♥ Lokakuisten uusi viikko ♥

Vaikka oikeastaan nyt pitäisi olla talvi parhaimmillaan...Harmittaa lasten puolesta kun eivät täällä etelässä pääse yhtään lumileikkeihin pulkkamäestä puhumattakaan:(



Joll@, mahtaakohan olla sama rouva josta kerroit (vauvan rytmin kääntämiseen liittyen), johon olen tutustunut puistossa...? Kun silloin kerran aiemminkin tiedettiin samasta asiasta -minun ystäväni vauva, josta sinun ystäväsi kertoi sinulle. Ensi kerralla kun tavataan, niin täytyy selvittää tämä salaperäinen henkilö (siis ystäväsi), jonka minäkin ehkä tiedän ainakin ulkonäöltä! Ja vaikka en tietäisi tämän äidin nimeä niin saatan tietää hänet X:n äitinä:)



Oih kun mää oon kateellinen teille, jotka jaksatte jumpata!!! Tosin koin iloisen yllätyksen tänä aamulla vaa´alla; tavoitepainoon nro1 enää reilu kilo ja nro2:seen siis reilu kolme kiloa. Mutta näin kahden lapsen jälkeen vaaka ei kerro kaikkea, vyötärönseudulla olisi kyllä työmaata vähän kovemmallekin jumpalle:p Jonain päivänä mäkin ryhdistäydyn...



Isompi on vielä päikkäreillä ja Ellin kanssa vietetään laatuaikaa. Äidin olisi siis syytä poistua koneelta;)



-L-

Olipas ketju punonnut kauas - missäs kaikki lokamammat ovat?????



Kuulkas nyt Lilia on taas ollut oma ihana itsensä (ihana se oli toki kärttyisenäkin;). Kakkaa tullut reippaasti joten sen uskon aiheuttaneen nyt tuon pulauttelun ja ärtyisyyden. Toinen aiheuttaja on voinut olla väsy (ei kunnon päikkäreitä eilen esim. ollenkaan).



HUOMENNA olis sitten meidän esikoisen 2v-päivä. Olen koko päivän seuraillut häntä ja kyllä on sitten ihana pikku neiti. Tempperamenttinen mutta niin suloinen;) Ja jo todella itsenäinen ja sekös on haikeaa kun juurihan hän oli pieni vauva.



Huomenna muuten taas kaikki YKKÖSET-lehden saajat/lukijat, lehdestä löytyy tuttuja - kolmin kappalein;) Emma-neidin lisäksi myäs Lilia ja Äippä ovat päässet kuviin... Voi tsiisus miten rumia pitkiä kalsareita mun piti olla mallaamassa!



Mies ja esikoinen ovat Keskisellä ja minä justiin kuurasin polvillani suihkun ja khh:n lattiat - viimeeksi olen tehnyt sen kun yritin " savustaa" Liliaa pihalle. Siitäkin on jo miltei 4kk.



Menen nyt Lilian kanssa viettämään laatuaikaa kahdestaan ja palaan asiaan huomenna! Tai illalla. Paitsi että tänään tulee Greyn Anatomia joka o ihan sairaan hyvä telkkuohjelma - seuraako joku muu?



Pirtein mutta erittäin kähein terveisin

Nazu

Coelle: Asutaan nyt siis Helsingissä kerrostalokaksiossa (!!), joka on avuttoman pieni. Meillä kolmen asunnon loukku tällä hetkellä, kun minulla on itä-Helsingissä kaksio vuokralla, miehellä Riihimäellä kaksio vuokralla ja itse ollaan vuokralla Haagassa. Vuokraisäntä on meillä kylläkin tuo appiukko, joten vuokra ei ihan markkinoiden vastaava. Eli meillä on tarkoitus muuttaa nuo kaksi kaksiota neljäksi makuuhuoneeksi. Ollaan etsiskelty pääasiassa itä-Vantaalta, mutta ollaan katseltu myös Järvenpäästä, Sipoosta, Mäntsälästä. Kunhan olisi moottoritien varrella ja itäsuunnassa! Huomenna mennään katsomaan yhtä paritalon puolikasta itä-Vantaalle, joka ei ole vielä virallisessa myynnissä. Toivottavasti se olisi hyvä meille, kun saataisi " halvemmalla" , kun ei kaverilta ostaessa tarvitse välittäjää käyttää. Sijaintikin olisi unelma. Kaikki meidän vaatimukset täyttävät talot maksavat yli 200 tuhatta... Argh. Eli omakotitaloja ja paritaloja katsellaan, koska tarvitaan lämmin autotalli, jotta puuseppämieheni voi rakentaa joutoaikanaan ja puuhastelumielessä meikäläisen mielen mukaisia huonekaluja... :)



Vauva-asiaa: meillä Nelli jo muutaman viikon ajan iltaisin halunnut syödä vain pullosta. Ilmeisesti kun on väsynyt, niin siitä saa helpommin. Nelli kun nukkuu vain kahdet päiväunet päivisin, niin on iltaisin kyllä aika puhki. Eikä ole siis vieläkään nukkumassa... Tänä iltana neiti sitten yllätti positiivisesti ja söi äidiltä molemmat rinnat tyhjiksi. Ja nyt isi nukuttaa sitten pienen pullon voimin, joten pullomaitoa menee tänään poikkeuksellisen vähän. JIPPII!



Ainiin: joku kysyi joskus, milloin hännänhuipu oli syntynyt (olikohan se Bernuski). Vastaus: 14.11. tuli tuo meidän vihoviimeinen " lokakuinen" .



Mutteri ja Nelli

Nopeasti aika menee, onneksi! :) Kohta on jo viikonloppu ja se on aina huippua (iskä kotona :D). Ulkona on kyllä ihan hirvee keli, liukasta ja märkää, joten luulenpa että pysyttelemme ihan sisätiloissa emmekä taaskaan mene seurakunnan perhekerhoon...



