Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten selvisitte masennuksesta? Tarvitsen toivoa että tästä voi parantua

Vierailija
23.02.2024 |

Olen ollut korona-ajasta lähtien masentunut, mutta viime vuonna minuun iski myös fyysinen sairaus, josta toipumisessa on mennyt enemmän aikaa kuin tajusinkaan ja joka on pahentanut merkittävästi masennustani.

En ole työkykyinen ja olen joutunut luopumaan monesta harrastustoiminnasta, kun voimat eivät ole riittäneet. Olen jopa syrjäytynyt hieman, mikä oli järkytys tajuta. Fyysinen sairaus näkyy vielä hieman ulkoisesti minussa, enkä senkään vuoksi mielelläni näe muita ihmisiä. Tiedän, että ei pitäisi välittää asiasta, mutta en voi sille mitään.

En tajua, miten saan enää elämästä kiinni, kun kaikki on mennyt. Entisestä iloisesta, vilkkaasta ja aktiivisesta itsestäni ei ole jäljellä mitään. En kehtaa palata tällaisena ihmisten pariin. Samalla tiedän, että eristäytyminen pahentaa tilannetta, mutta olen jotenkin jumissa ja lukossa asian kanssa.

Miten te olette nousseet tästä suosta, saaneet masennuksen kuriin, jaksaneet alkaa järjestää kaikki asiat, ajatella positiivisesti, pitäneet yllä jotakin toivoa?

Suuri kiitos kaikille, jotka jaksavat avata omaa kokemustaan! 

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
23.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

18 - lainaus ei toimi.

Olet oikeassa. Kaikki muutos lähtee hyväksymisestä. Carl Jungin sanoin: what you resist, it persists. Hän on myös sanonut: we cannot change anything untila we accept it.

Siksi linkkasin sinulle Tara Brachin kirjan. Hyväksyminen ei ole helpooa, mutta hän on opettaa, miten siihen voi päästä. Toki on muitakin hyviä linkkejä, yhdelle kolahtaa toinen kirja paremmin kuin joku toinen. Siihen pääsee myös anteeksiannolla, eli antamalla itselleen anteeksi. Mutta siis: ehdotan, että aseta hyväksyminen tavoitteeksesi.

4

Vierailija
22/22 |
23.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikista tähän menneissä tulleista viesteistä! En olisi uskonut, että saan täällä näin ihania vastauksia, joiden kirjoittamiseen on paneuduttu niin paljon ja olette käyttäneet aikaanne minua auttaaksenne. Luen kaikki viestit huolella moneen kertaan läpi ja yritän sisäistää ohjeenne ja ajatuksenne. 

Tuli niin lämmin mieli, ette uskokaan! Olen tällä hetkellä hyvin yksinäinenkin eikä minulla ole oikein sellaisia läheisiä, jotka osaisivat tällaisissa asioissa hirveästi tukea tai auttaa. Olisittepa täällä tukiäiteinä/-isinä vieressä nyt (joskus tuntuu, että ei ole ollut sellaista vanhempaa, jonka edessä voisi olla rikkinäisenäkin. Omissa vanhemmissani on omat hyvät puolensa, mutta tällaisissa asioissa he eivät ole koskaan oikein osanneet tukea).

Mutta suuresti kiitollinen olen teille etätukijoukoillekin! Alan nyt etsiä vinkkaamianne kirjoja, ohjelmia yms.,mutta palaan takaisin keskusteluun vähän myöhemmin! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kuusi