Miten saada ihmisarvo työttömänä

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä ketkä liikaa antaa painoarvoa muiden mielipiteille. Itseäni ei työttömyys haittaa, en ota stressiä vaikkei töitä saisi. Lepposampaa tämä on kuin työssäkäynti, joutunut liian usein töissä mustamaalatuksi ja kiusatuksi että toivon salaa etten työllisty.

Elämäni on työttömänä silti merkityksellistä. On ystäviä, harrastuksia ja elämää vaikka ei ole töitä. 

Jotkut meistä on herkempiä. Kiusaamistahan se työttömien haukkuminen on. Hienoa että sinä kykenet ohittamaan sen noin hyvin.

Te jotka sanotte, että pitää vain seistä pää pystyssä ja olla itsestään ylpeä, niin miten toimitte sosiaalisissa tilanteissa, kun puhe kääntyy AINA työhön?? Ylpeänäkö kerrotte, että minäpä se muuten olen työtön ja teen päivät en mitään. 💪 Ja olen niin hyvä olemaan surkea, että saan vain jotain surkeita hommia joskus ja jouluna. 💪 En pysty samaistumaan ikäisteni elämään, vaikka olen jo keski-ikäinen, se vasta voimaannuttaakin. 💪 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää antaa arvo itsellesi.

Ei kukaan pysty arvostamaan itseään jos kukaan muu ei arvosta. Muuta väittävillä on järjestään itsellään puolisot ja ystävät joilta saavat arvostusta. 

Kyllä minä olen joutunut antamaan arvoani itselle erittäin hankalissa olosuhteissa, täysin yksin vanhempien mielivallan ja väkivallan alla. Mistä sinä mitään tiedät toisista? Pidä pää kiinni ja päde jollekin muulle.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä ketkä liikaa antaa painoarvoa muiden mielipiteille. Itseäni ei työttömyys haittaa, en ota stressiä vaikkei töitä saisi. Lepposampaa tämä on kuin työssäkäynti, joutunut liian usein töissä mustamaalatuksi ja kiusatuksi että toivon salaa etten työllisty.

Elämäni on työttömänä silti merkityksellistä. On ystäviä, harrastuksia ja elämää vaikka ei ole töitä. 

Pitäiskö sun alkaa ymmärtämään...? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää antaa arvo itsellesi.

Ei kukaan pysty arvostamaan itseään jos kukaan muu ei arvosta. Muuta väittävillä on järjestään itsellään puolisot ja ystävät joilta saavat arvostusta. 

Kyllä minä olen joutunut antamaan arvoani itselle erittäin hankalissa olosuhteissa, täysin yksin vanhempien mielivallan ja väkivallan alla. Mistä sinä mitään tiedät toisista? Pidä pää kiinni ja päde jollekin muulle.

Ulosantisi on sellainen, ettei sillä voi saada vastakaikuna mitään positiivista. Edellinen kommentoija ei puhunut kellekään ilkeästi, mutta sinä puhut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää antaa arvo itsellesi.

Ei kukaan pysty arvostamaan itseään jos kukaan muu ei arvosta. Muuta väittävillä on järjestään itsellään puolisot ja ystävät joilta saavat arvostusta. 

Kyllä minä olen joutunut antamaan arvoani itselle erittäin hankalissa olosuhteissa, täysin yksin vanhempien mielivallan ja väkivallan alla. Mistä sinä mitään tiedät toisista? Pidä pää kiinni ja päde jollekin muulle.

Onko se itsensä arvostamista, että on oppinut pärjäämään olemalla hyökkäävä ja pahasuinen? Olen pahoillani kokemastasi vääryydestä lapsuudessa, mutta eipä se tuon edellisen kommentoijan syytä ollut. - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä ketkä liikaa antaa painoarvoa muiden mielipiteille. Itseäni ei työttömyys haittaa, en ota stressiä vaikkei töitä saisi. Lepposampaa tämä on kuin työssäkäynti, joutunut liian usein töissä mustamaalatuksi ja kiusatuksi että toivon salaa etten työllisty.

Elämäni on työttömänä silti merkityksellistä. On ystäviä, harrastuksia ja elämää vaikka ei ole töitä. 

Pitäiskö sun alkaa ymmärtämään...? 

