Lue keskustelun säännöt.
Olen niin surullinen kun välitän äidistä mutta en kestä hänen juomistaan.
21.02.2024 |
Isäni menehtyi jo alkoholin vuoksi. Äitikin mukana jossain vaiheessa ja nyt olen isän kuoleman jälkeen ollut jatkuvasti huolissani, että koska äitikin sairastuu ja menehtyy. Näen siitä painajaisiakin.
Olen tottunut alkoholismiin mutta aikuisena eniten harmittaa tuo huoli terveydestä. Kun asiat voisivat olla niin paljon paremmin. En myöskään pysty olemaan äidin kanssa tekemisissä kun juo, muuttuu niin kamalaksi ihmiseksi, että parempi hoitaa keskustelut selvinpäin.
Välillä tulee kuitenkin mieleen jokin asia ja päätän soittaa. Sitten se on sitä humalaörinää ja katkeruutta kaikesta. No, onneksi ei juo kuitenkaan päivittäin.
Tämä koko sairaus on jotenkin lävähtänyt päälle. Olen huolissani ja surullinen ihan kaikesta perheeseemme liittyvästä asiasta.
Kommentit (41)
Sinulla ikävä ja surullinen tilanne. Mikä ja miten voisi auttaa? Olit siis aikuinen, ehkä osaat käsitellä sen jotenkin, edes jotenkin. Yleensä läheisen juominen sekä raivostuttaa että surettaa ja vieläpä yht'aikaisesti, se on raastavaa. Voitko ajatella hankkivasi äidillesi apua tai päihdekatkaisuun ohjausta. Jos hän itse ei suostu, on tiet kuljettu loppuun. Minua ulkopuolisena surettaa aina nämä tuntemattomienkin ihmisten hädät ja ikävät tilanteet. Toivon Sinulle kaikkia voimia tästä eteenpäin ja muista huolehtia ennen kaikkea itsestäsi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja olen todella pahoillani tuostakin, että avun hakeminen näihin asioihin on tehty Suomessa kovin hankalaksi. Tuo, että sinut jätettiin itseksesi pärjäämään koska olet liian "hidas" toipumaan niin on käsittämätöntä. Nuo ovat asioita, jotka vaativat paljon aikaa. Olemmehan eläneet ilmiön kanssa oheisvaikutuksineen koko ikämme.
Olet kuitenkin todella myös vahva ja paljon yrittänyt saada olisi paremmaksi. Hakenut apua ja päättänyt selviäväsi. Hyvin inspiroivaa. Itse en ole jaksanut noin paljoa yrittää. Toki tietoa hakenut, lukenut, prosessoinut, meditoinut ja jutellut välillä ammattilaisten kanssa mutta vielä on tekemistä.
Ap
Kaikki olisi Suomessa paremmin jos alkoholin käyttö ei olisi niin ihannoitua ja kansalaiset saisivat apua ajoissa ongelmiinsa toisiaan auttamalla.
Tänään on pikku-lauantai, saa ottaa.
Olen huomannut, että itseäni alkoholi on alkanut kuvottamaan niin, etten kaipaa sitä lainkaan elämääni.
Valitettavasti olen itsekin kamppaillut alkoholin käytön kanssa mutta tässä hieman vanhempana sitä ymmärtää vain koko ajan selvemmin miten ainakin minun on parempi pysyä ilman geenienkin puolesta. Pidän enemmän vakaasta ja terveellisesti elämästä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise välisi. Et saa äitiäsi lopettamaan juomista. Olet selvästikin läheisriippuvainen. Ymmärtäisin sinua jos oma lapsesi olisi juoppo, mutta äidistäsi et ole vastuussa. Et voi auttaa häntä. Voit auttaa vain itseäsi.
alkoholia ei pitäisi myydä k kaupassa vaan 100 km päässä jossain keskuksessa Alkossa 1 pullo kerralla viikossa max
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
alkoholia ei pitäisi myydä k kaupassa vaan 100 km päässä jossain keskuksessa Alkossa 1 pullo kerralla viikossa max
Olen samaa mieltä, että alkoholin käyttöä pitäisi enemmän valvoa ja rajoittaa. Valitettavasti kuitenkin historian toistoa se vain olisi. Tiedä sitten miten se käytännössä toimisi, ihmiset ottavat sen mitä haluavat vaikka sitten laittomasti.
Minulla isä alkoholisti ja tosiaankin sitä katkeraa känniörinää ja ilkeyksiä saan kuulla. Neuvoksi sanottiin että ole yhteydessä vain kun on selvänä. No, ei hän ole ollut täysin selvänä tapaamisessa 20 vuoteen ja soittelee tietenkin humalassa. Kun yösoittelu oikin yltyi, laitoin hänelle eston ja suostun pitämään yhteyttä vain viesteillä. Hänelle on kuitenkin tärkeää vaihtaa kuulumisia jossain muodossa.
