Lue keskustelun säännöt.
Ei kiinnosta nousta sängystä vapaapäivä,jos ei ole jotain hyvää syötävää kotona. BMI 41,8 Miten tässä onnistuu laihtumaan ikinä?
23.02.2024 |
En ole mikään bodyposi,vihaan ulkonäköäni, sokerit koholla, kuorsaan ja nukun huonosti, jalkapohjat kipeät, verenpaine koholla.
Silti jokainen elämäntapamuutos epäonnistuu,jokainen laihdutus epäonnistuu. Ruoka voittaa aina taistelun.. tätä jo 10v
2013 ylipainoa oli vain 3kg.
Mistä motivaatiota,kun ylläolevat ei motivoi?
N39
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein päätöksen, että kun käyn kaupassa normaaleilla ruokaostoksilla niin en osta ikinä mitään herkkuja. Jos herkkuja tekee mieli niin kävelen tai pyöräilen hakemaan herkut kaupasta erikseen.
Alkuun kun herkkuhimo oli pahimmillaan niin tosiaankin kävelin kauppaan, mutta lopulta en enää viitsinyt kävellä ja tuli häpeän tunne siitäkin kun osti pelkästään herkkuja. Siispä nykyään olen vaan yksinkertaisesti ilman sipsejä ja jäätelöä. Mieliteot ovat hävinneet kokonaan.
Ala etsiä mielihyvää muustakin kuin ruoasta.
Rajoita syömisen kellonaikoja.
Aika reipas olet, jos rupeat jotain taikinaa vääntämään herkkuhimoissasi.
Syö aina ensin kunnon ruokaa.
Jotain samaa vaikka en edes ole ylipainoinen. En pysty aloittamaan päivää ennen kuin olen syönyt tukevasti. Sen jälkeenkin napostelen jatkuvasti vaikka mitä. Olo on surkea koko aamupäivän jollen syö lounasta heti aamiaisen perään. BMI vielä 22 mutta nousussa, ollut jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, voiko sulla olla ruokariippuvuus. Lääkärit ei sitä tunnista, mut googlaa kuitenkin.
Mulla aukes jotain tuolla päässä kuin vain luin mitä ruokariippuvuus on. En uskalla mennä vaakalle vielä, mut syön 5 kertaa päivässä, en mitään ruokailujen välillä. Ja nuo ateriat niin terveellisesti kuin osaan. Joku ns herkkukin menny välillä mut se ei oo jääny päälle. Ihan ku mulla ois enemmän energiaa nyt.
Ja jos joku nauraa ruokariippuvuudelle niin anna nauraa, omahan on elämäsi. Ja tiedän että tää vaatii mulla vielä paljon työtä ja varmasti löydän itteni vielä sohvalta sipsien kans. Mutta ku tietää mistä se johtuu eli ruokariippuvuudesta niin sitten vaan noustaan ylös ja eteenpäin.
Vaikuttaa siltä, että elämässäsi ei ole juuri muuta sisältöä tai ilon aihetta kuin syöminen. Joten tietenkään et pääse tuosta irti, koska jokainen ihminen kaipaa iloa, lohtua ja tekemistä, jota sinä saat ruuasta.
Sun pitäisi saada elämääsi jotakin muuta mielenkiintoista ja iloa tuottavaa. Mieti vaikka sitä kautta, että jos et saisi loppuelämäsi aikana syödä kuin yhden pillerin päivässä, mikä kattaa energiantarpeesi, niin mitä tekisit? Et varmaan jäisi kotiin neljän seinän sisälle loppuiäksesi, kun et saisi enää ruuastakaan mitään.
Tsemppiä! Et ole koukussa ruokaan, vaan niihin tunteisiin, mitä syöminen sulle antaa. Ne tunteet voi saada muualtakin, kunhan vaan keksit mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lotko.
Masennuslääkkeitäkin syön,ei auta.
Ap
Laihdutuslääkkeeseen. Sun bmillä ei ongelma.
Paitsi jos joku näistä:
--vaikeana ahmimisena ja oksenteluna ilmenevä syömishäiriö -vaikeat syömishäiriöt tulee hoitaa ennen leikkausta
alkoholin suurkulutus - leikkauksen jälkeen suositeltava alkoholin määrä on yksi annos satunnaisesti
-runsas opiaattien käyttö
-psyykkinen epävakaus - psykiatrisessa hoidossa olevilta pyydetään hoitavan psykiatrin näkemys leikkaushoidosta
-tupakointi - tupakointi tulee lopettaa aina ennen leikkauspäätöksen tekoa.
