Hassuimpia/kurjimpia muistoja opiskelija-asumisesta?

Moi taisi sanoa kun muutin mutta sen koommin ei sanonut sanaakaan. Ihme tyyppi.

pienen tutkailun jälkeen jääkaapista löytyi 24v. naikkosen jäljiltä yli 2kk:tta vanha maitopurkki ja märäntyneitä tomaatteja! YÖK!

Ei ilmeisesti halunnut kakata muualla. No ei siinä mitään, mutta se haju! Eikä ikinä putsannut rusketusraitoja pöntöstä pois. Kämppis oli muuten tosi paljon poikakaverinsa asunnolla, mutta vähintään siis kerran päivässä kotona asioilla.

soluajalta on jäänyt mieleen ulkomaalaissyntyinen kämppis, joka asui ilmeisesti kesän yksin kolmen solussa, ennen kuin minä ja toinen kämppis muutimme asuntoon. Tuon " vanhan" kämppiksen jäljiltä löytyi mm. keittiön laatikoista leipäpusseja, joissa oli homeisia leivänkantoja. Ja keittiön alakaapista pilaantunut vesimelonin jämä. En tajua, miksi noita ruuantähteitä ei voinut heittää pois. Siivosimme toisen kämppiksen kanssa keittiötä pari päivää, että pystyimme laittamaan omia astioitamme ja ruokiamme kaappeihin...



Toisessa soluasunnossa asuessani kämppikseni eivät kai koskaan (asuin kämpässä alle puoli vuotta) vaihtaneet kylpypyyhkeitään, eikä toinen kämppis lakanoitaan... Istui sängyllä syömässä ja katsomassa telkkaria, ja aina samat lakanat. Yök.



Viimeisin solukokemukseni käsitti kaksi ulkomaalaista kämppistä, jotka asuivat samassa kolmen hengen solun huoneessa (meitä oli siis yhteensä neljä, ja vain toinen noista ulkomaalaisista oli asunnossa kirjoilla, toisenkin asumiseen oli kyllä meidän kämppisten suostumus...). Nämä kämppikset ottivat kaiken irti suomalaisesta vieraanvaraisuudestamme, ja mm. käyttivät meidän muiden astioita niin, että kun itse olin alkamassa ruuanlaittopuuhiin, totesin kaikkien kattiloideni olevan parvekkeella (kylmässä) täynnä heidän " etnopöperöitään" ... Tuossa asunnossa en kauaa viihtynyt, vaan muutin yksityiseltä vuokraamaani yksiöön opintolainan turvin.

Kolmen hengen solussa oli ennen ollut vain miehiä ja minä olin ensimmäinen nainen yhden muutettua pois. Pojat olivat todella vihaisia, kun huomasivat naisen muuttavan asuntoon. Siihen mennessä pojat eivät olleet pahemmin tiskanneet astioita ja välittäneet siivouksesta. Minä heti alkuun siivosin ja tiskasin. Sen jälkeen muuttui poikien ääni kellossa. Enää he eivät vastustaneet naista talossa. Tosin en pitkään suostunut siihen, että olen ainoa siivooja, vaan laitoin vessapaperilistan ja siivouslistan seinälle. Sen mukaan piti tehdä ainakin jotain. En tosin ollut tarkka, miten tarkkaan pojat siivoavat, kunhan edes vähän näki, että olivat yrittäneet jotain.

Kaikissa asunnoissa on ollut itsestäänselvyys, että kaikkien keittiöön jättämät tavarat ovat yhteiskäytössä. Toisaalta jos jotain meni rikki, niin sitten se korvasi automaattisesti, jolta meni rikki. Näin ei tarvinnut olla kahta, kolmea tai neljää (riippuen soluasunnon suuruudesta) kahvinkeitintä, samoin vedenkeitintä jne.



En sitten tiedä, olenko jotenkin päässyt huippuhyviin kämppiin vai onko oma asenteeni ollut sellainen, että minun kanssani on ollut helppo sopia tällaisista asioista.