MUTTERI: Ai te asutte Haagassa, no olettekin sitten ihan meidän hollilla :) Me asutaan Hakuninmaalla, vanhempani Kivihaassa ja koko lapsuuteni asuin Pohjois-Haagassa. Ja mekin käytiin eilen katsomassa asuntoa Itä-Vantaalta :D Remontin tarpeessa oleva asunto, mutta iso ja edullinen nykyhintoihin nähden. Mies ei aluksi ollut yhtään innoissaan korjauksista, mutta alkoi lämmetä ja tänään ruvettiinkin selvittämään enemmän remonttitarpeita. Rupesi ihan jännittämään, että löytyiskö tuosta meille oma koti, kun vastaisi budjettia ja tilaa olisi riittävästi ja vieläpä siis pk-seudulta! Ihan oman näköiseksi saisi tehdä kun asunto oli 1970-luvulta ja ihan alkuperäisasussaan, siis aivan HIRVEE.



Ei mulla sit muuta asiaa ollutkaan vissiin :) Esikoinen tossa pyörii alasti lattialla ja huutaa " minä istuu nakupellenä!" . Anja nukkuu vielä - nukkui toisen suprahyvän yön peräkkäin eli nukahti noin klo 22, söi 03:30 ja 06:30. Kyllä mun vissiin vaan pitää pitää sekä muna että maito poissa ruokavaliosta niin silloin menee ihan hyvin!



Mulla ei muuten ole tietoa LAIHIKSEN edistymisestä, kun meidän kotivaaka on niin surkea että näyttää vähän mitä sattuu milloinkin. Taidanpa kysyä mieheltä että jos ostettaisiin uusi vaaka. Mut ainakin housut on jääneet löysiksi - siis miehen housut... :) Jospa pääsisin omiinkin jossain vaiheessa, tosin musta kyllä vaikuttaa että lantio on ainakin vielä tässä vaiheessa ihan hirveän leventynyt, siis luut ihan. Mulla on muutenkin ollut aina leveä lantio ja tuntuu lasten myötä vaan levinneen. Mies onneksi kehaisi tuossa yksi päivä että on alkanut viime aikoina tykätä yhä enemmän pepustani, joten ei kai se ihan hirvee ole :)



Nyt mäkin rupean viettämään vähän laatuaikaa lasten kanssa niin kuin LILLIS edellä ;)



Hyviä torstaipäiviä!



Coe

Nyt jo torstai! Kyllä menee viikot nopeesti!! Ja kuukaudetkin. Just sain tämän nyytin syliin, ja eilen just kattelin sitä kun syötin, että on sitten iso tyttö! Meilläkin pikkasen jotain rintaraivarin oloista ilmassa. Ei ihan hirveesti huuda, mutta venkuroi ja irrottaa otettaan ja sit välillä itketään. Mutta tuo venkuroiminen on niin ärsyttävää ja kun haluis kattella ympärille samalla kun syö, eikä se tissi kuitenkaan peräs tuu, sekös tyttöä hermostuttaa!



Huh, täällä pitäis alkaa siivoamaan ja järjestelemään myyntisilmällä... Tuntuu jotenkin haikeelta, vaikka ollaan vaan vajaa 3 vuotta täs asuttu, mutta tehty niin hirvee homma. Tää kämppä oli ihan melkeen purkukunnos, no ei ny ihan, mutta sisältä tosi toivoton, kun ostettiin. Tupakanhaju oli karmee ja tapetit oli mustat, taulujen jäljet vaan kirkkaat. Lattias oli tosi paljon tupakan polttamia jälkiä jne. Haistan vieläkin sen hajun kun oikeen sitä mietin. No, kaikki vaihdettiin, osa seinistäkin purettiin. Toisaalta on ihan kamala haiku, mutta tämä on niin pikkunen ja vanhan talon tapaan huonejärjestelyt tosi epäkäytännölliset. Mukava täs on ollu olla kahdestaan koirien kera, mutta lapsen kans on hiukkasen hankalaa. Paikasta en haluis millään luopua, kun ollaan muutaman kilsan pääs keskustasta, mut kuitenkin maalla. Pitääpi sitten johonkin vuokralle päästä ennen uutta taloa, JOS tässä nyt niin käy, että kaikki menee putkeen.



Elmalta tuli eilen oikeen oma-alotteisesti ensimmäiset ihanat kikatukset. On kikatellu, kun sitä on naurattanut, mutta eilen tuli ihan ittekseen. Voi vitsi se oli ihanaa! Oli isukkinsa kans odottamas suihkuvuoroa, kun mä olin suihkus. Tais noi äitin makkarat olla niin naurettavia, että se kikatti ihan onnessaan. Koko perhe siinä sitten kikateltiin :D



Ens ma on Elmalla 4 kk neuvola. Katoin tuolta pampersin sivuilta kasvukäyrää, meni paino melkeen käyrien ulkopuolella... Pituuskin keskivertoa ylempänä, mut painolukemat on aika kovat -kai. Mut toisaalta hyvän kaverin 2vkoa vanhempi poitsu on tosi sirvanan olonen, painaakin reippaan kilon vähempi Elmaa, mut on ainakin yhtä pitkä jos ei pitempi. Se on ihan eri mallinen, kapee ja muutenkin pikkuluinen, joten ei se huolestuta kuitenkaan yhtään.



Onko KATSURAn viime yö ollu yhtään paree? Mä sain Elman pysymään hereillä, kun laitoin lattialle ilman vaippaa, sillä lailla sain hereillekin, jos muuten ei heränny. Se muovifrotee -alusta alle, niin pissat ei tullu läpi asti. Tosi itkuinen oli ekat päivät, kun herättelin ja tosiaan vaikee oli pidellä hereillä. Mutta ei nukkunu niitä pitkiä pätkiä enää päivällä, pieniä unia kyllä monet.



