Minkälaiset ihmiset ostivat Ladan 1980-luvulla?
Olivatko he yleensä vasemmistolaisia? Olivatko köyhiä, oliko Lada halpa auto? Oliko Lada halveksittu auto Suomessa? Tarvitsiko siinä olla "hälläväliä mitä muut ajattelee"-asenne kun ajoi Ladalla?
Koulukaverini perheellä oli vihreä Lada, ja perheen isä taisi olla vasemmistolainen.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Oisko se se sama porukka, joka ostaa nykyisin Skodia?
Täällä susirajan pöndellä karvahattu-ukot ajaa nykyään Dacia Dusterilla.
Vierailija kirjoitti:
Lada lähti tosiaankin aina käyntiin. Lisäksi siitä löytyi kierroslukumittari! XD
Perusmallissa ei ollut. Olisiko ollut Lada 1500, sehän oli aika hienosti varusteltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin Lada oli ideologinen valinta, joillekin huonon rahatilanteen sanelema pakko.
Lada oli hyvä käynnistymään kovilla pakkasilla -muuten se oli sysipaska kaikin puolin.
Aina Ladakin kävelyn voitti, sitä ei voi kieltää.
Armeijassa noilla ajoin, vihasin niitä kaikkia jo silloin.
Kamalia ne sen ajan Fiatit ja Renaultitkin olivat.
Niin ja vaikkapa Lada 1200 on melkein suoraan kopioitu Fiat 124. Eivät neukkulassa niin välittäneet mistään tekijänoikeuksista tai mallisuojista.
Voi helevetin 16 taas tämän palstan Asian Tuntemusta..... *facepalm*
Fiat toimitti Togliattiin tuotantolinjat joilla sitten alettiin valmistaa Ladaa. Fiatiin verrattuna auton maski oli erilainen, siinä about kaikki....
Silloin tuo auto oli ihan nykyaikainen.
Sen tehtaan rakentaminen neukkubyrokratiassa olikin oikein kafkalainen sirkus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada oli kestävä auto. Ja lähti käyntiin vaikka -30 asteessa kuten oli suunniteltukin.
Ladan startti taisi muuten pyörittää hitaammin kuin muissa autoissa eli vääntömomenttia oli enemmän.
Vanhempien Ladojen startti sanoi: Nikita nikita nikita... Hrrrrrr... rrutshev!
Uudemmissa startti vaihtui erilaiseen, joka sanoi: Gorbatshou-vou-vou-vou...
Minä ostin sellaisen. Sillä pääsi liikkeelle pakkasella, oli kohtuullisen maastokelpoinen huonommillakin teillä, oli halpa ja edullinen korjattava. Ihan itse omin käsin vaihdoin siihen lampun, mutta nykyisessä autossa pitää purkaa jotain konepeltin alta, jossa siihen pääsisi käsiksi. Siihen sopi isompikin ihminen toisin kuin joihinkin kaksiovisiin japanilaisiin.'
Ei se erityisesti vasemmistolaisten auto ollut, mutta kyllä tai Ladalla taksia ajaneella siinä joku ideologia oli.
Kaikki järkevät ihmiset joille riitti kulkuneuvo. Suomen valtio ei maksanut Ladoista mitään. Kauppahan oli vaihtokauppaa, Neuvostoliitosta tuotiin ydinvoimala, terästehdas, hiiltä, koksia, öljyä. Sitten pienempää kauppaa kuten Ladoja. Suomesta vietiin paljon erilaisia koneita ja kehittynyttä teknologiaa.
Rautaruukin parkkipaikalla Lada starttasi itsensä käyntiin ja kolaroi toiseen autoriviin. Vasen ratas suti kovasti lumen päällä.
Vierailija kirjoitti:
Ladalla sai pesää.
Hiiret .
Vierailija kirjoitti:
Lada oli kestävä auto. Ja lähti käyntiin vaikka -30 asteessa kuten oli suunniteltukin.
Edellyttäen että autoilija tiesi mitä tehdä. Ryyppyä piti antaa ja kaasupoljinta pumpata riittävästi jotta lähtee, muttei liikaa ettei tulpat kastu jonka jälkeen sai kiireet unohtaa.
Nappisilmä-Ladassa oli myös veivi, ja jos oli taidon lisäksi tarpeeksi ruista ranteessa, veivillä käyntiin lähtö oli jopa varmempaa. Tämä siksi, että startin pyöritys laskee akun jännitettä roimasti ja heikentää kipinää, joka puolestaan lisää tulppien kastumisen riskiä. Vaan veivilläpä ei tätä ongelmaa ollut joten tulpille tuli voimakas kipinä.
Toinen harvinainen varuste Ladoissa oli bensapumpun päällä oleva vipu, jota nylkyttämällä pumppua sai käytettyä manuaalisesti. Sillä sai kaasuttimen täytettyä jos auto oli seissyt hieman pidempään, tai varsinkin jos bensa oli päässyt loppumaan. Ei tarvinnut puolta päivää starttailla em. tilanteen jälkeen.
