14-vuotias haukkuu rumilla nimillä ja sitten kun hänelle

Onneksi ei ole lapsia

No kyllä pitäisi osata käyttäytyä. Onko se aina ollut vaikea tapaus?

Voi jestas! Mikä kaikki kasvatuksessa voikaan mennä pieleen...

Lopeta uhkailu väkivallalla, se on sairasta. Ole aikuinen. Hänellä on teini-ikä ja ahdistus on varmasti kauhea. Hän tuntee voimakkaasti myös jos on autismia tms. Eikö aikuiset voisi olla itse nätisti ja antaa kivan esimerkin. Joku päivä helpottaa. Veljen ei tarvitse olla teini-ikäisen kanssa tekemisissä, voi jutella teille vanhemmille. Jättäkööt nyt veljen rauhaan ja veli hänet.

Aina ollut vaikea, vaikea potenssiin tuhat. Ihan pienestä vauvasta asti kiemurtelua, rääkymistä, selkä kaarella venkoilua.. Samalla kuitenkin äärettömän lahjakas esim. musiikillisesti. Mutta vaikea, todella vaikea luonne.

Ap

Tuon ikäinen? No huhhuh. Minä olin tuossa iässä jo töissä vapaa-ajalla.

-1984

Eihän näitä nykyajan pentuja saa enää kasvattaa, vanhaan aikaan olis saannu selkäänsä ja sit ois osannu käyttäytyä.

Lapsi ei hyödy siitä että huudat takaisin.

Selvät säännöt, varsinkin kun on tuo autismi niin tarvitaan todella sellaista jämäkkyyttä kasvatukseen.

Kun huutaa niin omaan huoneeseen rauhottuu.

Sitä lautasta on turha tiskata silloin kun lapsi ei siihen suostu.

Sun pitää ymmärtää lapsen vireystila, tehtävät on hyviä kun niitä tehdään oikeaan aikaan.

Sen lapsen lautasen voi jättää syrjään ja hän voi sen tiskata myöhemmin.

Ja jos sais selkeän ohjeen vaikka kuvilla mitä tehdään ja mihin aikaan . Isotkin lapset hyötyvät niistä. Eli kuvat vois mennä että syö, tiskaa lautanen ja palkaksi vaikka saa pelata kännykällä ja ajastin päälle että kauan. Niissä asioissa missä sujuu niitä kuvia ei tarvitse olla välttämättä ollenkaan.

Itsemurhalla uhkailu on aika tyypillinen näille lapsille, pitää vaan kertoa että se ei ole hyvää käytöstä,  itseään tai muita ei saa satuttaa.

Meillä on 7v tyttö ja ihan samanlainen draamailu alkanut hänellä. 

Mulla on myös erityislapsia kaksi , joiden yh äiti olen, kuulostaa ihan meidän arjelta, eikä mun mielestä asenne oo mitenkään vaikea tai mahdoton, se on vaan sitä että rasittuu helpommin, eikä osaa kommentoida niin sujuvasti tai hallita tunteitaan hyvin. Todella harvoin itse tulee lapsille huudettua, se ei tilannetta auta yhtään.

Jotkut on murrosiässä tosi vaikeita.

Siinä voi käydä huonostikin. Yrittäkää hakea apua, jos siltä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös erityislapsia kaksi , joiden yh äiti olen, kuulostaa ihan meidän arjelta, eikä mun mielestä asenne oo mitenkään vaikea tai mahdoton, se on vaan sitä että rasittuu helpommin, eikä osaa kommentoida niin sujuvasti tai hallita tunteitaan hyvin. Todella harvoin itse tulee lapsille huudettua, se ei tilannetta auta yhtään.

Miten hiivatissa noita erityislapsia on nykysin niin paljon, ootteko ryypänny tai huumeillu raskausajan? Vai jakanu itteenne jollekin somalialaiselle?

Keskusteluyhteys ja se, että lapsi tietää voivansa kertoa sinulle kaiken sekä luottaa siihen, että virheistä huolimatta aikuinen on aina hänen tukenaan. Näillä pääsee pitkälle.

Siellä ei nyt vaikuta olevan yhtään aikuista. Nimittäin aikuisena sinun velvollisuus on hakea apua, koska omat kykysi eivät riitä takaamaan lapsillesi riittävän hyvää kasvuympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut vaikea, vaikea potenssiin tuhat. Ihan pienestä vauvasta asti kiemurtelua, rääkymistä, selkä kaarella venkoilua.. Samalla kuitenkin äärettömän lahjakas esim. musiikillisesti. Mutta vaikea, todella vaikea luonne.

Ap

Näet lapsesi todella oudosti. Mikä on vaikea luonne? Esim oman äitini mielestä minä olin vaikea luonne, koska kerroin mielipiteeni asioihin. Olin myös taiteellisesti ja musikaalisesti lahjakas ja koulussa luokkani paras. Silti äitini jaksoi aina valittaa siitä, että olin vaikea, ihan vain sen takia, että en ollut hiljainen ja nöyrä kuten sisareni.