Eipäs sen kummempaa kun viikonloppua odotellessa :)

bernuski ja Elma ens vkolla 4 kk, huih!

Meillä alettu kans pulauttelemaan tosi paljon. On pulautellu satunnaisesti ennenkin, ei joka kerta, mutta joskus enempi tai vähempi. Nyt kuitenkin pulauttelee aika runsaasti. Tulee oikeen kunnon satsi kerralla. Onko kukaan nyt tai aiemmin kokeillut närästykseen cavisconia, vai mikäs se oli, jota vauvoillekin voi antaa? Mietiin, että aiheuttaa varmaan närästystä tommonen maidon ylösnousu.



Entäs Cuplatonia paukutteluun? Kaveri sano, että heillä selvä apu, onko täälä kukaan saanut siitä helpotusta vauvoille?

Onpas ihanan talvinen lumipyry ulkona! Aateltiin mennä ulos, mutta saas nähä kuinka kamalan kylmä siellä on.



Jumpan jäliltä jalat eilistäkin pahemmin jumissa, kääk! :) Liikkuminen vaikeeta ja mies vaan nauraa että pitäsköhän sun jättää jumppaamatta ku tuut siitä nuin kipeeks.



Coe: vuotopäivitystä ;) Eilen illalla alko menkat, mutta taas niin oudot että ei siteeseen tuu mitään, ainoastaan pyyhkiessä :O kumma homma. Valkovuoto on ollu mulla ainaki tosi runsasta synnytyksen jälkeen, sellasta hirmu paksua ja venyvää. iljettävää :) Toisinaan sitä tulee niin paljon että säikähän aina että mikä se lirahti.



Minä vasta nyt alottelen nuita d-vitamiineja, mietin vaan niiden yhteyttä pulautteluun ja huonoihin yöuniin..mutta pakkokait se on vaan antaa nuita tippoja, pitää varovasti totutella niihi. Jännä miten yks pieni vaivanen tippa voi aiheuttaa niin paljon vatsanpurua.



Voi teitä onnellisia jotka omasta asunnosta haaveilette :) Tai siis haaveilen itekki, mutta ei vielä varmaan moneen vuoteen omaa asuntoa saada. Muutto on kyllä edessä viimestään syksyllä, jota odotan jo kovasti.



Mutta nyt riennämme ulos lumisateeseen!



Ja tunnustan erheeni ja virheeni: eilen sorruin ostamaan kaupasta pienen pussin karkkia, jonka söin eilen puoleksi ja nyt esikoisen kanssa tuhottiin äsken loppuun...mutta se oli vain ihan pieni pussi *punastelee nolona*. No, nyt taas sitte pitää ottaa itteä niskasta kiinni. ja rankaista ankarasti huonolla omallatunnolla, joka ei olekaan ollenkaan vaikeeta :/



Jääsydän

Coe: heh. Onpas aika samanlaiset ajatukset! Tänään illalla tiedetään, onko siitä itä-Vantaan talosta meille kodiksi (Rekolassa). Maanantaina mennään pankkisedän kanssa juttusillekin. Pankkisetä on muuten tuo maajoukkuefutaaja Mika Kottila. Katsotaan, maksaako nimmarin saaminen 200 tuhatta. Kallis mies. :) Mistä päin tuo teidän katsomanne itä-Vantaan talo oli? En oikein ole viime päivinä kovasti seurannut pinoja, joten on mennyt ohi, jos olet siitä kertonut.



Muutenkin tämä talohömpötys aiheuttaa nyt sen, että Nelli saa huomiota ja hoitoa vain vasemmalla kädellä. Raukkaparka. Eilen illallakin istuttiin koko perhe sohvalla ja etsittiin netistä taloja. Nelli makoili meidän keskellä ja yritti kovasti keskeyttää... Saa raukka vielä traumoja tästä. Noh, toivottavasti se unelmien talo (tai sinnepäin) löytyisi pian, niin saisi tyttö iltaisinkin huomiota. Äidin jakamaton huomio on kyllä päivisin.



Ainiin: meillä neuvolassa lääkäri tuijotti Nellin painokäyrää ja sanoi, että menee kohta kuulemma ylipainon puolelle. Mutta herranjestas: tyttö ei todellakaan ole mikään pullukka, vaan päinvastoin, tosi sopusuhtainen, niinkuin terkkarikin sanoi. Ihme touhua, että tuijotetaan noita käyriä kuin raamattua, vaikka tyttö on ihan hoikkeliini painosta huolimatta...



Mutteri lähdössä vauvantarvikkeita hommailemaan. taas

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Muistaakohan kukaan meikäläistä enää? Kirjoittelin raskausaikana jokusen kerran. Nyt olen taustalta parina päivänä seuraillut teitä, mutta olen missannut paljon, kun en ole ollut seurassanne alusta asti! Jotenkin vain tämä vauva-arjen opettelu on vienyt niin paljon energiaa, ettei ole tullut avattua konetta. Mutta nyt alkaa pipoa kiristää ja juttuseuraa puuttuu, joten aattelin kirjotella teille.



Meillä Samuel(lempinimi Samu) täyttää pian 3kk. IMETYKSESTÄ:Täysimetin vain joku 3vkoa, herralla oli niin järkyttävä imemisvietti, että olis asunu rinnallla eikä maito riittänyt enää sitten kuitenkaan, vaan piti pullosta antaa. Käytti myös tissiä huvituttina, ja äiti alkoi olla suihkutissi-ilmiöineen ja rintaraivareineen ja silti maidon riittämättömyyden takia aika väsynyt, joten antauduin helposti korvikkeelle. Ja olen koittanut olla syyllistämättä itseäni siitä, vaikka välillä joku ääni pään sisällä takoo- " olet huono äiti, jos et täysimetä" ..Toisen rinnan maidontuotanto oli heikentynyt kystan takia, maitoa tulee edelleen paljon vähemmän kuin toisesta rinnasta. Ja toinen rinta oli suihkutissi. Imetyksellä Samu pärjää enää vain öisin, joskus silloinkin joudun antamaan korviketta.