Tämä oli tosi hassua. Kämppikseni tuli usein ravintolasta yöaikaan ja pienessä sievässä. Erityisesti, kun hänen parisuhteensa oli päättynyt, hän teki tätä surukseen. Usein appelsiinimehuni oli hävinnyt. Sen paikalla oli lappu: " Anteeksi, join taas mehus, maksan markan toiste." Joskus mehun paikalta löytyi markka jo valmiiksi. Minusta se oli vain huvittavaa:)

Se vain välillä todella nyppi, kun KAIKKI kattilat ja pannut olivat parvekkeella ruuansäilytyskäytössä, enkä päässyt itse tekemään ruokaa! Olisihan minulla ollut vaikka muovirasioita, joita olisivat mieluummin voineet käyttää, niin kattilat olisi saanut muuhun käyttöön.

t. nro 7, joka oli myös aina soluasunnoissa sitä mieltä, että tiskiharjoja yms. riittää ihan ne yhdet ;)

Vierailija:

Kaikissa asunnoissa on ollut itsestäänselvyys, että kaikkien keittiöön jättämät tavarat ovat yhteiskäytössä. Toisaalta jos jotain meni rikki, niin sitten se korvasi automaattisesti, jolta meni rikki. Näin ei tarvinnut olla kahta, kolmea tai neljää (riippuen soluasunnon suuruudesta) kahvinkeitintä, samoin vedenkeitintä jne.

En sitten tiedä, olenko jotenkin päässyt huippuhyviin kämppiin vai onko oma asenteeni ollut sellainen, että minun kanssani on ollut helppo sopia tällaisista asioista.

Asuin vuoden soluasunnossa ja sitten mulle riitti.

Mulla oli todella laiskat kämppikset (kaksi tyttöä) ja olimme sopineet, että minä siivoan tällä viikolla (imuroin keittiön ja putsaan vessan), " Marja" tekee tuon ensi viikolla ja " Maija" sitä seuraavana. Noh, arvatkaapa kuka siellä ainoastaan siivosi???!!! Aivan niin. MINÄ! Arvon leidit siivosivat ainoastaan oman huoneensa.

Ja sitten yksi erittäin vittumainen tapa. Tulin joka viikonloppu kotiin ja joka helvetin sunnuntai-ilta, kun tulin kotiin ja nälkä oli kova parin tunnin junassa ja yli puolen tunnin bussimatkan jälkeen. Mitä mua odottikaan; ei yhtään puhdasta astiaa vaan KAIKKI oli likaisina tiskialtaassa. Mulla ei ollut mitään sitä vastaan, että mun astioita käytettiin ainoastaan se, että nuo olisivat voineet tiskata ne astiat. Ja meillä oli myös sellainen sääntö, että se joka tekee sotkut, siivoaa. Mutta nämäpä kasas sellasen Mount Everestin kokoisen tiskivuoren ja mä sitten aikani katoin sitä ja tiskasin.

aina venytettiin tiskausta siihen asti kunnes mitään ei ollut enää puhtaana ja sitten tuli kädenvääntöaina että kuka tiskaa.. ja sitten juotiin/syötiin toistemme ruokia " vahingossa" ja sit oli tietty nää sextailut jotka kaikuivat milloin mistäkin huoneesta...

Mulla on varmaan ollut hyvä tuuri tai sitten näihin yleensä vastaavat vain ne joilla on ollut huonompi säkä. Mun kaikki kämppikset (yhteensä varmaan toistakymmentä henkeä) oli ihan täysjärkisiä eikä mitään hirveitä kriisejä ollut. Osa ollut etäisiä, osan kanssa ollaan viihdytty hyvin.



Paras kokemus oli, kun parin kaverin kanssa asuttiin aikamme samassa asunnossa. Sitä kämppää ja henkeä oli ikävä vielä monta vuotta poismuuton jälkeen. Käytiin yhteisiä kursseja ja harrastettiin yhdessä. Bileitä järkättiin porukalla ja kokattiin. Vähän niinkuin perhe.

Onneks ei tarvinnut siellä asua ku puolisen vuotta ja pääsin kahen hengen soluun.

että samassa huoneessa nussittiin estottomasti.

Toinen mikä otti päähän että joku oli syönyt sun ruoat jääkaapista.



Vessassa oli " menkkaroskis" ja hyi helvetti mikä lemu sieltä tuli kun joku ei ollut osannut menkkojensa jälkeen tyhjentää sitä.

No eihän ne muut juuri koskaan siivoa.

Outoa sen sijaan on se, etteivät jotkut älyä kertoa nimeään!

