Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapsen yökyläily ja yhteydenpito

Vierailija
24.02.2024 |

Esikoisella on aina ollut tapana laittaa yökylästä illalla joku viesti, tyyliin saatiin suklaamuroja iltapalaksi tai että katsottiin se ja se leffa, hyvää yötä. Ei mitään runsasta viestittelyä mutta joku yksittäinen ennen nukkumaanmenoa. En ole sen kummemmin asiaa ajatellut.

Nyt nuorempi lapsi on aloittanut yökyläilyt ja hänestä ei kuulu mitään. Ei yhtään mitään. Toisaalta sehän on hieno juttu jos ei roiku puhelimella tai ikävöi! Mut toisaalta tuollainen hyvän yön viesti tuntuisi kivalta tavalta (itse laitan illalla yhden hyvän yön toivotuksen mutta saan ehkä vastauksen joskus vähän ennen kuin haen lapsen kotiin, jos saan). Moni lasten kavereiden vanhempi tuntuu iltaviestiä myös odottavan, muistuttelevat meille jäävälle lapselle eteisessä viestistä. Ja ajattelen että sit kun ovat vähän isompia niin voisi tuntua hyvältä saada joku kuittaus että illan menoista on oikeasti päädytty kaverille ja menossa nukkumaan, olisiko siinä mielessä hyvä tapa opettaa.

Tunnista että minulla on taipumusta liialliseen höösäämiseen ja helikopterointiin ja yritän tunnistaa ja välttää sitä. Siksi kysynkin nyt teiltä, toivotteko te lapseltanne "hyvänyönviestiä" vai onko vain hyvä jos yökylässä pärjää ilman yhteydenpitoa vanhempiin? Lakkaanko itse viestittelemästä perään vai pyydänkö lasta heittämään viestillä iltaisin?

Mikäli sillä on väliä, lapsi on 10v.

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
24.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"En puhu 30-luvusta vaan ajasta kun oli jo kännyköitäkin ensimmäisillä ihmisillä.   Meilläkin oli miehellä kun hän työskenteli yksin maastossa ja se oli työnantajan vaatimus. Mutta niitä ei ollut jokaisella, lankapuhelimilla soiteltiin.

 

En muista että meiltä olisi yökylässä olleet lapset soitelleet kotiinsa eikä meidän lapset soitelleet.   Tosin kyläpaikat olivat tuttuja, ei heitä satunnaisille kavereille laskettu.  Tai leireiltä. On

 

Lapsista tuli ihan kunnollisia vaikka nykyisen mittapuun mukaan kai sitten "liian vapaita." 

 

Lapsenlapsi jotain 5-6 kun oli mummolassa.   Hänellä ei ollut omaa kännykää tietysti vielä mutta äitinsä soitteli  ja tahtoi puhua lapsen kanssa.   Lapsi lopulta kun nukkumaan menoa touhuttiin sanoi arvokkaasti ja vakavasti äidilleen:  minä olen nyt lomalla ja kylässä.  Puhun sitten sinun

 

 

 

Kännykkäriippuvuus on kyllä tosiaan nykyajan vitsaus.  Aikuisten ja lasten  pitää olla 24/7  vastaamassa puhelimeen ja näpyttelemässä viestiä.     Onko se hyvä kun aikuisetkin saa raivareita jos lasten pitäisi oppitunnin ajaksi laittaa puhelimet vaikka sivupöydälle tai edes äänet pois.  En saanut meidän mikkoa kiinni ja kysyttyä onko vielä nilkka kipeä kun yritin soittaa.

90-luvulla sentään osattiin vielä olla päivä viestimättä koko ajan lasten tai puolison kansa.   Olin aikuiskoulutuksessa 90-luvun puolivälin maissa, monilla oli jo kännykkä mutta ne oli laukussa äänettöminä.   Erään iäkkäämpi äiti oli leikkauksessa,  hän kysyi , oikeesti, opettajilta, saanko pari päivää pitää puhelimen tässä pöydällä jos sairaalasta soitetaan.

Vierailija
22/27 |
24.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Soittelitteko oikeasti itse kotiin yökylästä silloin lankapuhelinaikaan?

Minä kyläilin vain ystäväni mökillä, eikä siellä ollut puhelinta. Siellä saattoi mennä viikkokin, eikä minusta mitään tietenkään kotiin kuulunut. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
24.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä nyt ei liity siihen pitääkö lasten ilmoittautua kyläilleessänkin kotiin ja miten tiheään vaikka on toisten aikuisten hoivaan lähetetty mutta kirjoitanpa kuitenkin.