IHOTTUMASTA: Samulle ilmestyi n.viikko sitten kuivia karheita läikkiä ja pientä punasta näppyä jalkoihin ja käsivarsien ulkosyrjiin sekä vähän poskiin. Neuvolassa heittivät ilmaan, että oisko maitoallergiaa? Oireet (pulauttelu ja ilmavaivat ja ihottuma) viittaisivat siihen, mutta noita oireita nyt on muutenkin vauvoilla tavallisesti. Olen koittanut rasvata ihoa erilaisilla rasvoilla, mutta vielä siinä on selkeää ihottumaa. Miehellä on atooppinen iho, joten oiskohan se vain sitten sitä. TOivottavasti ei olis ainakaan maitoallergiaa!! Tuntuisi vain kummallisesta, että oireet ilmestyisivät vasta nyt kun korvikettakin on annettu jo pari kuukautta. ..



.....jatkan kohta..



Pitää käydä vaihtamassa Samun vaippa.

Pikaiseen moi. Viimeyönä jaettiin miehen kanssa valvominen, hän valvoi alkuyön ja minä valvoin loppuyön. Alkuyön L oli hereillä, mutta onneksi nukahti jo joskus yhden jälkeen jonka jälkeen heräsi muutaman kerran syömään. Eli ei paha. Itselläni on vaan samanmoinen ongelma, mitä Jollallakin, eli eipä meinaa uni tulla silmään. Yritän olla ottamatta painetta asiasta, koska sitten varmastikaan uni ei tule silmään. Nyt sitten L on nukkunut ulkona kymmenestä ja ajattelin kahdelta hänet herättää. Jos saisin pidettyä hereillä kaksikin tuntia, niin sitten voisi mennä tunnin unosille vielä ulos ja taas senjälkeen herättäisin hänet ja yrittäisin pitää hereillä ilta kahdeksaan. Minkälaisia päivärytmejä teillä muilla on? Eli kuinka paljon päivisin vauvanne on hereillä? Toki yksilöllistä tuo unentarve, mutta osaisin vähän miettiä, että miten paljon pitäisi yrittää pitää hereillä. Katsotaan, mitenkä onnistuu. Ja ihan väkisin en yritä hereillä pitää, mutta jos pikkuhiljaa.



Juliannalle, itse olen atoopikko, mutta ainakaan tähän mennessä lapsillani ei ole allergiaa tmv. Ja oma kokemukseni on, että allergian aiheuttajat vaihtelevat, eli aiemmin en ollut allerginen omenalle, mutta nyt olen. Tällä tarkoitan sitä, että maitoallergia on mahdollista alkaa muutaman viikon käytön kuluttua. Tämä siis perustuu omaan kokemukseen, ei lääketieteelliseen faktaan.



Coen maito-munadieetistä tuli mieleen, että pitäisiköhön itsenikin kokeilla tuota. Oliko se niin, että vasta parin viikon kuluttua alkaa tulokset näkyä, jos allergiasta on kyse?



Torstain jatkoja kaikille,



K&L kohta kolme kk

...takas koneelle lääkekaapin kautta että sais tän päänsäryn pois. Argh! Alkaa olla jo päivittäistä, Samu painaa kuitenkin jo balttiarallaa 7 kiloa, niskat ja selkä tulee kipeeksi nostelusta. Pitäis munki alkaa käymään jossain jumpassa ehdottomasti. Ja se varmaan vaikuttais mieleenkin piristävästi.



VIELÄ IHOTTUMASTA: Onko MUILLA KOKEMUKSIA ATOOPPISESTA IHOTTUMASTA TAI MAITOALLERGIASTA? Jotain hyväksi havaittuja voiteita? Miten oireili? Miten kylvetitte/ suihkutitte? Kokeilin terkkarin suosituksesta Novalania,mutta apteekissa kosmetologi ihmetteli suositusta ja sanoi, ettei hän ainakaan laittaisi sitä niin pienelle. Voiden on niin isomolekyylinen, että tukkii ihohuokoset. Voide jäi inhottavan tuntuiseksi iholle. Sitten kokeilin Essexiä ja nyt ihan Ainu-perusvoidetta joka tuli muistaakseni äitiyspakkauksen mukana. Mikään ei ole tehnyt ihmeitä, mutta AInun jälkeen ehkä vähän parempi kuin aiemmin. Toissailtana kokeiltiin suihkua, kylvetetty n. 2 krt viikossa.



MIELENTERVEYSJUTTUJA: Luinkin viesteistä, että jotkut muutkin taitavat painia mielen sisäisten juttujen kanssa karhunpainia. En ehkä ole ongelmineni yksin? Välillä on niin älytön väsymys, niin henkinen kuin fyysinenkin, että ohhoijakkaa. Eikä ole oikein ketään ystäviäkään tai juttuseuraa samalla tavalla kuin oli joskus vuosia sitten. Kaikki on jotenkin uriensa ja omien arjenpyöritysten parissa kiireisiä. Tai mistä lie johtuu..ei enää pidetä samalla tavalla tyttöjen iltoja tuntikausia rupatellen teekupposten äärellä. Kaipaan sitä.