Lisäksi täytyy olla motivaatio muuttaa elämäntapojaan. Lihavuusleikkaus ei ole oikotie onneen, sen jälkeen ei voi jatkaa vanhaa elämäntapaa.
Keskustele lääkärin kanssa, sillähän se sitten selviää.
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on, että aloita ensin urheilu. Urheilu tuottaa dopamiinia kehossa eli sitä samaa mielihyvähormonia, jota saat herkkujen syönnistä.
Kaikki eivät saa mielihyvää liikunnasta, ikinä. En tosin sano, etteikö ap voisi kokeilla, mutta eiköhän jo tuon ikäisenä tiedä, mikä tilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lotko.
Masennuslääkkeitäkin syön,ei auta.
Ap
Laihdutuslääkkeeseen. Sun bmillä ei ongelma.
Hae apua. Varaa aika lääkärille, ja kerro ongelmasi. Ensiksi pitää hoitaa masennus- tarvitset terapiaa. Kun se on kunnossa, aloitat painonhallinnan, ei onnistu muuten. Toki voit pyytää Ozempic- reseptin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on, että aloita ensin urheilu. Urheilu tuottaa dopamiinia kehossa eli sitä samaa mielihyvähormonia, jota saat herkkujen syönnistä.
Kaikki eivät saa mielihyvää liikunnasta, ikinä. En tosin sano, etteikö ap voisi kokeilla, mutta eiköhän jo tuon ikäisenä tiedä, mikä tilanne on.
Esim minä. Olen ihan normaalipainoinen ja muutenkin normaali ihminen, mutta hikiliikunnasta tulee huono olo, pyörryttää ja oksettaa. Kävellä voin ja uida hitaasti mutta en voisi kuvitellakaan koskaan juoksevani. Ihmiset ovat vaan erilaisia fysiikaltaan.
Minusta on myös vastuutonta suositella liikunnan lisäämistä noin reilusti ylipainoiselle kuin ap, koska liikkumalla isokokoisena vaan hajottaa itsensä, tulee kulumia niveliin mitkä vaivaa koko lopun ikää.
Ensin painoa pois ruokavaliolla, sitten liikuntaa vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaa jokin intohimo elämään, esim tavoite muuttaa ennenaikaiselle eläkkeelle johonkin mukavaan lämpimään maahan mahdollisimman pian. Pian analysoituasi tilannetta havaitset että se vaatii kahta asiaa, terveyttä ja rahaa. Siitä sitten kotivoidut ja päättelet miten nämä asiat saavutat. Ilman intohimoa et tule saavuttamaan mitään.
Totta. Nyt tämä intohimo on hyvän syöminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan sinulle mitään ihmereseptiä tai taikatemppuja pysty näyttämään. Kaikki kun lähtee omasta itsestä. Joko jatkat nykyisillä elintavoilla, tai sitten oikeasti revit itsesi muuttumaan.
Minä repäisin, ja sain yli 50 kiloa laihdutettua, ilman mitään ulkopuolista apua. Jokainen -10 kiloa oli riemuvoitto ja alkoi aivan uusi elämä. Sitä tunnetta ei voita mikään.
Tekosyitä ei ole. On oma valintasi tuhota itsesi. Mutta on toinenkin vaihtoehto. Sinä päätät. Aloita jo tänään.
Tosi hyvin sulta. Minä lihoin 3 kuukaudessa 16kg viime kesänä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että elämässäsi ei ole juuri muuta sisältöä tai ilon aihetta kuin syöminen. Joten tietenkään et pääse tuosta irti, koska jokainen ihminen kaipaa iloa, lohtua ja tekemistä, jota sinä saat ruuasta.
Sun pitäisi saada elämääsi jotakin muuta mielenkiintoista ja iloa tuottavaa. Mieti vaikka sitä kautta, että jos et saisi loppuelämäsi aikana syödä kuin yhden pillerin päivässä, mikä kattaa energiantarpeesi, niin mitä tekisit? Et varmaan jäisi kotiin neljän seinän sisälle loppuiäksesi, kun et saisi enää ruuastakaan mitään.
Tsemppiä! Et ole koukussa ruokaan, vaan niihin tunteisiin, mitä syöminen sulle antaa. Ne tunteet voi saada muualtakin, kunhan vaan keksit mistä.
Tätä pitää miettiä.