Siitä jäi paha mieli, että vuosikurssilla oli selvä jako "oikeassa kodissa" asuvien ja soluasukeiden välillä.

Mielenkiintoisimpia muistoja solu/opiskelija-asumisesta

- yläkerrassa bileet pari kertaa viikossa, valituksia oli turha tehdä, koska valitukset piti suunnata valitulle opiskelijalle, joka yleensä oli bileiden pääjehu! olen herännyt esim. torven soittoon klo 2 aamuyöllä, toisinaan myös mankka jäi yläkerrassa täysillä repeatille, kun konkkaronkka lähti jatkoille tms.

- isossa solussa yhteiset jääkaapit olivat aivan hirveitä, kukaan ei huolehtinut ruoistaan, vaan antoi homehtua eikä siivonnut jälkiä. Tästä syystä äitini sponsoroi minulle (käytetyn) jenkkikaapin solukoppiini melko nopeasti, sillä häntä kuvotti moinen vielä enemmän kuin minua :D

- isossa solussa vaihtuvuus oli nopeaa (samat yhetistilat ja keittiön jakoi muistaakseni 10-12 hlöä, joten suurinta osaa en tuntenut edes nimeltä). Usein muuttopäivinä oli yön pikkutunteina yhteistiloihin raahattu milloin mitäkin vanhaa romuhuonekalua yms. joten yhteistila oli pikemminkin kaatopaikka. 

- samaisessa isossa solussa oli monissa huoneissa omat vessat, mutta minun solussani oli yhteisvessa naapurin kanssa. Muuten homma toimi, mutta naapuri jostain syystä päätti fiksata" hanan hajulukon, eli allasta ei voinut käyttää kahteen viikkoon koska se vuoti, eikä ollut kesäaikaan talkkareita tms. moiseen hommaan (ainoastaan jos vettä olisi tullut ilman hanan avaamista, niin olisivat tulleet heti)

- toisessa solussa oli sokeritoukkia, joista ei päässyt millään eroon. Seinät olivat siellä myös ihan paperia, esim. yläkerran asukkaiden riidat, itkut ja huudot kuului sanatarkasti meidän makkariin - samoin sovintoseksi

- tiskiin tiskaamattomuus ym. johti minun kohdallani siihen, että pidin astiat lopulta huonetiskaa ja tiskasin heti syötyäni. Ärsytti se, että ihmiset eivät tiskanneet ja osa välineistä  oli rikottu (esim. Yksi paistinlasta oli sulanut muodottomaksi ja joku oli saanut saksista kahvan rikki). 

- kaverillani oli kämppiksenä juuri kotoaan muuttanut tyttö, joka esim. joi lähes joka viikonloppu. Ei siinä mitään, mutta kämppiksellä oli tapana sammua vessaan ovi lukittuna. Aamulla ei siis päässyt vessaan tekemään mitään. Sama tyyppi käytti myös kaverini vaatteita ilman lupaa ja "lainasi" rahaa, koska huoneita ei saanut lukkoon. Kaveri nopeasti älysi tämän kyllä joten hankki lukollisia laatikoita ym.

-aasialainen huonekaveri valitti mm.siitä, että kennossa olevat kananmunat 'haisevat' jääkaapissa ja että ne pitäisi laittaa vielä pussiinkin. Luuli vissiin olevansa joku maailman kovin vainukoira ja jotkut pösilöt myötäilivät tätä hullua. Voitte kuvitella, että sama valitus seurasi muissakin asioissa ja kaikki ystävällisyys kuitattiin ynseydellä. Taisi olla vielä jotenkin rasistinen valkoisia kohtaan.

-Olin ainoana miehenä tyttöjen asuttamassa asuntolassa. 60-70% asukkaista oli hankalia. Telkkaria piti saada katsoa ja valittua ohjelmaa silloin kun huvitti, eikä mikään pyytäminen tai muut kohteliaisuudet kuuluneet asiaan. Joku marginaalinen pähkinäpussi isolla pöydällä saattoi joskus koitua valituksen aiheeksi, vaikka joku muu olisi jättänyt oikean sotkun. Ikävimmältä tuossa tuntui varmaan se, että suuta ei voinut avata koskaan muusta syystä kuin valittamisen takia.

yksi aamu kun lähdin opiskelemaan, oli portaikon alla mies, myöhemmin kuulin että oli ruumis