Hän ei ollut hyvä isä, oli etäinen ja alkon kanssa oli ylilyöntejä jo kun olin pieni. Pirullinen juoppo oli jo kun olin lukioikäinen. Pilasi yo juhlat humalassa. Nyt olen kohta 50 ja vaikeita vuosia hänen kanssaan jo yli 30 takana.En siis koe rakastavani häntä tai kaipaavani mitään lapsuuden isää joka ei ollut edes kiltti.Siksi syyllisyys on väistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kahden alkoholistin keski-ikäinen lapsi. Ensin isäni menehtyi alkoholin aiheuttamiin sairauksiin, vaikka vieroituksen kautta sai kaksikin uutta mahdollisuutta. Äitini joi isän kuoleman jälkeen itsensä hautaan, koska sai siitä hyvän syyn pistää ranttaliksi.
Nuorena olin todella ahdistunut vanhempien juomisen takia. Pelkäsin pahinta, ihan kokoajan. Yritin auttaa heitä, mutta he eivät halunneet lopettaa juomista. Manipulointi oli kovin keino, millä mut saatiin pidettyä heidän orjanaan. Uuvuin monta kertaa, ennenkuin tajusin vetää rajat itselleni.
Kun he lopulta kuolivat viinaan, olin helpottunut. Olin myös surullinen, mutta eniten helpottunut. Sain viettää aikaani oman perheeni kanssa hyvällä omallatunnolla. Pystyin pitämään puhelimen äänettömällä. Välillä itsesyytökset nousee pintaan, miksi en pystynyt pelastamaan heitä. Samalla olen vihainen, miksi he eivät huomanneet minua ja sisaruksiani. Miksi he eivät arvostaneet edes lapsenlapsiaan, vaan juomisen takia heille ei voinut edes mennä.
Kannattaa vetää rajat itselleen, ja pelastaa itsensä. Muuta sä et voi tehdä. Täällä on monta kohtalontoveria, jos kaipaat juttukamua. Voimia sulle.
Jos se yhtään lohduttaa meitä on monia samassa tilanteessa kuin sinä. Monella alkoholismiin taipuvaisella pysyy alkoholin käyttö vielä jokseenkin hallinnassa työssä käynnin aikana, mutta eläkeiän koittaessa juominen ryöstäytyy käsistä ellei työssä käynnin tilalle tule jotain muuta kuin jouten olo. Ikääntyvän alkoholisoituneen ihmisen läheisen asema on raskas koska koko ajan saa olla huolissaan ja varuillaan. Juominen saattaa eläkjeellä ollessa nopeastikin edetä vaiheeseen, jossa henkilö alkaa olla kykenemätön hallitsemaan itsenäisesti asioitaan ja elämistään. Ikääntyvää alkoholistia voi olla vaikea saada sijoitettua mihinkään missä hän olisi valvonnan alla ja jos hänellä on läheisiä hän jää helposti enimmäkseen läheistensä riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 13 kun äitini alkoi juomaan, 17-vuotiaana vanhempani erosivat ja siinä samalla katkaisin välini äitiin. Oon nykyään jo yli kolmekymppinen, eikä ole kaduttanut päivääkään tuo välien katkaisu.
Voin samaistua tuohon tilanteeseen, koska isäni (67-vuotias) joutui tällä viikolla katkolle sairaalaan juopottelun vuoksi. Äitillenikin tuo on varmasti hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän... Itselläni on tämä asia lävähtänyt päin pläsiä, kun olen tullut äidiksi. Minun puoleltani mummu ja pappa ei ole lapsilleni niitä turvallisia ja kivoja isovanhempia. Isäni on ollut aina juoppo eikä meillä ole oikeastaan ollut koskaan mitenkään läheiset välit... Äitini ajautunut tähän pikkuhiljaa, mutta on vielä työelämässä. Kaikki pyörii hänellä alkoholin ympärillä. Jos me olemme kylässä, niin silloinkin täytyy ottaa "pari" lasia viiniä (hänen pari on useampi lasillinen, jonka jälkeen örveltää ja muuttuu raskaaksi jankuttavaksi k**ipääksi ja lähdemme kotiin).
En tunne oikeastaan surua, vaan inhoa. Lapsuuteni meni katsellessa/kuunnellessa isän örvellystä esim. jouluisin. Huutoraivosi ja oli jopa väkivaltainen. Äiti edelleen haluaa olla hänen kanssaan...