Koronassa lähti makuaisti,kyllä tuntui elämä tyhjältä. (No söin sitten kuitenkin sipsiä )
Ap
Toiminta -> tulokset -> motivaatio
Se menee noin päin että nyt hilaat sen ahterisi toimintaan motivoi tai ei. Mitään ei tapahdu jos vaan lötkötät odottamassa että joku maaginen motivaatio laskeutuu yllesi taivaasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on, että aloita ensin urheilu. Urheilu tuottaa dopamiinia kehossa eli sitä samaa mielihyvähormonia, jota saat herkkujen syönnistä. Urheilulla on myös sellainen vaikutus, että kun olet nähnyt vaivaa itsesi kuntoon saamiseksi, ei sitä vaivaa viitsi heittää roskakoppaan vaan helposti tulee sitten syötyä terveellisestikin.
Tämä juuri. Vaikka ei kiinnostaisi, yritä saada itsesi edes joka toinen päivä 30 min kävelylle. Yritä pitää kiinni tästä vaikket jaksaisi lähteä, ja aika nopeasti liikkumisesta tulee tapa ja alat haluta käydä siellä lenkillä. Lisäksi juurikin terveellinen ruokavalio, paljon proteiinia aterioille ja riittävästi vettä. Runsasproteiininen ruokavalio auttaa pitämään herkkuhimoja loitommalla.
Ja ihan kokemuksesta voin tämän kertoa. Panosta itseesi, se on sen arvoista. Itse olin varsinainen löllykkä sohvaperuna aikoinaan, mutta näillä samoilla vinkeillä pääsin terveellisempään elämään kiinni. Pakotin itseni lenkille vaikken halunnut lähteä ja söin terveellisemmin. En kieltänyt kaikkia herkkuja, vaan söin kohtuudella joskus jotakin jos oikein kovasti teki mieli. Nyt olen 20kg hoikempi ja elän paljon aktiivisempaa elämää. Ero on huomattava siihen aiempaan masentuneeseen plösöön. Jaksan paremmin, olen virkeämpi ja iloisempi.
Pystyt ap samaan, luotan sinuun :) Kaikki lähtee sinusta itsestäsi
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla varmaan oo vaihtoehtoja, kun Googlailla kuka lääkäri takuulla antaa Ozempic-reseptin tai kirjottaa laihdutusleikkaukseen lähetteen.
Noilla kiloilla on ihan saatanasta yrittää jotain liikuntaa aloittaa tai masentuneena yrittää korjata ruokavaliota.
Ozempic ei toimi kaikille. Olen käyttänyt jo puolitoista vuotta laihtumatta, lopetan lähiaikoina. Lääke on maksanut minulle pari tonnia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on, että aloita ensin urheilu. Urheilu tuottaa dopamiinia kehossa eli sitä samaa mielihyvähormonia, jota saat herkkujen syönnistä.
Kaikki eivät saa mielihyvää liikunnasta, ikinä. En tosin sano, etteikö ap voisi kokeilla, mutta eiköhän jo tuon ikäisenä tiedä, mikä tilanne on.
Kyllä saa. Siitä olisi erityisesti hyötyä masentuneelle. Ylipaino on toki haaste, mutta löytyisikö liikuntamuotoa, joka sopisi?
Kävely? Uinti? Kevyt jumppa kotona?
Liikunta ei laihduta, mutta auttaa masennuksessa tuottamalla endorfiineja.
Toinen olisi ravitseva ruoka. Ylipainoisella saattaa olla vajausta oikeista ravintoaineista, koska masentunut syö "mielihyvään"
Eli: kasviksia, vaikka pakolla x5 kourallista, hyviä rasvoja( oliiviöljy,pähkinät, siemenet, avokado tai avocadoöljyt) (Rasvaista) kalaa vähintään 3x viikossa. Broileria ja kasviproteiinia , juureksia , marjoja.
Vierailija kirjoitti:
Toiminta -> tulokset -> motivaatio
Se menee noin päin että nyt hilaat sen ahterisi toimintaan motivoi tai ei. Mitään ei tapahdu jos vaan lötkötät odottamassa että joku maaginen motivaatio laskeutuu yllesi taivaasta.
Näin se täytyy tehdä.
Harmillisesti en ole vielä koskaan 10 vuoden aikana päässyt siihen asti, että tuloksia on näkynyt. Ehtinyt repsahtaa.
Kun ei ole koskaan saanut tässä laihdutus asiassa onnistumisen kokemusta, niin on joka kerta vaikeampi nousta. Siksi tähän painoon on päädytty Kin. Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Märkä ripuli