Miksi? Asenteestahan se oma ihmisarvo on kiinni. Aina on olemassa jotkut jotka pitävät sinua ei minään, MIKSI näitä ihmisiä pitäisi kuunnella. Minkä takia pitäisi miellyttää muita. Elät elämää itseäsi varten, et muita. 

Sieltä suosta ei pääse koskaan ylös jos ymmärtää vaan että joo olet surkimus. Ei. Se pitää ohjelmoida OMA ajattelutapa, koska muiden ajatteluun ei voi vaikuttaa.

Eduskuntaan Kokoomuksen listoilta ja sitten sopeutumisrahalle. Näin olet eliittityötön jota ei taviksen velvollisuudet ja karenssit koske👍

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että pitää vain seistä pää pystyssä ja olla itsestään ylpeä, niin miten toimitte sosiaalisissa tilanteissa, kun puhe kääntyy AINA työhön?? Ylpeänäkö kerrotte, että minäpä se muuten olen työtön ja teen päivät en mitään. 💪 Ja olen niin hyvä olemaan surkea, että saan vain jotain surkeita hommia joskus ja jouluna. 💪 En pysty samaistumaan ikäisteni elämään, vaikka olen jo keski-ikäinen, se vasta voimaannuttaakin. 💪 

Mun kaveripiiriin kuuluu ihmisiä iältään 25-60. Ei ole tarvetta "samaistua" mihinkään ikään, jokainen on omanlaisensa iästä riippumatta. Ja mitä tulee puhe työstä: Sanoo että ei ole nyt töissä, ok, sitten puhutaan taas muista jutuista mistä yleensäkin. Mikään ei ole niin tylsä aihe kuin työ. Ei todellakaan jauheta töistä kavereiden kesken. Kyllä ne on muut asiat mitkä yhdistää kuin se onko töissä vai työtön.

Kannattaa ehkä miettiä kaveripiiriä uusiksi jos se ei vastaa omia tarpeita ja arvoja. Itse en kattelis yhtään sellaista kaveria joka jankkaa jostain töistä, hohhoijaa.

Et tule saamaan monen silmissä. Ainoa keino onkin siis lakata katsomasta sinne, missä arvostusta ei heru. 

Ongelma on myös esim vammaisilla.

Työttömällä ei ole ihmisarvoa eikä edes eutanasiaa saa. Ainoa mihin työtön kelpaa on 9 euron orjuus. Ehkä pitäisi alkaa käyttämään kovia huumeita?

Kokoomuksen työttömät ovat eliittityöttömiä. Pisimpään on nostettu kansanedustajan ansiosidonnaista jo vuodesta 1995. Laskekaa monta päivää se tekee?

Vierailija kirjoitti:

Työttömällä ei ole ihmisarvoa eikä edes eutanasiaa saa. Ainoa mihin työtön kelpaa on 9 euron orjuus. Ehkä pitäisi alkaa käyttämään kovia huumeita?

Mielestäni tämä on se iso isompi ongelma, kun ei kelpaa mihinkään työhön. Ei edes sellaisiin mihin ei vaadita kokemusta tai koulutusta. Koska aina on joku parempi. Kaikki ei ole kilpailuhenkisiä, jatkuva torjuminen saa mielen matalaksi. Joillain se saa tsemppaamaan että minähän näytän niille! Mutta ei kaikilla. 

Miksi ei hyväksytä työelämään, myös niitä hieman "vajaampia", omina itsenään. Kyllä pitäisi olla työtä myös sellaisille jotka eivät ole mitään uratykkejä vaan tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että pitää vain seistä pää pystyssä ja olla itsestään ylpeä, niin miten toimitte sosiaalisissa tilanteissa, kun puhe kääntyy AINA työhön?? Ylpeänäkö kerrotte, että minäpä se muuten olen työtön ja teen päivät en mitään. 💪 Ja olen niin hyvä olemaan surkea, että saan vain jotain surkeita hommia joskus ja jouluna. 💪 En pysty samaistumaan ikäisteni elämään, vaikka olen jo keski-ikäinen, se vasta voimaannuttaakin. 💪 

Tässä on tyyppiesimerkki ulkoaohjautuvuudesta ja millaisia ajatuksia ja asenteita se tuottaa.