Oletuksesta että pitäisi koko ajan olla tavoitettavissa.

En aina kuule puhelinta käsilaukusta tai taskusta kun olen asioilla tai joskus jopa unohtuu kotiin.   Vaikken mitenkään päivittäin enkä aina viikottainkaan pidä aikuisiin lapsiin yhteyttä,  jos he soittavat juuri silloin tai viestivät,  huomaan sitten että on tullut ehkä jo sisarukseltakin soitto ja useampia viestejä,  missä olet,  laita viesti.

Vierailija
24/27 |
24.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tietysti pitää opettaa pitämään yhteyttä. Voi olla että yökylässä tulee joskus joku ongelma, vaikka aikuiset ovat humalassa, niin lapsen on osattava silloin kertoa että asiat eivät ole ok nyt.

Miten niin asiat eivät ole ok nyt? Saavat ne aikuiset olla humalassa kotonaan. Miten se lapsi osaisi edes todeta ettei asia ole ok?

Vierailija
25/27 |
24.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse laitan ainakin hyvää yötä viestin, kun on yökylässä. Teini ja esiteini kyseessä.

Kännykkää käytetään turhempaankin kun lyhyeen viestiin, en näe syytä olla laittamatta viestiä.

Vierailija
26/27 |
24.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En toivo. Lapsi on 9v ja yökyläilyt aloitti 7-vuotiaana. En tiedä laittaako kaverinsa täältä viestejä vanhemmilleen täällä yötä ollessaan, minä en ainakaan viestittele niiden vanhemmille, ellei jotain erityistä ilmene. Siis enää, nyt kun lähellä kymmentä käyvät jo. 

 

Kyseessä vko-vko lapsi, joten toki sen myös huomaa, ettei meillä ole napanuora niin tiukalla mitä se ydinperheissä ehkä on, jossa ei ole totuttu olemaan erossa juuri ollenkaan. Oma lapsi on tottunut nukkumaan muualla kuin kotona; kavereilla, isovanhemmilla. 

 

Minusta voit pyytää lasta laittamaan viestin, tai itse laittaa hyvän yön viestin. Mutta jos lapsi itse ilmaisee ettei tarvitse/ halua sellaista, niin sit työstäisin niitä omia tunteitani enkä tuppaantuisi joka asiaan. Lapsen itsenäisyyden kehittyminen on tosi tärkeää ja siihen kuuluu tietynlaiset irtiotot vanhemmasta. Ne

Tietenkin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
24.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En toivo. Lapsi on 9v ja yökyläilyt aloitti 7-vuotiaana. En tiedä laittaako kaverinsa täältä viestejä vanhemmilleen täällä yötä ollessaan, minä en ainakaan viestittele niiden vanhemmille, ellei jotain erityistä ilmene. Siis enää, nyt kun lähellä kymmentä käyvät jo. 

 

Kyseessä vko-vko lapsi, joten toki sen myös huomaa, ettei meillä ole napanuora niin tiukalla mitä se ydinperheissä ehkä on, jossa ei ole totuttu olemaan erossa juuri ollenkaan. Oma lapsi on tottunut nukkumaan muualla kuin kotona; kavereilla, isovanhemmilla. 

 

Minusta voit pyytää lasta laittamaan viestin, tai itse laittaa hyvän yön viestin. Mutta jos lapsi itse ilmaisee ettei tarvitse/ halua sellaista, niin sit työstäisin niitä omia tunteitani enkä tuppaantuisi joka asiaan. Lapsen itsenäisyyden kehittyminen on tosi tärkeää ja siihen kuuluu tietynlaiset irtiotot vanhemmasta. Ne

Ai lapsi ei saisi yökyläillä kavereilla koska hänen vanhempansa on eronneet? Ihan normaalisti nähdään joka toinen viikko, joskus myös isäviikoillakin. Pitäiskö kieltää myös kavereilla kyläily tai harrastaminen, pakottaa istumaan kotona äidin kyljessä se 7 vrk aina kun ovat mulla? Ehkä jopa vois ottaa koulusta pois? 

 

Ton itsenäistyttämisen sinä vedit ihan omasta hatustasi. On ihan normaalia että 7-vuotiaana lapsi alkaa osoittaa viimeistään ensimmäisiä itsenäistymisen merkkejä; esim. kulkemalla koulumatkoja yksin tms. Se ei tietenkään tarkoita että hän olisi nyt itsenäinen, se on monen vuoden kehityskaari joka alkaa näistä pienistä tapahtumista.