Mun 70+äiti on tuurijuoppo eli voi olla kuukausia juomatta ja sitten kuukauden ränni päälle ja aina loukkaa jotenkin itsensä, käsi poikki, jalka murtunut jne. Asiasta ei puhuta oikeilla nimillä vaan liukastui jne. Kuulen äänestä heti kun ryypiskelee niin lopetan puhelun nopeesti enkä ole yhteydessä, ilkeä ja pirullinen kännissä, selvinpäin ihana oma itsensä. Vanhemmiten olen vaan tehnyt selväksi, että kännisekoilut ei mulle kuulu ja elän omaa elämääni niin ja isä kuoli jo 50v alkoholin haittoihin. Tsemppiä.
Mä olen tällainen äiti joka juo. En vaan jaksaisi millään enää, en välitä enää mistään. Alkoholi tuo helpotusta liian pitkäksi käyneeseen elämään, tuo hetken iloa. Ja toivottavasti lyhentää myös jäljellä olevaa elinaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tällainen äiti joka juo. En vaan jaksaisi millään enää, en välitä enää mistään. Alkoholi tuo helpotusta liian pitkäksi käyneeseen elämään, tuo hetken iloa. Ja toivottavasti lyhentää myös jäljellä olevaa elinaikaa.
Et välitä edes lapsistasi? Kyllä olisi itsetutkiskelun paikka...
Kuinka käyttäydyt lapsillesi kännissä, soitteletko ja ilkeilet vai kännäät itseksesi, etkä rasita lapsiasi?
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välisi. Et saa äitiäsi lopettamaan juomista. Olet selvästikin läheisriippuvainen. Ymmärtäisin sinua jos oma lapsesi olisi juoppo, mutta äidistäsi et ole vastuussa. Et voi auttaa häntä. Voit auttaa vain itseäsi.
Samoin kuin alkoholistilla, myös läheisriippuvaisella ratkaisun täytyy lähteä itsestä.
Alkoholismi on käytännössä sitä, että kaikkia epämiellyttäviä tunteita vältellään juomalla. Alkoholisti ei pääsääntöisesti salli lapsilleen tarvitsevuutta, oman tahdon osoittamista, pettymystä, surua tai vihaa. Sen vuoksi niihin käsiksi pääseminen voi olla myöhemminkin vaikeata. Ja silloin kun on lapsi ja ihan ravinnosta lähtien riippuvainen vanhemmastaan, ei biologia sallikaan tilanteen tunnistamista. Selviytymisvietti vie voiton, jos ei ole ketään aikuista, johon nojata ja kertoa tilanteesta.
Itse pistin välit poikki järjellä. Totesin, että minä en saa mitään siitä, että minua kaltoinkohdellut ja täysin heitteille jättänyt nainen edelleen näkee itsensä maailman suurimpana uhrina, eikä pysty eikä halua ottaa vastuuta mistään siitä vahingosta, minkä on minulle tehnyt. Ei edes halua lopettaa juomista, ja ilman sitä kaikki näennäisanteeksipyynnöt tehdään vain juomisen jatkamisen mahdollistamiseksi. Tämä sai minut tuntemaan itseni vähäarvoiseksi ja mitättömäksi, enkä halunnut sitä enää.
Aluksi tunsin välien katkaisun jälkeen vain tyhjyyttä, surua ja masennusta. Sittemmin on alkanut nousta myös masennuksen selättämisen kannalta itselleni tärkein tunne: silkka kiukku. Ymmärrän että äidilläni on ollut vaikea lapsuus. Minullakin on ollut vaikea lapsuus. Ei se oikeuta minua kohtelemaan muita huonosti, kaikista vähiten omia lapsiani. Tajusin myös, että minä en kohtele huonosti muita - mutta kylläkin itseäni.
Niin kauan kun olin äitini vaikutuspiirissä, käänsin vihan itseeni. Sairastuin syömishäiriöön, ja koko elämä oli pelon, vihan ja surun tukahduttamista. Vähitellen tajuntaan on alkanut 40+ vuoden kypsässä iässä uida se tosiasia, että vika ei ollut ikinä minussa.
Pystyn tuntemaan myötätuntoa äitini kokemia ikäviä asioita kohtaan. En sitä, että hän edelleen jatkaa uhriutumista. Itse päätin lopettaa tuhkassa kieriskelyn, ja haistatan äidilläni pitkät. Samoin kuin äitimme, vain me voimme pelastaa itsemme. Tästä eteenpäin minä otan vastuun itsestäni, ja voin taata että jokainen, joka yrittää tuupata omat taakkansa minun kannettavakseni, löytää sen edestään.
Jokainen meistä tekee omat valintamme. Mikä on sinun?
Ei tällaisella ole mitään vaikutusta alkoholistiin, joka ei halua apua tai joka ei myönnä olevansa alkoholisti. Mutta kivasti antaa syyn taas juoda. Niin helppoa on elämä alkoholistin kanssa.