PARISUHDE on rakoillut ja ollaan miehen kanssa vähän väliä nokat vastakkain. Mua ei jaksa oikein kiinnostaa juuri mikään. Ja mies kiukuttelee, kun ei ole seksielämää ja kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. " Vauva vie kaiken huomion" Sanoin, että kun olisikin edes vähän kaksinkeskistä aikaa, niin vois ehkä ajatellakin läheisyyttä.. Mies vain ihmetteli ääneen, että " Mikäs siinä nyt sitten on syynä, ettei sitä aikaa ole..??" " Katoin vaan kysyvänä, ja aattelin että onks toi vähän tyhmä??! Osoitin vauvaa sohvalla ja sanoin, että " No oiskohan tossa se syy siihen, ettei sitä aikaa ole." Seksielämästä jos puhutaan, niin jotensakin mulla on halut ihan nollassa. Ja muutenkin tuntuu, että annan kaiken hellyyden vauvalle, eikä mulla jää enää energiaa jakaa sitä muuhun. Välillä tuntuu, etten osaa iloitakaan kaikesta siitä mitä mulla on, vaan jokainen päivä menee usvassa ja välillä väkipakolla vauvalle hymyillen , vaikka mieli on apea ja surullinen ja itkettää. En oikein osaa puhua miehellekään. tai tuntuu ettei se ymmärrä.



Onko muilla vastaavanlaisia tuntemuksia / ongelmia? Mielelläni kuuntelen ja vastailen, jos kohtalotovereita löytyy.



Kirjottelen tänään vielä myöhemmin jos ennätän..





-Julianne75-

Myötätuntoset halit täältä.

Kun luin nuo sun kirjotukset läpi, tuli väkiselläki mieleen että onkohan sulla synnytyksenjälkeistä masennusta? Kannattas ehottomasti ottaa puheeksi neuvolassa, jos et oo jo sitä tehny.



Nuo parisuhdeongelmatki selittyy varmasti väsymyksellä yms. Kelläpä väsyneenä ja alakuloisena tekis mieli yhtään mitään. Ja uskon että parisuhdekin paranee kunhan saat ittes ensin jaloilleen ja normaaliksi omaksi itseksesi. Kannattaa kertoa se miehelle, että se ymmärtäis. Sanot miten oot väsynyt ja mikään ei kiinnosta, kyllä pitäs miehen sellanen ymmärtää.

Mutta ehdottomasti kaipaat edes hetken päivässä ihan omaa aikaa- ulkoilua yksin jos ei muuta, ja kannattaa todellaki puhua sille th:lle, jotta pääsisit selvittämään tuota sun olotilaa jonku ammatti-ihmisen kanssa. Muistaakseni täällä oli S-I jolla oli lievää synnytysmasennusta? Häneltä varmaan voisit saada vertaistukea.



Mutta hienoa että sait edes tänne purettua mieltäs, se auttaa jo paljon.

Turhaan myöskään syytät itseäsi huonoksi äidiksi imetyksen loppumisen takia, koska se ei todellakaan ole mikään äitiyden mitta. Täällä on muitaki jotka pullolla vauvaansa ruokkii, Mianni ainaki :) Ja varmasti on äitinä paras mahdollinen omille lapsilleen, niinku sinäki!



Jaksamista teille. Saatko mieheltä apua lasten ja kodinhoidossa?



Rutistuksin Jääsydän

meillä oli tänään lonkkakontrolli ja kaikki hyvin :D Edelleen toinen lonkkamalja hieman pienempi, mutta kehittynyt edellisestä käynnistä hyvin. Vielä viimeinen kontrolli 6kk iässä. Kyllä on taas helpottunut olo!!



EIKKU: joo, meillä kaikki meni siellä tutkimuksessa hyvin. Itkihan tyttö, mutta hengissä selvittiin ;) Hyvin lieviä oireitakin vain tuli: hieman lämpöä ja vähän enemmän kakkaa..



A & I-neiti 3,5kk

Mä tässä vedän jäätelöä ja vielä suklaasellaista vaikka en muuten syö koskaan suklaata. Nyt vaan teki niin mieli jotain oikein makeata.



Oltiin tänään äiti-lapsi kokoontumisessa tuossa lähellä ja siellä oli 6-7 äitiä lapsineen. Kaikki muut lapset olivat poikia;) Lilia sitten rupesi vierastamaan heti parin minuutin jälkeen ja itki suoraa huutoa, lujemmin kuin koskaan ennemmin, n. tunnin putkeen kunnes nukahti omaan itkuunsa. Sitten heräsi ja taas yksi oudompi äiti kun leperteli niin taas alko itku. Ei edes tissi kelvannut, veti ihan kaarelle kun yrittin. Kun lähdettiin kotiin, itku loppui kuin seinään jo autossa ja neiti nukkui ja kotona oli taas niin aurinkoinen ja iloinen eikä itkusta tai rintaraivarista tietoakaan. ELi kova on vierastamaan tämä neiti!



Juliannelle myös täältä voimahalit, hyvä kun tulit tänne purkamaan ajatuksiasi jos se vähän auttaisi. KOmppaan jääsydäntä ja ehdotan että ottaisit nyt säännöllisesti ainakin omaa aikaa ja juttelet neuvolassa asiasta. ja tietysti täällä meille voit aina purkaa!



Mä taidan nyt mennä katsomaan HOUSEN loppuun ja sit nukkumaan, aamulla pitää siivota ja leipoa.