"Miten saada ihmisarvo työttömänä" 

Opettele arvostamaan itse itseäsi. Se on numero yksi. 

Se on myös perusoikeus, loukkaamaton.

Helpommin sanottu kuin tehty mutta opettele olemaan oman elämäsi herra ja asiantuntija.  Sinä tiedät kuka olet ja mitä olet, ei kukaan muu. 

Aina on rääväsuita jotka pyrkivät lyömään ja tallaamaan muita, niitä joiden kokevat olevan heikommassa asemassa kuin itse. Tai sitten ovat itse heikkoja ja pyrkivät nostamaan itseään toisten mollaamisen kautta.

Kummatkaan näistä eivät ole terveesti itsevarmoja ja sinut itsensä kanssa. Jos ihmisen sisäinen maailma on terve ja kunnossa, ei ole tarvetta yrittää alentaa ketään. 

Ei ole helppo läksy oppia hyväksymään itsensä ja oppia ohittamaan nämä rääväsuut joita maailma on kyllä pullollaan. Ei heilläkään ole hyvä olla itsensä kanssa. Ei ihminen hyökkää jos ei tunne itseään jotenkin uhatuksi, joko tunnetasolla, arvoasteikolla tai muuten.

On täysin mahdollista oppia arvostamaan itseään ja pitämään itsestään juuri sinä kuka ja mitä olet. Se vaatii työtä ja viitseliäisyyttä ja hieman sisuakin, mutta mahdollista se on.

Niin klisheeltä kuin kuulostaakin, se on itsestä kiinni. Sieltä se lähtee!

Minulla auttoi terapia. Olen ollut koulukiusattu ja myöhemmin myös työpaikkakiusattu. Arvata saattaa että itsetunto oli pohjamudissa. Hyvä kun uskalsin kaupassa edes käydä kun tuntui että häpesin omaa olemassaoloani.

Terapian kautta sai ymmärrystä että ajatusmallini oli täysin kieroutunut. Näitä sitten alettiin terapeutin kanssa yhdessä muuttamaan. Joskus auttaa parhaiten ulkopuolinen ihminen.

Sen ihmisarvon saa vain jos/kun pääsee takaisin työelämään. Sanon tämän puolisoa sivusta seuranneena, joka oli pitkäaikaistyötön ja elintavat muutettuaan yllättäen työllistyikin 56-vuotiaana ja ollut nyt jo 3 vuotta messissä muiden täysiarvoisten kansalaisten joukossa - superonnellisena!

Et kerro minkä vuoksi et tule työllistymään, mutta oletan, että kyseessä on fyysinen tai mielenterveydellinen vaiva, jonka vuoksi et kykenen mihinkään työhön vaikka olet kaikkesi yrittänyt. Tässä tapauksessa ihmiset, jotka eivät tiedä tästä vaivasta, niputtavat sinut loisijoiden joukkoon. Perustuslain mukaanhan ihmisen pitää itse elättää itsensä ja väliaikaista tukea voidaan tarjota tietyistä syistä.

Sinun pitää vaan pitää pääsi kylmänä, koska ethän sinä voi jokaiselle mennä tykyvyttömyytesi syitä avaamaan. Pääasia että itse tiedät, ettet pysty koskaan itse itseäsi elättämään. Tällöin sinulla on oikeus 'välttämättömään turvaan', kuten laki sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Eduskuntaan Kokoomuksen listoilta ja sitten sopeutumisrahalle. Näin olet eliittityötön jota ei taviksen velvollisuudet ja karenssit koske👍

Tasavertaisuuden nimissä kaikkien pitäisi olla sopeutumisrahalla. Sehän tässä aika järjetöntä onkin että mitä pienemmät tuet niin sitä

enemmän velvollisuuksia. 😂 Rahojen katkomista jos et tee sitä ja tätä.

Rikkaiden tukiin ei vaikuta työnhakuvelvollisuus, varallisuus, puolison tulot ja eikä mitään aikarajaa. Kuinka ihmeessä voi olla näin epätasa-arvoisia työttömät.

On merkitystä muiden mielipiteellä, olennaisinta on itsensä arvostaminen kun todennäköisesti vielä pärjää ja saa itsetuntoa.  Koska pelkän ansaitsemisen perusteella harva kunnioittaa, se nähty.