsisi kohta aloittamaan talven lempiharrastusta eli hiihtoa, koiran kanssa tottakai =)



Palkitsemisgallupiiin: Minun piti joulun tavoitteen täyttymisestä palkita itseni uusilla " täydellisesti" istuvilla farkuilla ;) mutta enpä ole kauppoihin ehtinyt. Ehkä sitten kun lopullinen tavoite on saavutettu niin käyn ostamassa itselleni koko asukokonaisuuden =) tai käyn kampaajalla piristäytymässä (tai alan 3.koiran metsästyksen, mikä haaveissa on ollut jo kauan.. tämä olisi se paras palkinto, mutta siihen kun pitää ensin pehmittää tuo mies..)



Mutta taidanpa mennä keittämään kahvit ja mutustelemaan noita hedelmiä, joita toin tänään ison kasan kaupasta..



Liikunnaniloa kaikille!

Muuten olen kyllä ihan tyytyväinen sillä:

Ma 1.1 paino 60,5 kg

Ma 8.1 paino 59,7 kg

Ma 15.1 paino 58,9 kg

Tavoitepaino 52-54 kg



Tasainen painonlasku motivoi (tai sitten puntarissa on jotain häikkää), toisaalta suklaanhimo on välillä aivan sietämätön (sitä haluaa ikäänkuin palkita itsensä hyvästä laihdutuksesta). Järkyttävää miten koukussa sitä onkaan kaikkeen makeaan. Olen jättänyt pois kaiken suklaan ja itse asiassa ainoa makea jonka itselleni suon on kevyt rahkajälkkäri lounaan jälkeen tai mehukeitto mannapuuron kanssa iltapalana. Paitsi, että viikonloppuna oltiin kyläilemässä ja tuli sorruttua täytekakkuun.



No, enää pitäisi vaan jaksaa urheilla. Se on hankalaa, sillä 1v poika ei enää mukisematta istu vaunuissa pitkiä lenkkejä ja ulkoilu päivisin on mennyt leikkipuistossa seisoskeluun. Illansuussa kun mies tulee kotiin niin olen niin laiska etten viitsi lähteä lenkille vaikka voisinkin.

Meniköhän nimimerkki oikein?

Osuit aika oikeaan, olen tasan 190 cm pitkä!!

Tai no en ihan ; )

Pituutta on kertynyt 172cm.

Kuinka pitkä sinä olet? Minulla ei oikeastaan ole haittaa tuosta painosta, mutta minua ärsyttää suunnattomasti tuo vararengas joka höllyy tuossa lantion kohdalla, sekä reidet. Niin ja sais se mahakin pienetä. Minulla on paljon housuja jotka ei mahdu enää jalkaan ja jumppahousujen päällä pitää käyttää pitkähköä paitaa.



Joku kysyi palkitsemisesta: kävin kokeilemassa uusia jumppahousuja ne näytti pahalta juuri äsken mainitsemistani kohdista. Palkintoni on näillä näkymin se että osta nhousut heti kun ne näyttää paremmalle ja niilä kehtaa mennä jumppaan ilman pitempää puseroa.

Palkintona on myös ne kaikki housut jotka ei tällä hetkellä mahdu päälle. Ja jos saan todella painoa alas ainakin sen 3 kg, niin ehkä silloin vois ostaa jonkun muunkin uuden vaatteen...

Saa nyt nähdä, kun sais ensin vaikka sen yhden kilon pois.



Kävin muuten tänään jumpassa!

Tuli taas hyvä mieli. Huomenna varmaan pidän vapaapäivän jos vain maltan. Kun ei se liikakaan rehkiminen ole kuulemma hyvästä.

Tänään en muuten sortunut mihinkään epäterveelliseen, jes!



Tsemmpiä kaikille terveellisen ruoan nauttimiseen ja liikuntaan!

Minun palkintoni on sitten se ihana ja kallis mekko jossa saan mennä veljeni häihin kesäkuussa ja näyttää, jos nyt en kuumalta misulta (no hei, olen kumminkin 32), niin ainakin vallan säpäkältä kahden lapsen äidiltä!



(ja koskahan mistähän mä sen mekon löydän, kun asun maalla...)



Delite, mulla on mittaa 170, ja tavallinen hyvän olon painoni on 70. Olen painanut sen verran lukiosta saakka, ja jos (kuten yleensä) olen melko hyvässä kunnossa, näytän suorastaan hoikalta. Joskus pudotin painon 68 kiloon, ja puolitutut alkoivat tulla huomauttelemaan, että yhtään enempää ei saa laihduttaa...



Nyt on tosiaan vauvakiloja vielä 5-6 jäljellä, ja kun vauvalla on ikää vasta 9 kk, on oikea aika päästä niistä! Minulla ei ole oikeastaan koskaan ennen ollut mahaa tai makkaroita (paitsi esikoisen syntymän jälkeen ;), joten ne todella inhottavat itseäni. Reidet ovat aina olleet paksut, joten niistä en ota niin stressiä, olen päärynämalli. Tosin poikkeuksellisesti minulla on tällä hetkellä rinnat, kun imetän ;)



Imetys onkin yksi hyvä sekä teko- että oikea syy pitää kuurit kohtuullisina, ettei poika joudu kärsimään äidin turhamaisuudesta. Tai eihän tämä pelkkää turhamaisuutta ole, kun nykypainolla olen kuitenkin lievän ylipainon puolella (BMI oli alussa 26,3 ja nyt 26, tavoitepainossa 24,2 eli en tosiaan hae mitään missimittoja). Ja vyötäröhän täytyy naisella olla ihan (pelkästään?) terveyssyistä!