Nasu

BERNUSKI: meillä annettiin esikoiselle CUPLATONia, kun oli aika vatsavaivainen. En nyt tiedä oliko varsinaisesti apua, mutta ainakin alkoi päästelemään pahanhajuisia paukkuja sen vaikutuksesta. No, ehkä se on hyvä, että ilmaa tulee pihalle, vaikka sitten hajustettuna;)

COElle lirahtelusta (ihana aihe): mulla myös lirahtelee milloin mitäkin:p Jälkitarkastuksessa mainitsin asiasta (ja täälläkin joskus kirjoittelin) ja lääkäri tuumi että on lievää laskeumaa. Tuolta synnytys-palstalta olin lueskellut että virtsarakko saattaa synnytyksen jälkeen olla " laskeutunut" ja se aiheuttaa virtsankarkailua. Mulla ei kyllä lirise mitään esim. nauraessa tai aivastaessa, mutta vessakäynnin jälkeen kyllä. Tuntuu että rakko ei tyhjene kokonaan pöntöllä istuessa, vaan osa tulee ulos vasta kun lähden liikkeelle, joskus pitkälläkin viiveellä. Tosi epämukava ja ärsyttävä vaiva, mutta kuulemma jopa vuosi saattaa mennä ennen kuin on kokonaan korjautunut tilanne. Niin ja kovin kovaa pissahätää ei parane päästää tulemaan, muuten tulee tiukat paikat. Haluaisin ennemmin Piukat Paikat;) ja yritänkin jumppailla lantionpohjan lihaksia aina kun vaan muistan.

KATSURA kyseli lokavauvojen päivärytmeistä. Meillä ei ole vielä vakiintunutta sellaista, mutta pääsääntöisesti Elli jaksaa olla hereillä 1,5-2h jonka jälkeen on jo aika mennä unille. Aamupäivällä unet on yleensä pisimmät ja iltapäivälläkin pidemmät jos lähdetään ulos ja pääsee vaunuihin nukkumaan. Kotona ottaa yleensä 30min-1h unia, ihan poikkeustapauksessa Elli nukkuu sisällä tosta vaan useamman tunnin. Esim tänään näin: Elli heräsi noin klo 8, nukahti klo 10 kun lähdettiin ulos. Heräsi syömään 11.30, nukahti heti uudelleen ja nukkui 14.30 saakka. Klo 17.30-18 nukkui, ja vielä klo 19.45-20.30. Yöunille nukahti noin klo 22.30. Yöllä syö normaalisti kerran, tosin viime yönä yllätti ja ruokaili kolme (3) kertaa!

JULIANNE:

Onko MUILLA KOKEMUKSIA ATOOPPISESTA IHOTTUMASTA TAI MAITOALLERGIASTA? Jotain hyväksi havaittuja voiteita? Miten oireili? Miten kylvetitte/ suihkutitte?

Meillä oli esikoisella jo ihan vauvasta saakka tosi kuiva iho ja sen vuoksi hän pääsi kylpyyn pitkän aikaa vain kerran viikossa. Pikkuhiljaa kuivuuden lisäksi ihoon tuli punaista laikkua ja ihottumaa (eniten vatsaan ja taipeisiin) ja 8kk iässä käytiin allergiatesteissäkin, mutta mitään ei näkynyt. Aloitettiin silti aika tiukka eliminaatiodieetti, mutta edelleenkään ei mitään selkeää allergisoivaa ruoka-ainetta löytynyt. Vasta 1-vuotiaana (tai oikeastaan jo vähän ennen, kun alkoi saada hapanmaitotuotteita 10kk iässä) hän alkoi reagoida vatsallaan eli kakka oli todella löysää ja pahanhajuista (normaalistihan kakka haisee ruusulle;) ja kun maito jätettiin pois, kakka muuttui " normaaliksi" . Ihoa hoidettiin kortisonivoiteella kuuriluontoisesti, pahimmat paikat käsi- ja jalkataipeet. Muu kroppa rasvattiin (ja rasvataan edelleen) LIPOLANilla. Maitoa sietää nyt vähän yli 2-vuotiaana hyvin, ainakaan vatsa ei siihen reagoi, mutta iho on edelleen kuiva ja ajoittain ihottumainen ja vaatii jatkuvaa rasvailua eikä siedä ylenmääräistä vedessä likoamista. Niin, ja ihan pienenä vauvana esikoinen tosiaankin kärsi vatsavaivoista, jotka ovat hyvinkin voineet johtua maitoallergiasta.

Täällä taas kukutaan melkein huomisen puolella, pakko mennä vaakatasoon änyyteeNYT.

Lillis

Olen täällä taustalla lueskellut kuulumisianne aina silloin tällöin. Meidän pieni (47 cm, 2900 g) poikamme syntyi 13.10. viikoilla 38+2. Aluksi hän kärsi vähän vatsavaivoista, mutta Disflatylillä tilanne helpotti. Nyt hän on todella nauravainen ja seurallinen ja minullakin on hänen ylpeänä Äitinään jo paljon helpompaa.



Halusin vain kirjoittaa Juliannelle omista kokemuksistani, sillä olen käynyt läpi samanlaisia tuntemuksia kuin hän. Joulun jälkeen tuntui parin viikon ajan, etten jaksa mitään - väsymys oli niin fyysistä kuin henkistäkin. Mieli oli maassa ja huolestuin, mikä mussa on vikana, kun seinät alkoivat kaatua päälle. Nyt olo on jo ihan normaali, oikeastaan erittäin hyvä ja muutos tapahtui ihan hetkessä. Reilu viikko sitten mulla alkoi menkat, joten alakuloisuus taisi olla pääasiassa vain hormonien tekosia :) Luulen, että omalla murehtimisella oli myös suuri merkitys fiiliksiin, sillä kukapa haluaisi masentua - itse ainakin pelkäsin masentumista, siitä kun puhutaan nykyään niin paljon joka paikassa. Pikkuisemme 3 kk -neuvolassa viikko sitten tein masentuneisuustestin (rutiinijuttu) ja sain siitä 4 pistettä; 12-14 on kuulemma lievän masentuneisuuden raja. Tuokin tieto helpotti tuntemuksiani niin paljon, että olen nyt jo lähes unohtanut koko asian, vaikka vielä pari viikkoa sitten mulla oli vielä paha olla ja kuvaamasi " sumuinen olo" .