Miten sinä jaksat?

Mun lapset ei tuossa iässä laittaneet astioitaan tiskikoneeseen, eikä oikein muutakaan tehneet, vaikka pyysin ja ohjasin. Ei kuuloonkaan, että olisivat kaupasta kipaisseet maitoa hakemassa. Heillä ei ollut sairauksia kuten autismia tai muutakaan.

Lukioiässä alkoi sitten kunnolla se nimittely ja kapinointi. Valitusta, jos ei mamma ole ehtinyt tehdä arvon lukiolaisille kotiruokaa.

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut vaikea, vaikea potenssiin tuhat. Ihan pienestä vauvasta asti kiemurtelua, rääkymistä, selkä kaarella venkoilua.. Samalla kuitenkin äärettömän lahjakas esim. musiikillisesti. Mutta vaikea, todella vaikea luonne.

Ap

Eli olet aikuisena ihmisenä tulkinnut vauvan kiemurtelujen, itkujen ja venkoilujen johtuvan siitä, että vauvalla on hankala luonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut vaikea, vaikea potenssiin tuhat. Ihan pienestä vauvasta asti kiemurtelua, rääkymistä, selkä kaarella venkoilua.. Samalla kuitenkin äärettömän lahjakas esim. musiikillisesti. Mutta vaikea, todella vaikea luonne.

Ap

Näet lapsesi todella oudosti. Mikä on vaikea luonne? Esim oman äitini mielestä minä olin vaikea luonne, koska kerroin mielipiteeni asioihin. Olin myös taiteellisesti ja musikaalisesti lahjakas ja koulussa luokkani paras. Silti äitini jaksoi aina valittaa siitä, että olin vaikea, ihan vain sen takia, että en ollut hiljainen ja nöyrä kuten sisareni.

Taisit olla nokkava neiti nokkonen. Ilman tunneälyä suutas soittava ongelmanuori.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä jaksat?

Mun lapset ei tuossa iässä laittaneet astioitaan tiskikoneeseen, eikä oikein muutakaan tehneet, vaikka pyysin ja ohjasin. Ei kuuloonkaan, että olisivat kaupasta kipaisseet maitoa hakemassa. Heillä ei ollut sairauksia kuten autismia tai muutakaan.

Lukioiässä alkoi sitten kunnolla se nimittely ja kapinointi. Valitusta, jos ei mamma ole ehtinyt tehdä arvon lukiolaisille kotiruokaa.

Otan osaa.

Olet hemmotellut lapsesi piloille, uusavuton! Kyllä kotityöt tehdään jos uhkana on esim. se, että puhdasta vaatetta ei tule, taskurahaa ei tule, puhelin lähtee hyllylle, kukaan ei kokkaa, ei vie eikä hae minnekään ja mistään. . . Keinot on monet, ei vaan saa alentaa itseään olemaan joidenkin keskenkasvuisten kotiorja! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä jaksat?

Mun lapset ei tuossa iässä laittaneet astioitaan tiskikoneeseen, eikä oikein muutakaan tehneet, vaikka pyysin ja ohjasin. Ei kuuloonkaan, että olisivat kaupasta kipaisseet maitoa hakemassa. Heillä ei ollut sairauksia kuten autismia tai muutakaan.

Lukioiässä alkoi sitten kunnolla se nimittely ja kapinointi. Valitusta, jos ei mamma ole ehtinyt tehdä arvon lukiolaisille kotiruokaa.

Otan osaa.

Olet hemmotellut lapsesi piloille, uusavuton! Kyllä kotityöt tehdään jos uhkana on esim. se, että puhdasta vaatetta ei tule, taskurahaa ei tule, puhelin lähtee hyllylle, kukaan ei kokkaa, ei vie eikä hae minnekään ja mistään. . . Keinot on monet, ei vaan saa alentaa itseään olemaan joidenkin keskenkasvuisten kotiorja! 

 

Lasten kanssa voi kyllä keskustella esim pyykinpesusta, omat teinit on noin 13v. iästä asti pesseet omat pyykkinsä. Mitään uhkailuja ei oo tarvinut harrastaa, ihan reilulla keskustelumeinigillä asiat on menneet. Joo, joskus on tiskit ja siivoukset levällään, mutta hyvä yhteys teineihin on koko ajan ollut. Ja hommatkin tehty. En näe mitään järkeä siinä, että teinin, jonka etuotsalohko on tilapäisesti siinä minä minä vaiheessa, että ruvetaan pitämään mitään kiristysrajoja. Mutta toki se peruskasvatus on pitänyt tehdä jo aikaa sitten. 

Tee lasu lapsestasi, voi saada hoitokotipaikan kun mikään ei suju.