Hinta ja laatu kohtasivat. Ei lisävarusteita eikä mitään ylimääräistä tekniikkaa eli vähemmän hajoavia osia ja jos jotain hajosi, niin auton sai korjattua tarpeen tullen missä vain.
Mukana oli myös kampi joka viimeistään käynnisti auton vaikka tulipalopakkasilla. Täydellinen auto metsureille ja muille sellaisille jotka eivät voineet pitää autoa lämmityksessä.
Hansikaslokerossa oli mukana kaviaaripurkki tehtaan tervehdyksenä.
Meille ostettiin Lada siitä syystä, ettei muuhun ollut varaa. Olin teini-ikäinen silloin.
80-luvun puolivälin jälkeisellä juppi-aikakaudella häpesin tuhottomasti meidän Ladaa. Kavereiden perheessä oli Fordeja, Volvoja tai Mitsubishejä tai edes Toyota Corolla.
Eipä olisi kannattanut tuollaisesta murehtia, mutta nuorena toisten nuorten asenteet vaikuttaa paljon ja silloin ihannoitiin materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada oli kestävä auto. Ja lähti käyntiin vaikka -30 asteessa kuten oli suunniteltukin.
Edellyttäen että autoilija tiesi mitä tehdä. Ryyppyä piti antaa ja kaasupoljinta pumpata riittävästi jotta lähtee, muttei liikaa ettei tulpat kastu jonka jälkeen sai kiireet unohtaa.
Nappisilmä-Ladassa oli myös veivi, ja jos oli taidon lisäksi tarpeeksi ruista ranteessa, veivillä käyntiin lähtö oli jopa varmempaa. Tämä siksi, että startin pyöritys laskee akun jännitettä roimasti ja heikentää kipinää, joka puolestaan lisää tulppien kastumisen riskiä. Vaan veivilläpä ei tätä ongelmaa ollut joten tulpille tuli voimakas kipinä.
Toinen harvinainen varuste Ladoissa oli bensapumpun päällä oleva vipu, jota nylkyttämällä pumppua sai käytettyä manuaalisesti. Sillä sai kaasuttimen täytettyä jos auto oli seissyt hieman pidempään, tai varsinkin jos bensa oli päässyt loppumaan. Ei tarvinnut puolta päivää starttailla em. tilanteen jälkeen.
Minusta tuntuu, ettei meillä kaikkia noita Ladan hienouksia tajuttukaan. Ryyppyä kyllä pakkasella osattiin antaa. Isä opetti sen oikean määrän, minkä verran sitä ryyppyvipua piti vetää.
Kerran kokeiltiin kammeta Lada käyntiin sillä kammella. Kyllä se onnistui.
Vielä 80-luvulla sitä ajettiin milloin minkäkinlaisella räppänällä joka vain liikkui. Kaverin auton ajajanpuoleinen ovi pysyi kiinni vain narulla. Se kiinnitettin etuistuimeen.
Yhden kaverin autossa ei toimineet vilkut.
Yhden tuttavaperheen auton moottori piti tukea puulaudoilla ettei se olisi tippunut.
Näiden autojen matka tyssäsi ennen katsastusta, koska eihän ne läpi olisi päässeet.
Vierailija kirjoitti:
Hinta ja laatu kohtasivat. Ei lisävarusteita eikä mitään ylimääräistä tekniikkaa eli vähemmän hajoavia osia ja jos jotain hajosi, niin auton sai korjattua tarpeen tullen missä vain.
Mukana oli myös kampi joka viimeistään käynnisti auton vaikka tulipalopakkasilla. Täydellinen auto metsureille ja muille sellaisille jotka eivät voineet pitää autoa lämmityksessä.
Hansikaslokerossa oli mukana kaviaaripurkki tehtaan tervehdyksenä.
Nyt minä vasta ymmärrän, mikä se purkki oli. Mutta joo, siellä oli sellainen purkki. En tietenkään muista minne me se laitettiin. Ai se olisi ollut kaviaaria, mitähän me luultiin sen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinta ja laatu kohtasivat. Ei lisävarusteita eikä mitään ylimääräistä tekniikkaa eli vähemmän hajoavia osia ja jos jotain hajosi, niin auton sai korjattua tarpeen tullen missä vain.
Mukana oli myös kampi joka viimeistään käynnisti auton vaikka tulipalopakkasilla. Täydellinen auto metsureille ja muille sellaisille jotka eivät voineet pitää autoa lämmityksessä.
Hansikaslokerossa oli mukana kaviaaripurkki tehtaan tervehdyksenä.
Nyt minä vasta ymmärrän, mikä se purkki oli. Mutta joo, siellä oli sellainen purkki. En tietenkään muista minne me se laitettiin. Ai se olisi ollut kaviaaria, mitähän me luultiin sen olevan.
Kas kun eivät vodkapulloa laittaneet myös mukaan tehtaalta. Tai sitten Konelan työntekijät ottivat ne parempaan talteen odottamaan seuraavaa perjantaita.
Suomen autot olivat Euroopan kalleimpia,autovero tuli jo 1960-luvulla "tilapäiseksi" kunnes huomattiin mahtava lypsylehmä.