Puhuin asiasta kaikille ja lakkaamatta (aviomies parkani ;)). Uskon, että myös avoimuuteni auttoi minua selvittämään tunteitani, se ja päiväkirjan pito.

Uskalla sanoa ääneen, mitä tunnet ja hae apua, ellei tilanne helpotu. Voimia!

Parin päivän tauon jälkeen..



COE: ehdottomasti kannattaa kyllä tarjota alle sen, mitä pyytävät. Musta tuo on ihan hirveän ylihintainen, kuitenkin rakennettu jo 70-luvulla. En usko, että sinne olisi mitään suuria remontteja tulossa. Siinähän oli jo harjakatto, ulko-ovet ainakin oli uusittu jo ennen kuin me ostettiin se asunto ja olivat näköjään rappusetkin uusineet pihalla. Meidän aikana siirtyivät maakaasu-lämmitykseen. Musta oli hyvä, kun aiemmin oli öljy ja sen kahden vuoden aikana oli useammankin kerran lämmitys " sammunut" , vaikka öljyä oli jäljellä. Ja ainakaan silloin ei ollut edes lainaa yhtiöllä ja vastikkeetkin oli kohtuullisia -itse asiassa paljon pienempi kuin monella tutulla. Ja asuntojahan siihen kuuluu vain 10. Musta se oli tosi kivalla paikalla, meren ranta oli n. 200 metrin päässä ja kauppa vieressä. Sieltä pääsee myös helposti moottoritielle. Itse kävin silloin Vantaalla töissä ja matka kesti 25-30 minuuttia omalla autolla. Ja luulen, että juuri sitä puolta Porvoossa ollaan kehittämässä lisää. Ainakin lähistölle on tullut paljon uusia pienkerrostaloja ja ihan okt-alueita (kaupunki siis myi tontteja).



Olikos se Katsura, joka kyseli niistä päivärytmeistä. Meillä ei ole juuri muuta rytmiä, kuin yö. On siis n. 22-09 jonka aikana Jerri syö yleensä klo 4 ja 7. Päivisin nukutaan kyllä ihan miten sattuu, mutta en ole ottanu siitä mitään stressiä, kun ei ole mitään tarvetta vielä muuttaa sitä. Tuntuu kyllä hassulta, kun vanhemmilla lapsilla oli jo tässä vaiheessa selvä rytmi, mutta ehkä se johtuukin siitä, kun heillä ei ole ikäeroa kuin vajaa 2 vuotta. Oli sitten pakko ajottaa kaikki päikkärit samoihin aikoihin, että sai itsekin joskus levätä. Nyt taas ollaan melkein kaksistaan (tai iskä kolmantena) päivät, niin voidaan nukkua, kun väsyttää. Imetyskin menee täysin Jerrin ehdoilla, mikä sopii mulle hyvin! Ainoa huono puoli on tuo nyrkkien ja sormien imeskely. En ole nyt sitten uskaltanu antaa sitä tuttia uudestaan, ettei taas tulisi niitä tissiraivareita. Ehkä sitten kuukauden päästä uudelleen.



Mulla ei vielä menkoista ole tietoakaan, eikä siis olla vielä lopullista ehkäisyä mietitty. Ehkä sitten, kun ne menkat alkaa. Sinne asti saavat kondomit riittää ;) Tuntuu ihan hassulta, että mulla on NYT JO vauvakuume. Mies ei ole vielä luvannut sitä yhtä lisää, mutta onhan tässä vielä aikaa suostutella ;) Musta olisi niin ihana saada Jerrille pikkusisarus ihan vaan leikkikaveriksi. On muuten niin " yksin" pieni. Toisaalta taas nyt on ollu niin ihanaa keskittyä " vain" yhteen vauvaan, ja kait tässä osa onkin sitä, ettei millään haluaisi tunnustaa itselle, että tässä nyt ovat meidän lapset ja piste. Se päätös vaan tuntuu niin kamalan lopulliselta!



Mutta nyt täytyy kyllä mennä laittamaan lapsille ruokaa, kun iskä juuri lähti töihin!



Tuittuli ja Jerri 3 kk

vaikka eilenkin kirjoteltiin vanhaan :)



Tuli niin Lilliksen ja Coen jutuista oma mieleen. Tuosta, että esikoisen kanssa tuntu että tää ei lopu koskaan. Mä oon jälkeenpäin aina aatellu, kaikkien kommervenkkejen kans, että mitähän mä oikeen ajattelin sillon h-hetkellä, kaikkihan loppuu aikanaan. Ton koliikin aikana aattelin, että tämä ei lopu koskaan, illat oli aina tosi pelottavia, aina aamulla oli hyvä mieli, mutta iltapäivällä jo jännitin iltaa. Moni sano, että no, se loppuu sitten 3-4 kk ikäsenä. Mutta se ei kyllä helpottanu yhtään! Joulukuun alus aattelin, että kuukaus on jo kärvistelty, toiset mokomat ois jäljellä, kuolen ennen sitä!! Ja toisaalta, jos se ei lopukaan sillon! Jos tää onkin " vaan tällänen" vauva. Mut niinhän se sitten yhtäkkiä, yhtenä kauniina yönä 20-21.12 loppui kokonaan :))))



Toinen, jokseenkin aika naurettava tilanne näin jälkeenpäin aateltuna oli, jota kaverillekin juuri kerroin, joka on just synnyttäny, meikäläisen synnytys. Mulla kun se ponnistus kesti melkeen 2h. Kokoajan tuijotin sitä salin kelloa. Aina kun ponnistin, epäonnistuin ja sit tiirasin kelloa. Tunnin kun olin ponnistellu, vaivuin totaalisesti epätoivoon. Sanoon, että mä en oikeesti saa tätä pihalle. Sillon mulla oli niin epätodellinen olo, että OIKEESTI tää vauva ei tuu pihalle. Kätilöstä en tykänny yhtään, se oli tyly ja minä kun tarvittisin hirveesti kannusteita. Tuumas, kun epätoivonen itku pääsi; Mikähän sulle ny tuli? Itku vaan ylty tosta, vaikka voihan se olla, että jotain synnyttäjää tommonen voi tsempata... Pyysin, että leikkaisivat, kätilö kuitenkin sano, että se ei oo mikään vaihtoehto. Sen epätoivosuuden kyllä muistan niin selvästi. Mutta jälkikäteen aateltuna ja jos joskus meen sinne toiste, luulen tietäväni, että kyllä se sieltä tulee :) Vaikka oishan se pitäny tietää, mut se epätoivo oli niin iso tunne...



No, pitkän romaanin jälkeen, toivottavasti jos joskus tulee lisää lapsia, olen viisaampi tämän epätoivoni kanssa :)



Elma on alannu iltasin kans itkeskelemään. Kyllä se muutenkin on aika kova marisemaan, mut kun sitä vie väsyksis nukkuun niinkun ennenkin 21-22 aikaan, se nukahtaa, mut heräilee sit 5-30min välein ja TANKKAA :O Se oli pois " pitkän" aikaa. Näin on ilmeisesti monella muullakin?? Nukahti taasen 23, kuten parina iltana aiemminkin. Mutta mikä parasta, se on nukkunu ny varmaan melkeen 2 vkoa niin, että eka pätkä on 7-8h, sitten syö ja nukkuu viä 3-4 h. Tämä tuntuu ihanalta! Saa ittekin nukuttua tosi hyvin! Mä arvostan näitä niiiiin paljon! Oon hehkuttanu varmaan jokaselle tutulle, monet on ihan öönä :) Mutta kun se melkeen 2 kk meni niin jotenkin ihan pilvissä, ettei muistakaan paljo mitään siitä. Oli varmaan niin väsy ja puutunu olo. Nyt nautin, marisee sitten kuinka vain päivällä :)



Kiva oli kuulla Joll@sta ja Wadesista. Missähän Mianni on? Ei oo hetkeen kuulunu mitään!



bernuski ja Elma

Olin ihan tiistais, vaikka maanantaihan tänään vasta on :( Heh!

Mennään tänään tsekkaamaan lääkäriin korvat, josko sinne olis iskenyt vanhojen " hyvien" aikojen kunniaksi korvatulehdus. Esikko on viimeksi ollut kuumeessa vuosi sitten! Nyt oli vähän muutettava konsteja kuumeen mittaamiseksi, ei oikein neiti suostu peppumittaukseen, saatikka suppoihin...



Olipas kiva kuulla WADESIN kuulumisia. Hienoa, että olet hyvillä mielin. Tiedän kokemuksesta, että se on haikeeta kun pitääkin olla päiviä pois kotoa. Mutta yhtä hyvä vanhempi se isäkin on :) Munkin pitäisi ryhtyä kirjoittelemaan hakemuksia harjoittelupaikaksi ensi kesälle.



Samoin oli mukavaa kuulla JOLLASTA pitkästä aikaa. Minä kanssa olin vähän huolissaan sinusta, kun muistelin että olit kirjoitellut unettomuudesta. Mullahan samoihin aikoihin todettiin " keskivaikea" synnytyksen jälkeinen masennus, jonka yhtenä oireena oli just univaikeudet. Ne meni kyllä ohi nopsaan ja muutenkin olen selvinnyt tästä samoin kuin sinä eli puhumalla kaikille mahdollisille ihmisille. Ihan samoin minulla oli kriisi äitiydessäni, mutta siitäkin selvittiin :)



Pitää justiin paikkansa, mitä COE sanoi eli nyt tokalla kertaa pystyy ajattelemaan asioita pidemmällä tähtäimellä ja ymmärtää, että pikkuvauvan kanssa asiat muuttuu koko ajan. Samoin minua helpotti masiksessa, että olin jo kerran kokenut sen ja selvinnyt siitä.



Lohduttavaa muuten kuulla, että muillakin kuin Toivolla on uusiksi alkanut iltakitinät. Toivottavasti menee nopsaan tuokin vaihe ohi. Esikoisella muistaakseni rauhoittui illat viimeistään puolen vuoden tienoolla, kun söi jo iltapuurot ja oli selvät iltarutiinit.



Minäkin huomasin, että MIANNISTA ei ole muutamaan päivään kuulunut mitään. Huhuilen samalla muitakin, eli missä ovat HEXU, LUPICAIA ja HANNA? Entäs mitä JENILLE kuuluu? Onko Lassi nukkunut kiinteiden myötä paremmin? Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, miten jaksaa FIIKUNA? Toivottavasti teillä on saatu asiota setvittyä. Oikein paljon haleja sinne päin, jos satut lukemaan tätä.



Ja vielä vimppana asiana LAIHIS eli tänäänhän on maantantai ja punnistupäivä :) Omat lukemat ovat tällä viikolla 64,4kg, joten pudotusta on tullut 1,2 kiloa :) Olen syönyt " vain" kolmena päivänä suklaata ja vaihtanut pepsin pepsimaxiin, plus jumppaillut kaksi kertaa. Siinä ne muutokset, näköjään niilläkin saa jotain aikaan. Nyt täytyy kiristää tahtia, niin saa ensikin viikolla jotain lähtemään.



Ja sitten lypsyhommiin.. Kyllä on kypsää tuo pumppailu...



Talvista alkuviikkoa,

S-I ja Toivo 3,5kk kera Helmin 2,5v